Eniten levyttänyt artisti

[olli]

Sanna Kojo kertoi viime lauantain YLE:n "enskassa":  "Kari Peitsamo (Kauppaopiston naiset mm.) on tällä hetkellä eniten levyttänyt artisti. Hän ohitti Georg Malmstenin."  Veikko Ahvenainen kehuu omissa konserteissaan, että hän on se eniten levyttänyt artisti ja on ohittanut Georg Malmstenin  Tilastoja voidaan ilmeisesti lukea miten halutaan  Mikä lienee totuus?

[Viljo]

Tapoja on monia http://apulanta.fi/fi/uutiset/uutise/apulanta-ohitti-beatlesin-ennatyksen/

Rock-Rock

[olli]

Joo, myyntilistoja kyllä löytyy, mutta mikä lista antaa arvon "eniten levyttänyt artisti"?  Laitoin YLE:llekin kyselyn, saa nähdä milloin ehtivät vastaamaan

[htoyryla]

Joo, myyntilistoja kyllä löytyy, mutta mikä lista antaa arvon "eniten levyttänyt artisti"?  Laitoin YLE:llekin kyselyn, saa nähdä milloin ehtivät vastaamaan

Varmaankin mitataan levytettyjen kappaleiden/esitysten määrää. Tulkintaeroja voi tulla sitten siinä lasketaanko jonkin tietyn kappaleen eri levytykset (esitykset) erikseen, minusta pitäisi. Ahvenaisen kohdalla voi myös vaikuttaa lasketaanko mukaan levytykset joissa hän on muusikkona mukana (eikä solistina/tähtenä). Muusikoiden levytyksistä näkyy pidettävän omaa lukuaan.

Peitsamo on kyllä tehnyt älyttömän monta albumia. Taitaa tehdä niitä aika nopeasti. Tulee mieleen että kuunteleeko noita kaikkia kukaan. Itse en ole jaksanut seurata sitten 1980-luvun puolivälin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kari_Peitsamo#Diskografia

Malmstenista en löytänyt kattavaa diskografiaa. Mutta Malmstenin aikana ei taidettu tehdä paljon albumeita, vaan levytettiin savikiekkoja ja singlejä, kaksi kappaletta per levy. Kaikki kappaleet tehtiin tosissaan eikä mukana ollut täytekappaleita niinkuin albumeille tahtoo tulla että ne saadaan täyteen.

Googlella löytyy tietoja Ahvenaisesta, Malmstenista, Peitsamosta, Eino Grönistä, kaikissa liikutaan jossain 700 – 900 levytetyn kappaleen tienoilla. Jos katsotaan muusikkoja, niin Heikki Laurilan sanotaan olevan mukana 7 272 levytyksellä (jotka eivät toki useimmat ole hänen nimissään).


 

[olli]

Käväisin Ahvenaisen omilla sivuilla.  Siellä hän mainostaa erään levynsä mainostekstissä "Suomen äänilevykuningas - 941 kappaletta!"

[htoyryla]

Käväisin Ahvenaisen omilla sivuilla.  Siellä hän mainostaa erään levynsä mainostekstissä "Suomen äänilevykuningas - 941 kappaletta!"

Joo, mä pyöristin. 900 oli lähin sataluku.

[ftamt]

Kyllä Suomen äänitearkistossa on painettu Georg Malmsténista kahteenkin eri otteeseen
discografia, koska hänenkin kohdallaan "uusia" ennestään tuntemattomia levytyksiä on löytynyt ja ehkä löytynee vieläkin. Kyllä minun mielestäni kaikki eri levytykset samasta
kappaleesta on laskettava eri levytyksiksi. Gramofonilevyjen aikaan soitettiin saman päivän aikana samasta kappaleesta useita eri ottoja, joista paras valittiin äänilevylle. Tavallisesti levytys tehtiin kaksi kertaa, mutta joskus vaikean kappaleen takia yrityksiä saattoi olla
jopa toistakymmentä. Joskus samaa levytystä yritettiin myöhempänä ajankohtana uudelleen.
Kerron ajasta ennen studionauhureiden aikaa, jolloin kappale oli kerta kaikkiaan osattava
soittaa ja laulaa puhtaasti. Joskus useampia ottoja tehtiin samasta kappaleesta hiukan varioiden koemielessä ja niitä myös julkaistiin normaaleiden levytysten rinnalla. Niitä on
myös säilynyt koelevyillä. Dallapé harrasti jonkun kerran eri variaatioiden soittamista. Niitä
julkaistiin myös levyillä. Samalla levynumerolla saattaa olla joko ensimmäinen tai toinen
otto. Klassinen esimerkki on Viljo Vesterisen ja Dallapén 1935 levyttämä Kenosen polkka,
jonka toisessa harvinaisemmassa versiossa on Matti Rajulan soittamat klarinettisoolot. Muuten kappaleet on soitettu peräkkäin aivan samalla tavallla. Ehkä tempossa on aivan hiuksenhieno ero. Tämä tuli mieleen Georg Malmsténista, sillä hänkin on tehnyt eri versioi-
ta samana levytyspäivänä ja ne tietenkin huomioitu luetteloissa, kuten myös julkaisematto-
mat levytykset, jotka sodan tai muun syyn takia ovat jääneet ilmestymättä.
Muuten ehkä maailman eniten levyttänyt hanuristi oli New Yorkissa asunut amerikansuoma-
lainen Walter Eriksson, joka teki yli 2000 levytystä. Hän soitti ensimmäiset levynsä jo 15-
vuotiaana, joten hän on täytynyt poikkeuksellinen kyky.Eniten hän levytti perinteistä poh-
joismaista tanssimusiikkia, mutta myös jazzia ja monta LP-levyllistä italialaista musiikkia Nordinin salanimellä.Itselläni on yli 50 Walter Erikssonin LP-levyä ja monia kymmeniä savikiekkoja. Walter Eriksson oli myös ahkera sovittaja ja säveltäjä.Hänen tekemiään harmonikkanuotteja kustansi mm. Pietro Deiro New Yorkissa ja Andrew Walter Ruotsissa.
Toivo

[olli]

Gramexilta löytyi tällainen lista
Studiotyön sankarit

Suomen ahkerimpien studiomuusikkojen top 20 on:

01. Heikki Laurila, 7 272 uraa
02. Tuomo Ikonen, 5 797
03. Heikki "Häkä" Virtanen, 4 922
04. Ilpo Kallio, 4 701
05. Taisto Wesslin, 4 357
06. Juha Björninen, 4 254
07. Martti Metsäketo, 4 056
08. Anssi Nykänen, 3 938
09. Pentti Lasanen, 3 575
10. Jorma Ylönen, 3 573
11. Heikki Hämäläinen, 3 357
12. Pauli Granfelt, 3 342
13. Juhani Aaltonen, 3 227
14. Juhani Tiainen, 3 028
15. Tapio Salo, 2 955
16. Aaro Kurkela, 2 894
17. Janne Louhivuori, 2 849
18. Erkki Seppä, 2 766
19. Raimo Roiha, 2 704
20. Harri Rantanen, 2 684
Eli Aaro Kurkela on eniten levyttänyt haitarinsoittaja

[ftamt]

Tiesin Kurkelan olleen ahkera muusikko.Tähän on laskettu kaikki levytykset, joihin hän on
hanuristina tai vibrafonistina osallistunut. Yllättävää kyllä Aaro Kurkela on tehnyt erittäin
vähän omia harmonikkasoolo tai -duetto levyjä. Olisiko ollut 4-5 LP-levyä? Aiemmin mainittu
Walter Eriksson teki pääasiassa soolo ja duetto levyjä. On tuo Heikki Laurila ollut kova jätkä.
Tuota määrää on aika paha lyödä rikki, koska levyjä tehdään vähemmän isoissa studioissa,
koska niitä on nykyään mahdollisuus tehdä eri puolilla Suomea pienissä pajoissa.
Toivo

Studiotyön sankarit

Suomen ahkerimpien studiomuusikkojen top 20 on:

01. Heikki Laurila, 7 272 uraa
02. Tuomo Ikonen, 5 797
03. Heikki "Häkä" Virtanen, 4 922
04. Ilpo Kallio, 4 701
05. Taisto Wesslin, 4 357
06. Juha Björninen, 4 254
07. Martti Metsäketo, 4 056
08. Anssi Nykänen, 3 938
09. Pentti Lasanen, 3 575
10. Jorma Ylönen, 3 573
11. Heikki Hämäläinen, 3 357
12. Pauli Granfelt, 3 342
13. Juhani Aaltonen, 3 227
14. Juhani Tiainen, 3 028
15. Tapio Salo, 2 955
16. Aaro Kurkela, 2 894
17. Janne Louhivuori, 2 849
18. Erkki Seppä, 2 766
19. Raimo Roiha, 2 704
20. Harri Rantanen, 2 684
Eli Aaro Kurkela on eniten levyttänyt haitarinsoittaja
[/quote]

[htoyryla]

Kyllä Suomen äänitearkistossa on painettu Georg Malmsténista kahteenkin eri otteeseen
discografia, koska hänenkin kohdallaan "uusia" ennestään tuntemattomia levytyksiä on löytynyt ja ehkä löytynee vieläkin. Kyllä minun mielestäni kaikki eri levytykset samasta
kappaleesta on laskettava eri levytyksiksi. Gramofonilevyjen aikaan soitettiin saman päivän aikana samasta kappaleesta useita eri ottoja, joista paras valittiin äänilevylle.

Tulee vaikeaksi verrata julkaisumääriä, jos samaa julkaisua varten tehdyt eri ototkin lasketaan. Siis vertailukelpoisuusmielessä, kun nykyäänhän joka soittimesta, laulusta puhumattakaan, otetaan ties kuinka monia ottoja. Siis äänitykset tehdään eri tekniikalla.

Selkeimmältä tuntuisi laskea julkaistut levytykset (kappaleet), poislukien tietysti saman esityksen uudelleenjulkaisut.

Tai sitten unohtaa koko vertailu, kukin saa laskea niinkuin haluaa.

[htoyryla]

On tuo Heikki Laurila ollut kova jätkä.
Tuota määrää on aika paha lyödä rikki, koska levyjä tehdään vähemmän isoissa studioissa,
koska niitä on nykyään mahdollisuus tehdä eri puolilla Suomea pienissä pajoissa.

Laurila oli silloin aikoinaan niin paljon esillä, ja jos on tunnettu nimi niin saa helposti hommia. Ei ammattitasoisia studiomuusikoita ollut siihen aikaan niin paljon. Juha Björninen on viime vuosikymmeninä ollut studiokitaristina vähän samanlaisessa asemassa, ja onhan sekin yllättävän korkealla tuossa listalla.

[Viljo]

Minä taas pohdin, että onko levytysten määrällä niinkään merkitystä? Siis sehän kertoo kuinka paljon jokin henkilö on tehnyt työtä studiossa, mutta ei mitään laadusta tai kansan suosiosta. Siksi erinäiset soittolistat, myyntilistat ja sen sellaiset ovat hyviä mittareita.

[htoyryla]

Minä taas pohdin, että onko levytysten määrällä niinkään merkitystä? Siis sehän kertoo kuinka paljon jokin henkilö on tehnyt työtä studiossa, mutta ei mitään laadusta tai kansan suosiosta. Siksi erinäiset soittolistat, myyntilistat ja sen sellaiset ovat hyviä mittareita.

Eri asioita voi mitata. Ihmisen pituutta ja painoa. Yritysten investointeja ja tulosta. Kirjailijoiden tuotteliaisuutta ja menestystä. Artistien tuotteliaisuutta ja menestystä.

[Hannu S]

Niin, Grameksia kiinnostaa levytysten määrä ja niistä tehdyt tilastot, kun se on heidän tulonlähteensä. Kuinka paljon levytysten määrä sitten korreloisi jonkun kautta-aikain suomalaisten harmonikan soittajien paremmuuslistan kanssa, jos sellaista olisi ylipäätään millään kriteereillä mahdollista tehdä – epäilen. Samanlainen tilasto kuin Kimi Räikkösen perättäiset pistesijat Formuloissa.

Työnkuva onko pääpainoisesti studiomuusikko, orkesterimuusikko, keikkamuusikko, harmonikansoiton opettaja vs harmonikkataiteilija vaikuttaa levytysten määrään, kuuluisuuteen ja kansan suosioon. Toiset Harmonikansoittajat elävät pitkän elämän ja tekevät pitkän soittajauran kun taasen joidenkin elinikä ja soittajanura on jäänyt suhteellisen lyhyeksi kuten Aaro Kurkelankin kohdalla.

Suomessa on tänäkin päivänä lukuisia huippuharmonikan soittajia, jotka eivät ole tulleet koko kansan tietoisuuteen, joillekin soittajille se on ollut ihan tarkoituksellinen valinta.
TV, Hannu

[olli]

Listat ovat luonnollisesti "makuasioita", miten niitä kukin tulkitseekaan.   On vain ruvennut jotenkin haittaamaan tuo Veikon "omakehu"!    Kaikki kunnia hänelle Suomen tämänhetken vanhimpana harmonikkamestarina!  Sitä kunniaa ei häneltä aivan heti pois viedä!

[ftamt]

Kyllä Suomen äänitearkistossa on painettu Georg Malmsténista kahteenkin eri otteeseen
discografia, koska hänenkin kohdallaan "uusia" ennestään tuntemattomia levytyksiä on löytynyt ja ehkä löytynee vieläkin. Kyllä minun mielestäni kaikki eri levytykset samasta
kappaleesta on laskettava eri levytyksiksi. Gramofonilevyjen aikaan soitettiin saman päivän aikana samasta kappaleesta useita eri ottoja, joista paras valittiin äänilevylle.

Nykyisiä nauhoitettuja ottoja ei tiedetä ja niistä pystyy laskemaan vain levyllä julkaistut esitykset. Ennen nauhureita monista otoista on valmistettu levy tai koelevy, jotka ovat
laskettavissa. Pidän niitä ainakin osaa eri levytyksinä, koska sovitusta on muutettu. Joita-
kin levytyksiä on tehty laululla sekä ilman.Maailman suurimmilla levy-yhtiöillä levytysten
kirjanpito oli tarkkaa, koska äänitys oli aina kerralla valmis. RCA Victor, jolle suomalaiset-
kin paljon levyttivät,piti niin tarkkaa kirjanpitoa, että kellonaikakin on mainittu, sekä stu-
diossa olleet muusikot.Kävin muutama vuosi sitten Ruotsin sikäläisessä äänitearkistossa
valokuvaamassa Sonora-levy-yhtiön levytyspäiväkirjat, joihin oli kirjoitettu käsin kaikki
otot sekä levytyspäivämäärä. Turkulaisen Sointu-levy-yhtiön taiteilijat kävivät vuosina
1936-1947 usein äänittämässä Sonoran studiolla Soinnulla julkaistavia levytyksiä. Osa ilmestyi ensin Sonoralla Ruotsin suomalaisia varten. Päiväkirjoista kävi selville, että Viljo Vesterinen kävi useaan otteeseen siellä levyttämässä ja ottoja tehtiin aina kaksi. Kävi
myös selville, että kaikkia ei ole julkaistu.Asiaa ruvettiin Suomen äänitearkistossa sitten
selvittämään ja saatiin selville, että kaikki nuo levytykset ovat soittamattomina koelevyi-
nä tallessa.Ne kuunneltiin ja yhdessäkään ei ollut soiton puolesta minkäänlaista moitteen
sijaa.Näitä kappaleita Vili oli erityisesti hionut käydessään näinä vuosina Tukholmassa
kilpailumatkoilla kilpailijana tai tuomarina.Joitakin näistä koelevyistä, joissa oli ennestään
tuntemattomiakin levytyksiä, julkaistiin sittemmin CD-levyllä. Sanotaan mitä sanotaan, niin
Viljo Vesterisellä oli rautaiset hermot ja erehtymätön soittotekniikka, jonka takia hän pärjäsi kilpailuissa ja teki kertasoitolla virheettömiä levytyksiä erittäin suuren määrän. Mielestäni
paljon levyttäneet hanuristit ovat ammattitaitoisempia kuin hetken parrasvaloissa loistava
harmonikkakilpailujen voittaja, jolla ei ole välttämättä laajaa ohjelmistoa. Monet hyvät studiohanuristit olivat toki myös harmonikkamestareita, mutta eivät kaikki. Kaikilla ei ole
ollut tarvetta kilpailla tai kiinnostusta soittaa klassisia kappaleita, joilla kilpailuihin osallistuttiin. Soittajien paremmuutta on vaikea mitata, kun osaamisalueita on niin monta.
Kaikkein tärkeintä on puhdas tyylikäs soitto, jossa on kaikki yksityiskohdat ja nyanssit
paikallaan. Äänilevy ja elokuva ovat hienoja keksintöjä, joiden kautta pääsee nauttimaan
hyvien soittajien esittämää musiikkia, kun itse ei sillä tasolla pysty koskaan soittamaan.
Toivo
 
Tulee vaikeaksi verrata julkaisumääriä, jos samaa julkaisua varten tehdyt eri ototkin lasketaan. Siis vertailukelpoisuusmielessä, kun nykyäänhän joka soittimesta, laulusta puhumattakaan, otetaan ties kuinka monia ottoja. Siis äänitykset tehdään eri tekniikalla.

Selkeimmältä tuntuisi laskea julkaistut levytykset (kappaleet), poislukien tietysti saman esityksen uudelleenjulkaisut.

Tai sitten unohtaa koko vertailu, kukin saa laskea niinkuin haluaa.

[htoyryla]

Nykyisiä nauhoitettuja ottoja ei tiedetä ja niistä pystyy laskemaan vain levyllä julkaistut esitykset. Ennen nauhureita monista otoista on valmistettu levy tai koelevy, jotka ovat
laskettavissa. Pidän niitä ainakin osaa eri levytyksinä, koska sovitusta on muutettu. Joita-
kin levytyksiä on tehty laululla sekä ilman.

Niin, laskea voi monella tavalla, mutta jos vertaillaan vaikka 1920-luvulta tähän päivään, pitäisi olla jotenkin yhteismitalliset perusteet. Muuten vertailu on heppoista, vaikka laskutapa olisikin perusteltu.

Mutta joo, kyllä minustakin otot voi laskea eri levytyksiksi jos niissä on sovituseroja.

 

[htoyryla]

Mielestäni paljon levyttäneet hanuristit ovat ammattitaitoisempia kuin hetken parrasvaloissa loistava harmonikkakilpailujen voittaja, jolla ei ole välttämättä laajaa ohjelmistoa. Monet hyvät studiohanuristit olivat toki myös harmonikkamestareita, mutta eivät kaikki. Kaikilla ei ole
ollut tarvetta kilpailla tai kiinnostusta soittaa klassisia kappaleita, joilla kilpailuihin osallistuttiin. Soittajien paremmuutta on vaikea mitata, kun osaamisalueita on niin monta.

En nyt niin tunne haitaristipuolta, tulee vain yleisesti ajatuksia mieleen tämän päivän tilanteista. Studiomuusikoilta vaaditaan hyvin kovaa ammattitaitoa, heille lyödään sovitukset eteen ja homman kuin homman on sujuttava. Levyllä kaiken on oltava viimeisen päälle, keikoilla riittää sinne päin kun sitä ei kukaan kuule toista kertaa, kunhan fiilis on hyvä. Yleisön tuntemat bändit kun tekevät levyjä, niin se täydellisyys toteutetaan niin että kokonaisuus leikataan ja liimataan kokoon ottojen pätkistä, vaikka soittavat omia kappaleitaan. Studiomuusikon odotetaan soittavan mitä vain kerralla sisään, kun laput lyödään eteen.  

[Armando Bugari]

Mielestäni paljon levyttäneet hanuristit ovat ammattitaitoisempia kuin hetken parrasvaloissa loistava harmonikkakilpailujen voittaja, jolla ei ole välttämättä laajaa ohjelmistoa. Monet hyvät studiohanuristit olivat toki myös harmonikkamestareita, mutta eivät kaikki. Kaikilla ei ole
ollut tarvetta kilpailla tai kiinnostusta soittaa klassisia kappaleita, joilla kilpailuihin osallistuttiin. Soittajien paremmuutta on vaikea mitata, kun osaamisalueita on niin monta.

En nyt niin tunne haitaristipuolta, tulee vain yleisesti ajatuksia mieleen tämän päivän tilanteista. Studiomuusikoilta vaaditaan hyvin kovaa ammattitaitoa, heille lyödään sovitukset eteen ja homman kuin homman on sujuttava. Levyllä kaiken on oltava viimeisen päälle, keikoilla riittää sinne päin kun sitä ei kukaan kuule toista kertaa, kunhan fiilis on hyvä. Yleisön tuntemat bändit kun tekevät levyjä, niin se täydellisyys toteutetaan niin että kokonaisuus leikataan ja liimataan kokoon ottojen pätkistä, vaikka soittavat omia kappaleitaan. Studiomuusikon odotetaan soittavan mitä vain kerralla sisään, kun laput lyödään eteen.  

Ei studiomuusikoille lyödä "lappuja" eteen. Nuotit!

[htoyryla]

Ei studiomuusikoille lyödä "lappuja" eteen. Nuotit!

Laajalti nettikeskusteluja seuranneena pidän kiinni tästä lappu-asiasta. Nuotteja on monenlaisia. On partituuria ja stemmoja. Lappu on kevyen musiikin puolella yksittäiselle soittajalle tehty kokonaisuus, josta näkyy oman osuuden nuotit ja tarpeelliset tiedot siitä mitä muuta kappaleessa tapahtuu että muusikko osaa soittaa oman osuutensa. Siitä, millainen ideaalinen lappu on, on keskusteltu paljon. "Lappu" on siis spesifisempi termi kuin "nuotit".

Ihmettelen myös sitä miksi nämä "nuotit" niin kiinnostavat Armandoa, kun muistelen hänen korostaneen useaan otteeseen sitä että oikea soittaja soittaa korvakuulolta.

PS. Oletan että Armando tässä vinoilee meikäläiselle, kun olen toistuvasti käyttänyt sanaa "nuotti" siitä mistä perinteisesti käytetään sanaa "nuotit", siis yhden kappaleen nuotinnoksesta. Seison korjattuna, vaikka väitänkin että nettikeskusteluissa käytetään keskimäärin paljon pahempiakin kielivirheitä.

Sitäpaitsi "nuotit"-sanan oikeaoppisessa käytössä on se ongelma, että kun se on jo monikossa, siitä ei voi enää muodostaa monikkoa. Nuotitit, heh. Kun mä hahmotan että se yhden kappaleen nuotinnos on se perusyksikkö. Sitten mulla on niitä monta mapissa.

Kyllä mä tiedän että kun sävelmä merkitään nuoteilla, niin tuloksena on nuotit. Mutta sitten on se yksi sävelmä merkittynä. Se on yksi asia mulle, ja sitten kun niitä kokoaa, niitä on monta. Siksi mun tekee niin p-rusti mieli sanoa nuotti ja nuotit, tehdä eron että onko yhden kappaleen vaiko kaikkien kulku paperilla. Mutta kyllä mä tämän kanssa pärjään, nyt kun tiedostan että mulla on tämmöinen henkilökohtainen ongelma.    

Ei kun nyt mä tajuan. Ehkä juuri tästä syystä humppamuusikot on ottaneet käyttöön sanan lappu. Se on yksikössä ja kuvaa yhden kappaleen. Ja kun niitä on useampia, niin on laput. Kielellä on taipumus kehittyä ratkaisemaan ne ilmaisutarpeet mitä kielen käyttäjillä on.