Näyttää mielipiteet menevän ns. "yhtyesoiton" (joskus sanotaan jopa orkesteri, vaikka se on liian ylevä termi) puolelle. Hain aloituksellani nimenomaan hanuriporukoiden yhteissoittoa. Ei ole muita instrumentteja kuin hanurit. Siinä olisi kehitettävää. Nuottejahan jo löytyy jopa neljälle äänellekin. Kun porukassa on tusinan verran soittajia, niin löytyisi useampi pelimanni per stemma. Tämä on luonnollisesti vaativaa hommaa ja kappaleiden valintaan tulee kiinnittää huomiota. Jotkut kappaleet eivät vain sovi porukkasoittamiseen.
Tahtoo tosiaan olla hanuripartioissa vallalla se, että vedetään kaikki sitä samaa melodiaa, tosin ehkä vähän eri kohdissa ja tempokin voi vaihdella, painotuksista puhumattakaan. Soitetaan, koska se ilmeisesti noinkin on mukavaa. Vähän ehkä kilpaillaan vielä siitä, kuka soittaa koviten.
Viime syksynä oli yhdet tanssit (kävin oikein tanssimassa, en soittamassa), joissa soitti paikallinen hanurikerho ja em. metodilla aika pitkälti. Tosin kenelläkään ei ollut mitään sähköistä vahvistusta ja homma pysyi kyllä yllättävän hyvin kasassa. Äärilaidat tahtoivat mennä vähän miten sattuu, mutta toisaalta myös ymmärrettävää tuossa tilanteessa.
Jos sitä olisi organisoitu ja sovitettu useampaan ääneen, niin ehken myös tempo pitäisi paremmin porukan kesken kutinsa, ainakin voisin kuvitella näin.
Kuorolaulusta voisi ottaa varmaan mallia mutta toisaalta meissä hanuristeissa ei välttämättä ole sellaisia vetäjiä, jotka voisivat(=osaisivat) sovittaa kuviot siihen tyyliin tai sitten ne, jotka osaa ei pyöri noissa kuvioissa.
Soittajia voisi jakaa vähän eri äänialueille ja todellakin melodian soittajiin ja taustaliruttelijoihin +komppiryhmä. Kyllä sillä ulottuvuutta saisi mutta taitaa vaan olla monesti sen verran harrastelijoita mukana, ettei ne nuotit kerro mitään ja melodia on se minkä mukaan osataan soittaa.
Eikä siinä minun mielestä mitään, se on monelle stressinpoistoa ja mukavaa ajanvietettä. Tiukka sovittaminen ja siinä pysyminen saattaisi pahimmillaan saada monia soittajia lopettamaan koko touhun.
Itse tuurasin (ja olisi vakisoittajan paikankin saanut) yhdessä bändissä, jossa oli todella tiukat sovitukset. Ei juurikaan mitään poikkeamista sallittu ilman vihaisia katseita kanssasoittajilta. Ainut vaan, että sovitukset oli tehty tangoissakin pohjaamaan johonkin tangomarkkinoiden ison orkesterin sovituksiin. Haitarilla piti soittaa haitariosuudet, ei muuta.
Mutta kukas kvartetissa soittaa puhaltimet ja viulut... Eihän niitä voinut yhtä aikaa koskettimillakaan vetää.
Vähän turhan jäykkää oli meno, kun tavallisessa perustangossa pitää jo oikein ruveta laskemaan tahteja ja nuotteja, että osuu iskut kohdalleen.
Isolla orkesterilla pakollista mutta tavan tanssibändillä jää suoraan sanoen jo tyhjäksi.
Jonkunlainen sovittaminen tietysti hyväksi mutta ei liiallisuuksiin.
Ehkäpä näissäkin kuvioissa löytyy kuitenkin aina joku "parempikin" soittaja, jolle ei kannata sitten antaa sitä melodian soittajan hommaa vaan pistää sinne taustavoimiin hoitamaan kuviot ja mahdollisesti komppaus, ehkä.
