Neuvoa haitarin valintaan?

[klezberg]

Kummasti on nyt jäänyt päälle halu hankkia viisirivinen. Olen vieläpä järkeillyt että tuon garmoshkan perusteella haitarinsoitto on juuri sopiva vastapaino työpuolen mullistuksille, kiireille ja epävarmuudelle. Vaikka sitten pitäisi myydä yksi kitara ja foni.

Kovin painavaa en halua, fysiikkani ei ole kovin tukevaa tekoa. Toisaalta varmaankin soitan lähinnä istualtani enkä joutune soitinta kovin paljon kuljettelemaan. Mutta pienenpuoleinen peli olisi haussa. Mutta kun olen myös lukenut että aikuisen ei kannata ottaa liian pientä haitaria. Mistähän tässä on kyse? Pienihän se on tuo garmoshkakin.

Sitten olen pohtinut, että varmaan olisi kestävämpi ratkaisu hankkia 3-äänikertainen, vaikka onkin sitten painavampi. Mutta kunhan pääsen jonnekin noita "kokeilemaan", niin selvinnee lisää.

Jos uusia katsoo, niin sekä Bugarilla että Pihlajamaalla on noita pieniä malleja, kevyempiä 2-äänikertaisia ja sitten 3-äänikertaisia joissa paino on sitten 9 kg luokkaa. Onkos kellään mitään käsitystä noista? Ääniala ja bassot riittänevät minulle noissa pienissäkin, tosin g-molliin mieltyneenä vaikuttaa houkuttelevalta että diskantti alkaisi d:stä. Mutta taas kun en ole käytännössä kokeillut, niin soitetaanko usein ihan sieltä alhaalta?

Vai pitäisikö kuitenkin katsoa käytettyjä?

[Dragspel]

Varsinainen neuvominen soittimen ostossa on vähän vaikeaa, kun ei kuitenkaan aivan tarkkaan tiedä toisen tarpeita, mutta kerron omista kokemuksistani.

Minun ensimäinen pelini oli itänaapurissa valmistettu täysikokoinen 3-äänikertainen pianoharmonikka, laadultaan ns. matkamuistohanuri, kyllähän sillä soiton alkeet tuli opetelluksi. Pääsin erään kauppiaan luona kokeilemaan Italiassa valmistettua pianoharmonikkaa ja täytyy sanoa, että ero oli kuin yöllä ja päivällä. Vaihtokauppahan siitä tuli. Soittelin pari vuotta pianopelillä, sitten tuli ajatus kokeilla 5-rivistä näppäinpeliä ja sille tielle jäin. Ensimäinen näppäinharmonikka oli italialainen 3-äänikertainen täysikokoinen. Sittemmin olen siirtynyt 4-äänikertaiseen, niitä on ollut useampiakin.

Hyvä harmonikka on kuitenkin sen verran arvokas hankinta, että kannattaa kokeilla mahdollisimman monta soitinta ja valita se, mikä tuntuu parhaiten käyvän käteen ja syliin. Tärkeä seikka on myös se, että sointi miellyttää korvaa.

Joskus olen tehnyt sellaisenkin havainnon, että huonoilla kielillä varustettu hanuri on viritetty siten, että useammilla äänikerroilla soitettaessa äänessä on ns. huojuntaa runsaahkosti. Tämä ei tietenkään päde kaikissa tapauksissa, mutta on kuitenkin seikka, joka kannattaa huomioida soitinta valitessaan.

Harmonikkamerkkeihin en ota kantaa, koska oman kokemukseni mukaan on niin, että kun hinta nousee, laatukin paranee merkistä riippumatta. Käytetty harmonikka on aivan varteenotettava vaihtoehto, itselläni on kaksikin yli 40 vuotta vanhaa vetopeliä jatkuvassa käytössä ja pois en anna.

[klezberg]

Kävin tänään kokeilemassa Pihlajamaa Stage Star III:sta. Äänestä pidin ja tuntui se muutenkin sopivalta, ei se painokaan haitannut sitten kun se oli paikoillaan. Enhän sitä tietenkään vielä soittaa osannut. Käytettyjä toki saisi halvemmalla, tuolla ei vain ollut yhtään tuon kokoista käytettyä. Täytyy lähteä vaikka Tampereelle katsomaan että saisi vähän vertailupohjaa. Ja Vihdissä oli kai jokin Bugari-myyjä.

[Viljo]

Tätä linkkiä ei voi liikaa muistuttaa:

http://www.vapaalehdykka.net/index.php?k=musiikkikoulu/soittimen_k%C3%A4ytt%C3%B6&sivu=l%C3%B6yd%C3%A4_soittimesi

Itse olet jo oivaltanut sen tärkeän pointin, että oma fyysinen koko tekee rajoitteita soittimelle. Mitoiltaan liian isoa soitinta tulee välttää ellei todella ole isolle pelille tarvetta. Tuolla linkin takaisessa jutussa kerron muistaakseni tämän mittarin, että kun istut ja soitin on sylissä, niin asettamalla oikean käden soittimen päälle, tulee käsivarren olla vaakatasossa tai sen alle. Tämä on mielestäni se ratkaisevin tekijä soittimen sopivuuden puolesta. Paino kasvaa mitä enemmän ääniä. Veikkaisin, että tuolla korkeudella löytyy sopiva soitinryhmä, mistä voi sitten alkaa napsia itselle sopimattomia malleja pois.

Jos soitin on noin 20 vuotta vanha, niin siinä kohtaa kannattaa olla sitten tarkka. Vastaan tulee vahojen kunto, venttiilien toimivuus ja ennen kaikkea vireys - toisin sanoen ensimmäinen iso remontti olisi tuloillaan. 10 vuotta tai alle vanha peli todennäköisesti ok, jos vaan on muistettu virittää/huollattaa sopivin väliajoin. Tällaisella soittimella vielä viidestä viiteentoista vuotta soittoaikaa ennen totaalista remonttia (vahat, koneistojen säädöt, viritys jne.) Aikaväli on laaja, tiedän, ja siihen vaikuttaa älyttömän monta tekijää...

Käytettyjen kohdalla pääsee kyllä hintojen puolesta miltei puoleen uusista. Joissain pääsee jopa alle. Käytettyjen valikoima on hyvin laaja. Voi olla, että löytyy hyviä yksilöitä hyvässä kunnossa ja kohtuu hintaan. Sen sijaan jossain konserttisoittimissa tai muissa kalliissa soittimissa hinta ei putoa lehmän hännän tavoin, vaan 10 vuotta vanhalla soittimella voi olla tallella vielä hyvä hinta.

[klezberg]

Sinänsä minulle varmaan koon puolesta kävisi vähän isompikin, painon suhteen olen varovaisempi.

Käytetyn metsästyksessä tuntuisi tarvittavan paljon aikaa, viitseliäisyyttä ja kärsivällisyyttä. Saa nähdä riittääkö. Ja jos uuden hinnan jakaa vaikka 20 vuodelle, niin eipä se enää niin isolta tunnu.

Sitä tässä ihmettelen, että olin katsonut etukäteen valmiiksi miten molliskaala menee, mutten siinä kaupassa sitä kumminkaan löytänyt. Bassopuolen kanssa oli vähän sama juttu. Ehkä taisi se soittimen kokeilu vähän jännittääkin.

[Viljo]

Ehkä vähän harhaan lauoin tuossa edellisessä viestissä. On edesvastuutonta ostaa soitin ja soittaa soitinta 20 vuotta kertaakaan sitä huoltamatta. Harrastekäytössä huoltoväli max 5 vuotta. Aktiivisessa harrastekäytössä viritys / huoltoväli 3-5 vuotta. Kovassa harrastekäytössä 2-3 vuoden välein ja ammattilaiset kerran vuoteen. Erityisesti tuota virityspuolta painotan, että vireessä olevalla soittimella on paljon mukavampi soittaa kuin epävireisellä soittimella. Ihmiskorva vaan pruukaa tottua epävireiseen(kin) ääneen.

Tällä haluan sanoa, että soittimen ostaminen ei ole soittimen elinaikana ainoa rahareikä. Niitä on esim. opetus ja soittimen huolto.

[klezberg]

Tällä haluan sanoa, että soittimen ostaminen ei ole soittimen elinaikana ainoa rahareikä. Niitä on esim. opetus ja soittimen huolto.

Ei tuo minun laskelma tuota tarkoittanutkaan. Kunhan nyt itseäni motivoin siinä... hankintahinnan voi kuitenkin jakaa mielessään aika pitkälle ajalle.

Monenlaisista soittimista on tässä jo kokemusta. Kitarat, varsinkin sähkö-, tuntuvat kestävän ja niiden perussäädöt pystyy tekemään itsekin. Puupuhaltimet taas vaativat ajoittain ammattimaista huoltoa ja niissä rahaa kuluu yllättävän paljon myös lehtiin. Nykyajan sähköiset soittimet pelaavat hyvällä tuurilla pitkään, toista oli vanhojen sähköurkujen kanssa.

[olli]

Vaikeaa mennä neuvomaan.  Itse aloitin postimyyntipelillä.  Itäsaksalainen 96-bassoinen nuorisopeli, sillä kun vähän opin vaihdoin uuteen 96-bassoiseen Ramsekseen.  Sitten alkoi kiinnostaa täyskokoinen, joten vaihdoin "aikuiskokoiseen 120-bassoiseen Ramses-Atlakseen".  Oli käytetty ja huonosti pidetty, diskanttinappulat alkoivat "juuttua".  Korvissani on aina soinut 1930-1940 lukujen soundi, joten haaveilin Giulietin Traviatasta.  Se sattuikin sitten kohdalle.  Traviata on vuosimallia 1986 ja toimii hyvin.  Vire on kohdallaan (mitattiin vuosi sitten).  Huoltoa en ole teettänyt.   Tykkään pelistä, sen äänistä ja sen soittamisesta.  Painoa on 10,5 kg.  Äänimaailma veti edelleen, joten "metsästin" Kouvolan Kravattia.  Löysin hienon yksilön 60-vuotislahjakseni.  Ilmeisesti on huollettu, sillä peli toimii hienosti.  Vireessä on eikä vuoda.  Kravatti painaa vain 8,5 kg, äänikertoja on diskantissa 4 ja bassossa 5.  Kravatti on fiilistelysoitin.  Soitan viikottain molemmilla "tasapuolisesti".

[klezberg]

Mulla on jotenkin sellainen olo, että kun näin yli viisikymppisenä aloittaa uuden soittimen, ei oikein viitsisi kulkea pitkää tietä halvoista soittimista tuurilla löytyneisiin käytettyihin helmiin. Kitaroiden kanssa olen jo sen tien kulkenut kunnes tajusin ettei se oikein ollut minun soitin. Tosin vasta sen jälkeen sekin on alkanut soida letkeämmin...

Ajattelin käydä tutkimassa tarjonnan muutamassa paikassa, mutta tuskin lähden maata kiertämään käytettyjä kokeilemassa tai ottamaan tästä hankinnasta vuoden projektia. Nyt tuntuu nuo pienet uudet 3-äänikertaiset houkuttelevan. Talvella tullut patenttiroyalti verojen jälkeen sopivasti kattaisi tuollaisen hinnan. Täytyy nyt katsoa, kyllä vastaava kelpaisi käytettynäkin, muttei ole paljon näkynyt. Ilmeisesti noita pieniä liikkuu enemmän melodiabassoina? Sitä en kyllä viitsi ottaa painoksi. Ja pelkkää melodiabassoa vielä vähemmän.

EDIT: Kiitos muuten kaikille jotka ovat kirjoittaneet. Neuvominen kuulostaa juhlalliselta, oikeastaan keskustelu se on tärkeää. Se auttaa myös kirkastamaan omia ajatuksia ja tarpeita.

[klezberg]

Kun viimeksi haitarikaupassa oli näppäimet aivan hukassa, ajattelin nyt harjoitella etukäteen. Huomasin että tietokoneen näppäimistön rivithän menevät lomittain niinkuin haitarissakin. Tällaiselta se tuntuu http://htoyryla.dyndns.org/music/keyboard.wmv . Harmi vain että kannettavan näppäimistö tuntuisi paljon paremmalta tuohon kuin tuo erillinen, mutta kannettavan tietokoneen pitely soittoasennossa on sitten jo hankalampaa.

[Viljo]

Tästä näppäimistöstä on muuten kunnon havainnollistavat kuvat siinä Ollilan tutkielmassa. Jukka jakaa teostaan ilmaiseksi - teos on omakustanne ja hän jakaa mielellään tietoa liittyen ko. asioihin (näppäinjärjestelmät).

[klezberg]

Tästä näppäimistöstä on muuten kunnon havainnollistavat kuvat siinä Ollilan tutkielmassa. Jukka jakaa teostaan ilmaiseksi - teos on omakustanne ja hän jakaa mielellään tietoa liittyen ko. asioihin (näppäinjärjestelmät).

Tuolta sinun sivustosi olen kuvaa katsellut. Tuon tietokoneleikin perusteella tuntuu että tuon oppii kyllä. Täytyy vain saada oikea peli hankituksi. Tietokoneen näppiksessä ei rivit mene ihan samoin kohdalleen.

[klezberg]

Menin sitten ostamaan 3-äk. Bugarin, että pääsen harjoittelemaan oikealla pelillä. Toivottavasti on hyvä peli. Ei ole liian painava ja säveliä tuntuu löytyvän sen mitä luulen tarvitsevani. Ja jo sieltä sävelmiä löytyy, eiköhän sormet totu tuohon.

Kokeilin kaksirivistäkin, kyllä siitäkin asteikko löytyi.

Näihin soittimiin vain tuntuu jäävän koukkuun, ja niitä tuntuu tarvitsevan aina vain lisää. Nytkin muutaman kympin haitarin hankinta johti paljon kalliimman pelin hankintaan.

[Viljo]

Varovainen kannattaa olla. Jos itselläni olisi ylimääräistä rahaa, niin taitaisi olla yksi museollinen haitareita minulla näytillä... Ne vaan ovat kivoja. Ehkä tyydyn tuohon maailman suurimpaan haitarigalleriaan 

[klezberg]

No, tämä oli nyt ensimmäinen varsinainen haitarini, tuskin alan niitä keräilemään. Enemmän on tullut keräiltyä eri soittimia kuin monta samaa lajia. Haitari nyt tuntuu kovasti kiinnostavalta, soittelen enimmäkseen yksinäni ja tämmöisestä soittimesta saa yksinään enemmän irti kuin vaikka tuosta klarinetista. Sittenhän voi haitarilla soittaa pohjan ja klarinettia päälle. Ja tuntuu tuo sormissakin siltä että siihen oppii.