Haitarin fyysinen ikä ja elinkaari. Milloin ammattihuoltoon?

[Armando Bugari]

Idean sain tähän avaukseen melodeon.netin - keskusteluista. Koska monet aktiivikirjoittajat ja muutkin täällä ovat varsin tekniikkaorientoituneita ja Viljolla on hyvät huolto-ohjeet tuolla muualla, niin kuitenkin näistä huolto/sunmuista asioista ehkä syntyisi hyvä topicki.
- Itsellänihän on pelkästään käytettyjä ostettuja vähärivisiä - toki huollettuina ostettuja lyhyen 4-vuotiaan hanuristiurani aikana ja olen oppinut - kiitos myös Viljolle paljon tietoa niiden omahuollosta ja oma uteliasuus avata kopat heti kättelyssä on avittanut. Hammasharja ja tukankuivatin on tullut tutuiksi kuvioissa. Samoin: ei saa koskea.

- Ehkä tässä voisi keskustella omista kokemuksista ja saada asiantuntevaa neuvoa henkilökohtaisesti, eikä vain oppikirjanomaisesti. Tiedän kokemuksesta, että monet aloittelijat eivät vuosienkaan käytön jälkeen uskalla vilkaista värkkinsä sisälle - vaikka niin helppoa onkin.

- Summasummarum. Milloin hanuri alkaa kuolla ja tarvitset ammatti-ihmisen apua. Mitä vierushoitoa voi itse antaa ennen professunaalia?

[Viljo]

Huomenta.

Haitari ei kuole itsekseen, mutta se voidaan tappaa. Toisin sanoen huoltotoimien laiminlyöminen voi tehdä pahasti hallaa soittimelle. Nostaisin muutaman asian ylitse muiden:

• Soittimen huolellinen käyttö: naarmuja ja yleistä kulumista voidaan vähentää järkevällä soittimen käytöllä. Tämä pidentään soittimen ikää.
• Soittimen huolellinen käyttö: putsaaminen parantaa hygieniaa! Tuon tuosta näkee soittimia, jotka ovat suorastaan limaisia siitä hiestä, ureasta ja kaikista muista aineista, jotka erittyvät ihmisestä. Miettikää limainen viulu - pthyi!
• Vireessä oleva soitin on mukava soittaa ja kuunnella. Pahasti epävireinen soitin on oikeastaan osoitus siitä, että soittimesta ei välitetä (rahan puute virityksen tekemiseen on tosin oma juttunsa). On hyväksyttävä, että soittimen hankintahinta ei ole ainoa soittimen ainoa kuluerä, mikäli mielii soittaa hyvällä haitarilla.

Voisin melkein väittää, että nykytekniikkaa hieman parantamalla soittimien soittoikä noussee parhaimmillaan yli 100 vuoteen. Rungolla ikä on oikeastaan ikuinen, mikäli a) materiaalit ovat oikein valittu ja työstetty, b) pahasti kuluneet osat vaihdetaan tarvittaessa sekä c) soitinta on käytetty huolellisesti. Toki nuo 30-luvun pelit ovat lähellä tätä ikää, mikä on hyvä osoitus ikätavoitteen mahdollisesta saavuttamiseta. Näissä vanhoissa peleissä tekniikka on tosin eri tasoista kuin nykyisissä soittimissa. Jos soitin on jatkuvassa käytössä, sanoisin, että soittimen kielisarjakin kannattaa vaihtaa jossain kohtaa soittimen elinkaarta – kielet väsyvät, ne luovat löysinä erilaisen soundin kuin uudet kielet.

Yhtä kaikki, eteen tulee kapitalismi ja kertakäyttöajattelu: missä kohtaa menee se raja, että haluaa laittaa soittimeen enemmän rahaa huoltoon ja korjaukseen kuin soittimen arvo on.

[sejase]

"...On hyväksyttävä, että soittimen hankintahinta ei ole ainoa soittimen ainoa kuluerä, mikäli mielii soittaa hyvällä haitarilla....."

Tuo toteamus on todella hyvä muistaa kun hankkii haitaria. Haitari on täysin mekaaninen soitin ja sen huollon tarve ja elinkaari on suoraan verrannollinen käyttötuntimäärään. "Mitä enemmän soitat, sitä enemmän huollat", voisi olla aika hyvä motto. Itselläni on sellainen kokemus, että näppäimistöjen mekaniikat saa parissa vuodessa siihen kuntoon, että huolto on välttämätön ja yleensä siinä vaiheessa on diskanttipuolen huovatkin jo vaihtokunnossa. Pelkästään em. osien korjausten hinta on ~500€ ja jos vielä tarvitaan virityksen tarkistuksia yms. niin hinta alkaa jo lähennellä sitä tasoa että kannattaa vaihtaa suoraan uuteen. Mielestäni useimpien viisirivisten diskanttimekaniikat ovat niiden heikoin kohta. Näppäimet on laakeroitu kahteen pysty tankoon joko suoraan tai yhdystangoilla,ja näiden yhdystankojen laakerointi pettää. Tämä näkyy kahden sisärivin näppäinten välyksenä , jolloin sisärivien soittotuntuma tietysti kärsii, ja aiheuttaa ylimääräistä "kolinaa".
Ilmeisesti markkinoilla on myös haitareita joissa diskanttinäppäimistössä on neljä akselia, jolloin tuo yhdystanko ongelma poistuu, ehkä Viljo voi kommentoida tätä akselointi ongelmaa.

[Viljo]

Ilmeisesti markkinoilla on myös haitareita joissa diskanttinäppäimistössä on neljä akselia, jolloin tuo yhdystanko ongelma poistuu, ehkä Viljo voi kommentoida tätä akselointi ongelmaa.

Akseloinnin määrä ei korvaa pää- ja apurivien välistä akselointia. Jollain tavalla kaksi uloita ja sisintä riviä on yhdistettä toitsiinsa, jotta vain yksi läppä nousisi näppäintä painettaessa. Joissain vanhoissa soittimissa ei ole näppäinvarsien välistä akselointia, vaan sisärivien näppäimet painavat suoraan ulkorivin näppäinvartta. Ongelmaksi tällaisissa(kin) ratkaisuissa tulee kuluminen.

Ongelma kahden akseloinnin valmistustavassa on se, että ulointa näppäinrivin näppäintä painettaessa ko. näppäimen läppä avautuu enemmän kuin toiseksi uloimman ja keskimmäisen rivin läppä. Tämä vaikuttaa a) äänen väriin -> syntyy eroja eri äänien kesken äänen väreissä, b) näppäimien kohdalla näppäimen tekemä liikekaari on eri jokaisella näppäinrivillä. Kouvolan peleissä akseloinnin hyvä puoli on se, että jokaisella näppäimellä on samanlainen kaari, liikematka.

[olli]

Huomenta.
 Toki nuo 30-luvun pelit ovat lähellä tätä ikää, mikä on hyvä osoitus ikätavoitteen mahdollisesta saavuttamiseta. Näissä vanhoissa peleissä tekniikka on tosin eri tasoista kuin nykyisissä soittimissa. Jos soitin on jatkuvassa käytössä, sanoisin, että soittimen kielisarjakin kannattaa vaihtaa jossain kohtaa soittimen elinkaarta – kielet väsyvät, ne luovat löysinä erilaisen soundin kuin uudet kielet.

Tuli mieleen näistä antiikkisoittimista.  Mullahan on se Kouvolan Kravatti (vm. 1936-1939).  Jos korjaaja ehdottaa kielipenkkien vaihtamista, siinähän saattaapi käydä niin, että soundi muuttuu.  Löytyneekö enää "uusia" sen ajan kielisarjoja?

[Viljo]

Huomenta.
 Toki nuo 30-luvun pelit ovat lähellä tätä ikää, mikä on hyvä osoitus ikätavoitteen mahdollisesta saavuttamiseta. Näissä vanhoissa peleissä tekniikka on tosin eri tasoista kuin nykyisissä soittimissa. Jos soitin on jatkuvassa käytössä, sanoisin, että soittimen kielisarjakin kannattaa vaihtaa jossain kohtaa soittimen elinkaarta – kielet väsyvät, ne luovat löysinä erilaisen soundin kuin uudet kielet.

Tuli mieleen näistä antiikkisoittimista.  Mullahan on se Kouvolan Kravatti (vm. 1936-1939).  Jos korjaaja ehdottaa kielipenkkien vaihtamista, siinähän saattaapi käydä niin, että soundi muuttuu.  Löytyneekö enää "uusia" sen ajan kielisarjoja?

Nämä jutut ovat niin monisyisiä, että jatketaan nyt hieman.

Kielisarjan vaihto on siinä kohtaa tehtävä, jos asiakkaalla on halu saada uudet kielet. Esim. Riston Hohnerissa vaihdettiin ne kielet, jotta soittimesta saatiin parempi. Niin ikään kielisarjan vaihdon harkinta lähenee siinä kohtaa, jos ammattikäytössä olevan soittimen kielet ovat ihan loppu. Tällöin tod. näk. myös muu mekaniikka vinkuu viimeisiään - ehkä 10-20 vuotta ammattikäytössä tai enemmän, en tiedä.

Vanhoissa antiikkisoittimissa puolestaan tulee restauroinnin etiikka vastaan. En lähde mielelläni vaihtamaan vanhaan peliin kieliä, ellei todellakin ole pakko. Joissain tapauksissa on myös niin, että kieliä ei ole edes saatavana, kun ennen vanhaan kielien mitat olivat paikka paikoin erit kuin nykyään. Mitä tulee kielipenkkeihin, niin ne on pääsääntöisesti korjattavissa. Jos kielipenkin pohja on kulunut, niin voi tehdä vain uuden pohjan tai tarvittaessa koko kielipenkin. Ongelmaksi tosin tulee se, että rungon välipohja saattaa olla hieman kaarella, jolloin uusi ja suora kielipenkin pohja on huono ratkaisu: ilmavuodot tulevat todennäköisemmiksi.

[olli]

Tätä ajoinkin takaa.  Antiikkisoittimessa on sen ajan äänet.  Eihän niitä ammattikäytössä käytetäkään, fiilistellään pääasiassa.  Niin itsekin teen, soittelen vanhoja valsseja silloin tällöin.  Ei peli ole kuitenkaan pelkkä koriste.  Uudemmassa Giulietti Traviatassa olisi huollon paikka.  Kaksi ylä-ääntä "huojuu", joten huoltoa olisi tarvis.  Se 500-700 euroa pitäisi siihen siis sijoittaa.  Eläkeläisen budjettiin se on erikseen suunniteltava.

[Armando Bugari]

Yksi parhaista "omahuolto" - työkaluista on mielestäni akryylipolymeerinappi. Itse olen käyttänyt jo vuosikausia puupuhallinlaukuissani ja nyt samoin haitaribokseissani seuraavanlaista:
http://www.sikaritalo.fi/catalog/product_info.php?cPath=83_87&products_id=424

Syy: Suomalainen - varsinkin kerrostaloilmasto on kuivaa, ja haitarit kun on kuitenkin pääsääntöisesti puutavaraa ja varsinkin uudemmissa tuskin käytetty hyvin kuivunutta kovapuuta, niin ilman mm. kosteustasapainon vaihtelut ovat pahasta herkälle instrumentille. Puhumattakaan palkeiden pahveille jne.

- Tätä en ole itse keksinyt suinkaan, vaan tietoni tuli aikoinaan henkilöltä, joka toimii oopperan klarinetissa varaäänenjohtajana ja isänsä sellisti. Molemmilla hiukkasen arvokkaammat puiset soittimet kuin normihanuri.

-Itse säilytän kahta pienempikokoista vähärivistä "lentäjän laukuissa" akryylipolymeerinappeineen. Suojattuna pölyltä tyynyliinan sisällä. Systeemin vikana on tietenkin se, että käyttöönottokynnys on suurempi ja nappeja pitää juottaa akku- tai apteekkivedessa noin kerran kuukaudessa. Kraanavesi ei käy, koska homehaitta on olemassa.

[ftamt]

Terve
Minulla on eniten kokemusta vanhoista peleistä. Kielisarjaa Kouvolan Kravattiin ei kannata
vaihtaa, sillä siinä on periaatteessa kielet, jotka kestävät yhtä pitkään kuin itse pelikin.
Kannattaa vaihtaa vain pilalle mennyt kielilaatta. Olen usein huomannut, että aikaisem-
pi virittäjä on itse pilannut kielen haarukoidessaan sopivaa sävelkorkeutta. Liiaksi viilat-
tu kieli ei pysy eri ilmanpaineilla samassa korkeudessa. Nykyiset kielisarjat ovat yleensä
kooltaan isompia, eivätkä mene heittämällä penkkeihin. Penkkejä ei voi korottaakkaan,
sillä etenkin Kouvolan ja Viipurin pelit ovat erittäin tarkasti sisältä mitoitettuja. Ohuen
palkeen vuoksi dikanttipenkit voivat tällöin kolahdella bassopenkkeihin. Eräs korjaaja
tuttavani vaihtoi vanhaan sarvimalliinsa Dixin kielien tilalle Kouvolan uusissa Kravateissa
käytetyn italialaisen Laser-kielisarjan. Lopputulos oli fiasko, sillä uudet paremmiksi
luullut kielet soivat paljon heikommin kuin alkuperäiset. Vanha sarja oli laitettava takai-
sin ja johan ääni voimistui. Kannattaa siis pysyä alkuperäisissä ja korvata vain vialliset
kielet. Ensin on kuitenkin tehtävä täydellinen kielien pesu ja kielien uudelleen nahoitus
sekä vahaus. Vasta virittäessä huomaa sitten vaihdettavien kielien tarpeen.
Kannattaa tehdä kyselykierros, jos omista varastoista ei läydy samanlaisia kieliä.
Viljon toteamus myös väärästä kannesta on hyvä kysymys. Penkit ja kansi ovat mukau-
tuneet usein hyvin toisiinsa, eikä silloin kannata heti lähteä suuriin operaatioihin.
Ensin kannattaa kokeilla kansiläppien uudelleen nahoitus. Monesti tämä riittää.
Jos väärien pekkien takia kuuluu ylimääräisiä ääniä, niin sitten pohja on korjattava.
Toivo

[Viljo]

Kielisarjan täydelliseen vaihtoon varsinkin 5-rivisissä on iso kynnys. Jos kokonainen kielisarja maksaa 300-600 euroa ja lisätään tähän sitten työt, niin samalla hinnalla saadaan jo kohtuullinen käytetty peli. Varsinkin, jos soitin on todellista täysremonttia vaille, niin sitten työtunnit hiipivät aika isoiksi.

[Charade]

Tekeekös se hirveänkin paljon pahaa (soittimelle) jos soittaa epävireisellä? 
Entäs jos soitin on ollut 10v laukussa lattialla koskemattomana ja sitten yhtäkkiä alkaakin soittelemaan?

[Viljo]

Tekeekös se hirveänkin paljon pahaa (soittimelle) jos soittaa epävireisellä? 

Olen miettinyt samaa. Ei se sille vissiin hyvääkään tee? Toisaalta yllättävän hyvin monet pelit pysyvät vireessä, vaikka niihin viritetään kovia huojuntoa. Miten oktaavien päässä olevat äänet epävireisenä vaikuttavat toisiinsa? Kari Ahvenainen on erikoistunut akustiikkaan - hän tietäisi sanoa asiaan varmasti jotain järkevää.

Entäs jos soitin on ollut 10v laukussa lattialla koskemattomana ja sitten yhtäkkiä alkaakin soittelemaan?

Soita sillä muutamia viikkoja, ehkäpä kuukausi. Ei kannata virittää ihan heti. Sitten kannattaa käydä tarkistuttamassa soitin, missä sitten voidaan katsoa vahojen kunto, ilmavuodot yms. Jos sisuskalut ovat ihan sökönä, niin sitten soitin soittokuntoon, soittoa ja sitten viritys. Toki, kun soitin laitetaan vahoja myöden kuntoon, viritys on mahdollinen. Italiassa se menee näin, kun uusia soittimia tehdään. Kuitenkin tukeudun jossain määrin tähän vanhojen korjaajien näkemykseen, että vahauksen jälkeen odotetaan kaksi viikkoa ennen viritystä.

[C Griff]

"...On hyväksyttävä, että soittimen hankintahinta ei ole ainoa soittimen ainoa kuluerä, mikäli mielii soittaa hyvällä haitarilla....."

Tässä on se tärkein Pointti, mikä pitäisi saada käytettyjen soittimien myyjät ja ostajat ymmärtämään. Eli siellä sängyn alla 20-vuotta maannut peli ei olekkaan enää "kuin uusi", vaan tarvitsee huollon, mikä maksaa.

Seuraava pointti onkin sitten se millä menetelmillä huollon tilaaja voi varmistua siitä, että on valinnut oikean ammattilaisen huoltamaan soittimensa. Puskaradio ei ole mielestäni hyvä eikä neutraali. Yrityksen ja erehdyksen kautta tietenkin, mutta sekin tulee aika kalliiksi. Virittäjiä ja korjaajia on monenlaisia,  tasoisia ja hintaisia.

[Viljo]

Vaikka korjaaja olisi kuinka hyvä tahansa, niin soittimen oma fysiikka – ei välttämättä ikä – saattaa tulla vastaan. Joskus on vaan niin, että soitin ei pysy millään vireessä. Tämä on sinänsä harmillinen juttu, sillä vireydessä pysymistä ei tunnista vasta kuin virityksen yhteydessä. Saattaa olla, että jotkin äänistä pysyvät hyvin vireessä, viereinen ei. Joskus jokin äänikerta pysyy vireessä, toinen ei... Ei ole mitään sääntöä tälle näin.

Vanhoissa soittimissa on myös annettava anteeksi, ettei niistä peleistä saa niin tiiviitä kuin uusista peleistä. Usein miten vanhoissa rungoissa basso saadaan tiiviiksi kuin mikä, mutta diskantti vuotaa herkästi...