Ulkoapäin katsottuna yksirivinen basso on aika mitäänsanomaton. Siinä on vain muutama näppäin ja bassoremmi. Yksirivisiä bassoja tehdään kahdella pääsääntöisellä tavalla: ulkokahvalla (saksalaismalli) sekä kuvan mukaisesti wieniläismallisia bassoja, jossa näppäimet ja koneisto on upotettu suoraan runkoon.

Bassossa kielipenkit voivat olla makaavia, joka onkin yleistä saksalaismallisissa yksirivissä. Wieniläismalleissa puolestaan bassokielipenkit ovat yleensä erillisessä kielipenkissä diskantin tapaan. Perusbasson muodostaa vähintään kaksi, mutta yleensä kolme ääntä, jotka ovat oktaavin päästä toisistaan (esim. G-g-g¹). Soinnut muodostuvat kolmesta äänestä.

Näppäintä painamalla aukeaa yksi läppä, jolloin kolmen kielen ilmakanavat avautuvat. Tämä on pääsääntöinen toimintatapa, mutta historian varrella on rakennettu mitä erinäköisimpiä koneistoja. Yksi mielenkiintoisimmista wieniläismallin välimuodoista, jonka olen nähnyt, on muistuttanut kaukaisesti Stradella-bassoa. Tässä soittimessa sointunäppäintä painamalla avautui kolme eri läppää, jonka kunkin alla oli muutama ilmakanava. Perusbassot puolestaan olivat omien läppiensä alla. Perusperiaate oli hyvä, mutta rakennustapa oli erittäin kiintoisa, hupaisa suorastaan.

Perus- ja sointubassonäppäimen lisäksi yksirivin bassossa onpeukalolla käytettävissä ilmanäppäin, jota pidetään diatonisien soittimien tärkeimpänä näppäimenä. Lusikkabassoissa ja saksalaismalleissa ilmanäppäin on bassokahvan takana piilossa kuulijalta. Bassonäppäimiä saattaa olla kahden sijasta myös neljä.

Saksalaismallisissa haitareissa on ulkoinen bassokahva, jonka sisällä sijaitsee hyvin yksinkertainen bassomekaniikka. Bassonäppäin on kiinni bassokahvan sisällä olevassa isossa läpässä. Kun näppäintä painaa, läppä työntyy kahvan sisälle avaten ilmakanavan kielille. Kielet on sijoitettu makaaviin kielipenkkeihin vasten basson välipohjaa, johon on porattu ilmakanavat kahvan kohdalle. Ilma kulkee siis kahvan ja välipohjan läpi kieliin. Takaisin perusasentoon näppäin palautuu jousen avulla. Lusikkabassomallit toimivat samalla idealla, mutta lusikkanäppäin on kahvan ulkopuolella.

Yksirivisissä soittimissa on vain kaksi näppäintä, joten kovin paljoa vääriä ääniä ei voi tulla. Viereisessä kuvassa on C- ja G-vireisten bassokaavio. Ylempi nappula on duurisointu ja alempi on perusbasso. Työntöääni on merkitty napin yläosaan diskanttikaavioden tapaan.

Muita käytettyjä sävellajeja ovat D, A ja B.

Tämän lisäksi esimerkiksi Hohner on tehnyt yksirivisiä, joissa on neljä bassonäppäintä. Parhaiten erilaisia näppäinkaavioita löydät http://info.melodeon.net:stä, jossa oikeastaan jokaisen aloittelevan vähärivisoittajan kannattaa käydä. Sivustolla on hyvä ja kansainvälinen foorumi. Sivusto on englanniksi.