Jatkan isäni muistelmia:
"Asemasotavaiheessa alettiin joukko-osastoissa järjestämään metsästys- ja kalastusporukoita muonituksen parantamiseksi. Elokuussa 1942 meidänkin metsästysporukkamme oli onnistunut kellistämään karhun. Sehän oli juhlimisen arvoinen asia. Peijaisiin oli kutsuttu koko rykmentin silmäätekevät aina komentaja kenraali Svenssonista lähtien. Juhlat alkoivat lauantaina karhunpaisteineen. Olihan sinne järjestetty myös ohjelmaa. Minä muun muassa soittelin harmonikkaa aina tarpeen vaatiessa. Viinaa oli hankittu ja sehän teki tehtävänsä. Kenraali Svensson teki minun kanssani "sinunkaupat". Ehto oli, että kenraali saa sanoa minua "sinuksi", mutta minun pitää sanoa "herra kenraali". Kenraali Svensson lupasi kauluslaattoihini yhden natsan lisää, jos soitan yhteen menoon peräkanaa 30 kertaa Mantsurian kukkukoilla. Minä tein työtä käskettyä. Kenraali käski adjutanttinsa panna asia muistiin. Adjutantti kirjasi tapahtuman Klubi-askin takakanteen. Ylikersantin natsat tulivat sittemmin viiveellä.
Juhlat jatkuivat ja viinakin pääsi loppumaan. Paikalla ollut Kevyt Osasto 15 komentaja, rauhanaikainen esimieheni kapteeni Virkkunen, sanoi, että hänellä on komentopaikallaan pari pulloa Vaakunaviinaa ja ehdotti vaihtokauppaa. Minä jouduin vaihtotavaraksi noita kahta Vaakunapulloa vastaan. Komentajani Riitesuo suostui vaihtokauppaan. Näin minusta tuli kapteeni Virkkusen lähetti hänen komentopaikalleen. Virkkusen adjutantti, luutnantti Klaus Waris (myöhemmin Suomen Pankin pääjohtaja) sai komennuksen viedä minut tavaroineni Kevyt Osasto 15 ja tuoda palatessaan Vaakunapullot. Näin vaihtui osastoni karhunpeijaisissa.
Hieno tarina. Plussaa!
