Aiheet

Laitoin uuden korjatun tiedotteen, jossa puhelinumeroiden pitäisi olla nyt oikein.
Toivo

Myyn ylimääräisenä pois Italiassa tehdyn 1ähes uudenveroisen 1920-luvun harmonikkaan tehdyn palkeen hintaan 100 euroa.
Mitat 19 X 38,5 cm
Palkeen kankaan väri perinteinen sininen.
Teetetty alun perin puupintaista 1920-luvun Cooperativaa varten, josta ei huonon kunnon takia koskaan tullut toimivaa soitinta. Palje käy hyvin samoilla mitoilla oleviin muihinkin saman aikakauden puu- ja selluloidipintaisiin harmonikkoihin.
Kuten on tunnettua, niin italialaiset tekevät pyynnöistä välittämättä vanhojen harmonikkojen palkeisiin liian lyhyet paljenauhat. Lisäksi tähän palkeeseen oli laitettu liian loivakulmaiset kulmaraudat. Siksi nauhoitin palkeet uudelleen jättämällä alkuperäiseen tyyliin sentin kulmarautaa näkyviin. Tein tähän haponkestävästä teräksestä harmaanväriset kulmaraudat, jotka sopii paremmin puupintaisten haitareiden metallikulmien värin kanssa yhteen. Uudet niklatusta messingistä tai ruostumattomasta teräksestä tehdyt kulmat erottuvat liian kirkkaina vanhassa soittimessa.

Onkohan vika yleinen vai vain minun koneessa, koska myytäviä harmonikkoja ei ole näkynyt muutamaan päivään?
Toivo

Sain monen vuoden tuskan jälkeen huonokuntoisen Vesterisen pelin entisöityä. Tämä kuva tulee myös galleriaan, kunhan saan sen mukaan soittimen historiasta kertovaa tekstiä.

Ryhdyin vihdoinkin korjaamaan Viljo Vesteriselle vuonna 1939 Viipurissa tehtyä harmonikkaa. Soitin on kokenut kovan kohtalon. Ensin se varastettiin sota-aikana ja oli vuosikymmeniä kadoksissa. Yllättäen se löytyi Itä-Suomesta, josta kävimme sen nykyisen omistajan kanssa ostamassa. Harmonikka on todella järkyttävässä kunnossa, eikä sillä voi nyt soittaa. Se on ollut monella omistajalla, joten sen vaiheita ei ole pystytty jäljittämään kovinkaan pitkälle taakse päin. Mennäkseni Viipurin pelin soittokuntoon, niin se on pilannut todellinen tuhokorjaaja. Diskanttikoneiston varret on väännetty suomalaiseen järjestelmään, bassovaihtajan koneisto on tuhottu ja osin hävitetty, bassokoneiston varret on käsitelty koneöljyllä ja koko sistusta läppiä myöten on ryvetetty kontaktiliimalla. On luultu, että sillä muka soitin saadaan tiiviiksi. Vika näyttäisi olevan väkisin väännetyissä läppävarsissa, josta hiukan vuotaa vähän jokaisesta. Kaiken kruunaa Kouvolan tehtaalla teetetty kirkuvan punainen palje, jossa on väärän malliset kulmaraudat. Viipurilaisen palkeet olivat hillityn värisiä lähes aina sinisiä paljekankailtaan. Asiantuntematon korjaaja on pientä vikaa korjatessaan saanut aikaan suurta vahinkoa ja saanut haitarin heikkoon kuntoon. Kontaktiliimasta olen aiemminkin varoittanut ja tässä on esimerkki väärästä haitarin liimauksesta. Runko on kuitenkin ehjä ja sisällä alkuperäiset italialaiset kielet, joten tämä historiallinen soitin kannattaa aikaa ja vaivaa säästämättä palauttaa alkuperäiseen kuntoon. On aikamoinen homma puhdistaa tuo rähmä puu- ja metalliosista pois. Varmaan runkokin alkaa paremmin värähtelemään, kun kumimainen liima on saatu kaavittua pois. Järjestelmää en aio palauttaa takaisin, sillä varret eivät kestä uutta vääntämistä. Tuhotöiden korjaamisessa menee paljon aikaa, mutta teen työn ystävän palveluksena ja harvinaisen histotiallisen soittimen pelastamiseksi. Vanhassa kuvassa on tämä harmonikka hyvin käkyvissä. Kuva on Helsingistä Maaottelumarssista 1941, jota tahditti Dallapé harmonikansoittajineen. Toivo Mannisenhan kaikki tästä myös tuntenevat. Sitten on pari tänään otettua kuvaa konehuoneesta.
Toivo

Vanhoja kuvia selatessa tuli tällainenkin kuva vastaan. Veljeni Heikki ja minä kierreltiin Amerikassa länsirannikon valtioissa kesällä 1994. Washingtonin valtiossa 80-vuotias Amerikan polkkakuningas Frankie Yankowiz oli viimeisellä konserttikiertueellaan ja tapasimme hänet eräällä haalilla, jossa hän oli soittamassa harmonikkaa trionsa kanssa. Konsertin päätteeksi hän halusi tulla samaan kuvaan meidän kanssa. Hänen nimensä ei sano suomalaisille juuri mitään, mutta Yhdysvalloissa hän oli yksi kuuluisimmista hanuristeista. Hän levytti erityisesti polkkamusiikkia ilmeisesti jo 1930-luvun puolella suurelle Columbia levy-yhtiölle ja myöhemmin myös pienemmille levymerkeille.

Mikähän logiikka on tällä hetkellä myynnissä olevan Kouvolan Scandalli-vientimallin (Neco Superior) numeroinnissa. Sen numero 765 viittaisi 1930-luvun puolelle, jolloin tätä mallia ei vielä tehty. Olisikohan ykkönen jäänyt edestä pois, eli numero onkin 1765. Tuskin vientimalleilla oli omaa rinnakkaista numerointia?
Toivo

Riihimäellä Herajoen Työväentalolla perinteiset Amerikan iltamat la 5.10 klo 13 alkaen . Pääteemana 110-vuotta Viola Turpeisen syntymästä. Alla liitteessä tarkemmat tiedot ohjelmasta.

Täällä on ollut viime aikoina hiljaista ja vaisua toimintaa, joten laitetaanpa taas arvausleikki tälle sivulle, niin tulee vähän keskustelua. Löysin tänään kuvistani merkkihenkilön, jolla tosiaan on paljon merkkejä tai mitaleita rinnassa. Kuka on tämä henkilö, jolla on ollut suuri vaikutus suomalaiseen harmonikansoittoon? Kuva oli kärsinyt vuosien saatossa, mutta sain restauroitua siitä siedettävämmän.
Toivo

Vihdoinkin on Ebayssa myynnissä yksittäiselle kuluttajalle riittävän isoja selluloidilevyjä isonkin harmonikan kokonaan päällystämiseen. Levyn paksuus on 0,46 mm, leveys 350 mm ja pituus 1600 mm. Loimukuvioista selluloidilevyä löytyy useampaa eri väriä. Aikaisemmin tämän kokoisia selluloidilevyjä sai vain tilaamalla valtavia määriä kerralla. Tämä nykyinen selluloidi on tiheämpikuvioisempaa, kuin vanhoissa harmonikoissa käytetyt värilliset levyt. Näissä levyissä kuviointi menee läpi koko levyn, kun vanhoissa levyissä oli kaksi kerrosta. Alla värikerros ja päällä läpinäkyvä kirkas loimukuviokerros. Myös värisävyt ovat nykyisissä ja vanhoissa levyissä erilaiset, mikä ei pelkästään johdu vanhempien levyjen kellastumisesta. Siksi nämä uudet levyt eivät sovellu vanhan paikkaukseen, mutta kokonaisen haitarin päällystykseen ne ovat hyviä. Nykyinen harmaa  loimukuvioinen selluloidi on aika lähellä samaa, kuin Kouvolan H-malleissa käytetty tiheäkuvioinen harmaa loimu. Laitoin tänään yhden harmaan levyn tilaukseen. Huomasin Aliexpressissä olevan myös entistä isompia selluloidilevyjä noin 30cm X 72 cm ja tilasinkin niistä sinistä, violettia ja harmaata, koska tämä pituus ja leveys riittää jo hyvin häkin tekoon. Levyt tulivat Kiinasta reilussa viikossa perille ja ilman postikuluja. Ne ovat varmastikin saman valmistajan levyjä, kuten nuo isommatkin. Ostin pari vuotta sitten muuten hyväkuntoisen violetin värisen Kouvolan kravatin, josta oli häkki rikki. Siksi alunperin tilasin näitä levyjä. Nykyinen retliini on paljon vaaleampaa, kuin vanha, mutta väriä voi muuttaa tummennetulla lakalla. Levy on tietysti niin ohutta, että se on liimattava ohuen vanerin päälle. Olen kaksi Kouvolan kravatin häkkiä tehnyt helmineen kaikkineen ja täydestä on mennyt kuin väärä raha. Jäi vielä kertomatta, että tuon ison levyn hinta on 35,99 dollaria ja postikulut ovat ilmaiset. Ei paha hinta, joka tällaista levyä tarvitsee.
Toivo

Vuorossa on jo kymmenes Herajoen musiikkitapahtuma Riihimellä 6.10.1918 klo 13 alkaen.
Toivo

Sain eilen vanhan harmonikkani takaisin, jonka vaihdoin noin 30 vuotta sitten rappukahvaiseen Kouvolan peliin. Silloin ei ollut riittävästi käteistä, joten oli pakko luopua tästä ja jota olen monesti katunut. Yllättäen tuli mahdollisuus hankkia se takaisin, sillä tämä on todella harvinainen peli. Kuoriltaan loistokunnossa, mutta osittaisen nahkojen vaihdon ja virityksen tämä nyt tarvitsee. Fortuna on Lasse Pihlajamaan tavoin suomalainen harmonikkamerkki, jota valmistettiin tilauksesta Italiassa. Tilaajan nimikirjaimet SK tarkoittavat Helsingissä toiminutta Soitinkauppa Kuranttia, joka tilasi Dallapén tehtaalta näitä Fortuna harmonikkoja 1920-luvun lopulla mustalla ja valkoisella värillä.
Syynä oli varmaankin se, että Fazerin Musiikkikaupalla oli ollut jo pitkään Dallapén edustus Suomessa.
Joka tapauksessa Fortuna on jopa parempi harmonikka, kuin samoihin aikoihin valmistettu normaali Dallapé. Fortunassa on Dallapésta poiketen isommat tasakahvanäppäimet, jotka helpottavat huomattavasti soittamista. Myös hankala leukakoplari on vaihdettu helpommin käytettävään liukurekisteriin. Fortunani on 47 cm korkea, 20 paksu ja 3-äänikertainen. Mikä hienointa, niin kaikki näppäimet ovat soivia ääniä, eli ääniala on 5 oktaavia. Soitinkauppa Kurant toi näitä soittimia vain lyhyen aikaa Suomeen, joten ne ovat todella harvinaisia. Tämä on ainoa, jonka olen koskaan omin silmin nähnyt. Dallapé-orkesterin vakavimmalla kilpailijalla Amarillo-orkesterilla oli käytössä Fortuna harmonikkoja ja niiden heleää soundia voi kuunnella YouTubessa Amarillon 1931-1932 levytyksissä. Jos tällainen soitin tulee hyväkuntoisena joskus vastaan edulliseen hintaan, niin älkää epäröikö ottaa sitä kokoelmanne helmeksi.
Toivo

Tässä ohjelma tapahtumasta ja Herajoelta otettu kuva muutaman vuoden takaa.
Toivo

Olisi tarjolla kolme pussillista vanhan ajan uppokanta puuruuveja, joita Suomen kaupoista ei enää saa. Nykyään on tarjolla vain ristipäisiä ja isoja ruuveja. Kolme pussillista yhteishintaan 20 euroa.
1 pussi  paksuus 1,5 mm ja pituus 10 mm  111 kpl
2 pussi  paksuus  2   mm ja pituus 12 mm  137 kpl
3 pussi  paksuus  2   mm ja pituus 12 mm  100 kpl (niklattuja)
Toivo

Haitarit sen kun vain halpenoo. Nyt saa antiikkipelejä satasen pintaan. Ei ole hinnan kiroissa enää.
Laatuhan näissä ei ole kaksinen, mutta köyhempikin pääsee näillä harrastuksen alkuun niin soitossa kuin korjauksen opettelussa. Jos ei tule soittajaa tai korjaajaa, niin ei tarvitse maksaa kovin kalliita oppirahoja. Aina nämä naapurin turistipelit voittaa. Kyllä on paremmatkin harmonikat tulleet rutkasti alaspäin. Itsekin sain hyvän  500 euroa maksaneen "Laihasmallin" ja vielä paremmilla italialaisilla kielillä.
Toivo

Myydään Virtaviivamalli eli Kravattimalli numero 448. Laitan ilmoituksen Antero Paanasen puolesta, koska hän ei omista tietokonetta. Kiinnostuneet voivat soittaa hänen numeroonsa 0407182859. Harmonikassa on diskanttivaihtajan lisäksi myös bassovaihtaja. Soittimessa on ruotsalainen järjestelmä ja Dixin kielet. Palje on uusi ja muutenkin peli on huollettu soittokuntoon.
Toivo

Eräs kaverini toi laitettavaksi 1950-luvulla tehdyn Pentti Taskulan Maestro-mallin. Suurta ihmetystä
tuotti se, miksi diskantti toimi vähän tahmeasti. Selvisihän se syy, kun purin näppäimet ja portaat
yksi kerrallaan. Joku oli tehnyt mielestään öljy- ja silikonimiehiäkin paremman keksinnön ja oli juoksuttanut sulaa valkoisen kynttilän steariinia näppäimien alle. Hän oli ilmeisesti saanut kuningasajatuksen suksien voitelusta, että puiset näppäintapit liikkuvat liukkaasti ylös ja alas puisissa porraslistoissa. Remonttimies oli askarrellut myös kaikki apuvarret tongeilla poikki ja peittänyt reiät
selluloidinpaloilla ja maalilla. Näppäimistö näytti perin omituiselta ja alastomalta, kun kymmenen näppäintä oli poistettu molemmista päistä. Onneksi työhalut olivat päättyneet tähän ja kielet sekä bassopuoli olivat säästyneet uusilta tuulilta. Näistä remonteista on aiemminkin ollut juttua, mutta ajattelin avata tähän keskustelun, johon muutkin voivat kertoa omista kokemuksistaan näin ihan huumorimielellä. Kotitarvekorjaajan ajatus on varmasti ollut parempi kuin aikaansaannos. Näille surkuhupaisille yrityksille ei voi kuin nauraa, kun yritelmä on mennyt tahattoman komiikan puolelle.
Toivo 

Kauan odotettu 127 levytyksen boxi on valmistunut. Siinä on todellista harmonikan juhlaa, sillä Dallapé soittaa yli sadalla raidalla ja siinä on myös kaikki Seminola-orkesterin levytykset upeasti restauroituna. Etenkin laulaja ja Dallapé-harmonikkaorkesteri ovat valovuosia edellä nykyisistä tanssiorkestereista niin soittotyylinsä kuin ammattitaitonsa puolesta. Levytysten joukossa on klassikkoja ja tuntemattomiakin kappaleita, jotka nekin ovat hyviä.
Levytykset tehtiin aikansa parhaille saksalaisille  laatulevymerkeille ja nyt puhdistettuna äänitykset ovat yllättävän selviä ja raikkaita. Se on tyhmä, pöllö ja idiootti, joka ei hanki tällaista kokoelmaa itsensä sivistämiseksi levyhyllyynsä. Kaikki levytykset on tällä kokoelmalla soitettu ensimmäisellä kertaotolla purkkiin ja vuosina 1930-1932 tasakahvaharmonikoilla vielä, joten voitte vain kuvitella minkälaisista muusikoista on kysymys. Levyjä myy  turkulainen historiallisiin levyihin erikoistunut kustantaja, mutta tällä kertaa levymerkillä Fifty fifty Records. Kokoelman pitäisi ilmestyä lähipäivinä  kaupan myyntisivuille.
Toivo

Herajoen Työväentalolla kuudennen kerran Amerikan suomalaisen musiikin seminaari ja iltama 4.10.2014 klo 13.00-24.00
Harmonikkamusiikilla on päärooli tässäkin illassa, mutta luvassa on muutakin
ohjelmaa.Liitteessä asiasta enemmän.
Toivo

Seminola orkesterilla perinteinen kevätkonsertti Tampereella Komediateatterissa sunnuntaina
6.4.2014 klo 15-17. Liitteessä lisää.
Toivo