Viljo Mannerjoki
Kuva: Juho Vainio

Oma innostukseni harmonikkoihin kumpuaa harmonikansoiton opiskelusta, jonka aloitin kahdeksanvuotiaana Raisiossa syksyllä 1994. Ensimmäinen haitarini oli joku venäläinen näppäinharmonikka, jonka sain äitini ystävältä käyttööni. Tämän haitarin bassokoneisto rikkoutui yhden tai kahden vuoden sisällä soittoharrastuksen aloittamisesta. Tilalle hankittiin käytetty Hohner, jonka bassossa oli kaksi ja diskantissa kolme vaihtajaa: soitin oli kaksiäänikertainen.

Tuolla Hohner-haitarilla soitin hyvin pitkään, kunnes vuonna 2000 Viljo-vaarini osti 1973 valmistetun Kouvolan Casotton. Vaikka vaarini oli soittanut nuoruusvuosinaan haitaria, ei tämä soitin jäänyt nostalgiaa nostattamaan Hyvinkäälle, vaan sain kyseisen soittimen käyttööni niin pitkäksi aikaa, kunnes saisin hankittua itselleni oman harmonikan. Vihdoin keväällä 2007 ostin oman Serenellini-merkkisen melodiabassoharmonikan. Tein huollon Kouvolan soittimelle ja luovutin sen vaarilleni. Hän alkoi soittimen saatuaan tavailla näppäimistöltä nuoruusvuosiensa kuumimpia hittejä. Viljo-vaarini elämään tuli paljon uutta elinvoimaa ja iloa uudelleen aloitetusta soittoharrastuksesta. Vuonna 2008 Viljo-vaari täytti 77 vuotta ja hänen soittoharrastuksensa jatkuu edelleen.

Olen saanut soitto-oppini Turun seudun musiikkioppilaitoksessa ja Naantalin musiikkioppilaitoksessa Jorma Nummiselta vuosina 1994 – 2005. Opintoni ovat kustantaneet isovanhempani isän puolelta ja Kouvolan soitin oli käytössä äidin isältä, joten ilman isovanhempien tukea en olisi pystynyt viemään soitto-opintojani lukioajan loppuun saakka. Soitonopettajastani tuli vuoden 2002 tienoilla Raision Harmonikkakerhon taiteellinen johtaja. Itse olen soittanut kyseisessä harmonikkakerhossa vuodesta 2000 lähtien ja ryhmän mukana olen päässyt soittamaan moniin tapahtumiin kotimaassa ja ulkomailla (Ruotsi, Viro ja Venäjä). Myös Italiassa olen soittanut kurtulla, mutta en harmonikkakerhon nimissä.

Lukioaikana (2002 – 2005) olin aktiivisesti mukana monilla lukion musiikin kursseilla, joiden aikana pääsin soittamaan muutaman keikan Ruotsiin. Myös Naantalin lukion vuotuiset itsenäisyyspäivän teatterimusikaalit ovat jääneet omiin suosikkimuistoihini – näyttelin musikaaleissa vuosina 2003 ja 2004. Vuoden 2004 esityksessä lauloin ja soitin ystäväni kanssa erään kohtauksen huipennuksena On sika kunnossa -kappaleen Gommin ja Pommin hengessä. Kohtauksen päätteeksi saimme yleisöltä esityksen suurimmat aplodit; edes loppuaplodit eivät olleet yhtä raikuvat. Musiikillisesti päätin lukioaikani tekemällä Naantalin Lukion ensimmäisen musiikin lukiodipolmin arvosanalla 4/5.

Abiturienttivuotta edeltävänä kesänä 2004 minulle selvisi Ruotsissa asuessani, mikä minusta tulee isona: hanuristi, joka tekee harmonikanhuoltoa sivubisneksenä. Vielä Laivaston Soittokunnassa ollessani 2006 minusta tuntui edelleen samalta, mutta hyvin pian aloitettuani syksyllä 2006 harmonikka-alan teknilliset opinnot Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa tilanne muuttui. Nyt harmonikan huollosta oli tulossa pääammattini. Suuntautuminen soitinhuollosta harmonikanrakennukseen sai paljon syvyyttä ollessani Italiassa Castelfidardossa eri harmonikkatehtailla ja niiden alihankkijoilla työssäoppimassa vuonna 2008 yhteensä yli viisi kuukautta. Voinen sanoa, että vuodesta 2006 alkaen harmonikka on ollut enemmän elämäntapani ja intohimoni kuin harrastukseni.

Vapaalehdykkä-sivuston syntymiseen on monta syytä. Yläasteella olin kotisivukurssilla, josta oikeastaan sain inspiraation omien nettisivujen luomiseen – ulkomuoto ja sisältö eivät tässä vaiheessa olleet vielä mitenkään hahmottuneet, vaan aika alkoi kypsytellä ideoita. Lukiossa sain äidinkielen kirjoitelmista jokseenkin huonoja arvosanoja, joskus kirjoitelmani olivat jopa hylättyjä. Huonoista arvosanoista sain kimmokkeen ja aloin kirjoittaa kaikkea, mitä päähäni juolahti. Kirjoituksia alkoi olla tietokoneen syövereissä lukuisia, kunnes lopulta päätin järjestää tekstit. Vuoden 2004 tammi- ja helmikuun vaihteessa koodasin teksteilleni html-sivuston, joka kuitenkin jäi nimettömäksi. Lukion päätteeksi kirjoitin äidinkielen ylioppilaskirjoituksissa 2005 oman mittapuuni mukaan hyvin ja sain Magna cum laude approbaturin. Tekstien tekemisestä oli ollut hyötyä.

Teknisesti Vapaalehdykkä-sivusto on muodostunut vuosien 2004 – 2006 välillä kirjoittamieni tekstien yhteyteen luodun internet-sivuston eri kehitysversioihin. Lopullinen päätös harmonikka-aiheisen Vapaalehdykkä-sivuston perustamiseen johtui siitä, että en ollut tyytyväinen musiikin lukiodiplomissani käsittelemääni harmonikan historiaan – tietoa oli liian vähän ja se oli epätarkkaa. Tahdoin tehdä parempaa työtä ja ottaa selvää, mitä on oikeasti tapahtunut ja mikä on todellinen tapahtumajärjestys. Harmonikka-aiheinen, historiaa ja mekaniikkaa käsittelevä sivusto täydentää erittäin hyvin harmonikan rakennus- ja soitto-opintojani.

Harmonikanrakentajaksi opiskellessani olen alkanut ymmärtää, että haitari on nuori soitin muiden klassisten soittimien rinnalla, mutta se on erittäin suosittu monissa maissa. Parhaat Stradivarit oli ehditty tehdä paljon ennen kuin suu-urut aloittivat Euroopassa harmonikkoihin johtaneen kehityksen. Nykyinen haitari on muotoutunut cassotto-kuilun yleistymisen myötä 1950-luvulla, jonka jälkeen leukanäppäimet ovat levinneet laajalti käyttöön. Ajan saatossa on muodostunut erilaisia haitarikulttuureita, joita jotkut ovat luonnehtineet valtavirrasta poikkeaviksi ja syrjäänvetäytyviksi. Harmonikalle on kuitenkin perustettu soitinkouluja, omia järjestöjä, seuroja, kursseja, festivaaleja, kilpailuja ja niin edelleen. Haitarimaailma on suurelta osin hyvin organisoitu, eikä haitaria tai haitarinsoittajia voi mitenkään luonnehtia vähemmistöksi muihin soittajiin verrattuna.

Vaikka haitari on suosittu soitin, niin monet harmonikanhuoltajat ja -korjaajat ovat pitäneet viritystä ja huoltotoimenpiteitä mustan magiikan lajina. Ehkä salassapidon takana on asiakkaiden tai ammattitaidon menettämisen pelko tai muuta vastavaa. Tällaisen teknisen vempaimen sisäosista vaikeneminen innostaa automaattisesti kaikkia kiinnostuneita avaamaan ja tutkimaan haitaria. Lopulta haitarin tutkimis- ja korjauskokeilu on saattanut johtaa soittimen hajoamiseen. Tämän jälkeen ammattilaisella on iso työ saada soitin taas toimivaksi.

Oman soittimen tutkimisesta ei ole mitään haittaa kenellekään. Päin vastoin: on ensisijaisen tärkeää, että soittaja tuntee soittimensa. Kiperän tilanteen sattuessa on hyvä, ettei soittaja jää toimettomaksi vaan hän pystyy antamaan soittimellensa ensiavun ja tarvittaessa ymmärtää viedä soittimen ammattilaiselle huoltoon.

Kuva: Juho Vainio

Yllä olevasta selviää, että harmonikka-alalla on kaksi pääryhmää, oli kyseessä harmonikansoitto, -huolto tai -rakennus, harrastelijat ja ammattilaiset. Ryhmät eroavat siinä, että ammattilaiset laittavat kaikkensa peliin, jotta ruokakaupasta saisi ostettua leipää. Kyse on elannosta. Ryhmät ovat tasa-arvoiset ja niiden tulee elää sovussa keskenään aivan kuten kitarapuolellakin. Kitarafoorumit pullottavat neuvoja hajonneen soittimen korjaamiseksi. Miksei myös hanuristeilla voisi olla vastaavaa yhteisöllisyyttä: sellaista, jossa ammattilaiset antavat tarvittaessa neuvoja innoikkaille tee-se-itse-henkilöille.

Sivuston tärkein tehtävä on antaa tietoa soittimesta hälventäen harmonikkakulttuurissa piilevää takapajula-ajattelua. Aiheesta riippumatta tiedon pitää olla aina vapaata ja sen täytyy kuulua kaikille tasavertaisesti.

Harmonikkasoittimia käsittelevää kirjallisuutta on alkanut ilmestyä enemmän sotavuosien jälkeen ja sitä on yleisesti ottaen kohtuullisen paljon. Kirjoja tosin ei löydy jokaisesta kirjastosta vaan niitä saattaa joutua etsimään milloin mistäkin. Vapaalehdykän sisältö perustuu pääsääntöisesti olemassa olevaan kirjoitettuun tietoon, eikä sivusto tämän takia oikeastaan ole sen kummallisempi tietokeskus kuin jokin julkaistu kirja. Vapaalehdykän myötä jäsentämäni tieto on helposti saatavilla toisin kuin monet haitarikirjat.

Tämän sivuston pohja luotiin maaliskuussa 2006. Vuoden 2007 aikana sivusto sai perusrakenteensa. Tämän jälkeen lähtien ulkoasu ja tekniset ratkaisut ovat parantuneet useaan otteeseen. Vuosi 2008 on ollut sivuston sisällön kannalta merkittävä valmisteluvuosi, koska lähestyvä julkaisupäivä pakotti työskentelmään enemmän. Varsinaista avauskampanjaa ei ole järjestetty, mutta puheissani ja kirjoituksissani olen sanonut, että sivusto julkaistaan 1.1.2009. Olen sanani mittainen mies, enkä petä lupauksiani.

Vapaalehdykän valmistusvaiheessa on tullut selväksi, että harmonikan historia on niin monisyinen ja iso asiakokonaisuus, että tästä sivustosta on tullut minulle elämäntapa. Tuskin pystyn tai haluankaan kirjoittaa kaikista harmonikkaan liittyvistä asioista ja toistaiseksi olen joutunut rajaamaan tämän sivuston sisällön pitkälti harmonikan tekniikkaa sekä historiaa käsitteleväksi sivustoksi. Vapaalehdykkään on kasvanut maailman suurin internet-harmonikkagalleria.

Vapaalehdykän pohjarakenteen on luonut Juho Vainio (Sivellin Media) ja itse olen suunnitellut graafisen ulkoasun. Sivuston rakenne pohjautuu viisirivisen kromaattisen harmonikan käsittelyyn aihealueittain. Suurista kokonaisuuksista olen koonnut pdf-tiedostot Lataukset-sivulle. Kokoan sivustosta aikanaan internet-kirjan ja paperipainoksen tekemistä olen myös harkinnut.

Kuva: Juho Vainio

Vapaalehdykkä muodostaa ison kokonaisuuden, joka yrittää täyttää historiaan liittyviä aukkoja. Työsarkaa on vuosiksi eteenpäin. Jos olisin tiennyt tämän sivuston aloituskoodausillassa kuinka ison työn tulen tekemään, olisin todennäköisesti mennyt saunomaan ja huljuuttelemaan päätäni mereen yön ajaksi. Työnteko olisikin alkanut seuraavana aamuna.

Mikäli sinulle tulee jotain asiaa sivustoon tai johonki haitariasiaan liittyen, älä emmi ottaa yhteyttä.

Nauti kaikesta, ole vapaa ja soita haitaria!

Ystävyydellä
Viljo Mannerjoki