Uskaltaisinko purkaa Granessoa?

[jukkanen]

Tervehdys!

Isäni osti minulle ensimmäiseksi haitariksi 70-luvun alussa käytetyn 5-rivisen 2-äänikertaisen Granesson, jolla harjoittelin kohtalaisen säännöllisesti jokusen vuoden ajan. Pikku-Granesso on sen jälkeen, vähän pieneksi käyneenä, ja ääneltään ainakin omaan makuuni vähän turhan möräkkänä viettänyt enimmäkseen aikaansa laukussa. On siitä toki aina silloin tällöin otettu ääniä, mutta omat lapsenikin ovat enemmän innostuneet noista alkeellisemmista kosketinsoittimista, joissa napit ovat pitkiä ja kapeita eivät näppäriä pieniä pyöreitä viidessä rivissä. 

Tässä tänä iltana kokeillessani huomasin kauhukseni, että keski-E ei soinutkaan matalammalla äänikerralla palkeitten imiessä. Kaikki muut kielet toimivat kaikinpuolin oikein, ja tuokin kieli toimii normaalisti palkeitten puhaltaessa. Soitin on muuten varsin hienossa ja täsmällisessä kunnossa.

Miten vaikeaan vammaan tai sairauteen tuollainen oire viittaa?
Kannattaako vaivan hoitoon ryhtyä itse, ja miten vai pitäisikö hakeutua ammattiauttajalle, vai vain tyytyä tilanteeseen?

Olisiko muuten jollain kertoa enemmän tietoa tällaisesta pikkuisesta Granessosta?
Missä lie valmistettu?
Nimi viittaa tavallaan Hagströmiin, mutta kaksihäntäinen leijona vaakunassa enemmän jonnekin Tsekin suunnille?

[Viljo]

Olen usein sanonut, että jos on vaarana, että omasta korjausyrityksestä tulee mielipahaa (iso lasku), niin työhön ei kannata ryhtyä. Tässä tapauksessa ongelma on kuitenkin kohtuu selvä. Jos ei mene itsellä putkeen, niin vauriot eivät ole isot. Todennäköisesti kielinahka menee mutrulle, jos ei muuta. Älä vaan käytä voimaa missään kohtaa.

Eli sinulla on se kysesen e-äänen alakieli jumissa. Kielen ja kielilaatan välissä voi olla roska. Kieli pitää siis räpsäyttää auki. Tähän muutamia tapoja. Itse ehkä kurkkaisin ensin venttiilin alle ja katsoisin, että mistä kohtaa se on jumissa. Sitten varovasti pienellä tikulla työntäisin kieltä alaspäin (auki), jolloin roksa saattaa lähteä irti. Tämän jälkeen tarvittaessa voisi kielen nostaa varovasti koukulla ylös ja vapauttaa kieli (eli räpäyttää). Huom. oletan nyt, että puhut matalasta 16-jalkaisen äänikerran kielistä.

Vaihtoehtoisesti kieli on mennyt pois kohdaltaan ja se ei soi ollenkaan sen takia, että se osuu jostain ei toivotusta kohdasta kielilaattaan. Tällöin kieli pitää keskittää. Koska kyseessä on alakieli, niin korjauksena se on päälikieltä hieman hankalampi varsinkin, jos on kokematon ja vääränlaiset työkalut.

Korjaushomma ei ole iso, mutta pieniä työkaluja olisi kiva olla. Esim. kärkivälimittasarja olisi ihan jees kuin myös jokin pieni nostintikku tai nostokoukku (itse tehtävä). Työkalujen tekemiseen ja etsimiseen saattaa mennä enemmän aikaa ja vaivaa kuin itse korjaukseen - siis jos itse tekee. Hinnallisestikin menevät varmaan aika samoihin verrattuna, jos vie ammattilaiselle.

Lisätään vielä se, että yleensä en suosittele itse soittimen kieliin koskemista ennen kuin joku on näyttänyt mallia - pieni virheliike saattaa tehdä hallaa.

[jukkanen]

Kiitoksia hyvästä ohjeistuksesta.
Pitääpäs yrittää varata operaatiolle tarpeeksi aikaa ja puhdasta pöytätilaa, niin on paremmat mahdollisuudet onnistua. Ilmoittelen sitten tuloksista ja muista ongelmista.
Hämmästyttävän puhtaalta tuolla sisällä muuten noin ensivilkaisulla näytti, vaikka en muistaakseni ainakaan 80-luvun puolenvälin jälkeen ole siellä siivoillut.

Edelleen muuten tietous kyseisen mallin valmistuspaikasta yms. historiasta kiinnostaa, jos sellaista jollakin on tarjota?
Soitin on malliltaan tuommoinen kuin ao. kuvassa, mutta väriltään punainen.

[Viljo]

Tuosta Granessosta en mene sanomaan sen enempää. Noissa Hagsrömin peleissä on rungossa taustapuolella merkitty Hagsrömin tehtaan nimi ja paikkakunta (Albin Hagström, Älvdalen). Kielipenkeissä ja sisällä myös saattaa olla joitain merkintöjä. Minulla ei ole sen enempää tietoa. Kurkkaa galleriasta, jos sieltä löytyisi vastaavasta pelistä tietoja. Hagsrömin tehtaasta löytyy myös ihan englanninkielinen historiikki http://www.albinhagstrom.se/history.htm

Siinä soittimessa on nyt sitten suurin piirtein 40 vuotta vanhat vahat ellet ole huolattanut peliä kunnolla. Toisin sanoen vahat saattavat olla hauraat ja kielet saattavat irrota tai vahaan saattaa tulla murtumia hyvin herkästi. Varo erityisesti tärinää ja kolhuja.

[ftamt]

Terve!
Itselläni on Hagtrömin tehtaan kuvasto 1939-1940 ja Granesso on yksi tehtaan merkeistä.
Muut ovat Exellent ja Castello. Tehdas myös teetti pelejä ulkomailla mm. Helsingissä Suomessa.
Tunsin Helsingistä vanhan virittäjän John Ekmanin, joka kertoi olleensa Hagströmillä työssä.
Tehdastoiminta oli hyvin pientä ja toimi Hagströmin musiikkikaupan yhteydessä Helsingissä.
Kaikkia pelejä ei tehty jostakin syystä valmiiksi, vaan valmiit rungot myytiin Pentti Taskulalle,
joka päällysti ne ja nimesi mallin Nalleksi. Koneistot tulivat Ruotsista päätehtaalta, mutta puutyöt
tehtiin Suomessa.En tullut koskaan kysyneeksi tai en ainakaan muista, että montako valmista
Hagströmiä Suomessa tehtiin. John Ekman oli hyvä virittäjä ja hän sai minun Pikku-Kravattini
hyvään vireeseen. Sama peli oli muutamaa viikkoa aiemmin Kouvolan tehtaalla, mutta eivät
saaneet vanhoja Kotimaisia tarkkuuskieliä soimaan. John Ekmanilla oli velikin, nimeltään Wilhelm
Ekman, joka oli yksi ensimmäisiä gramofonilevylle soittaneita hanuristejamme. Levylle soitto
tapahtui vuonna 1929. Tuo Hagströmin kuvasto, joka minulla on, niin se on painettu Helsin-
gissä. Tämä Granesso on selvästi 1950-luvun puolelta, koska tuohon aikaan tuli muotiin laittaa
tehtaan merkki diskanttihäkkiin.

Toivo

[olli]

Enpä ota kantaa Granesson itekorjaamiseen.  Tuli vaan mieleen isäni (92v) joka soitti ennen sotia ja sota-aikana Granessolla.  Sotien jälkeen hän osti sitten Hagströmin Maestron.  Panempa kuvankin vuodelta 1938.

[Viljo]

Hieno kuva, Olli. Arvostan näitä, että vanhoja kuvia tulee esiin. Niistä saattaa joskus olla arvaamatonta hyötyä. Plussa tästä.

Mitä mieltä olette näistä Hagsrömin mallinimistä galleriassa. Pitäisiköhän ne kaikki Exellentit ja Granessot laittaa sinne Hagsrömin alle? Kouvolan pelien kohdalla olen laittanut vientimallit samaan kansioon, vaikka ovat eri nimellä.

[htoyryla]

Tässä illalla kun soittelin jotain kappaleita Hasse Alatalon kirjasta Nurmen Lintu, niin sieltä sattui silmiin kuva jossa Svante Pääjärvi Sattajärveltä soittaa tasakahvaista Granessoa. Vuosiluvusta ei tietoa.

[olli]

[quote Mitä mieltä olette näistä Hagsrömin mallinimistä galleriassa. Pitäisiköhän ne kaikki Exellentit ja Granessot laittaa sinne Hagsrömin alle? Kouvolan pelien kohdalla olen laittanut vientimallit samaan kansioon, vaikka ovat eri nimellä.
[/quote]
Olisi varmaankin loogista panna kaikki Hagströmit saman otsikon alle.  Toisaalta Hagström niinkuin muutkin yrittäjät ovat teettäneet italiasta hanureita ja panneet oman kylttinsä pelin kylkeen.  Tuolla ruotsalaisella sivustolla näyttää esiintyvän esim. Hagström Giulietti!

[htoyryla]

Löytyi netistäkin tuo mainitsemani kuva http://www.svd.se/multimedia/dynamic/00027/8598963_27942b.jpg

[ftamt]

Terve!
Nämä Hagströmin alamerkit voisi laittaa samaan.Tuskin Granessoa,Exellentiä tai Castelloa on
teetetty Italiassa. Niiden työn laatu ja kielet ovat huomattavasti heikompaa laatua, kuin
italialaisissa. Ennemmin tulisi Saksa mieleen. Olen availlut edellisiä merkkejä ja ne mallit, jotka
sattuivat kohdalleni olivat hyvin samanlaisia, kuin muutkin Hagströmit. Onneksi tehtiin näitä
halvempiakin pelejä,että köyhemmälläkin oli mahdollisuus päästä haitariin kiinni. Turistihaitareita
tuotiin vasta paljon myöhemmin.
Toivo

[Viljo]

Selvä. Voin tässä lähitulevaisuudessa korjata asian galleriassa. Eilen tuli päivitettyä sitä jonkin verran. Lataus-sivulta löytyvä Oy Harmonikan valmistusnumerolista on sekin täydentynyt. Siellä on jo muutamia peräkkäisiä tai melkein peräkkäisiä numeroita. Esim. eräässä kuningasmallissa ja lollomaestrossa on vain yksi haitari välissä - soittimet ovat samanlaisella loimunpunaisella selluloidilla tehtyjä...

[jukkanen]

No niin. Ohjeet olivat sitten tosiaan oikein hyvät, koska vaiva poistui, kiitoksia!  

Kun yksi vaiva poistui, piti soitinta tietysti sitten tutkia tarkemmin. Samantapaista vikaa löytyi sitten vielä kolmesta muusta sävelestä, ylemmästä äänikerrasta. Niitä vain ei tavantapailussa ollut tullut huomattua, kun olivat näitä ihan alimpia ja ylimpiä nuotteja, joita ei tule ihan joka kappaleessa käytettyä. Yläpäässä vika ilmeni palkeen puhaltaessa ja  alapäässä imulla. Huolto oli kuitenkin tämänkin osalta nyt opitun perusteella helppo suorittaa ja tulos oli oikein tyydyttävä.

Miksei kukaan kertonut että tämä voisi olla näinkin helppoa silloin 70-80-luvuilla, kun oli muka vähän niin kuin pakko kaikenlaisilla puolisoivilla räpsyköillä harjoitella!?  

Alla saattaa näkyä kuva (en ole tälle foorumille ennen kuvaa laittanut, niin en tiedä miten hyvin onnistuu) jossa näkynee vaalea karva joka aiheutti yhden noista soimattomuuksista, muissa tapauksissa näytti olevan kyse jostain pienen pienestä murusesta jotain tunnistamatonta ainetta.



Kaksihäntäisen leijonan sisältävä vaakuna näyttää tältä:


Hahmohan saattaisi viitata Tsekkiin, Böömiin tai sitten jonnekin ihan muualle. Olisi ihan mukava tietää, onko tällainen peli ihan Ruotsissa tehty vai teetätetty muualla halvemmissa maissa? Sisältä ei vinkkejä tähän löytynyt. Ainoat merkinnät mitä löysin näyttivät lyijykynällä tehdyiltä numeroilta.

Kysyin arvioita soittimesta myös innokkaalta asiantuntijaltamme, joka 8-kuukautisen varmuudella ja innokkuudella olisi halunnut tehdä  koko homman itse, eikä vain katsella sylissä...  

[Viljo]

Hienoa, että homma onnistui!

Soitin on kuitenkin tekniikasta pääteltynä saksalainen. Kieliepenkkien kiinnitys ruuvein ja rekisterilistojen ollessa muovia, mahdollisuudet kapenevat kummasti. Eli Saksa. Ihan varma en ole, että onko vastaavalla tekniikalla tehty siinä Tsekeissä, mutta yleisesti otten nämä soittimet ovat juurikin saksalaisia.

Aikaisempina vuosikymmeninä monet myyjät ja huoltajat tarinoivat harmonikoisat enemmän kuin kertoivat faktoja. Matti Rantanen on tästä aiheesta ollut aikoinaan hyvinkin tuohtunut Hanuri-lehden artikkeleissa. Homma on mennyt niin, että mitä vähemmän asiakas tietää ja mitä enemmän soittimesta on asian vierestä menevää turinaa, niin myyjällä on enemmän mahdollisuuksia viilata ostajaa linssiin. Nykyään tilanne on kuitenkin paljon parempi. Suomessa ehkä juurikin Kari Ahvenainen on ollut se henkilö, joka on ottanut konkreettisen aloitteen ja alkanut kertoa 70-80-luvuilla harmonikan tekniikasta julkisesti. Rantanen on kuitenkin ennen Karia ottanut julkisuudessa esiin harmonikkatuntemuksen puutteet.

Kielipenkkien välissä oleva metallituki ja kielipenkit ylipäätään muistuttavat niin paljon Harmona-tehtaan tuotantoa, että voisi olla sieltä tämä soitin. Vuosi sitten oli yksi sähköpneumaattinen urkuharmoni korjauksessa ja siinä oli ihan samalla tavalla kieliepenkit. Siinä oli muistaakseni merkintä Harmona-tehtaasta...

[jukkanen]

Etelän harmonikassa näkyy netin mukaan olevan Royal Standard, jossa näyttäisi olevan samanlainen vaakuna koristuksena:


Olikos nuo Royal Standardit tehty itä- vai länsi-Saksassa?
Muistelen itse hämärästi, että yksi muinaisista 3-äänikertaisistani olisi ollut Royal Standard, ja se oli kyllä melko heikko esitys. Se vaikutti kyllä kaikin puolin laadullisesti ainakin pari-kolme kertaluokkaa alemmalta kuin tämä Granesso.

---
Lisäys:

Kas, tuo oikeanpuoleinen vaakuna koristeessa onkin näköjään Klingenthalin vaakuna, wikipedia kertoo:

Klingenthal on kaupunki Vogtlandkreisin alueella Saksin osavaltiossa Saksassa. Se sijaitsee lähellä Tšekin rajaa 29 kilometriä kaakkoon Plauenista, ja 33 kilometriä luoteeseen Karlovy Varysta.

Taitaa siis sijaita samalla myös entisen Böömin rajaseuduilla...?
Ja olikos nyt niin, että Royal Standardit tehtiin sitten tuolla Klingenthalin Brunndöbrassa Zuleger & Mayenburg -nimisen yrityksen toimesta?