Viestit

Ei liity otsikon Titanoon, mutta muuten näihin meillä vähemmän yleisiin harmonikkamerkkeihin. Hommasin itselleni keväällä Excelsiorin 921 cassotton ja täytyy todeta että on hyvin soiva peli. Raikkaat valssiäänet ja komeat cassoton tangoäänet. Soitin on arviolta jostakin 1970-luvulta ja nykysoittimiin verrattuna tietysti melko painava (12,8kg), mutta laadullisesti mielestäni erinomainen. Excelsior omaa merkkinä ihan hienon historian ja on maailmalla melko soitettu, Suomessa vaan ei ole ollut ketään tunnettua soittajaa tuomassa näitä esille (Unto Jutilaa lukuunottamatta).

Itselläni on kokemusta yhdestä Titanosta kymmenisen vuoden takaa ja oli erittäin toimiva soitin. Kuten edellä jo mainittiin, Titano on Victorian tuotemerkki joten voidaankin puhua samoista soittimista eri logolla. Victorian soittimet ovat tunnettuja tummasta äänestään ja Titanot soivat mielestäni samaan tapaan, jopa moni pintaäänikerrallinen soitin soi hieman casottomaisesti, joka tuskin on huono asia.

Titano on suomessa kärsinyt joutumisesta ns. keskinkertaisten soittimien joukkoon vaikka on laadultaan täysin noita meillä paremmin tunnettuja merkkejä vastaava. Täällä vaan ei ole ollut ketään tunnettua soittajaa tuomassa merkille nimeä. Ja tämä näkyy hinnassa joka ostaessa tuskin on haitaksi.

Vaikea kuvitella että muovi vuotaisi jotenkin herkemmin kuin puu, luulisi olevan melkein toisinpäin.

Olen tuota G-115 pari kertaa testannut ja ei sitä soittaessa huomaa muoviseksi mitenkään. Yllättävän moni kuitenkin tuota mallia karsastaa.

Tämän ajatuksen Pihlajamaasta enemmän säveltäjänä kuin harmonikkataiteilijana tuo Godzinzky tuossa artikkelissa itse esille, kannattaa lukea koko artikkeli. Noita lapsille sopivia pieniä soittimia oli kyllä jo ennen kuin niitä alettiin italiasta tuomaan tänne. Tuohon että Lasse Pihlajamaa olisi osallistunut kaikkien omalla nimellään maahantuotujen soittimien suunnitteluun en kyllä ole koskaan uskonut, enkä usko edelleenkään.

Todella vaikeata tuollainen teknisen taidokkuuden vertailu, varsinkin eri aikakauden mestarien välillä. En ole itsekään päässyt näkemään näitä vanhoja mestareita, muuta kuin kuuntelemaan levyiltä. Pelkkä tekninen taituruushan ei tee kenestäkään sinänsä hyvää soittajaa, pitäisi pystyä myös tulkitsemaan ja tuomaan kappaleisiin jotain "omaa". Eräs teknisesti todella taitava ja myös tyylillisesti osaava soittaja oli Esko Könönen. Monet hänen tulkintansa soivat nykyisinkin erittäin komeasti ja soittimen käsittely ja soiton keveys on omaa luokkaansa. Toinen teknisesti erittäin kovatasoinen soittaja oli Paul Norrback. Vaikea näitä kuitenkaan mihinkään järjestykseen on laittaa.

Pihlajamaahan on, kuten tuossa artikkelissakin sanotaan, enemmän säveltäjä kuin harmonikkataiteilija. Hänhän esitti pääasiassa näitä omia kappaleitaan jotka monet ovatkin jääneet elämään ainakin harmonikansoittajien keskuuteen. Hänen sävellyksistään taas monet ovatkin sitten teknisesti erittäin haastavia, jonka takia niitä ei ihan jokainen soittaja soitakaan.

Täysinhän tuo soittimesi näyttää olevan suomalaisella järjestelmällä.

Sisemmät rivithän vastaavat tuossa eurooppalaisessa järjestelmässä, jota myös meillä ruotsalaiseksi kutsutaan, suomalaisen järjestelmän keskimmäisiä päärivejä, joten kyllähän tuolla pystyy helposti soittamaan.

Giulietti on todellakin tuotemerkki jota Zero Setten tehdas valmistaa, monet mallit ovat täysin identtisiä, ainoa ero on logo. En tiedä onko vanhemmissa soittimissa sitten jotakin muutakin eroa. Itselläni on vajaa kymmenisen vuotta vanha Giulietin Traviata joka on täysin identtinen soitin Zero Setten Antico mallin kanssa, kielilaatoissa stanssattuna Zero Sette.

Yleensä musiikkiliikkeiden hinnat ovat kalliimpia, se onko soittimille sitten tehty mitään huoltoa noissakaan on arvoitus, oma kokemukseni on ettei monestikaan. Yksityisiltä vain saa halvemmalla, toki kuluttajansuoja ostettaessa liikkeestä on parempi, mutta kokeilemalla soitinta paikan päällä, yksityiseltä saa saman soittimen edullisemmin ja näin varmistaa soittimen kunnon ennen ostosta.

Eli 3-äänikertainen soitin näyttäisi olevan, missä on 16-, 8- ja 4-jalkaiset äänikerrat eli ei ns. valssiäänikertaa. Samasta tehtaastahan nuo tulevat kuin Giulietit ja ovat monin tavoin identtisiä, joten tuskin soitettavuudessa on eroja. Tiedä sitten ovatko käytetyt kielisarjat samoja, uskoisin. Tuolta 1980-luvun alkupuolelta näyttäisi olevan tuo soitin. Yksityisillä markkinoilla en tuosta 500-600€ enempää maksaisi, kunnosta riippuen tietenkin.

Auttaisi paljon kun tietäisi millaisesta soittimesta tarkemmin ottaen on kyse? Kuvaa tai linkkiä mahdolliseen myynti-ilmoitukseen tms.

Juuri näin se on ollut nyt jo useamman vuoden, eli tarjontaa on suhteessa kysyntään aivan liikaa. Samalla esim. Kouvolan soittimien aikaisempi ylihinta, johtuen kotimaisuudesta, on poistunut.

Kyllä tuo kuvassa näkyvä merkki on nimenomaan Marinucci Recineti.

Siihen 500€ haarukkaan minäkin tuon asettaisin, riippuen tietenkin kunnosta, onko ollut kauan soittamatta jne, miten vire on säilynyt ja yleinen huollontarve arvioiden. Tarjonnan runsaus tuntuu olevan vähän jokaisen merkin ongelma tällä hetkellä.

Traviatahan tuo on kaarevalla kahvalla, olen tuon pari kertaa nähnyt. Olettaisin että 80-luvulta.

Kun joku vielä perustaisi noille "idän ihmeille" oman myyntikanavan niin noita ei pyörisi jatkuvasti torilla ja vastaavilla palstoilla oikeiden soittimien kanssa myynnissä.

Eli juuri kuten arvelinkin. Mitään vahaa ei sovi käyttää ylettömästi mitä tulee harmonikan kiillotukseen, mieluummin vähemmän. Edelleen uskon, että huonekaluvaha on mitä mainioin aine tuohon, siinä missä autojen vahatkin.

Itse olen noihin soittimiin käyttänyt huonekaluvahaa. Sisältää mehiläisvahaa ja haju ei ole niin kitkerä kuin noissa autovahoissa joten mukavampi käytettävä sisätiloissa.

Olen joskus joutunut puhdistamaan vanhan soittimen jota on "hoidettu" huonekaluvahalla aktiivisesti ja täytyy sanoa, että sen kokemuksen jälkeen en kyllä suosittele harmonikan hoitoon ko materiaaleja.

Noilta puhdistus ja kiillotus ongelmilta välttyy, kun käsittlee soitintaan puhtain käsin ja soittamisen päätyttyä
pyyhkäisee sormejäljet ja pölyt pois pehmeällä mikrokuituliinalla.

Edesmennyt Milton Harjala suositteli kläytettävksi äänilevyhen puhdistukseen käytettävää liinaa ko. toimenpiteeseen ja minulalkin oli selalinen -60 luvun lopulla käytössä. Se ei vaurioittanut kultahäkin pintaa, peli pysyi siistinä ja on sitä edelleen.   
Nykyisin käytössäni on mikrokuituliina ja kunnostusksen yhteydessä käytettäviin puhdistuksiin käytän "Harrastelijan"  tapaan autovahoja.

Johan

Olisi mielenkiintoista tietää mikä tuossa huonekaluvahassa sitten on niin huonoa? Sisältää samoja liuottimia kuin autovahat mutta mukana on tuota mehiläisvahaa joka on enemmänkin luonnontuote. Ettei nyt nuo huonot kokemukset johtuisi siitä, että vahaa on päässyt sellaisiin kohtiin mihkä se ei kuulu. Vaha levitetään liinalle ja vasta sen avulla soittimeen.

Näinhän tuo on, kuten Toivo tuossa edellä jo sanoo. Harmonikan suosio on maailmanlaajuisesti laskenut ja sen takia monet tehtaat ovat lopettaneet toimintansa tai yhdistyneet toisiin merkkeihin. Eiköhän noista suomeen tuotavista soittimista ja mallistosta jokainen kuitenkin löydä sopivan soittimen, niin paljon valinnanvaraa kuitenkin on.

Järjestelmällä ei ole merkitystä noihin kustannuksiin joten sen takia meidän ei kannata omaa järjestelmäämme alkaa vaihtamaan, yhtä kallis se eurooppalainen näppäinjärjestelmä on valmistaa kuin ns. suomalainenkin. Se, tässäkin keskustelutjussa esitetty väite, että Kouvolan harmonikat olisivat olleet maailman parasta on taas melko suurta kotiinpäinvetoa. Yhtä laadukkaita nuo Kouvolan harmonikkatehtaan soittimet olivat kuin parhaat italialaiset, eivät nyt kuitenkaan sen erikoisempia. Omat vikansa ja huonot puolensa niissäkin on, kuten kaikissa merkeissä.

Itse olen noihin soittimiin käyttänyt huonekaluvahaa. Sisältää mehiläisvahaa ja haju ei ole niin kitkerä kuin noissa autovahoissa joten mukavampi käytettävä sisätiloissa.