Viestit

[/quote]

Eikös melodeon ole englanninkielinen yleisnimitys vähärivisille, niin länsimaisen systeemin mukaisille yksi- ja kaksirivisille. Risto ja Armando, korjatkaa jos on tarve.

Oliko tuosta sinun "2-rivisestä" kuvaa? Jos se on muuten samanlainen kuin nuo Chemnitzerit, niin kenties se sitten on vain semmoisen variantti. Tuntuu siltä, että alkuaikoina näitä haitarintapaisia tehtiin jos jonkinlaisia, kunnes tietyt mallit vakiintuivat. Ja niinhän se on muissakin soittimissa ja vähän kaikessa muussakin.
[/quote]

Kuvia on vastauksissa #10 ja #11. Kaksirivisen näppäimistö, mutta Chemnitzer-concertinan kuoressa.

Englanninkieliset nimikkeet ovat sotkeneet asioita sen biljoonan kerran... 

Voisiko tämä "2-rivinen" olla sitten melodeon? Sellaiseen määritelmään törmäsin englantilaisella bandoneon sivustolla..  no, iloisesti tuntuvat olevan sekaisin soitinmallit.

Enpä ole tuota modaamassa, ehkä nuo puuttuvat nappulat koitan värkätä, että pääsee soittamaan.

Toi Concertina - Bässlerin tekemä on sitten varmaan sellainen chemnitzer...
Kuuklasin vähän tuota laukussa olevaa paikkakuntaa - Augustusburg bei Grünberg - sehän sijaitsee juuri Chemnitzin naapurissa, joten luulisi Ernstin kopioineen naapurikaupungin tyyppiä.

Italialaiselta sivulta löysin kuvan http://www.beltrami-fisarmoniche.it/collezioni.php?id2=1 isä-Ernstin tekemästä mallista (1890-95).


Onko näppäinten numeroille edelleenkään mitään logiikkaa ?

Olen tämän näppäimet joskus selvittänyt pianon kanssa.
Ne menevät näin  (veto/työntö):

as/Bb  h/g  d/c  f/e  a/g  c/h  d/e  f/g  a/c  h/e

es/cis  fis/d  a/g  c/h  e/d  fis/g  a/h  c/d  e/g  fis/h  a/d

          -  kahva -

Olettaisin siis kyseessä olevan C/G - vireinen. Vire oli kitaranvirittimellä A=438.
Saakos siitä mitään vinkkiä?



Bassopuoli oli seuraava (veto/työntö, soinnut kapiteeleilla)

f/f   F/F   a/e   Hm/E

g/c   G/C   d/g   D/G

Vire ei kaikilla kielillä ole ihan paras, joten jotkut äänet saattavat olla siis pois vireestä.
       

Kyllähän sitä joku kategoria pitää joka pelille olla.

Tämä 2-rivisyysajatus on ihan mun heikolla tietämyksellä tehty oletus.
Mistähän tietoa löytyisi?

ja sitten sama diskanttipuolelta tarkasteltuna.

Tiedä mikä tämäkin sitten ihan oikeasti lienee, mutta voisi olla vaikka jenkkiläisittäin squeezebox  eli puristelulaatikko  .

Kaikissa näissä tupaa olemaan samaa vikaa, ettei napit tahdo pysyä kiinni ja osa on jo matkalla hävinnytkin. Tuo kaikukopan pieni koko antaa näille erikoisen, hieman posetiivimaisen soundin.

Tässä on bassopuoli päältä ja sisältä siitä "2-rivisestä" concertinasta, jonka tuossa aiemmin mainitsin. Tästä ei ole löytynyt lainkaan merkintöjä valmistajasta.

Toimii vastaavasti kuin diatoniset kaksiriviset.

Lieneeköhän tämä jokin fuusio- / koemalli ?? tai sitten joku on halunnut kokeilla rakentaa tämmöisen,

Kielipenkit on järjestetty näin..

Pistetään nyt parit kuvat.
Tämä lienee ollut jollakin virittelijällä jo auki ennen mua..

No yksi noista laatikoista on kuin kaksirivinen concertinan kuorissa, tulee soinnutkin. No, siinä ei numeroita, joissa tässä oli kyse.

Kävin äsken tallissa vielä tsekkaamassa tuota concertinaa.

Diskanttipuolen numerointi oli tämännäköinen:


   2/0  1/0   1   2   3   4   0

4/0   3/0   5   6   7   8   9   15

   6/0  5/0  10  11  12  13  14

           - kahva -

http://www.newulmpolka.com/lorens/trebkeys.html täältä löytyy vastaavat numerot, tosin tässä on muutama näppäin enemmän. Tuosta 0-näppäimestä tulee perussävel.


bassopuoli ei sisältänyt sointuja. Mua sekoitti se, että siellä soi yksi ääni koko ajan...


Nämä oli numeroitu näin:

   1   2    3    4   0

5   6   7    8    9   1/0

  10  11  12  13  14

Vastaavat löytyy myös http://www.newulmpolka.com/lorens/basssmal.html
Tuossa isommassa on neljäs "apurivi". Tässä sivulla on kerrottu, kuinka siis soinnut otetaan painamalla tietty näppäinyhdistelmä.

Täytyy selvittää kun ehtii noi sävellajit.


Concertinan iästä ei ole tietoa. Laukussa oli tämä lappu, josta voisi päätellä, että Bässlerin veljesten yhteisbisnes on kuivunut kokoon jossain vaiheessa ja vain Robert jatkanut isä Ernstin vuonna 1860 perustamassa putiikissa...

Yksi merkitön "laatikko" on näppäimistöltään ihan diatoninen kaksirivinen. Siinä on bassopuoli, perusbassot ja soinnut. Diskanttipuolella on kahdessa rivissä napit. Näissä ei ole numeroita...
Olisiko tämä siis bandoneon?

Toinen on merkiltään Concertina. Ihan sama peli on gallerian kuvassa.
http://vapaalehdykka.net/index.php?spgmGal=Concertinat/Saksalaismalliset_concertinat&spgmPic=0&spgmFilters=&k=galleria&sivu=spgm#pic Tässä on numerointi, molemmilla puolilla. Olen kyllä kuulevinani jonkinlaisia intervalleja "bassopuolen" napeista, vaikkei niistä nyt varsinaisia sointuja tulekaan.
Nuo "murtolukunumerot" on pääsääntöisesti reunoilla, hieman samaan tapaan kuin tuossa 2,5-rivisessä ne rivien ekat ja viimeiset napit oli kvintin välein sävelet, kun normaaleissa oli se sävelaskel.

Sitten on vielä yksi Joseph Wiesner, mutta siitä on mulla kielipenkkejä asentamatta paikoilleen. Tässäkin on numerot. Täytyypä tutkia noi penkit tarkemmin.

Kaikki ovat näitä neliskanttisia, satavuotisia saksalaisia.

Lataan tähän kuvan tuosta mun pelistä.

Pari tuollaista vanhaa saksalaista neliskanttista concertinaakin kertynyt hyllyyn...

Mitä nuo numerot näppäimien (basso & diskantti) vieressä oikein tarkoittavat?

On tavallisia ja sitten noita 1/0 tyylisiä "jakolaskuja" ..

Saltarellet taitaa olla uudehkoja vehkeitä tähän verrattuna.

Sisuskaluista löytyi leima Galotta Klaviatur ja D.R.G.M.
Eikös tuo jälkimmäinen ole jokin ennen sotia ollut saksalainen teollisuusstandardi?
Kielissä oli leimana O.

Netistä en ole hakemalla löytänyt tietoa Galotta merkistä. Tyyppi Sport54 on myös varsin mystinen... tästä saa urheilullisuutta kyllä etsiä.

Avasin päädyt ja kevyesti poistin kielistä töhnät vanupuikolla.

Kieliin oli takertunut jotain omituista mönjää..ruostetta ei löytynyt.
Jokunen nahka oli rullalla, täytyynoita vielä fiksailla, mutta muuten kaikki äänet tuntuvat soivan.
Se dimisointukin kuulostaa nyt ihan D-mollilta...

Saltarellesta puuttuu se "vakio"nappi keskeltä...

voisiko tuo c/c - nappula vaatia kaveriksi tuon d:n apuriville ?

Joo, apurivin fis/gis on eri oktaaveista. Luettavuussyistä jätin ne oktaavimerkinnät pois.


Nyt kun vertaan tuota lappuani, minkä eilen kirjoittelin, ja vertaan sitä Riston linkkaamaan CF-clubin kaavioon, sehän onkin melkein sama 

Bassopuolen ainoa ero on tuo "dimiksi pudonnut" Dm. Sellaisella puolen sävelaskeleen nostolla saa sen soimaan oikein.

Diskanttipuolen apurivi on vastaava kuin tuossa clubissa (neljä keskimmäistä).

Alapään nappeja ei ole kaikkia, mutta F-rivi on identtinen. Jopa siis se mun ihmettelemä C/C...

C-rivillä Hohnerin e/g on Galotassa e/a ja vastaavasti yläpään g/d Galotassa g/c.
Tuo alempi d:kö sinua ihmetytti? (ovatko nuo laitimmaiset napit siis "apunäppäimiä"?)


Näppäinkaavion tekemällä tuota voi oppia jopa soittamaan. Löysin siinä samalla jopa vaihtobasson. Vielä kun saisi sormet opetettua uusille tavoille..

Eilen menin näppäimistön läpi. Se näytti seuraavanlaiselta (työntö / veto):

apurivi:                       fis/gis  es/cis  d/es  fis/gis

F-rivi:          a/c  c/e  f/g  a/Bb  c/c?  f/e  a/g  c/Bb  f/d  a/e

C-rivi:       e/a   g/h   c/d   e/f   g/a   c/h  e/d  g/f  c/a  e/h  g/c


Bassopuoli näytti tältä (työntö/veto):

ulompi rivi:                      C/G       c/g      F/C       f/c
palkeen puoleinen rivi:       A/C#o   a/d      Eb/Bb    eb/Bb


Onko tämä kuinka "vakio" näppäinkaavio?

Tuo F-rivin keskimmäinen c/c - näppäin taitaa olla toinen ääni epävireinen ?? pitäisikö siis olla h?
Vai onko näissä aina tuollainen nappi keskellä

Toinen epämääräinen oli bassopuolen dimi-sointu; pitäisikö siinä olla ihan Dm ?? Olisiko tuo soinnun d-kieli on vaan alavireinen ??


Molempien rivien päissä näyttää olevan jonkinlaiset "apunapit", niissä on tuo kvintin intervalli.
Lisäksi tuo veto/työntö-logiikka muuttuu puolesta välistä, eli alapuolen napeissa tulee työntämällä matalampi ääni, mutta puolivälin yläpuolella ylempi.


Vaikka apunapeilla saisikin mollimelodiat ulos, niin säestyspuoli ei kyllä riitä mitenkään tuolla vireellä. Eikö tämä C/F-viritys ole varsin yleinen saksalaiseen musaan?

Eli ymmärränkö oikein, että näissä 2,5:ssa on siis asteikkoja pilvin pimein?

Ihan totaali-vasta-alkajapohjalta kyselen... eka rivi C-duuri (3. nappula) ja toka F-duuri.
Nämä on kuten kaksirivisissä, mitä olen täältä lueskellut.

Noissa apunäppäimissä on pari ääntä reilusti pois vireestä, tuskin kuitenkaan kustomoitu. Harmoonin kanssa kokeilin, jolloin kaikki tuntuivat olevan ylennettyjä (mustia).

Ihan ymmärtääkseni tämän pelin soittamista, yritän päästä noihin säveliin kiinni.
Mikä se logiikka niissä on? Vai onko ne vaan satunnaisesti valittuja?

Täytyypä riipustaa nuo sävelet Galotasta paperille, niin ehkä niihin jokin logiikkakin löytyy.
Vire on tosiaan se C/F - on metallilätkässä präntättynä, kuten myös "stahlstimmen" - kielet siis täyttä terästä  

Lyhyemmin:

mitä säveliä kuuluu tulla tuolta "puolikkaalta" riviltä ?

(C:n  vai F:n vai jotain ihan muuta)

Totaalisena aloittelijana on vielä hieman hukassa toi kaavio...



Mulla on C/F- vireinen Galotta Sport54, (sellaisen vaihtoääninen työntö/veto).

Vire on hieman hukassa, joten mitkä äänet siellä puolikkaalla apu-rivillä pitäisi olla?
Äkkiseltään kuulostaisi olevan ilmeisesti mollin säveliä noihin perusduuriasteikkoihin nähden.

Ne kaksi täyttä riviä tuntuvat olevan C- ja F-duurit. g/a - näppäin toimii nurinperin muihin nähden, ikä lienee ihan looginen. Vastaava on esim. huuliharpuissa.

Eli ilmeisesti kyseessä on saksalainen peruspeli. Mitkä sävelet siis ovat puolikkaalla rivillä?

Entä bassopuolen kaavio? Onko siihen jokin eurooppalainen "standardi" .
Siinä ainakin tulee esim C-duuri sekä vetämällä että työntämällä ( toinen kuuluu kai F-duuriin?).
Ne pari muuta tuottavat jonkin sortin molleja..

Mukavan kokoinen vehje lalturin nokkaan. Lisäksi kehittää kummasti motoriikkaa, kun hakee tuttuja melodioita. Se on vaan niin syvään syöpynyt selkärankaan tuo paljeliike noista pianopeleistä, että meinaa aivo nyrjähtää

Voisikohan se metallilaatta olla a) soittimen myynyt musiikkiliikkeen nimi ja osoite tai b) harmonikan virittäjä/huoltoliikkeen nimi ja osoite.

Mulla on vastaava osoitelaatta yhdessä saksalaisessa. Olen sen ymmärtänyt ihan musiikkiliikkeen mainokseksi...
Sittemmin nuo ovat tainneet muuttua tarralapuiksi, joita soittimista tai koteloista löytyy yhä.

Avasin sellaisen 1940 rakennetun saksalaisen HESSin takakannen, kun bassonäppäimet jumittuivat siihen pahasti lommolle painuneeseen bassopuolen "reikälevyyn". Sellainen 120 näppäimen vehje (Galleriassa näyttää olevan vastaavan oloinen peli keskimmäisenä).

Kastelin sen vanerilevyn (leikkauksin koristeltu helmiäislevy) ja laitoin prässiin kuivumaan muutamaksi päiväksi. Tuntui siihen pahaan kieroutumiseen auttavan.


Mutta, kuinkas tuo kuuluu kasata takaisin ?? 


Näytti purkaessa helpolta... otin jopa muutaman digikuvan ... mutta, eihän noista oikeasti saa laskettua, mikä nappi menee mihinkin reikään.

Pystynhän toki kokeilemaan, mutta onko noissa jokin selkeä kaavio, kuinka ne on järjestetty?

Perusbassot uskoisin saavani jaettua oikeisiin läpiinsä, mutta ne soinnut.. Meneekö ne siis jotenkin järjestyksessä?

Huom! Onneksi tässä siis ne napit varsineen ovat edelleen paikoillaan, eli ei koko koneistoa tarvitse kasata.

Entä itse kasaustekniikka? 

Ne varrret kääntyvät, joten laitetaanko ne ensin reikälevyyn ja sitten koko levy käännetään siihen omaan koloseensa?   Ainakin näin sen sain pois, joskin hieman näppäinvarret tahtoivat jumittaa.