"Täyskromaattinen" pianonäppäimistö?

[rm_wispila]

Satunnaisena soitinharrastajana on tullut nyt noita sekalaisia, vanhanpuoleisia haitareita hankittua. Viime viikolla tuli nippu "varaosia" Saksasta, joiden mukana yksi minun silmissäni varsin erikoinen;
pianohaitari, jossa oli jokaisessa välissä musta, "ylennetty" kosketin.

Merkki on (valkoinen, maalattu) Continental, noin parin oktaavin koskettimilla. Maski yms. tunnisteet puuttuivat, bassoja 4 paria, porrastettuna. Kielet peltilätkän mukaan "stahltöne".

Sisuskalut on vähän heissulivei, joten en päässyt vielä kokeilemaan, miten tuo oikein soi.

Mikä viritys tuollaisesssa näppäimistössä oikein on? Ylennetyt E ja H kun ovat musta varsin outoja.

Onko tuollaisia tullut muille vastaan? Onko kyseessä jokin erikoismalli?

[Kaifun]

Sehän mahtaa olla varsinainen luussihaitari. Ouvvot ylennykset niitä sinisijä sävelijä. Ihka selvää luussija.

[Viljo]

Kiintoisaa. Onko jokaisen ylimääräisen koskettimen alla kuitenkin läppä ja kieli?

Sinänsä mielenkiintonen. Jos siellä on ääni, niin voisiko se olla esimerkiksi tuo Uniform-järjestelmä piilotettuna vain pianokahvan taakse? Romopianoihassahan on myös se väliääni koskettimistossa, mutta tällöin kyseessä on viisirivisen pelin neljäs ja viides rivi.

[rm_wispila]

Jokaisen alla näyttää olevan reikä. En ehtinyt tuota vielä isommin purkaa, mutta koska grilli puuttuu, noi läpät on näkyvissä.
Tosin niistäkin on muutama läppä hukassa, mutta reikä on ja siis ilmeisesti myös kieli..

Voisiko tämä olla jonkinlainen siirtymävaiheen koskettimisto?  Vai meneekö sitten jo liian kauas historiaan?

Continental - valmistajan lätkä taas erottaa tämän "kyläsepän tekemistä" kokeilumalleista.



Täytyy ottaa vähän kuvia...

[olli]

Tuli mieleen tuo Kouvolan tehtaan historiikissa esitelty "Forte"-koskettimisto.  Historiikissa on kuvakin ja seloste. Lainaus:
"Pitkäaikaisen tutkimus- ja suunnittelutyön tuloksena kehitti suomalainen musiikkimies Tiger Blenner uudentyyppisen Forte-koskettimiston, joka on järjestetty siten, että ala- ja yläkoskettimet ovat säännöllisessä vuorojärjestyksessä.  Tällöin muodostavat sekä ala- että yläkoskettimet oman kokosävelasteikkonsa, alhaalla c,d,e,fis,gis ja b, ylhäällä cis,es,f,g,a ja h.  Keskenään kaikki koskettimet tietenkin muodostavat kromaattisen asteikon.  Koskettimien värit voivat olla kuten ennenkin, siis kokoäänet ovat valkoisia ja puoliäänet mustia.  Tällöin alhaalla on 3 valkoista ja 3 mustaa ja ylhäällä 2 mustaa ja 4 valkoista kosketinta."  Näin siis Kouvolan Harmonikka Oy:n 50v-historiikissa sivulla 43.

[olli]

Skannasin kuvan siitä Kouvolan historiikin Forte-koskettimistosta.

[rm_wispila]

Tämän näköinen raato on kyseessä. Mustat "ohjaavat" alariviä, valkoiset yläriviä. Olisiko siis jonkinlainen forte-näppäimistö myös?

[ftamt]

Äkkiä katsottuna tulee ensimmäisenä pianoharmonikaksi naamioitu 2-rivinen mieleen.
Taitaa kuitenkin olla sama ääni vedettäessä ja työnnettäessä. Jotenkin tuntuisi
siltä, että on haettu erikoisella tavalla vastinetta 2-riviselle, koska bassokin
viittaa siihen.
Toivo

[Viljo]

Äkkiä katsottuna tulee ensimmäisenä pianoharmonikaksi naamioitu 2-rivinen mieleen.
Taitaa kuitenkin olla sama ääni vedettäessä ja työnnettäessä. Jotenkin tuntuisi
siltä, että on haettu erikoisella tavalla vastinetta 2-riviselle, koska bassokin
viittaa siihen.
Toivo

Joo - niinpä näkyy. Diskantissakin näppäimien lukumäärä stemmaa 2-rivisiin. Eli kokeilemaan siis, ovatko kielet diatonisia vai ei.

Ei Kouvola tuota näppäimistöä yksin keksinyt, jahka ollenkaan. Tämä Forte-näppäimistö on nimittäin ihan sama näppäimistö kuin tämä uniform-järjestelmä. Uniformissa sisin ja uloin rivi ovat samoja, joten tämä forte on kuin uniform ilman apuriviä.

[rm_wispila]

En edelleenkään ole tuota ehtinyt avata, mutta pikaisella kokeilulla diatoninen on.
Jotkut äänet siellä soivat jatkuvasti, mutta eri äänet on veto/työntö.

Tuo pianokoskettimilla toteutettu 2-rivinen kuulostaa sopivalta selitykseltä.

Tulee kyllä mieleen uusi kysymys - miksi ? Eikö näppäimet ole kaikella tapaa helpommat?
sekä soittajalle että tekijälle.

Mitä ikäluokkaa tämä peli on?

[Viljo]

Ikäpolitiikkaan voisin heittää väitteen, että soitin on 1920-luvulta. Väri on sinänsä outo, normaalisti ko. soittimet ovat mustia tai tummanruskeita. Toki 1910-luvulla tehtiin vastaavia pelejä rakenteellisesti kuin 1920-luvulla.

[ftamt]

Selvät merkit 1920-luvun lopulle on. Kyllä silloin oli jo käytössä valkoisella selluloidilla päällystetyt
pelit. Esimerkkinä HB, Lumikki, Cooperativa,Dallapé ja amerikkalaiset pianoharmonikat. Uskoisin,
että tämä 2-rivismalli on suunniteltu pianoharmonikan soittajille.
Toivo

[rm_wispila]

Päädyissä on valkoiset selluloidit. Se sisempi, palkeen puoleinen osa, on päällystetty jonkinlaisella valkoisella kankaalla..  Millä aineella tuota voi puhdistaa, kun se on tummunut?

Entä tuo selluloidi - millä se kannattaisi puhdistaa / kiillottaa?
(sama aine käy sitten myös koskettimiin?)

Maski tästä on hävinnyt. Kuuluuko tämän ajan tyyliin sellainen simppeli levyverkkomalli?
(Ne muovimaskit raoilla ja verkolla taitaa olla myöhempää tyyliä?)


**

Sisäpuoli oli parempi kuin oletin. Kolme irtonaista sointukieltä (?) ja kasa nahkoja pohjalla.

[ftamt]

Katsoin kuvaa tarkemmin. Selluloidia on rungossa ja näppäimissä.Se valkoinen kangas saattaa
olla valkoista pegamoidia, eli eräänlaista vahakankaan edeltäjää. Sitä on kyllä vaikea tai lähes
mahdotonta löytää mistään. Selluloidi pitäisi hioa erittäin hienoilla vesihiomapapereilla aloittaen
800 ylöspäin 1500 tai 2000. Vanhoissa peleissä on aina syviä lovia, joita ei kannata alkaa hio-
maan pohjia myöten, koska puu tulee näkyviin. Sitten hiottu pinta kiilloisetaan puuvillalaikalla
koneellsesti käyttäen selluloidin kiilloittamiseen tarkoitettua kiilloitusvahaa. Tämä on kyllä sel-
laista työtä, että ensikertalainen ilman opastajaa tekee sutta. Hiominen on tarkkaa työtä,
sillä selluloidi on erittäin syttyvää ja sulaa helposti,jos  kiilloittaa liian pitkään samassa paikassa.
Kiilloittaminen voi myös lämpölaajentumiseen vuoksi halkaista vanhan sellulodin pinnan. Työtä
näkemättä tällaiseen ei kannata ryhtyä. Pelkillä hienoilla papereilla ei kiiltoa saa, vaan pitäisi
hankkia italiasta kiilloitusvahaa. Vanhaa peliä ei myöskään saa tehdä liian kiiltäväksi, ettei sen
muu yleiskunto ole yhtä hyvää tasoa. Tämä sinun kuvassasi näkyvä peli on selvästi käytössä
kulunut, joten sen pinta saakin olla vähän samea ja kellastunut. Hyvällä entisöijällä täytyy
olla pelisilmää nähdä, miten paljon soitinta kannattaa parannella. Silloin entisöinti on onnistunut
täydellisesti, kun kukaan ei sitä huomaa. Selluloidipaikkauksista en nyt puhu mitään, koska
se onnistuu vain ammattilaiselta ja aina ei häneltäkään.
Toivo

[rm_wispila]

Olen messinkiesineitä kiillottanut lumppulaikalla vahan kanssa; periaate lienee samanlainen.

Samoin lakkapintoja on tullut hierottua, joten pitänee kokeilla johonkin täysromuun ensin..

Mitenkäs hienot hiomatahnat? esim. 000 Farecla.