Minullakin on vähän maailmanfilosofia muuttunut tämän vaihtarivuoteni aikana.. Jotenkin on ollut avartavaa tavata lukuisia eri kulttuuri- ja ikätaustan ihimisiä, ja uskon nyt pysyvästi että yksikin hyvä sydän voi tehdä valtavia parannuksia tässä kohtuu korruptoituneessa maailmassa.

Siisti työhuone Sinulla. Niinkuin pitääkin olla – pölynimuri aina tarjolla. Siisteys ja jämttiys – jotta kaiken tarvittavan aina löytää ko. hätään on kaiken “käsinyrittämisen” yksi merkittävimmistä tekijöistä. Itse pienyrittäjänä olen monen mutkan kautta oppinut monta asiaa vasta kantapään kautta. Mm. kuvitelma “paperittomasta toimistosta” – joka oli muotisanoja tietokoneiden tultua omallekin työlleni tärkeiksi – on osoittautunut ihan höpinäsi. Ikinä ennen ei graafiselle suunnittelijalle ole kerääntynyt niin paljoa tulostesälää, kuin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Koneet vaihtuu – tärkeät paperit vain lisääntyy. Ainoa luotettava backuppi on hyvä printti ja ennenkaikkea oma päänuppi.

- Jännä nähdä milta työhuoneesi näyttää parin vuoden kuluttua.

Ihmetelleet sitten, että miksei ja olen vastannut – jos aina viitsinytkään; “ei ole varaa”. Hoitokertomuksessa, jonka aina pyydän, luki kerran “Ei halunnut sairaslomaa???”
- Huom! oli kolme kysymysmerkkiä perässä. Elikkä meidän huostayhteiskunnassa loma se on sairaslomakin – yrittäjälle vaan ei.

Toisaalta en ole yrittäjäaikanani koskaan sairastunit mihinkään niin vakavaan fyysiseen tai psyykiseen vammaan, että se olisi ratkaisevasti haitannut normaaleja työpäivän rutiineja.

Nuorempana herännyt pari kertaa sairaalassa: Kerran vakavan moottoripyörahurjastelun jäljiltä ja toisen kerran auton kylkeen osuneen pikku-Fiatin tökkäsystä. Ensinmainitun seurauksena loppui saksofonin soitto ja toisen kerran jälkeen kuljin kuukauden niskatuella. Näillä kerroilla tuli rutkasti sairaslomaa – mutta ei tuntunut lomalta.