Soitin harvinaisuuksia

[Hannu S]

Tuossapa mielenkiintoinen suomalainen sointinharvinaisuus. A E Periviita, Tampere, Suomi. Olisiko 30-luvulta? 4-äk, 51 cm korkeus, 8,8 kg, äänet 48/120. Periviidan harmonikan kuvaa ei ole vielä galleriassa. Yritystiedoista löytyy Soitin Keskus Harmonikka om A E Periviita, yksityinen elinkeinonharjoittaja, toiminut 31.7.1981 saakka. Liekö kyse samasta henkilöstä ja onko soitin Periviidan itsensä valmistama? Löytyy myös Osto- ja Myyntiliike Harmonikka am Anna Maria Periviita, toiminut 19.7.1038 saakka. Liekö tekemistä keskenään ja oheisen soittimen kanssa?

[poikkikulma]

Olen huomannut tämän saman merkkisen Harmonikan jo aikaisemmin myynnissä tuola huutonetissä Simo Hietala myy sitä Kokkolassa jos tämä on sama Harmonikka . Ihmettelein itsekin sitä mistä tuo on mahtanut putkahtaa esiin nyt tuli Hannun toimesta tietoa lisää tästä Harmonikasta sitä en tiennytkään että on Tampereelta hienon näköinen soitin kuvissa on kyllä , kiinnostavan näköinen kyllä on mutta niin kaukana etten katsomaankaan viitsiny lähteä . Mhtaako Viljolla ja Toivolla olla tästä tietoa enemmän kun noita töikseen tutkivat 
Muusikoiden net torilla on myös kiinnostavan näköinen Italialainen pianoharmonikkavanhus siitäkään en tiedä enkä löytänyt tietoa kiinnostavan  näköinen sekin Harmonikka on 

[Johan]

Olen huomannut tämän saman merkkisen Harmonikan jo aikaisemmin myynnissä tuola huutonetissä Simo Hietala myy sitä Kokkolassa jos tämä on sama Harmonikka . Ihmettelein itsekin sitä mistä tuo on mahtanut putkahtaa esiin nyt tuli Hannun toimesta tietoa lisää tästä Harmonikasta sitä en tiennytkään että on Tampereelta hienon näköinen soitin kuvissa on kyllä , kiinnostavan näköinen kyllä on mutta niin kaukana etten katsomaankaan viitsiny lähteä . Mhtaako Viljolla ja Toivolla olla tästä tietoa enemmän kun noita töikseen tutkivat 
Muusikoiden net torilla on myös kiinnostavan näköinen Italialainen pianoharmonikkavanhus siitäkään en tiedä enkä löytänyt tietoa kiinnostavan  näköinen sekin Harmonikka on 

Olen pongannut tuon pianoharmonikan, mutta en ole 100% varma sen italialaisuudesta ja siksi epäilen hieman tätäkin. Minulla on hyllyssä esimerkkitapauskin aiheesta.
Onko Sinulla varmaa tietoa tuosta valmistuspaikasta, myyjä ei vastannut kysymyseeni aiheesta, enkä ole ehtinyt vielä kaivaa valmistajiin liittyviä tiedostoja esille.

Johan

[Viljo]

Hietala otti minuun yhteyttä syyskuussa. En kuitenkaan osannut auttaa asiassa kovin paljoa, sillä en ole tätä soitinvalmistajaa tutkinut. Aihealue on kuulunut Rauno Niemiselle. Itse olen keskittynyt näihin isoihin tehtaisiin. Tämän kuitenkin löysin: Sulo ja Arvo Periviita: Periviita, Tampere, 1930-luku. Arvo kaatui sodassa 1941 ja Sulo kuoli 1949. Tehnyt ainakin viisi soitinta. Tuo vuosi 1981 pohjautuu johonkin lakismuutokseen, mikä kautta näitä yritysrekisterejä on putsattu lakanneista yrityksistä. Minulla on tuo sama kuva kohtuu kookkaana, mutta sopivaa kuvaa galleriaan en ole saanut.

[poikkikulma]

Ensinnäkin Viljolle kiitos asiaan selvennyksestä tuo kertoo jo paljon Periviita nimestä varmaankin tämä on sitten näiden veljesten luoma Soitin tuskinpa noita saman nimisiä kovin montaa löytyy . Johanille vielä , ei minullakaan ole sen varmempaa tietoa soittimen alkuperäisyydestä onko Italialainen nimi vaan soittimessa viittaa kovasti Italian suuntaan , ihmeeellistä että myyjä pysty kertomaan tarkempaa tietoa soittimesta , yritin etsiä tätä tuolta eri valmistajien laareista mutta vielä en ainakaan ole löytänyt mitään ratkaisevaa . Kauniin näköinen Harmonikka soitin kuitenkin on 

[ftamt]

Olisikohan tämä Seppo Raution vanha peli? Näin hänen soittavan tällaisella 1980-luvun alussa Kalajoella. Minulla on Raution soittamia single-levyjä, joissa hän soittaa Periviidalla.
Alla olevassa kuvassa soittimen tekijä soittaa Kouvolan kukkamallilla. Ameijan vaatteissa
oleva on luultavasti veli.
Toivo

[Viljo]

Mun tietojen perusteella on Seppo Raution harmonikka. Tai ainakin on hyvin vahva epäilys asiasta.

[PaRisto]

Moro vaan kaikille,

Ajattelin sohaista tikulla muurahaispesää ja heittää vähän ajatusta.
Jos katsotaan tuota Periviidan nimellä olevaa harmonikkaa niin muodot ja koristeet ovat aika samat kuin Wiipurin / Kouvolan peleissä. Lähinnä ajattelen sitä että tuskin on entisajan haitarin tekijät kovin alusta omalla nimellään olevia haitareita tehneet. Eli uskallan varovaisesti väittää että osat on tulleet isommista tehtaista joko niin että niissä ei ole ollut pinnoitetta tai niin että ne ovat olleet jo valmiiksi koristeltuja pelejä joko osina (verojen takia) tai ihan kokonaisena! Eli siis onko made in Finland vai tuontitavaraa!

Missä siis menee raja siihen onko tekijä, kasaaja vai välittäjä/myyjä?

t. PaRisto

p.s. tämä on ajatusta / kommenttia enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä! 

[poikkikulma]

Samaa olen minäkin joskus ajatellut kun olen katsellut noita yksittäisiä pelejä kyllä PaRisto puhuu asiaa . Kyllä kai noita kielipenkkejä ja runkojakin varmaankin on ollut saatavissa Kouvolan/Viipurin tehtailta jos on saanut tilattua mieleisensä Harmonikankin kaikilla "mausteilla" , toki taitavia Harmonikantekijöitäkin on ollut ilman muuta mutta luulisin että noita "oikoteitäkin" on voitu käyttää aivan varmasti .
No tuon pelin historiikki alkaa olla jo aikalailla selvä muilta osin Toivon ja Viljon selvennettyä asiaa joten kiitos heille siitä ,yhtäläisyyksiä sen sijaan ulkonäössä on muihin pelihin joten tuon rakentamista ei varmaankaan kyetä 100% selvittämään jos ei asiantuntijat kurkkaa sisärakenteisiin 

[Viljo]

Kiintoisa ajatus. Historiasta kertovien lähteiden perusteella ainoastaan Viipurissa Kukkola antoi työntekijöiden tehdä tehtaan runkoihin omia soittimia. Niissä ei saanut kuitenkaan lukea (muistaakseni) mitään. Kouvolan osalta tällaista ei ole tietoa. Sen sijaan Pirjantin ja Saleniuksen Kuusankosken harmonikka oli "aivovientiä". Kummatkin olivat Kouvolan tehtaan työntekijöitä.  Kuusankoskella sitten tehtiin tätä kuningasmallia, samanlaista kuin Kouvolassa. Onko Periviita sitten saanut osansa jostain? Siihen en osaa vastata.

Sitten yksi kokoaja voisi olla Taskula, joka sitten teki Hagsrömin runkoihin soitinmallejaan. Mutta asia ei ole aivan näin yksioikoinen. Taskulalla oli oikea tehdas, jossa oli useita työntekijöitä.

Välittäjä/myyjä -kysymys on helpompi. He ovat jotain muita kuin tuottajia. Viimekädessä nämä tiedot löytyvät yhtiöjärjestyksestä. Tuottajat ovat myös tehneet myyntiä, mikä ei sinänsä ole mikään ihme asia.

[Hannu S]

On ollut tiukkoina aikoina myös niinkin esim Kouvolan osalta, että työntekijä on saanut valmistaa itselleen soittimen palkan maksuksi tehtaalla. Muutoin ne ovat alkuperäisiä, mutta tällaisessa soittimessa ei ole sarjanumeroa. Tiedän ainakin yhden tällaisen Kouvolan soittimen. Ostihan myös Uuno Kaplas / Suomen soitin ainakin alkuun kielet Koskelta Kouvolan tehtaalta. Hänkin oli ollut sekä Kouvolan että Viipurin tehtaalla puuseppänä ennen omaa valmistusta. Tuo Periviidan soitin kuitenkin jäljittelee varsin tarkoin viipurilaista, joten jotain yhteistyötä täytynee valmistuksessa olla.

[ftamt]

1930-luvulla oltiin siinä onnellisessa asemassa, että harmonikan osia ja tarveaineita sai ostaa
useammasta paikasta. 1930-luvulla melkein kaikki kopioivat toistensa malleja ja kaikki oli
loppujen lopuksi ulkomailta tulleita malleja, joista suomalaiset tekivät hiukan erilaiset omat versionsa. Silloin kun vastaan tulee vastaan ruma vailla tyylitajua oleva harmonikka, niin
silloin se on mitä todennäköisimmin tekijän oma luomus. Uskoisin, että haitarintekijöillä
oli nyt sen verran kunnianhimoa, että teki itse oman puurungon.Poikkeuksena tietenkin
Kouvolan ja Viipurin työntekijöiden ruokatuntityöt valmiiseen tehtaan runkoon. Ennen vanhaan ruokatunti oli tunnin ja siinä ehti vähän päivässä ja paljon ajan kanssa. Olen näh-
nyt omien töiden tekemistä vähän joka paikassa.Nykyään lienee jo tiukempaa.
Toivo

[pietrodeiro]

Tuon kyseisen soittimen rungon ja palkeen koko sekä diskanttihäkki viittaisi kyllä siihen että perusaihio voisi olla alkujaan enempikin erään ulkomaisen tehtaan tuotannosta lähtöisin (tai ainakin voisi olla otettu mallia ja mittoja). Diskanttikahva taas näyttää muotoilultaan olevan erilainen (omantyylinen) kuin vastaavissa kyseisen aikakauden ulkomaisen tehtaan peleissä. Koneistojen, materiaalien ja kielipenkkien rakenteita sekä työn jälkeä tutkimalla asiat varmaan tarkentuvat, tai ainakin niillä voi jo paljon rajata "alkuperää".

[Viljo]

30-luvun selluloidipäällysteisissä 5-rivisissä ei voi tuijottaa mun mielestä liikoja rungon kokoon. Se oli aikalailla vakio oli tekijä kuka tahansa. Pitäisi katsoa nimen omaan sitä tekniikkaa ja muita sisuskaluja ja vertailla yksityiskohtia sitten muiden tuotteisiin. Jos Viipurin ja Kouvolan tehtaan 30-luvun tuotanto ynnätään yhteen, niin tulos on noin 3000 harmonikkaa, joissa kaikissa on sama runkokoko. En yhtään ihmettelisi, jos silloiset ihmiset ovat pitäneet tätä kokoa vakiona kaikkeen omatoimiseen rakentamiseen.

[Hannu S]

Diskanttikansi on Viipurin Kukkamallista lyyrakuvioinen koppa. Diskanttikahva on Sarvimallista, josta sarvet leikattu pois. Kuva tarkemmin katsoessa näkee, että muutos on tehty jälkikäteen. Bassonrunko on taasen kravattimallista. Tuo nuolikuviointi on omanlaisensa. Gallerian Viipurin tehtaan kuvassa 33 on lähes vastaava kuviointi, mutta siinä on taasen kravatin diskanttikahva ja nuolimallin bassorunko. Tuohon kuvan 33 soittimeen Viljo on laittanutkin kysymysmerkin onko se viipurilainen.

Jotenkin itselle tulee sellainen olo, että Periviita teki yhteistyötä Viipurin tehtaan kanssa ja käytti heidän osia ja rakenteli oman mallinsa. Siten herää epäilys olisiko myös kuvan 33 soitin Periviidan käsialaa. Ja olisiko noita Toivon mainitsemia ruokatuntitöitä.

[Viljo]

Totta tuo mallien yhteläisyys. Voin jossain kohtaa siirtää tuon yhden viipurilaisen Periviita-kansioon / tehdä oman kansion, mutta vielä kysymysmerkillä.