Uuden kappaleen opettelu

[olli]

Saatan toistaa itseäni, mutta panenpa tähän uuden otsikon.  Rokuan kurssilla korostettiin harjoitusmetodia: "Varttitunti opettelua, sitten tauko!"  Olen pyrkinyt nyt tätä noudattamaan.  Joskus on vaikeaa lopettaa uuden kappaleen harjoittelu tähän varttituntiin, menee väkisellä "yli".  Lehtori kertoi, että varttitunnin jälkeen aivot ajattelevat ihan muita asioita, eikä soitto mene enää kaaliin.  Uuden kappaleen opettelussa on myös aivojen oltava mukana.  Harkitsen "munakellon" käyttöön ottoa, se pirisee sitten varttitunnin kuluttua, ja eiku tauko paikalla.

Kappaleen oikea omaksuminen on tärkeää, kun esittää sitä yleisölle (oli se sitten iso tai pieni).  Onhan se myös kunnianosoitus säveltäjälle/sovittajalle, että kappaleen soittaa oikein.  Sovitukset ovat yleensä harkittuja ja kauniita, joten pyrin ajateltuun lopputulokseen.

Nyt on työn alla "Onnen päivät" ja "Lokki".  Opettelen niitä rinnakkain.  Ei ole niin yksitoikkoista.

Toinen asia on sitten "soittelu" eli fiilistely.  Soitellaan omaksi iloksi, vaikka vähän väärinkin.

[klezberg]

Kappaleen oikea omaksuminen on tärkeää, kun esittää sitä yleisölle (oli se sitten iso tai pieni).  Onhan se myös kunnianosoitus säveltäjälle/sovittajalle, että kappaleen soittaa oikein.  Sovitukset ovat yleensä harkittuja ja kauniita, joten pyrin ajateltuun lopputulokseen.

Toinen asia on sitten "soittelu" eli fiilistely.  Soitellaan omaksi iloksi, vaikka vähän väärinkin.

Minulle riittää tässä vaiheessa tavoitteeksi että kappale menee tahdissa ja sekä soinnut että melodia oikein. Silloin se on jo se kappale soitettuna vaikkei olisikaan hieno sovitus. Enimmäkseenhän soitankin nuoteista joissa on vain melodia ja soinnut, ja samaa olen tehnut pianonkin kanssa.

Mutta kunhan vähän taidot karttuu, niin täytyy katsoa noita sovituksiakin. "Vapaalla säestyksellä" kun tahtoo jäädä toistamaan samoja tuttuja kuvioita. 

[olli]

Tuli tänään mieleen vanha viisaus: "Alitajunta tekee työtään!"  Viime viikon sahasin tuota Onnen päivien beguine-säestystä päivittäin pari tuntia varttitunnin jaksoissa.  Sitten sunnuntaina en koskenutkaan hanuriin.  Tänään beguine tuntui jo jopa jotenkuten menevän.  Antoi taas uskoa tulevaan.  Eli annetaan välillä alijtajunnan työstää hommaa.

PS Myös mielikuvaharjoittelu on hyvästä.  Pyrin päivittäisillä sauvakävelylenkeillä soittelemaan kappaletta mielikuvituksen voimin.

[klezberg]

No nyt olen monena päivänä peräkkäin harjoitellut lähinnä yhtä ja samaa kappaletta, venäläistä valssia nimeltä Milaja. Nuotin sointumerkintöineen löysin venäläisestä laulukirjasta, kiinnitin siihen huomioni kun pätkä siitä esiintyy mustalaisyhtye Loykon esityksessä yhdestä toisesta kappaleesta.

Taaskin lähinnä joudun harjoittelemaan lähinnä sitä että melodia ja soinnut menevät kohdalleen. Melodiassa on pari hankalaa kohtaa. Varsinaista sovitustahan tuosta ei minulla ole. Joihinkin kohtiin lisäilen diskantissa harmoniaa omasta päästäni.

Tämän kappaleen myös on kuitenkin tullut uuttakin harjoitteluuni/soitteluuni. Kiinnitän huomiota tulkintaan. Valssi voi mennä rytmikkäästi tai soljuvasti, haen enemmän nyt sitä soljuvuutta, lähinnä legaton käytöllä diskantissa. Nuoteissa on myös joitakin fermaatteja. Niillä tuntuu soittoon tulevan tiettyä aitoa fiilistä. Fermaatin jälkeen olen myös kokeillut kiihdyttää vauhtia vähitellen. Tai vaihtoehtona lähteä heti fermaatista reippaasti liikkeelle.
 

[olli]

Hoksasin uuden mahdollisuuden opiskeluuni.  Otan Capellalla kopion nuotista; vain pätkän harjoiteltavaa kappaletta (isoilla nuottimerkinnöillä) ja opettelen sitä sitten päivän jos toisenkin.  Sahaan sitä sitten pari tuntia varttitunnin jaksoissa.  Onnenpäivien beguine alkaa jotenkuten sujua.  B-osassa on sitten hankala "tempo di tango"-osuus.  Siihen saan opettajalta vihjeitä jatkossa.  Ei itse opiskellen suju ei sitten millään.

[olli]

Kyllä täytyy korostaa opettajan merkitystä uuden kappaleen opiskelussa.  Virheet tulevat ajoissa korjattua.  Oppii heti oikein!  Myös vanhojen jo "sormissa" olevien kappaleiden osalta opettaja antaa hyvät ohjeet, missä pitäisi korjata.  Olen todella tyytyväinen nykyhetkeen,  opettaja käy kerran viikossa tunnin sparraamassa.  Onnen päiviä on nyt opeteltu kaksi kuukautta, varmaan ennen joulua kappale on "sormissa".   Kyllä sitä vanhanakin (64:s vuosi menossa) oppii!

[olli]

Odottelen tässä kohtapuoliin alkavaa viikon harmonikkatuntia opettajan johdolla.  Mielenkiintoista ja motivoivaa on se, kun joka ikinen tunti tulee joku täysin uusi juttu.  Viimeksi jäi mieleen pari kielikuvaa "vatkaaminen" ja "liftaaminen".  Kättä ei siis saa heilutella turhan takia, eikä peukalo pystyssä kannata soitella juoksutuksia!

[karppis]

 En tiedä tuleeko muille sellaisia päiviä,että mikään ei onnistu.niin silloin on parasta jättää hanuri nurkkaan.pariksi päiväksi. Sen jälkeen kaikki taas onnistuu

[olli]

On päiviä ja päiviä!  Itse olen kuitenkin pyrkinyt jokainen päivä ottamaan pelin syliin ja vetämään vaikka metsäkukat kertaalleen.  Samoin pyrin vetämään yhden varttitunnin työn alla olevaa kappaletta.  No tämä ei ihan joka päivä onnistu, vaikka tavoite onkin.

[karppis]

 Onko tuttu tilanne.että soitettavat kappaleet menevät sekaisin. Kun on paljon muistissa ja sormissa kappaleita. Paljonhan ne menevät samoilla kaavoilla. Esim. Veikko Ahvenaisen sävellykset Ilta syväjärvellä ja tunturijärven satu

[Charade]

Onko tuttu tilanne.että soitettavat kappaleet menevät sekaisin. Kun on paljon muistissa ja sormissa kappaleita. Paljonhan ne menevät samoilla kaavoilla. Esim. Veikko Ahvenaisen sävellykset Ilta syväjärvellä ja tunturijärven satu

Erittäin tuttua. Soitin (opettelin soittamaan jos tarkkoja ollaan) haitaria ala-asteikäisenä, ja silloin kun tuli soiteltua porukalla, niin jossain vaiheessa toiset lopettivat ja kysyivät että mitä biisiä sä oikein soitat...

[olli]

Joo osin on tuttua siltä osin, että jos "vauhdissa" vaihtaa kappaleen, saataa sävellaji unohtua.  Opettaja sanoi tähän, että pidä pieni tauko, ravistele tässä välin diskanttikättä!

[karppis]

 Tänään opettelin rantakoivun alla valssia ihan uudesta sävellajista,mutta kuitenkin kolmelta keskiriviltä kuten vanhakin versio.sormitus meni aivan uusiksi,mielenkiintoista.

[MarkkuF]

En tiedä tuleeko muille sellaisia päiviä,että mikään ei onnistu.niin silloin on parasta jättää hanuri nurkkaan.pariksi päiväksi. Sen jälkeen kaikki taas onnistuu

Kyl mulle myös tulee kerran pari kuukaudes harjoittelu päivänä ''ei onnistu mikään'' hetki. Ei suju ees hyvin opitut metsäkukat, rantakoivun alla yms. Sit on parempi vaa lopettaa harjottelu siltä osin ja pitää päivän tahi kahden tauko harjoittelus.
Ja usein olen myös tehnyt havainnon että kun antaa jonkun uuden opeteltavan kappaleen olla rauhas pari päivää, niin se menee paremmin. Ite harjoittelen miltei joka päivä 1-2 tuntia. Ensin sormien lämmitely harjoitukset (asteikkoja basso+diskantii) sit muutama kipale minkä ulkoa jo osaa ja sit keskityn uusiin kappaleisiin. Tuntuu toimivan mulla.
Ja tuo vartin opettelu uutta päivässä kuulostaa järkeen käyvältä systeemiltä. Jos alkaa tuntutolkulla tankkaamaan yhtä ja samaa niin kyllähä siihen varmasti jo kyllästyy, sillä täytyyhän omasta soittamisesta nauttia.

[olli]

Tänään opettelin rantakoivun alla valssia ihan uudesta sävellajista,mutta kuitenkin kolmelta keskiriviltä kuten vanhakin versio.sormitus meni aivan uusiksi,mielenkiintoista.

Muutama kappale on "pyhitetty" tai aikojen saatossa saanut sen leiman, että se soitetaan AINA säveltäjän tarkoittamassa tai muuten vakiintuneessa sävellajissa.  Eräs tällainen on Onni Laihasen "Rantakoivun alla", joka aina soitetaan E-mollissa.  Toinen on Lasse Pihlajamaan "Nuoruusmuistoja", joka soitetaan Fis-mollissa.  Trad. Metsäkukat soitetaan aina G-mollissa.  Oli joku neljäskin, mutta en nyt muista.