Enharmoniset sävelet

[olli]

Otsikko lienee tuttu sinänsä, että sama sävel soi haitarissa - oli sitten merkintä fis tai ges.  Onko teoriaa syvemmin tuntevilla tietoa siitä, milloin kappaleeseen kirjoitetaan esimerkissäni fis vai ges?

[htoyryla]

Otsikko lienee tuttu sinänsä, että sama sävel soi haitarissa - oli sitten merkintä fis tai ges.  Onko teoriaa syvemmin tuntevilla tietoa siitä, milloin kappaleeseen kirjoitetaan esimerkissäni fis vai ges?

Jos se sävel on ihan sävellajin etumerkkien mukaan ylennetty tai alennettu, niin se tietenkin määrää, niinkuin G-duurissa on fis eikä ges.

Sitten jos ajatellaan g-mollipiisiä (melodinen ja harmooninen molli) jossa on ylennetty seitsemäs aste, niin sen perusteella tulee fis (asteikon seitsemäs sävel f ylennetty fis:ksi eikä asteikon perussävel alennettu ges:ksi). Tämä voi olla vaikein juttu hahmottaa koska pitää osata ajatella asteikkoja ja nähdä sävelet asteikon eri asteina. Tässä voi sekin vaikuttaa mikä sointu on soimassa. Jos soinnussa on jokin muunnesävel, esim. korotettu viides aste, siis c-duurissa gis, niin silloin myös melodiassa on järkevä käyttää gissiä eikä assia jos semmoinen siellä esintyy.

Sitten kun käytetään kromaattista säveltä niin että kuljetaan asteikon kahden sävelen väli laittamalla puolisävelaskel siihen väliin, niin on tapana käyttää korotuksi kun mennään ylöspäin ja alennuksia kun tullaan alaspäin.

Siis c - cis - d mutta d - des - c.

Tuo on jo siksikin järkevää ettei tarvita palautusmerkkiä. C - cis -d on siistimpi ja selkeämpi kuin c - des - palautettu d.  

[olli]

Joo, on hankala hahmottaa   Wikipediassa oli niin tieteellinen selitys, että   Nuo kromaattisten asteikkojen kulut on helppo mieltää - ylöspäin ylennykset - alaspäin alennukset!  Jossain oppaassa oli ylimalkaisesti sanottu; jos käyttää enharmonisia merkintöjä mielivaltaisesti (vaikka sävelet soivatkin oikein) niin nuottikirjoitusta on vaikea hahmottaa (on niitä alennus- ja ylennysmerkkejä "oudosti" vaikkakin teoriassa oikein)

[htoyryla]

Joo, on hankala hahmottaa  Wikipediassa oli niin tieteellinen selitys, että  Nuo kromaattisten asteikkojen kulut on helppo mieltää - ylöspäin ylennykset - alaspäin alennukset!  Jossain oppaassa oli ylimalkaisesti sanottu; jos käyttää enharmonisia merkintöjä mielivaltaisesti (vaikka sävelet soivatkin oikein) niin nuottikirjoitusta on vaikea hahmottaa (on niitä alennus- ja ylennysmerkkejä "oudosti" vaikkakin teoriassa oikein)

Yritänpäs vielä. Jos luonnollinen g-molliasteikko menee g-a-bb-c-d-eb-f-g. Siinä asteikossa on seitsemän säveltä ennen kuin tullaan takaisin perussäveleen. Mutta mollissa käytännössä usein ylennetään se seitsemäs aste... siis asteikon seitsemäs sävel. Tarkoittaa että f korvataan ylennetyllä f:llä, siis fis:illä.

Olisi aika outoa korvata mollin perussävel alennuksella. Samassa asteikossa ei mielellään ole samaa sävel sekä luonnollisena että alennettuna/korotettuna.

PS. Tässä on siis kaksi ihan eri tapausta: asteikon muuttaminen jota tässä selitin ja se että lisätään ylimääräisiä, kromaattisia säveliä sinne väliin.

Ratkaisevaa tässä on hahmottaa asteikko joukkona säveliä, joilla on siinä oma paikkansa ja tehtävänsä. Asteikkoa voidaan muuttaa siirtämällä jotain asteikon sävelistä. Ja kun tietää mitä säveltä siirretään (niinkuin mollissa seitsemättä) niin selviää myös että juuri se sävel ylennetään tai alennetaan.