Karmoskan kuolema

[Armando Bugari]

Ihan palstantäytteeksi ja omaksi ajankulukseni kerron tarinan erään karmoskan kuolemasta:
Eilen sain viestin tuttavaltani - joka on aktiivinen 5-rivisharrastajasoittaja:
- "Nyt on Sinua varten halpa 2 -riv. karmoska kirppiksellä  tarjolla, vain 15 euroa".
-  Innostuinhan minä kovasti - koska olen jo pitemmän aikaa vakavissani halunnut hankkia karmoskan - tietenkin tajusin ettei moisella hinnalla mitää priimaa saa - mutta aina ihmisen ahneus pistää ajattelemaan, että jos joku tietämätön ja  asiantuntematon on laittanut vaarinsa vanhan myyntiin.
- Tuotteen kuvaus oli myyntitiskillä: aito venäläinen vanha kansansoitin, vaatii ehkä pientä korjausta.
-Oma kuvauksi tuotteesta on : Avasin lodjut ja yritin soitellakin. (Tein varttitunnin testin projektista ja totesin - en osta - paska mikä paska.. Noin 15 eurolla ostin sitten muovikassillisen kirjoja.)
- Palkeet olivat repeilleet, Diskantin puolelta puuttui 3 nappulaa, Bassosta koneisto törrötteli suuntaan sun toiseen.- siis aivan päin peetä, Nahkat kiemuroilla,  Molemmat maskit puuttuivat, diskanttikahvan yläkulmasta iso palanen poissa - kahvakin hoipuroi. Kaikenlaisia köytön jälkiä puuosissa - mahdollisesti koira tai kani pureskellut:-), Mieltä liikuttava yksityiskohta oli diskantin hihna; aito nahkainen vyö, solkineen. Bassopuolen hihna oli taas "narua" - pienillä nauloilla kiinnitetty. Yksi diskantin kieli oli poissa.

Asiani pointti on kuitenkin se, että kuinka paljon iloa tuo soitin onkaan saattanut tuottaa ihmisille aikoinaan häissä ym. silloin kun sitä on käyttänyt osaava soittaja. Miten se päätyi pikkukaupungin kirppikselle.  R.I.P. 

[risto]

Ihan palstantäytteeksi ja omaksi ajankulukseni kerron tarinan erään karmoskan kuolemasta:
.. ..
Asiani pointti on kuitenkin se, että kuinka paljon iloa tuo soitin onkaan saattanut tuottaa ihmisille aikoinaan häissä ym. silloin kun sitä on käyttänyt osaava soittaja. Miten se päätyi pikkukaupungin kirppikselle.  R.I.P. 

Ihan palstan täytteeksi tämäkin.

Itse innostuin haitareista kun kuulin irkkuhaitarinsoittoa. Kotimaista haitari inhosin silloin (enkä vieläkään juurikaan pidä siitä). No, noihin kiinnostuksen syntymisen aikoihin satuin sitten käymään asioilla kaupungilla. Viereiseen parkkipaikkaan Senaatintorilla parkkerasi pari tyttöä, joilla näin haitarin takapenkillä. Rupesin juttelemaan tyttöjen kanssa ja kertoivat olevansa menossa kierrätyskeskukseen ja vievänsä haitaria sinne muiden tavaroiden mukana. Kun siinä juteltiin, niin lopulta tyrkkäsivät haitarin minulle ja ihan ilmaiseksi. Se oli karmoska, tosin en silloin tiennyt haitareista yhtään mitään, kaikki ne näyttivät samanlaisilta. Sillä pelillä ei kylläkään tehnyt mitään, mutta ensimmäistä kertaa sain silloin oikean haitarin käteeni ihmeteltäväksi ja siitä innostus sitten lähti kasvamaan.

[htoyryla]

Olisit nyt Armando ottanut siitä valokuvia niin olisi ollut enemmän sisältöä tässä jutussa. Oltaisiin mekin saatu päivitellä "soittimen" kuntoa.

Aika surkeassa kunnossa minunkin ensimmäinen karmoskani oli (ja on edelleen) vaikka päällepäin ihan siisti. Onneksi se soi sen verran että kelpasi hetken aikaa kun ei paremmasta vielä tiennyt.

Itse olen tässä joulun tienoon harjoitellut poikkihuilun säätöä & korjausta Thomannin satasen huilulla. Alkaa vähitellen hahmottua tuo Boehmen mekanismi miten eri näppäimet sulkevat ja avaavat läppiä. Säädöillä sitten hoidetaan, paitsi että läpät menevät kiinni, myös että ne sulkeutuvat yhtaikaa. Jos tuossa on virhettä, sävelen saa soimaan yksinään mutta säveltä vaihtaessa soitin mykistyy ainakin hetkeksi.

Yksi tyyny on irti ja putoaa aina silloin tällöin. Purin nyt mekanismia sen verran että sain sen ja naapuriläpän irti ja vielä takaisin kokoon. En kuitenkaan ruvennut vielä liimaamaan tyynyä paikoilleen. Kun olin koonnut läpät takaisin, huilu ei halunnut soida siitä kohtaa eikä alempaa. Ihmettelin. Sitten vähän myöhemmin löysin lattialta paperisen renkaan joka oli juuri tyynyn kokoinen ja muotoinen. Purin taas läpät irti, paperirengas tyynyn alle ja nyt se soi taas.

Varmaan se Trojanda-karmoskakin lähtisi laittamalla paremmin soimaan. Palje ilmeisesti vuotaa ja nahat repsottavat miten sattuu. Vire on sitten vielä eri juttu.

[Armando Bugari]

Olisit nyt Armando ottanut siitä valokuvia niin olisi ollut enemmän sisältöä tässä jutussa. Oltaisiin mekin saatu päivitellä "soittimen" kuntoa.

Kävin iltapäivällä samaisella kirppiksellä kameran kanssa (puhelimessni ei ole kameratointoa; vuosimalli Erkki, 1997.)
- Karmoska oli jo kadonnut jollekkin toiselle saattohoitoon: Mukanaollut järkeävä vaimoni sanoi, että, onhan meillä noita rojuja jo liiaksin seinillä roikkumassa ja nurkissa pölyyntymässa. Viisas nainen. Melkein jo olin varautunut ostamaan sen. Ostin sitten taas kirjoja muovikassillisen.