Harmonikan kierrätys

[Viljo]

Heips,

Tuli mieleen eilen, että kun noita vanhoja huonoja ja korjauskelvottomia haitareita on, niin jotenkin niistä pitää päästä eroon. Pidetään siis aivoriihi ja lopputulos siirretään tuonne Vapaalehdykän tietopuolelle. Tavoite on siis saada kierrätysohjeet hanureille. Mielestäni päävaihtoehdot ovat:

- soittimen arvosta riippuen jälleenmyynti tai luovutus toiselle henkilölle korjattavaksi tai varaosiksi
- soittimen purkaminen varaosiksi (ohjeet, mitkä osat ja miten kannattaa järjestää yms.)
- soittimen purkaminen kierrätykseen (kaatopaikka ei välttistä ole paras vaihtoehto sillä sisältää niin muovia, puuta, metallia, nahkaa... soittimessa on paljon metallia kierrätettäväksi. Olisko syytä ottaa johonkin kierrätysammattilaiseen yhteyttä ja kysyä siitä, sopivasta kierrätysmuodosta?)
- kuka purkamisen tekee ja mitä se kustantaa (kaikki eivät ala purkaa haitaria, purkaako kierrätyskeskukset?? En tiedä.
- jotain muuta, mitä?

[ftamt]

Kyllä korjauskelvottomasta haitarista saa paljon varaosia.Ruuveja,kieliä,kielipenkkejä,palkeen-
kulmia,läppiä,koneistoja,kielinahkoja ja selluloidia. Loput voikin turvallisesti kierrättää lämpönä
uunissa. Tietenkin hyvin harvinainen museopeli on huonostakin kunnostaan säilyttämisen arvoi-
voinen. Yllättävän paljon siitä tavaraa saa. Niin myös palkeen raamit kannattaa ottaa talteen,
jos ovat vielä käyttökelpoiset.
Toivo

[Viljo]

Mä nyt mietin lähinnä, että olisi ohjeet tee-se-itse -miehille ja naisille. Sekin vielä, että kaikilla ei ole niin isoa uunia, että voisi laittaa diskanttikopan sinne - ja ottaa välipohjan tuhkan seasta pois.

[Johan]

Olen Toivon kanssa pitkälti samoilla linjoilla, ja meneeköhän niitä soittimia kaatopaikoille kovinkaan suuressa määrin tällä hetkelläkään.
Aika moni kohta varmasti tuosta Viljon listasta toimii nykyisinkin ja romukuntoiset pelit ohjautuvat
alan harrastajille hyödynnetäväksi korjauskohteiden varaosina ja kunnostuskelpoiset kunnostettaviksi.
Tällä nykyisellä menetelmällä harrastelijakin saa markkinoilta sopuhintaan materiaalia käyttöönsä varaosia etsiessään. Epäilen, että jos siihen väliin tulee joku nykyinen ammattikierrättäjä tulevat sitäkautta saadut varaosat olemaan nykyisiä "kierrätysvaraosia" huomattavasti kalliimpia.
Kyllä ne halotkin pienitään klapeiksi ennen polttamista, joten tuskin se diskattikopankaan polttokuntoon saattaminen on kovin suuri ongelma puuta polttavalle kansanosalle;)
Itse irroitan tuollaisesta varaosa pelistä kerralla vain kulloinkin tarvitsemani osat ja loput jäävät runkoon odottamaan seuraavaa tarvetta.

[humppahanuristi]

Heips,

Tuli mieleen eilen, että kun noita vanhoja huonoja ja korjauskelvottomia haitareita on, niin jotenkin niistä pitää päästä eroon.

Missä vaiheessa haitari on niin huonokuntoinen, ettei sille kannata tehdä mitään?

Äkkiseltään tulee nyt mieleen lähinnä sellainen tilanne, että vehkeestä on ajettu autolla yli ja runko on silppuna.
Eikö ehjään runkoon kätevä seppä nyt melkein rakenna uudenveroisen laitteen?

[ftamt]

Kyllä Suomessa tuntuu olleen seppiä, joilla on taito tuhota harmonikka korjauskelvottomaksi ilman yliajoakin, jos näin humoristinen välihuomautus sallittaneen. Joillakin se peukalo on ollut
keskellä kämmentä ja korvikeaineet käytettävissä. Kirves ja taltta lienevät olleet hienomekaanikon työkaluina, sekä Kissalan poikien liima. En minäkään valmiiksi osiksi pura, vaan käyn rytökasalla tarvittaessa.
Toivo

[C Griff]

Minusta olisi hyvä juttu, jos olisi sellainen vanhojen harmonikkojen purkuosaliike niin kuin on autohajottamojakin. Tottahan toki varaosista pitää hinta saada, mutta olisi se suuri apu monelle. Vanhojen romusoitinten varastointi vaatii jo alan harrastusta, tietämystä ja tiloja missä säilyttää. Kun jollain on vaikka vanha soitin, josta puuttuu tai menee rikki joku osa, niin olisihan se hienoa, kun olisi paikka tiedossa mistä voisi kysyä varaosaa sen sijaan, että täytyisi olla varastollinen itsellä säilytyksessä. Ajatus harmonikkojen kierrätyskeskuksesta, missä käyttöosat puretaan ja loppu kaatopaikalle on ihan kannatettava ajatus. Tai sitten esim vapaalehdykän sivulla voisi olla yhteystiedot sellaisista henkilöistä, joilta löytyy jotain varaosia. Mikäli mukaan laittaa vielä ohjeet tee se itse korjaustyöstä, niin hintaa voi ottaa lisääkin.

Kun itse olen mobilisti, niin kokemuksesta voin sanoa, että menee tuskastuttavan paljon aikaa etsiessä osia vanhan automobiilin kunnostusprojektiin. Enkä enää pidä sitä kovin edullisenakaan, että minulla varasto täynnä varaosia omiin vanhoihin autoihin. Olisihan sille varastolle järkevämpääkin käyttöä.

[Viljo]

Harmonikankierrätyskeskus kuulostaa hienolta idealta. Näissä laitteissa vaan ei ole samanlaista maksujärjestelmää kuin kodinkoneissa - kun ostaa uuden laitteen, hintaan sisältyy kierrätysmaksu. Haitarin osat kun kierrättää, niin pitäisi olla myös julmetun iso varasto. Ei bassonäppäinvarsia voi laittaa yhteen nippuun vaan pitää olla melkeimpä merkin ja mallin mukaan. Kielet sen sijaan voivat olla äänenkorkeuden mukaan lokeroitu. Toki, jos löytyy kokonaisia kielisarjoja, niin ei kannata hukata sitä, mutta jotta sarja löytäisi vastaavaan haitariin, niin siinäpä pitkä varastokierto. Yleensä kieliä menee korjauksien yhteydessä yksittäin kappalein, mutta ei sentään koko sarjaa.

Toinen seikka on sitten se, että varaosia on hyvin hankala lähteä postimyymään kenellekään. Jos vaikka puukammalliseen soittimeen täytyy vaihtaa apurivien näppäinvarsi, niin vaikka olisi kuinka saman tehtaan soitin, niin reiät ovat kuitenkin pahasti eri kohdissa.

Tällä hetkellä suurin osa roippeista minulla on runkojen sisällä. Se on toistaiseksi ollut minulla järkevin (ja tällä haavaa tilaedullisin) vaihtoehto.

[Johan]

Tuntuisi äkkiäajatellen siltä, että jos pelit purkasi ja varastoisi pelkät osat purettuina pyrkien hyödyntämään kaiken mahdollisen, tulisi varaston hallinnastakin melko laaja järjestelämä.
Pikku ajatusleikki aiheesta; harmonikassa on osia 5000 - 7000kpl, markkinoilta romuna poistuvien merkkien ja mallien yms. määrä kertaa tuo osien määrä olisi varaston sorttimentti määrä.
Vaatisi melkoista harmonikka-asiantuntemusta ja hyvin hallittua loogista otetta, jotta siitä kehittyisi toimiva varastointijärjestelmä.
Em. syystä ilmeisesti helpommin hallittava järjestelä olisi pitää osat rungoissa ja purkaa niitä sitten tarpeiden mukaan, jolloin varaston hallinta saattaisi olla yksinkertaisempaa, eikä paukkuja menisi purkamiseen kuin kierrätykseen lähtevien osien osalta kerrallaan.
Aikaisempien kommenttien mukaan nytkin ilmeisesti pääasiassa toimitaan viimeksi mainitulla tavalla niiden osalta, joilla varaosapelejä on käytössä.
Oletan, että tuo romutettavien pelien määrä kuitenkin on sellaista luokkaa, että ei niiden kierrätyksestä suurta bisnestä ehkä muodostu.
 

[Viljo]

Romuksi menevät haitarit olisivat vaikkapa noita turistiharmonikkoja (mitenköhän niistä pääsisi eroon täältä suomesta ;-) ) Tuo osa määrä on juuri se, mitä löytyy paljon. Tosin haitarin kun purkaa, niin et siitä kyllä 7000 irrallaan olevaa osaa löydä. Pelkästään kielilaatasta löytyy 7 osaa... Logistinen puoli onkin haaste. Ehkä ei välttistä tarve edes kierrätysyritysideassa haitareita olisi järkevä pistää ihan palasiksi. Sen sijaan kierrätettäessä haitarista pitäisi saada erotettua metallit metallinkeräykseen ja loput polttouuniin.

[Johan]

Romuksi menevät haitarit olisivat vaikkapa noita turistiharmonikkoja (mitenköhän niistä pääsisi eroon täältä suomesta ;-) )

Niistähän on tulossa kulttikamaa! Tosin Huutonetin 3000€ pyyntö on jo laskenut 2500€;)

[Viljo]

Romuksi menevät haitarit olisivat vaikkapa noita turistiharmonikkoja (mitenköhän niistä pääsisi eroon täältä suomesta ;-) )

Niistähän on tulossa kulttikamaa! Tosin Huutonetin 3000€ pyyntö on jo laskenut 2500€;)

Ompa halpa! 

[Johan]

Romuksi menevät haitarit olisivat vaikkapa noita turistiharmonikkoja (mitenköhän niistä pääsisi eroon täältä suomesta ;-) )

Niistähän on tulossa kulttikamaa! Tosin Huutonetin 3000€ pyyntö on jo laskenut 2500€;)

Ompa halpa!  

Epäilen pilkkuvirhettä ja sittenkin tuntuu vielä aika rajulta hankintahintaan verattuna;)

[pietrodeiro]

QTC 1

Harvoin niitä soittopelejä (pianoja, hanureita jne) kierrätykseen tai  muuten tuhottaviksi  asti jää , paitsi  ehkä joissain jäämistö tai musiikkiliikkeiden ostojutuissa. Tästä aiheesta tulee kuitenkin mieleen eräs hupaisa episodi.  Muutama vuosikymmen sitten kun tuli aika osallistua tuollaisen vanhan  sukutilan pesänselvitykseen,  jonne oli kertynyt kaikenlaista roipetta varmaan yli 100v ajalta, niin tilaisuuteen ajellessani mieleen tuli ne poikasena tutuksi käyneet riihen, navetan, latojen, aittojen ja muiden ”korsujen”  vintit jotka olivat sota-aikaista tai vanhempaa roipetta täynnä. Esimerkiksi mm  paljon hanurien raatoja, savikiekkoja … ja kaikkea muuta mielenkiintoista , tosin silloin minua kiinnosti ehkä enempi ne ”shmeisserit” tai muut vastaavat isompaa ääntä pitävät vehkeet.

Olin jo myöhästynyt kaukomaiden työmatkojen takia viikon verran alkutahdeista  ja kun sitten tulin pihaan niin näin että hommat olikin jo reippaasti aluilla ja pihalla pari siirtolavaa täynnä roipetta niin kysäisin, ”että missähän niitä vanhoja musiikkijuttuja mahtaisi olla”?  Vastaus taisi olla  jotain tähän suuntaan,” no tuossahan niitä on lavoilla mutta säästettiin kyllä sulle muutamia viipurilaisia kun tiedettiin että olet niistä kiinnostunut ”- taisi olla ensimmäinen (isompi) sukuriita lähellä. Siinä meni sitten seuraava yö levitellessä jo parin sateen kastelemia lavoja pitkin pihamaita – en tiedä kannattiko mutta se nyt jäi mieleen että siirtolava ei ehkä ole se kaikkein paras hanurien hävityspaikka.

Noista projektihanureista ja varaosajutuista tulee mieleen sellainen että  mikäli löytyy sopiva aika, paikka tai esim kesätapahtuma niin voisihan sitä pitää tähän aiheeseen liittyvän kirppu/rompetorin jolloin kaikki halukkaat voisi katsella sopivia osia tai hankkisi oman mielenkiintoisen projektin (jota sitten ihmetellään  porukalla  seuraava talvi).
 
PS. Jos ihmettelette mitä nuo kirjainhässäkät meinaavat niin ainakin radistiaiheeseen perehtyneille sen pitäisi selvitä. Noista radiojutuista se Televisioavun Villen ja minun tuttavuuskin alkoi kun menin aikoinaan ostamaan sellaista ”berttaa” vai oliko se nyt ”veera” .

”aarneristovihtoriaarne”

[C Griff]

Pietrodeiron kirjoituksesta palautuu mieleen tapaus muutama vuosi taaksepäin, kun olin perinnönjaossa uskottuna miehenä laatimassa perukirjan ja perinnönjakosopimuksen. Se oli lämminhenkinen tilaisuus, missä kaksi sisarusta jakoi vanhempiensa jäämistön ilman ainoatakaan poikkipuolista sanaa keskenään.

Isältä oli jäänyt kaksi haitaria. Veli sanoa siskolleen, että saanko valita ensin vai valitsetko sinä. Sisko sanoa, että valitse sinä. Summassa veli otti itselleen venäläisen turistihaitarin ja siskolle jäi Kouvolan Cassotto. Tilaisuuden jälkeen veli kysyi minulta menikö haitareiden jako oikein. Totesin, että menihän se. Saat omallasi satasen ja siskosi pari tonnia. Siihen veli virkkoi vain, että hyvä niin - ei sillä näin meidän sisarusten kesken niin väliä ole.