Aito vai feikki harmonikka?

[C Griff]

Tehdäänkö tällainen pieni äänestys. Sanokaa kukin mielipiteenne kysymykseen aito vai väärennös. Kyseessä on siis liitteenä oleva kuva. Kuva on kyllä aito, mutta onko soitin. Kuvan hanuri ei ole  Suomessa, eikä myöskään myytävänä.

Kuten tiedämme (tai olemme jostain näin lukeneet):
1. Vesterinen soitti B-järjestelmää
2. Lievosen Akin ideasta alettiin tekemään myös mustia hanureita Viipurin tehtaalla ja ensimmäinen niistä tehtiin Vesteriselle
3. Hanurin valmistajat käyttivät Vesteristä mainosmannekiineinaan, josta Vesterinen sai usein palkkioksi mm. uuden hanurin itselleen. (Kait tästä johtuen puhutaan paljon, että Vesterinen soitti myös C-järjestelmää, esim Pihlajamaan mukaan hän soitti vain B-järjestelmällä)
4. Onko Viipurin tehdas tehnyt mainosmielessä Mustan Kravatin Vesterisen nimellä kuvausta varten? Jos joku on nähnyt tällaisen mainoksen, olisi hyvä tietää.
5. Onko hanuriin vain jälkeenpäin lisätty vesterisen nimi, mikä olisi kaikkea muuta kunnioitettava teko.
6. Onko järjestelmä vaihdettu jälkeenpäin B:stä C:hen?

Toivottavasti mahd. moni sanoo mielipiteensä. Klikkaa kuvaa, niin saat sen suuremmaksi.

[olli]

Aito pelihän se on.

Vili Vesterinen soitti 1920-luvun alussa yhden vuoden Nestori Kukkolan valmistamalla pelillä, jossa oli stradella-diskantti.  Hän siis osasi ensin tämän järjestelmän.  Vuosina 1924-1926 Vili soitti italialaisen Paolo Rogledin valmistamalla pelillä, jossa oli belgialais-venäläinen diskantti.  Oisko Kukkola myynyt pelin halvemmalla?  Halusiko Vili briljeerata opettelemalla uuden systeemin?  Kirjoittaja (Marko Tikka) ei ole saanut tähän täyttä selvyyttä.  Tämän jälkeen Nestori Kukkola teki Vilille aina uuden pelin kilpailuihin, samalla belgialais-venäläisellä diskantilla.  Kirjan mukaan Lasse Pihlajamaa on muistellut, että Vili hallitsi molemmat diskanttijärjetelmät, mutta stradellan huonommin.
Lähde: "Harmonikan kuningas Vili Vesterinen" Marko Tikka, Ajatus Kirjat, Gummerus Kustannus Oy, 2007.    Tämä teos on täydellisin historiateos Vili Vesterisen elämästä.  Se ei ole mikään muistelmateos pelkästään, kirjoittaja on tutkija, joten lähdeviittauksia on runsain määrin.  Pidän tätä erittäin luotettavana.  Kannattaa jokaisen hanuristin lukea teos.

[C Griff]

Noinhan se lienee kuin Olli kirjoitti. Tarkoitin sillä C-järestelmällä soittamisella sen tason soittamista, että olisi voinut vaikka keikan heittää. Jossain jonkun muusikon muistelmissa oli kirjoitettu mm, että musiikkiliikkeessä esitellessään C-järjestelmällä olevaa hanuria hän ei varsinaisesti soittanut sillä, vaan kävi perus säveltapailua. Joten soitto lienee ollut varsin rajallista. Kiitos palautteesta Olli.

Itse uskoisin, että kyse on Viipurin tehtaan mainoskuvaukseen valmistama hanuri. Mainos kuvauksessa on ollut Vesterinen. En oikein usko, että hanuri olisi ollut Vesterisellä käytössä ja Vesteriselle käytettäväksi tehdessään hanurin tehdas olisi varmaan tehty sen B-järjestelmällä. Hanurihan on kuitenkin 30-luvun loppupuolelta (kravattimalli), olettaisin? En oikein usko, että järjestelmää olisi vaihdettu jälkeenpäin, koska hanuri on maassa, missä ei käytetä C-järjestelmää. Myöskään en oikein usko, että Vesterisen nimi olisi laitettu jälkeenpäin, koska Hanurin omistaja ei ollut edes tietoinen muutama vuosi sitten kuka Vesterinen on.

[Viljo]

Pari huomiota.

• Ensimmäinen kerta, kun näen kravatin, jossa kaikki tekstit pystysuunnassa.
• Ensimmäinen kerta, kun näen mustan kravatin

Pääsääntöisesti voidaan vetää linja, että sodan aikana / jälkeen alkoi tulla markkinoille mustia harmonikkoja. Herääkin kysymys, että onko tuo kuitenkin 1940-luvun alun soitin? Tehtiinkö ensimmäinen musta Kukkolan tehtaan soitin Viipurissa vai Lahdessa? Kouvolan peleissä gallerian ensimmäinen musta Kouvolan peli on laihasmalli (1940 - 1946).

Eli vähän kiikun kaakun se valmistusvuosi. Jos Viipurissa, niin silloin vois olla 1939. Onko mitään kirjallisia tai muita luotettavia lähteitä?

[olli]

Selasin lisää tuota Vesterisen historiateosta.  Lainaan tähän tekstiä sivulta 157:
"Kesällä 1939 Vilille oli tulossa uusi harmonikka: Aki Lievonen oli tekemässä jotain aivan uutta.  Uusi viipurilainen olisi aikaisemmista poiketen kokonaan musta: vain valkeat diskanttinäppäimet, muutama nuottia jäljittelevä koristekuvio ja harmonikan maskissa oleva koristeellisesti muotoiltu soittajan nimi olisivat valkoista helmiäistä.  Kyseessä oli erikoisversio Viipurin Harmonikkatehtaan uudesta "H-mallista".  Aki Lievonen teki Vilin soittimeen muista mallin harmonikoista poikkeavan koristelun helmiäisineen.  Tämäkin malli oli kopio ruotsalaisesta, Hagströmin tehtaan valmistamasta harmonikasta, joka taas oli kopioitu amerikkalaisista harmonikkamalleista. - Tämän tyylikkään väriratkaisun kilpaileva Kouvolan harmonikkatehdas nappasi heti omaan käyttöönsä, rakentaen vain muutamaa kuukautta myöhemmin ensimmäisen mustan harmonikan.  Uusi malli nimitettiin tulevaisuuden miehen, Onni Laihasen, mukaan Laihasmalliksi".

[olli]

Tutkin tuota kuvaa vielä tarkemmin.  Kovin tarkaksihan tuota ei suurentamalla saa.  Pelin muotoilu näyttää Kravatilta.  Vesterisen nimen alkukirjain näyttäisi kaksoisveeltä "W".  Valmistajaksi on pantu "Viipurin soitin".  Veikkaisin, että soitin on yksittäiskappale, jonka joku alan mies on rakentanut?!!  Kuten Viljo jo totesi, mustia Kravatteja ei tunneta yleisesti valmistetun!  Voi olla valmistettu Ruotsissa (sinnehän vietiin Kravatteja Neco-merkillä) ja  Vili oli suosittu soittaja Ruotsissa.

[ftamt]

Tervehdys
Tämä kuvan Harmonikka on väärennös. Oikeasti se on 1940-luvulla valmistettu Kouvolan
Pikku-Kravatti. Marko Tikan ansiokkaasta Vesterisen elämäkerrasta löytyy tosiaan parasta
tietoa, joten luottakaamme siihen. Itsekin olen jokunkunlainen asiantuntija, sillä olen
entisöinyt mm. pari aitoa Vesterisen harmonikkaa. Niiden rakenteissa ja kielissä ei ollut
mitään poikkeavaa - normaaleja hyviä italialaisilla oman aikansa kovalaattakielillä varustet-
tuja pelejä. Hänen soittimiinsa ei liity mitään mystisiä ominaisuuksia. Olen myös entisöinyt
Sysmän museossa olevan Onni Laihasen pystyraitaisen Kouvolan Amerikkalaismallin, jossa
on kaksi vetorekisteriä takana. Siinä on alkuperäiset Kouvolan tehtaan omat kielet, jotka
soivat yhtä herkästi kuin italialaiset kielet. Ne olivat myös pitäneet hämmästyttävän
hyvin vireensä. Olen tavannut muitakin italialaisten veroisia Kouvolan kielisarjoja. Kieli-
pulan takia tehdas alkoi itse tehdä kieliä ja alkuvaiheessa kielien laatu oli todella epäta-
sainen ja heikko. Loppuvaiheessa ne olivat italialaisten tasoisia. Ne olivat kalliimpia val-
mistaa Suomessa, joten kauppayhteyksien taas avauduttua sodan jälkeen siirryttiin
takaisin italialaisiin kieliin. Menin vähän sivuun kieliasioihin, mutta ehkä tämäkin jota
kuta kiinnostaa. Myös Suomen Soitin valmisti erinomaisia kielisarjoja. Ne olivat niin
hyviä, että Konsertti-harmonikkaan laitettiin tehtaan omat kielet ja halvempaan Orkesteri-harmonikkaan italialaiset. Olen käytännössä sen testannut ja niin vain suomalainen
kieli soi paremmin. Kouvolan tekemien alkupään huonojen kielisarjojen maine on tehnyt
suomalaisien kielien arvostukselle hallaa. Jos ne kuitenkin kelpasivat Onni Laihaselle,
niin pitäisi kelvata toisillekin.



Toivo Tamminen

[olli]

C Griffille kysymys:  Josko voisit paljastaa, mistä tuon kuvan olet saanut?  Nyt on mielestäni jo tullut aika paljon syventävää tietoa "mustasta kravatista".  Edelleen veikkaan, että peli on tehty Ruotsissa?

[risto]

Toinen kysymys C Griffille: soitako itse eurooppalaisella systeemillä, kun tuollaisen nimimerkin otit?

[ftamt]

Vielä tästä kravatista.Veikkaan, että se on maalattu yli "Minarolilla" ja pelin omistaja näppä-
ränä käsistään on joko itseään tai muita pettäen tehnyt siitä jälkikäteen siitä Viipurin ja
Vesterisen pelin. Pikku-Kravatteja tehtiin Suomeen ja vientiin 1940-luvulla Amerikkalais-
mallien aikaan. Kouvolan peleissähän on juokseva sarjanumero mallista riippumatta. Viipurin
tehdasta ei enää tässä vaiheessa ollut.Ikaalisten museossa on valkoinen Pikku-Kravatti
numero 1570, jonka olen huonon kunnon takia kokonaan uudelleen päällystänyt. Moni
museossa kävijä on luullut, että se on vain harvinaisen hyvin auringonvalolta säilynyt.
Se on kylläkin täysin alkupeäisiin väreihin entisöty aikoinaan Kouvolasta ostetuilla
selluloideilla.
Toivo Tamminen

[olli]

Tuli mieleen noista Kouvolan pelien sarjanumeroista.  Minulla on Kouvolan Kravatti, jossa on bassokopassa (siellä levyn takana) numero 1240.  Yritin aikoinaan selvittää valmistusvuotta.  Sain sellaisen tiedon, ettei Kouvola kaikkia pelejään numeroinutkaan (Toivo Ylönen, Sysmä).  Niinpä varma vuosi jäi selvittämättä.  Viljo arvioi omien tutkimustensa mukaan, että tämä mun pelini olisi sieltä viimeiseltä vuodelta eli 1939.  Eipä se niin kovin tärkeää olekaan, peli on hyvässä kunnossa ja soi kauniisti.  Joka päivä (tai joka toinen päivä) sillä fiilistelen vanhoja sota-ajan valsseja.

[ftamt]

Vanhemmissa Kouvolan peleissä sarjanumero on leimattu muistaakseni pariin paikkaan harmo-
nikan sisälle. Kouvola on aloittanut numeroinnin ykkösestä. Vanhin tiedossani oleva kravatti
on muistaakseni numero 380 ja se on Jukka-niminen pianopeli Ikaalisen museossa. Olen
aikoinaan omistanut sen. Huhupuheena kuulin, että harmonikkakauppias Toivo Himbergillä
oli aikoinaan Helsingissä numero 4, joka oli tasakahvainen Kukkamalli. Itse omistan alkupään
Viipurin Suomi Harmonikan numero 25. Näytin sitä jokunen vuosi sitten Aarre Lievoselle, jota
kävin haastattelemassa. Marko Tikalla on sama malli vielä vanhempi numero 4. Lievonen
kertoi Viipurilaisten numeroinnista, että se kirjoitettiin aina lyijykynällä runkoon. Pelit tehtiin
50 kappaleen sarjoissa. Kun se oli valmis, niin alettiin taas uusi 50 kappaleen sarja.
Kukkamalleja tehtiin samalla koristelulla yleensä vain se 50 kappaleen sarja. Sarvimalli ja
vuonna 1938 aloitettu H-malli olivat niin suosittuja, että niitä tehtiin useamia 50 kappaleen
sarjoja. Kaiken kaikkiaan Viipurissa valmistui noin 1500 harmonikkaa. Sodan alettua Aarre
Lievonen sai tehtäväkseen evakoida tehtaan irtaimiston, joka mahtui yhteen junanvaunuun.
Keskeneräiset pelit koottiin sekä Lahdessa että Kouvolan harmonikkatehtaalla.
Toivo Tamminen

[Viljo]

Miten minulle tuli outo tunne, että olisin nähnyt tuon mustan kravatin jossain nettimyynnissä ruotsinmaalla takavuosina :S

[squeeze]

Tervehdys
Tämä kuvan Harmonikka on väärennös. Oikeasti se on 1940-luvulla valmistettu Kouvolan
Pikku-Kravatti.



Toivo Tamminen

Samaa minäkin kattelin.

Tuli tuosta Kukkolasta vuorostaan mieleen, kun olen lukennu isäni muistiinpanoja Kukkolasta. "Kukkola oli erittäin kriittinen mustien hanureiden suhteen".

En tiedä onko näin, mutta.... No meni ny sivujuonteeseen tämä jutttu..

[JLS]

Tämä hanuri ei minun mielestäni ole Viipurin tehtaalla valmistettu!
Se voi olla Ruotsiin valmistettu Kouvolan Kravatti ja joku on nimennyt sen Westerinen nimellä mutta sillä ei ole mitään tekemistä itse Viljo Vesterisen kanssa. Voi olla että omistaja on ollut itsekkin Vesterinen ja siksi tuon etukirjaimen muuttanut tuplaksi!
Sitä en kyllä ymmärrä miksi siinä lukee viipurin soiton, ilmeisesti ei ole tunnettu mikä ero on Kouvolan ja Viipurin tehtaalla! tais sitten ko. henkilö on ollut esim itse viipurista kotoisin.
Viljo Vesterinen oli hyvin tarkka nimestään eikä hän koskaan "pelleillyt" soittimella!

Toinenkin seikka pistää silmään, tässä soittimiseesa ei tuota kravattikuviota ole diskanttinäppäimistön etuosassa kuten "kotimaisissa" karavateissa vaan tuo kuviointi on kuten esim. Ruotsalaisten Exelentin ja Ragnar Sundquistin valmistamassa Ragge Special soittimessa, joten tältä pohjalta on vaikea sanoa onko soitin "kotimainenkaan"

Mutta vaikka siinä luki mitä tahansa niin se on kuitenkin oman aikansa soitin ja varmaan ihan yhtä hyvä kuin mikä tahansa vertaisensa soitin! yksilökohtainen ja jonkin näkemys asiasta, en kuitenkaan kutsuisi sitä väärennökseksi koska väärennöksellä tarkoitetaan ihan jotain muuta. Kun lähdetään spekuloimaan niin kannattaa muistaa että me keskustellaan asiasta josta meilä ei ole varmuudella kenelläkään oikeata tietoa ja siksi en kannata nimeä "väärennös" koska en usko kenenkään olevan niin naivi että voisi tällä asialla saavuttaa yhtään mitään.