Dallape

[kukkolanpeli]

  Tervehdys sivuston ylläpitäjälle ja lukijoille.
Joulupukki toi DALLAPE-historiakirjan ja mukavasti meni pyhät sitä hyvinkin suurella mielenkiinnolla lävitse kahlatessa. Taustatietona senverran että kun justiinsa tuli "täyssexikkääxi (:-)  iän puolesta ja olen ollut sellainen "kotitarvekurdisti" n. 10-vuotiaasta lähtien, niin siinä kirjassa oli sentään aivan tavaton määrä jollakin tavalla tuttua asiaa. Musiikki, ja sen tuottaminen ja yleisölle kuunneltavaksi saattaminen tavalla tai toisella on ollut totisesti vaivan takana ennen, ja tuskin se niin helppoa on tänäänkään. Mielenkiintoisia inhimillisiä näkökohtia artistien osalta ja musiikkiteollisuuden kehittymisen historiasta tosi runsaasti. Tekijöille SUURI KIITOS. Olisi kiva jos tästä aiheesta, kirjan herättämistä muistoista siis, saisi keskustelukerhon syntymään? Tulin mm. miettineeksi sellaista että miten Vesterisen valinta AIKOINAAN päätyi ns. venäläiseen diskanttijärjestelmään, ja oliko silläkin ehkä jotain tekemistä taiturimaisen sormitustekniikan syntyyn? kirjassa kerrotaan mm. että hän jollakin kiertueella neuvoi jotakin nuorta poikaa harmonikan soitossa, keskittyen kuitenkin vain bassopuolen hallintaan? Niin että tämmöisiäkin uudenvuoden 2012 ajatuksia heräsi "Kukkolanpelissä",. Jään kuulolle.

[olli]

Alle viisivuotiaana olen kuulemma hoilannut osuuskaupan lattialla "Lännen lokaira". "Haitarijazziin" hurahdin vasta Humppaveikkojen myötä.  Isäni tilasi postimyynnistä ne veikkojen ep-levyt. (ovat mulla nyt kotosalla muistona).  Myöhemmin kiinnostuin Dallapéstä.  Kirjan ja kokoelmalevyt omistan - luonnollisesti!  Mielenkiintoista on haitarihistoria.  Vili Vesterisen historiateos on myös hyllyssä.  Nämä kaksi ovatkin todella ammattitaitoisesti tehdyt teokset.  Lasse Pihlajamaan elämäkerta on toimitettu samoin kuin Veikko Ahvenaisen teos.

[kukkolanpeli]

  Kiitti Karma ja hyviä vuodenjatkoja. Löytäisitkö minkäänsorttista vastausta siihen Vesterisen diskanttijärjestelmän valintaan esim.niistä mainitsemistasi teoksista kirjahyllyssäsi? Kaikenlaista juttua olen kyllä lukenut erilaisista historioista, mutta tätä en muista kenenkään erityisemmin arvioineen. Vapaalehdykässäkin poikkeilee uskoakseni hyvinkin tietorikkaita musikantteja, joten kirjoitelkaahan asiasta. Soitannollista jatkoa kaikille tämän sateen ja pimeyden keskelle. Harjoitellaan vaikka Norbacin Valoisat päivät-tangoa... jos sekin auttaisi. Toinen aika lähellä sitä on myös se Onnen päivät.. johon sattumalta löysin alkup. Nuotinkin. Tunnetta mukaan terveisin Kukkolanpeli.

[olli]

Marko Tikan kirjoittamassa teoksessa "Harmonikan kuningas - Vili Vesterinen" sivuilla 32-33 valotetaan tätä näppäinhommaa otsikolla "Belgialais-venäläisen järjestelmän arvoitus".  Tikka kirjoittaa mm. Kukkolan Vilille rakentamassa ensimmäisessä harmonikassa oli italialainen Stradella-järjestelmä (=suomalainen).  Tällä harmonikalla Vili soitti vuoden verran.  Hän vaihtoi Kukkolalta v. 1924 uuden harmonikan, jossa olikin belgialais-venäläinen järjestelmä (edellisen peilikuva).  Harmonikka oli italialaisen Paolo Rogledin valmistama.  Tällä pelillä Vili soitti kaksi vuotta. Miksi Vili vaihtoi järjestelmää? Kysyy Tikka ja esittää arvelujaan: Kyse saattoi olla sattumasta; Kukkolalla oli sattumalta tarjota Vilille belgialais-venäläisellä järjestelmällä varustettu harmonikka.  Kun stradella-järjestelmä yleistyi Suomessa, Kukkola myi harmonikan Vilille halvemmalla.  Kyse voi olla erikoisuuden tavoittelusta.  Vili päätti opetella uuden järjestelmän, jotteivat stradella-järjestelmän pelimannit tulisi neuvomaan häntä.  Lasse Pihlajamaa on todennut myöhemmin, että Vili hallitsi molemmat järjestelmät, stradellan kuitenkin huonommin.  Ei siis ole täyttä varmuutta, miksi Vili omaksui belgialais-venäläisen järjestelmän.

[kukkolanpeli]

Tervre taas ja kiitti komnentista. Senverran muistan Aarre Lievosen (Kukkolan vävy siis) haastattelussa kertoneen että Vili oli Kukkolan "ykkösmaimos" harmonikkamarkkinoilla ja sai SIELTÄ harmonikat omaan hintaansa tehtaalta, ja sai sitten taas itse myydä ne edelleen omaan hintaansa. Jotenkin tämäntapainen liikesuhde siis oli heillä Lievosen mukaan oli.

Mielenkiintoista olisi myös tietää kuinka paljon on soittajien kätköissä Vilin sormeilemia pelejä, ja kuinka yleistä oli peilikuvajärjestelmällä suomessa soittaminen ylipäätänsä. Itse en ole muistaakseni koskaan edes kokeillut, mutta taitaa olla parempikin, kun ei stradellakaan niin erinomaiselta kuulosta...toisten mielestä kyllä hyvinkin ...ERINOMAISELTA..HEH HEH. Ei muuta kuin Loppiasta ja valoa kohti menessä vaikkapa duurivalsseja, merimiestyyliin. HEI

[pietrodeiro]

Nämä järjestelmäjutut ja niiden paremmuus se onkin niin mielenkiintoinen ja tunteita herättävä aihe (kuten muutkin kansallisiin etuihin hirttäytyvät aiheet) että taitaisi olla parempi etten kirjoittaisi siitä mitään, mutta kun nyt kerran on aloitettu niin kommentoidaan tätäkin aihetta hiukan.

Vesterisen järjestelmävalinnan alkusyistä  en ole saanut mistään selville varmempaa tietoa kuin mitä nuo erilaiset tarinat kertovat.  Yleensähän tällaiset soitin ja järjestelmävalinnat päätetään  soittouran alussa esim seuraavien seikkojen pohjalta: Mitä vaihtoehtoja on tarjolla sopivaan hintaan? Millaisilla vehkeillä tai järjestelmillä ”esikuvat” soittavat tai millaisilla vehkeillä opetusta on saatavissa (jos on)? Mieltymykset ja mahdolliset soittimen  tekniset/äänelliset sopivuudet kyseiselle henkilölle voivat myös vaikuttaa valintaan.

Tuollaisessa Paolo Rogledin hanurissa  on ollut muuten messinkilaattakielet ja näiden äänensävy on hiukan saman tyylinen kuin esim bandoneonissa joten se soi hyvin yhteen esim. viulun kanssa. Ohessa  kuva  Paolo Rogledia soittavasta Vesterisestä 20-luvulta ja sitten tuossa Suomi Jazz orkesterikuvassa  taitaa pelinä olla jo Cooperatiiva (B-järjestelmä sekin) , nämä ovat siis ajalta ennen Dallapeehen liittymistä. B-hanureillahan soitettiin aika yleisesti 20-30 luvuilla Saksassa, Belgiassa, Norjassa, Balkanin alueella  ja tietenkin itäpuolen naapurissa eikä sovi tietenkään unohtaa erästä Amerikkaan muuttanutta Sisilialaista hanurimestaria  joka , kuten tiedetään, on ollut myös aika monen soittajan esikuva.

pietrodeiro

[ftamt]

Ruotsin Frosini Ragnar Sundqvist veteli myös samalla järjestelmällä ja hänellä oli esikuvansa tapaan 3-rivisiä tai romopiano. Eli mitä opimme tästä - ei mitään. Jostakin syystä jotkut soit-
tajat ovat soittaneet tällä järjestelmällä.Kaikillla systeemeillä on omat mestarinsa. Ei ole järjestelmän vika, jos kaveri ei osaa soittaa. Soitetaan vain sillä, mihin parhaiten omat sor-
met sopivat ja vaikka peukalonkin kanssa.
Toivo

[olli]

"Pienet kukkivat kummut" ; tarina kappaleen synnystä (Dallapé-historia):
"Jäppilä oli välittänyt harmonikan vähittäismaksulla helsinkiläiselle harrastajamuusikko Ragnar Nyholmille, joka eräänä päivänä tuli Dallapén toimistoon Vuorikadulle.  Hänellä oli mukanaan laulu, joka oli syntynyt Nyholmin kierrellessä Hietaniemen hautausmaalla. Sen väkevät sanat oletettavasti pysäyttivät Jäppilän.  Koska Nyholm oli tehnyt sävelmään vain lauluosuuden, Kauko Käyhkö kertoi myöhemmin kirjoittaneensa sävelmään sen kauniin välisoiton, jonka teema jäljitteli kirkonkellojen soittoa."  
"Vain kukkivat kummut nuo kalmistojen lie kaikki mi jäljellä on
Siel´ lepää nyt sankarit Suomussalmen, Summan, Raatteen ja Kollaanjoen
Vaan vapaaksi maaksi he Suomemme loi, on muistoissa Kumpujen yö
Ei unhoittua muistot nuo talviset voi, ei poikaimme sankarityö!
http://www.youtube.com/watch?v=ORfrSQ26frw&list=FL4gLo3nGYWPCQdLnPoFkUhA&index=2&feature=plpp_video
Kajaanilainen vanhojen haitarien mestari tulkitsee kappaleen tosi hienosti!