Garmoshkat eli venäläiset vähäriviset

[klezberg]

Surffailin tässä ruoan kypsyessä garmoshka-aiheesta. 

Löytyi mm. tämmöinen esite http://images3.wikia.nocookie.net/squeezebox/images/b/be/Shuya-inside.jpg , mielenkiintoisen näköisiä pelejä, olisi isompiakin kuin 25+25 -näppäimisiä. 2.5-rivinenkin, täyskromaattinen. Tshaika-merkkisiä on useita, onkohan sama malli ja tehdas kuin niillä Tshaikoilla joista Viljolla oli täällä kuvia?

Tämän Shuiskaja-tehtaan peleistä löytyykin sitten googlella paljonkin venäjänkielisiä linkkejä. Mutta noista isommista 29+31 ja 31+31 -näppäimisistä ei tunnu löytyvän näppäinkaavioita, olisi kiinnostavaa tietää miten tuo kromaattisuus on hoidettu.

Wikipediassa on siistit näppäinkaaviot 25+25-näppäimiselle: http://en.wikipedia.org/wiki/Garmon

Huom. Venäläiset tuntuvat merkitsevän nuo näppäinmäärät tyyliin 25x25. Ajattelin tuossa, että tuo plus-merkin käyttö olisi täällä selkeämpi.

[humppahanuristi]

Minulla on tuossa seinän vieressä tuollainen venäläinen kaksirivinen, jossa samat äänet vetää tai työntää.
Merkki on mukaellen Becha 2 eli suomeksi kuulemma Vesna 2.
Kukaan ei tunnustanut mutta silti oli jostain syystä 4 bassopuolen nappulaa painunut sisään, varmaan ihan itsekseen. Pikakorjauksen tein. Tuokin on jo jonkun aikaa maannut meillä varastossa, vaatekaapissa tms. mutta eipä ole tullut innostuttua sen sielunelämästä.
Sanooko kellekään mitään, onko ns. turistimalli vai jopa ihan oikea soitin? Soittimen historiasta ei suurempaa tietoa ole, eräs tuttu sen kerran löi mukaan.

[klezberg]

Minulla on tuossa seinän vieressä tuollainen venäläinen kaksirivinen, jossa samat äänet vetää tai työntää.
Merkki on mukaellen Becha 2 eli suomeksi kuulemma Vesna 2.
...
Sanooko kellekään mitään, onko ns. turistimalli vai jopa ihan oikea soitin? Soittimen historiasta ei suurempaa tietoa ole, eräs tuttu sen kerran löi mukaan.

Tuolla http://www.muz-instrument.ru/?page=garmon on ainakin jokin весна, näyttäisi olevan ukrainalainen, ja näöltään samanlainen, ehkä vähän isompi kuin tuo minun Trojanda (mikä on noista minun kahdesta huonompi, tosin vanhakin). Enempää ei oikein googlettamalla tunnu tuosta löytyvän.

En tiedä onko noita mitään ihan pelkästään turisteille tehty, vai onko ollut ylipäänsä halvempaa ja parempaa tuotantoa. Mitenkäs se Vesna soi? Mulla Vjatsakaja soi herkästi ja tasapainossa, soundi on tukeva ja vireessä, näppäimet toimivat hyvin mitä nyt yksi basso tahtoo juuttua. Trojandassa pitää paljetta käyttää reilusti että soi, jotkut äänet ei oikein tahdo syttyä. Vire vaihtelee ja "vibraatoa" on vähän liikaa.

En ole muita haitareita kokeillut, mutta äkkiä tuon systeemin tuntui tajuavan. Diskanttipuolella mennään suurinpiirtein siksakkia rivien välillä. Leuan puolella on kolme näppäintä lisä-äänille. Bassossa on yksi rivi duuria varten, yksi mollia varten ja yhdessä diatoninen skaala. Duuri- ja molliriveissä perussävel on kolmas alhaalta, perussointu siinä vieressä. Ja aina kahden näppäimen pareina kvinttiympyrän mukaan siitä.

[Armando Bugari]

Meillä tuo kultturiraja itäänpäin on ollut suljettuna melkein sata vuotta. Sieltäpäin ei intrumenttejakaan ole virrannut Suomeen muuta kuin turistien kautta (halpoja matkamuistobalalaikkoja ja -haitareita). Toisinpäin se kulki mm. niin, että vein Leningradiin v. 1979-1980 käytetyn Selmer MarkkuKutosen osina kahdella eri matkalla paikalliselle tutulle fonistille. Kokonaisena olisi juuttunut Vaalimaalla "työlupaan" ym. mahdolliseen hapatussyytteeseen.

Valtamusiikki meillä on lännestäpäin tullutta. Oma mollipitoinen 2-rivismusiikkikin on länsirannikon svedupohjaista. 5-rivisbuumi lähti liikkeelle kunnolla vasta ed. sodan jälkeen tanssien vapauduttua - koska ko. instrumentti oli yhden miehen orkesteri. Haitarimiehet keskustelevatkin erilaisista "griffeistä", - eli kun ryhtyy treenaamaan skaaloja, niin mistä paikasta aloittaa;-).

Luultavasti näitä garmoshkia valmistettiin Neuvostoliitossa teollisesti moniaita miljoonia muutaman kymmenen vuoden aikana - joista osa on meni turisteille, mutta valtaosa armeijalle, kouluille, kolhooseille jne. Samoin Afrikkaan ym. kulttuurivientinä, koska kulttuuripalvelut - mm. kirjat, äänilevyt ja instrumentit olivat valjastettu.

Valitettavasti itse luovuin aikoinani kohta ostosteni jälkeen edullisesti Huutonetistä ostamistani venäläisistä. Koin ne itselleni liian vaikeiksi verrattuna G/C - viritteiseen virsihaitariin. Ehkä täytyisi vaihteeksi laajentaa - ei hakea vaan yhtä ikkunaa, vaan löytää monta miljoonaa?

Editz: typoa

[klezberg]

Tuosta kulttuurirajasta voi olla eri mieltä. Raja sinänsä on ollut kiinni ja tiukka, eikä täällä ole venäläisiä tuotteita arvostettu. Ja tuo mitä sanot täkäläisestä musiikista pätee varmaan kansanmusiikkiin, mutta kyllähän 1900-luvun suomalaisessa populaarimusiikissa, varsinkin sellaisessa jota nimenomaan haitarilla soitetaan, on melkoisesti itäisiäkin piirteitä. Ja vaikkei olisikaan, niin kummasti garmoshkalla tuntuu irtoavan suomalaiset tai Suomessa tunnetut mollisävelmät. Systeeminä se sopii niihin varsin hyvin. Ajoittain törmää yksittäisiin kromaattisiin säveliin joita saa soittimesta turhaan etsiä. Metsäkukista taisi yksi sävel jäädä puuttumaan.

Ihmettelen myös garmoshkan kokemisen vaikeaksi. Diskanttipuolen systeemi ei paljon helpompi voisi olla. Asteikko kulkee enimmäkseen siksakkia riviltä toiselle. Hämmentävää voi olla, jos yrittää aloittaa soiton ihan laidasta, siellä on kolme näppäintä lisäsäveliä, joista onkin sitten kyllä apua monessa mollipiisissä. Bassopuoli on hieman hankalampi, varsinkin jos yrittää liian hienoja.

Tosin, Armando, olikos se sinun garmoshka kaksirivinen? Sinulla oli jossain kuva yksirivisestä, niistä en tiedä mitään.

Joo, ja kyllä tuolla virretkin soivat.

EDIT: Ettei jäisi väärää käsitystä, kyllä garmoshkan systeemi toimii duurissa yhtälailla. Tosin minun Trojandassa vire- ja vibraatoräikeydet kasvoivat ylös mentäessä, ja se haittasi duurissa enemmän. Vjatskaja soi ihan hyvin duurissa myös.

[Armando Bugari]

Tuosta kulttuurirajasta voi olla eri mieltä. Raja sinänsä on ollut kiinni ja tiukka, eikä täällä ole venäläisiä tuotteita arvostettu. Ja tuo mitä sanot täkäläisestä musiikista pätee varmaan kansanmusiikkiin, mutta kyllähän 1900-luvun suomalaisessa populaarimusiikissa, varsinkin sellaisessa jota nimenomaan haitarilla soitetaan, on melkoisesti itäisiäkin piirteitä. Ja vaikkei olisikaan, niin kummasti garmoshkalla tuntuu irtoavan suomalaiset tai Suomessa tunnetut mollisävelmät. Systeeminä se sopii niihin varsin hyvin. Ajoittain törmää yksittäisiin kromaattisiin säveliin joita saa soittimesta turhaan etsiä. Metsäkukista taisi yksi sävel jäädä puuttumaan.

Ihmettelen myös garmoshkan kokemisen vaikeaksi. Diskanttipuolen systeemi ei paljon helpompi voisi olla. Asteikko kulkee enimmäkseen siksakkia riviltä toiselle. Hämmentävää voi olla, jos yrittää aloittaa soiton ihan laidasta, siellä on kolme näppäintä lisäsäveliä, joista onkin sitten kyllä apua monessa mollipiisissä. Bassopuoli on hieman hankalampi, varsinkin jos yrittää liian hienoja.

Tosin, Armando, olikos se sinun garmoshka kaksirivinen? Sinulla oli jossain kuva yksirivisestä, niistä en tiedä mitään.

Joo, ja kyllä tuolla virretkin soivat.

Kirjoitellaan nyt ehkä hieman asioiden vierestä - mutta detaljiikkaan:

Garmoska on vaikeampi, verrattuna esim. kaksiriviseen diatoniseen 8 - bassoiseen kansanmusiikkihaitariin, joka ON yksi maailman helpoimmmista soittopeleistä - diatoniset huuliharput ja tinapillit poislukien. G/C - viritteisellä diatonisella kun vaan ei voi soittaa mitään vaikeaa. Virret käy hyvin - mutta pääseekö haitarin kanssa kirkkoon;-)


Minulla oli 2-rivinen garmoska, siitä luovuin - vähän harmittaa, toki uusiahan saa. Näytin kuvan  1-rivisestä - se toki tallella, koska on niin hauska vempain. Simppeli kuin mikä, koska pianokoskettimet - pianoa lapsena rimputellut.

Oma varsinainen musiikkikiinnostukseni on aivan muualla kuin harmonikkapuolella (varsinkaan tekniikka), mutta koska  vähäriviset ovat viimeisin "seikkailukohde" - seikkailu alkoi kolmisen vuotta sitten ja jatkuu toistaiseksi - niin kirjoittelen näille palstoille huvikseni ja keräilen tietoa, joka tuskin tallentuu kenenkään iloksi. Hyvät yöt!
 

[klezberg]

Garmoska on vaikeampi, verrattuna esim. kaksiriviseen diatoniseen 8 - bassoiseen kansanmusiikkihaitariin, joka ON yksi maailman helpoimmmista soittopeleistä - diatoniset huuliharput ja tinapillit poislukien. G/C - viritteisellä diatonisella kun vaan ei voi soittaa mitään vaikeaa. Virret käy hyvin - mutta pääseekö haitarin kanssa kirkkoon;-)

En edelleenkään näe tässä oleellisen isoa eroa, ainakaan jos hetkeksi unohtaa bassopuolen. Ero on siinä että kun täkäläisellä kaksirivisellä, tai yksiriviselläkin, vaihdat palkeen suuntaa, niin garmoshkassa vaihdat riviä. Tuntuu makuasialta kumpi on vaikeampaa 

Mutta myönnetään että kun ottaa bassot käyttöön ja diskantissa ne kolme lisänäppäintä, niin kyllähän se mutkistuu. Mutta kyllä se silti pysyy diatonisena eikä garmoshkallakaan voi kovin vaikeita soittaa.

EDIT: Tuli virsistä mieleen että niiden sovituksissa tuntuu soinnut vaihtuvan joka iskulla, työlästä soitettavaa kotisoittajalle jonka vasen käsi on tottunut hitaampaan tahtiin. Auttaakos se basson vaihtoäänisyys tuossa ---soinnunvaihtoautomatiikka? Ei, kyllä länsimaistakin kaksirivistä pitäisi päästä kokeilemaan.

[klezberg]

Valtamusiikki meillä on lännestäpäin tullutta. Oma mollipitoinen 2-rivismusiikkikin on länsirannikon svedupohjaista.

Enpäs kyllä tiedä mitä kaksirivisillä oikeasti pitää soittaa. Kokeilin tämmöistä Lapväärtissä tallennettua balladia tuolla garmoshkalla : http://htoyryla.dyndns.org/music/bortsalda.mp3

[Armando Bugari]

Valtamusiikki meillä on lännestäpäin tullutta. Oma mollipitoinen 2-rivismusiikkikin on länsirannikon svedupohjaista.

Enpäs kyllä tiedä mitä kaksirivisillä oikeasti pitää soittaa. Kokeilin tämmöistä Lapväärtissä tallennettua balladia tuolla garmoshkalla : http://htoyryla.dyndns.org/music/bortsalda.mp3

Sinä olet nyt selvästi nalkissa. Ei auta muu, kuin että hankit kaksirivisen diatoonisen push/pullin  (näin aluksi).  Nämät kun eivät ole "akateemisia juttuja", vaan persnahalle tulee töitä. Olet nyt samassa tutkintavankeudessa, jossa minä olin kolme vuotta sitten. Polun pää löytyy sitten itsekseen - ei kirjoista, eikä netistä - vaan siitä mikä mätsää.

[klezberg]

Sinä olet nyt selvästi nalkissa. Ei auta muu, kuin että hankit kaksirivisen diatoonisen push/pullin  (näin aluksi).  Nämät kun eivät ole "akateemisia juttuja", vaan persnahalle tulee töitä. Olet nyt samassa tutkintavankeudessa, jossa minä olin kolme vuotta sitten. Polun pää löytyy sitten itsekseen - ei kirjoista, eikä netistä - vaan siitä mikä mätsää.

Soittimien kokeilijana olen jo pitkään ollut auttamattomasti koukussa. Samalla pitäisi vielä pitää yllä edes jonkinlaista soittotaitoa edes jollain soittimella. Kromaattinen näppäinhaitari ehkä kuitenkin tuntuisi seuraavalta askeleelta, niitä vain on niin hämmentävän paljon ja hinnatkin sitä tasoa ettei ihan kokeilumielessä ehkä tule hankittua.

Tein garmoshkasta sivun soitinwikiini: http://freygish.com/soitinwiki/index.php/Garmoshka . Laitan sinne aikanaan lisää kunhan olen availlut Trojandan.

[risto]

Soittimien kokeilijana olen jo pitkään ollut auttamattomasti koukussa. Samalla pitäisi vielä pitää yllä edes jonkinlaista soittotaitoa edes jollain soittimella. Kromaattinen näppäinhaitari ehkä kuitenkin tuntuisi seuraavalta askeleelta, niitä vain on niin hämmentävän paljon ja hinnatkin sitä tasoa ettei ihan kokeilumielessä ehkä tule hankittua.

Sama tilanne kuin minulla, viisi täysin eri soitinta on liikaa, mutta mistään en haluaisi luopua. Haitari on kyllä sellainen soitin että sitä voi varmaan paremmin soitella ihan loppuun asti, paremmin kuin kielisoittimia. Haitareista kaksirivinen on muuten tosi jees, mutta kunnollisten bassojen puuttuminen pani hankkimaan digipelin, mutta aika vaan ei tunnu riittävän, mutta pikku hiljaa mennään eteenpäin.

Mielestäni haitareista täällä Suomessa puuttuu jokin välimalli, jossa yhdistyy pieni koko ja kuitenkin laajat soittomahdollisuudet. Muualla maailmassa käytetään sellaisiakin pelejä, joissa on kolme diatonista riviä esim. B/C/C# (edit: siis kromaattinen haitari) ja bassopuolella stradella basso. En ole edes tiedustellut vielä mitä maksaisi puinen 4-rivinen kromaattinen Saltarella, mutta sen voisi kuvitella sopivan sekä kansanmusan soittamiseen että kaikkeen muuhunkin ja silloin voisi dumpata muut vapaalehdykkäsoittimet tai niiden virtuaaliset kopiot.

[Armando Bugari]

En ole edes tiedustellut vielä mitä maksaisi puinen 4-rivinen kromaattinen Saltarella, mutta sen voisi kuvitella sopivan sekä kansanmusan soittamiseen että kaikkeen muuhunkin ja silloin voisi dumpata muut vapaalehdykkäsoittimet tai niiden virtuaaliset kopiot.

Vähän suuntaa voisivat antaa Castagnarin hinnat. Minulla on heidän painettu hinnastonsa vuodelta 2005 ja heidän kromaattinen 5-riv. lippulaivansa "Magica 3" maksoi silloin 3.600 euroa +VAT. Lukuja: Diskantissa 72, bassossa 96 näppäintä. Mitat 37x20, paino 8,5 kg. Äänikertoja ja vaihtajia löytyy.

Magica - sarjan karvalakkimalli, nelirivinen "K2" maksoi silloin 2.900+VAT. Lukuja:D 44, B 60. Mitat: 30x17,7, paino 5,1 kg. Ei lisä-äänikertoja, ei vaihtajia.

Hinnat tietenkin nousseet muutamassa vuodessa; Castagnari saattaa hinnoitella tuotteensa korkeammalle kuin esim. Saltarella.
Hienonnäköisiä koristeellisia puulaatikoita ovat, kalleimmassa kielet "tipo a mano", halvimmassa "super dural". 

Editz: Kiinostuin senverran, että Googletin. Hinnat näköjään nousseet rutkasti, tai sitten oma hinnastoni on "tukkuhinnasto". C näköjään reilusti kalliimpikuin S.
http://www.buttonbox.com/chromatic-accordions.html

[risto]

Kiitos Pekka, siellähän se Saltarelle Chavillekin näkyy oleva.

Minustakin tuo hintataso näyttää vähän korkealta. Itse maksoin samalla sivulla olevasta Hohner Nova II 60A:sta (jonka palautin ASAP) viime vuonna 950 euroa (nykykurssilla $1200) Millbrook musiikista tilattuna, mutta tuosta saa näkemystä eri valmistajien välisiin hintojen tasoeroon.

Jos tuon hintatason mukaan laskisi puuttuisi vain n. alle 2k euroa jos myisi nykyiset haitarit. Mitähän tuollaisen rakennuttaminen Suomessa maksaisi?

[squeeze]

Näkyy castagnarilla olevan hintaa kuin myös saltarellella. 

[humppahanuristi]

Minulla on tuossa seinän vieressä tuollainen venäläinen kaksirivinen, jossa samat äänet vetää tai työntää.
Merkki on mukaellen Becha 2 eli suomeksi kuulemma Vesna 2.
...
Sanooko kellekään mitään, onko ns. turistimalli vai jopa ihan oikea soitin? Soittimen historiasta ei suurempaa tietoa ole, eräs tuttu sen kerran löi mukaan.

En tiedä onko noita mitään ihan pelkästään turisteille tehty, vai onko ollut ylipäänsä halvempaa ja parempaa tuotantoa. Mitenkäs se Vesna soi? Mulla Vjatsakaja soi herkästi ja tasapainossa, soundi on tukeva ja vireessä, näppäimet toimivat hyvin mitä nyt yksi basso tahtoo juuttua.

Epämääräisesti se soi, on nimittäin aikalailla tukossa. Bassopuolella kaikesta huolimatta joku ääni vuotaa läpi. Basso on rouhea ja diskantti melko puhdas ja kirkas. Tässähän on ilmeisesti nimeensäkin viitaten kaksi äänikertaa ja se liukuvalintakytkin kahvan takana.
Tuo bassokoneisto on kyllä melkolailla yksinkertaisempi kuin 5-rivisen standardibasson koneisto. Jopa minä saattaisin tuolle osata tehdä jotain.