Viestit

Minun Yrjö Elomaan valmistamassa harmonikassa on vastaavat kuvat koplareissa. Mutta todellisuudessa se on musette + 1 matala äänikerta. Eli siihen nojaten tuo kuvan peli voi olla millanen tahansa.

Hyvä että häkistä tulee korkea, mutta tarkista ennen lopullista asennusta että tilaa diskanttikoneistolle on nousta riittävästi. Ylimääräistäkin tilaa pitää olla koska ne Krossin tyylillä soittavat lyövät nappia niin kovaa että vähä heikompi diskanttivarsi voi pamahtaa häkin sisäpintaan jos varsi antaa periksi.


Nimim. yhden tälläisen haitarin omistaja

Mikä Peli on kyseessä? Onko kuvaa tai sarjanumeroa?

Jollain sahanterällä kuten rautasahan saa varovasti putsattua liuskojen kolot kielipenkistä, myös jos niihin on kertynyt pölyä tai muuta. Joskus mehiläisvahaaki on voinut päästä rakoon ja sen putsaaminen on sieltä hankalaa.

Mitäs se nahkaliima on? Käytetään samoin kuin luuliima.

Kokeile rohkeasti vaan luuliimaa, huomaat myöhemmin että sillä kannattaa liimata moni muuki paikka


Itse laitoin luuliimalla taannoin Kaiuttareen napit kiinni ja tarttui kyllä sen verran hyvin ettei tarvi pelätä irtoamista.

Diskanttikahvan sovittelua ja muodon hakemista, tuttua ja turvallista kouvolan muotoa mukaillen. Tuosta kahvan kulmasta kysymys, onko jokin tarkoitus(muukin kuin perinne) että vähärivisten kahvat ovat lähes suorassa kulmassa? Minulla on vanhoja käyttämättömiä näppäinvarsia, joissa on valmiiksi kulma, sen mukaan tein tuon kahvan ja ainakin yhtäkkiä tuntuisi ihan hyvälle tuossakin kulmassa.

Vähärivisillä soitellaan paljo siten että peukalolla tuetaan haitaria diskanttikahvaa vasten. Iso kulma diskanttikahvassa saa haitarin palkeet kääntymään eteenpäin kun palkeita painaa kiinnipäin. Kyllä noissa isommissa 2-rivisssä vähän taitaa kulmaa olla mutta ei kovin paljon.

Samuelin pojista sitten Kauko jatkoi harmonikkojen valmistusta, mutta myös Maurin tekemiä pelejä näkee.

Lyhyesti:
Yrjö ja Samuel Elomaa ovat veljeksiä. Tekivät yhdessä haitareita 20-luvulla kunnes Yrjö siirtyi töihin isompaan harmonikkoja valmistaneeseen yritykseen. Näitä 20-luvulla tehtyjä Yrjön haitareita on nähtävissä ainakin Kurikassa vanhalla asemalla.


Yrjö sitten 50-60 luvulla aloitti harmonikkojen valmistuksen uudelleen, jota sarjaa tämä sinunkin omasi on. En tiedä montako Yrjö sitten loppuaikoinaan valmisti, mutta minulla on muistaakseni sarjanumerolla 4 tai 7 ja on ns. kuningasmallinen.


Sanotaan että Yrjön haitareissa on käytetty laadukkaita osia ja kieliä, koska hänellä oli jotain varastoa (muistaako joku minkä tehtaan?) jäljellä käytettävänään.


Omasta pelistä sanoisin että siinä on musetteäänet, mikä kai tuon ajan peleissä oli harvinaista. Soitin on korkea ja ihan laadukkaan tuntuinen. Bassonapeista en pidä, koska ovat minulle liian tiheässä ja nappien halkaisia on aika suuri.

Muistelisin Hohner Corsossa olevan mitta napin keskeltä keskelle joku tasaluku. Oliskohan ollu 20mm. Voin tarkistaa tuon kun olen verstaalla. Tuolla ulomman rivin etäisyys ylimmän ja alimman nappien keskeltä olis 200mm.

Jossain vanhoissa kielipenkeissä näkee "väliseinän" olevan vain ohut viilu, eikä esimerkiksi vaneria. Tällöin juurikin kosteuseläminen saa viilun halkeamaan. Aika useasti vastakkaiset kielet on myös saman ilmaläpän alla joten vuodosta ei ole haittaa, mutta joskus voivat olla erilliset.

Kysymystä viisaammille, vanhoja kouvolan pelejä mitä olen purkanut, niin niissä on nuo kielipenkkien sisustat lakattu. Onko tällä äänellisesti jotain etuja vai onko sillä sidottu puun kuidut ettei irtoile mitään "tikkuja"

Siisteys on yksi syy. Toinen voi olla sama ajatus kuin esim. Viuluissa että soitin tai kielipenkki "virittyy" lakkauksesta. Myös kosteuseläminen varmaan pienenee. En osaa sanoa mutta voisko mehiläisvaha pysyä pidempään elastisena kun puu ei ime kosteutta?

Eli Kouvola ei soi ja Elomaa napisee.

Heh, en nyt ihan noin jyrkästi yleistäisi. Kouvolalainen mikä minulla oli ei ollut kovin säännöllisesti huollettu. Varmasti on herkkäsointisia mutta jos mielipidettä kysytään niin pidän Elomaan peliä aika kevyesti soitettavana.


Diskanttikoneiston klapina on kyllä yleisimminki tiedossa oleva ongelma noissa Elomaan peleissä. Ehkä sen ajan materiaaleilla ei parempaan päästy, mutta nykyisellään huollot, säätämiset ja erilaisten vaimennusmateriaalien kanssa siitä voi saada äänettömän. Liitteenä vielä kuva mekanismista jota tarkotan. Kuva on omasta Elomaan Kuninkaasta jostain 50-luvun lopulta.

Omistan Elomaan Kuningasmallin ja olen soitellut lainassa olevalla Kouvolan kunigasmallilla. Kielistä en osaa sanoa mutta painossa Elomaan peli on kevyempi ja tuntuma on herkempi. Ehkä kielet soi herkemmin Elomaan pelissä. Nämä siis omista kokemuksista yksilöistä joita on minulla ollut.

Elomaa teki diskanttikoneistot siten että läpät on kaikki nivelletty välipohjan etu ja takareunoilta ja diskanttivarsissa on oma nivel kahvan rungossa. Tämä vaatii varsien yhdistämisen läppien varsiin ja Elomaa Kuningasmallissa käytti muovia, mikä tekee klopinan ja napsuvan äänen soittaessa. Tässä Elomaan tavassa niveltää läpät on se etu että sisä ja ulkoreunojen läpät aukeavat yhtä paljon.

Lueskelin 20-luvun Suomen kuvalehtiä ja Kotiliesi lehtiä. Tuli vastaan harmoonin myynti-ilmoitus jossa pinta sanottiin olleen käsitelty selluloidisuihkutuksella, joka on veden ja auringonvalon kestävä.


Onko jollain tarkempaa tietoa tästä maalaustavasta. Varmaan tekniikka sama kuin ruiskumaalauksessa mutta mitä tuo maali on? Selluloidista tehtyä lakkaa?

Itse kun tein ekaa 2-rivistä, tuli vaiheiden aikana kokoajan kirjoiteltua paperille asioita mitä pitää tehdä toisin. No loppuun en tähä peliä koskaan tehnyt

Elomaa teki 4mm "lentokonevanerista" ja on niitä kehuttu kevyiksi. Itse tein tavallisesta 4mm koivuvanerista, mutta sitä selluloidi kuivaessaan helposti vääntelee. Etureunasta nivelletyt sisärivin läpät avautuisivat paremmin mutta mekanismi on hankala saada tiiviiksi ja äänettömäksi.

Kannattaa jos mahdollista kokeilla ennen ostoa erilaisia soittimia, niin näkee mikä sopii itselle ja minkä ääni itseä miellyttää.

Ehdottomasti näin. Itselläni oli aikanaan yksi kouvolan hopeahäkki casotto kokeiltavana. Siihen asti olin semmoista kiivaasti halunnut

Juuri näin.

Ensimmäistä soitinta kun on itselleen hankkimassa niin ei kannata tulla merkkiuskolliseksi ennenkuin on kunnolla kaikkia merkkejä testannut.

Onko varmasti selluloidia? Olen kuullut että kitararakentajille myidään muovia selluloidi nimellä, koska kitararakentamisessa ei asetonilla selluloidia pehmitetä. Kokeile sulaako levyt asetoniin.

Isoimmat bassokielet voidaan asentaa alaspäin jotta venttiilinahka ei tartu palkeisiin ja taitu ikävästi. Tämä tietysti on ongelma soittimissa jossa tilaa ei kielien ja palkeen välissä paljoa ole ja kielet alkavat jo muutenkin vääntyilemään pahasti ulospäin. Olen nähnyt että tätä kielien tarttumista palkeeseen on yritetty myös estää myös jollain raudalla tai kankaanpalalla.