Viestit

Osittainen tuho on käynyt vanhoissa haitareissa, kun ei ymmärretä korjata oikein. Ei tuo Viipurin kravattikaan alkuperäisessä kunnossa ole. Siihen on tehty Kouvolan Kravatin häkkiä muistuttava häkki. Musta värikin tuntuu omituiselta, että onkohan jälkeenpäin maalattu.
Toivo

Tuossa pelissä voi olla hyvin mittatarkat kielet, jotka ovat herkkiä ilman lämpövaihtelulle. Itselläni oli aikoinaan Kouvolan Nuolimalli 1939, jossa oli Italialaiset tarkkuuskielet. Kun sen toi kylmästä sisään, niin jotkut kielet eivät lähteneet soimaan ollenkaan. Kun haitarin lämpötila vähitellen tasaantui, niin kielet lähtivät soimaan taas normaaliin tapaan. Testaapa tuo asia ennen, kuin alat tehdä mitään.
Toivo

Diskantti kuulostaa mukavalta. Basson kanssa on vielä tehtävä työtä, vaikka viritys silläkin puolella on kunnossa. Basso ottaa liikaa ilmaa, joten sen puolen näppäimistö täytyy säätää hiukan alemmaksi, ettei kansiläpät aukea liian paljon. Kun soitin ei "vuoda", niin pääsee paremmin kuuntelemaan sointia mieluummin toisen soittamana.
Toivo

Sain monen vuoden tuskan jälkeen huonokuntoisen Vesterisen pelin entisöityä. Tämä kuva tulee myös galleriaan, kunhan saan sen mukaan soittimen historiasta kertovaa tekstiä.

Kiitos Toivo vastauksesta! Sen vissiin oppii vaan yrityksen ja erehdyksen kautta mikä varsi kestää minkäkin verran taivuttaa.

Näinhän se menee. Kannattaa harjoitella myrkynvihreillä tuistipeleillä. Niiden alumiini todella velttoa ja pehmeää.
Toivo

Taivuttelen useimmiten sormilla ilman työkaluja. Pahemmissa paikoissa käytän sileitä kärkipihtejä, joista ei jää mitään jälkiä. Sormituntumalla tietää alumiinin laadunkin, että kestääkö se kuinka paljon taivuttelua. Eri hamonikkamerkeissä on alumiinivarsien kestävyydessä suuriakin eroja. Oikein vanhoissa italialaisissa on messinkivarret, jotka eivät ole antaneet periksi missään vaiheessa, ellei joku torvi ole mennyt vääntelemään niitä tietämättä tekojensa seurauksia.
Toivo

Jos tämä on vaihdettu venäläisestä järjestelmästä suomalaiseksi, niin voi olla, että sisimmäisten kahden  apurivin varret on jätetty siirtämättä oikeisiin reikiin.Silloin näppäimien värit eivät pidä paikkaansa. Kolme ulkoriviä voi olla oikeinkin, kun niissä ei tarvitse taivutella näppäinvarsia mihinkään suuntaan. Apuvarsien vääntö uusiin paikkoihin onkin amatöörille vaikeampi juttu. Näissä halvoissa haitareissa osassa on muoviset varret, jolloin apuvarsien siirto on tekemätön paikka ja soittaa voi vain kolmella ulkorivillä kolmirivisesti. Amattimiehelle ei kannata viedä korjattavaksi, sillä täydellinen järjestelmän vaihto vie niin paljon työtunteja, että remontti maksaa enemmän kuin haitari. Olen kerran tehnyt Hyvinkään Soitin-Aitalle Itä-Saksalaiseen 5-riviseen täydellisen järjestelmän vaihdon. Se onnistui itseltäni hyvin, mutta ikinä en enää haaskaa aikaani tällaiseen, sillä siinä kului paljon työtunteja. Taisi muuten sekin olla Welmeister.
Toivo

Kyllä tuossa Kouvolan pianoharmonikassa on hinta kohdallaan, jos se on myyjän kertomassa hyvässä kunnossa. Kouvolan pelit on tehty kestämään ja tuolla soittimella voi elämänkaari olla vaikka 100 vuotta, jos sitä pidetään hyvin ja huolletaan välillä.
Toivo

Menee täysin arvauksen puolelle. Kolme tunnetuinta Cooperativa-miestä olivat Viljo Vesterinen, Paavo Raivonen ja Martti Jäppilä. Vesterisen voi heti pudottaa eri järjestelmän takia pois. Veikkaan Raivosta, vaikka pieleen meni. Jollakin nimellä arvausleikki kuitenkin täytyy aloittaa.
Toivo

Paljenauhojen vaihto voisi auttaa, mutta haju on voinut tarttua myös alla olevaan paljekankaaseen. Harmillisia nämä hajuhaitat.
Toivo

Vignonin mitat ovat niin erikoiset, että tuskin paljetta löytyy muusta kuin samanlaisesta purkuhaitarista. Vanhoja pystyy jonkin verran korjaamaan, jos palkeen pahvit ovat vielä ehjät. Muussa tapauksessa kannattaa teettää uudet palkeet vaikkapa Viljolla. Mitat otetaan itse haitarin rungon mukaan ja myös kulmaraudan tarkka muoto on tiedettävä. Parhaiten onnistuu, kun palkeet raameineen lähettää tekijälle.
Toivo

Valokuvissa Onnilla oli ainakin kolme erilaista kravattimallia. Laihasmallilla hän soitti kuvista pätellen vain vuosina 1940-1941. Sen jälkeen vuonna 1942 hän soitti jo ameikkalaismallilla, joka oli normaali poikkiraitainen malli, mutta siinä oli jo tangoäänet, minkä kuuleen tuon vuoden levyiltä. Noin vuonna 1944 hänelle ilmestyi pystyraitainen amerikkalaismalli. Vuonna 1947 hänellä oli Amerikkaan mennessään skandallimalli, joka myöhemmin vaihtui kahteen kuningasmalliin. Toisessa luki "Lucky" ja toisessa "Onni". Tämä jälkimmäinen palautui Suomeen ja oli minulla remontissa. Tämä kuningasmalli oli matalampi malli, jossa ei enää soinut se tärkeä matala "D". Kahvan takana oli poikkeuksellisesti 6 vaihtajaa, mutta se oli kuitenkin vanhan ajan äänillä ja oli Onnin viimeinen peli. Olen nähnyt vanhan kuvan, jossa Onni soitti Kouvolan kohokuviolistoilla olevalla kukkamallilla. Armeija-aikanaan 1930-luvun puolivälin jälkeen hän soitti Kiviniemen soittokunnan oppilaista muodostetussa tanssiorkesterissa Hotti Pojat pianoharmonikkaa. Toisena hanuristina oli Olavi Huuska, joka jo silloin soitti 5-rivistä. Kravattia vanhemmissa harmonikoissa ei varmaankaan ollut Onnin nimeä, koska hän ei ollut silloin vielä tunnettu ja soitti armeijassa vakituisesti huilua, klarinettia ja saksofonia. Nimimuotia ei ollut vielä kukkamallien aikaan, vaan soittajien nimet ilmestyivät ensimmäisenä kravattien häkkiin tai näppäimien viereen.
Toivo

Olisi kannattanut ostaa kaikki. Sen kun liimaa ohuen n.1-1,5 lennokkivanerin päälle, niin tulee todella siisti takapahvi. Sitäkin näyttää olevan netissä myynnissä muistaakseni ohutlevyvanerin nimellä.
Toivo

Joo, kyllä Elomaakin amerikkalaismallia teki. Antero Paanasella oli yhteen aikaan sellainen ja eritäin hyväkuntoinen ja hyvin soiva. Eräs Elomaan pelien tunnuspiirre oli, että hän käytti paljon nauloja esimerkiksi kansiläppien kiinnityksiin ja kielilaattojen kiinnitykseen nahan päälle.Tässä ei vissiin näkynyt nimeä edessä?
Toivo

Jaa-a, mitäpä tähän nyt sanoisi. Pistäydyin varaston puolella ja näyttääkö tuo Laihasmallin diskanttilaudan takana oleva omistuskirjoitus tutulta?

Kuvassa on toinenkin arvoitus, elikkä tuo viereinen "amerikanmalli". Se ei ole Kouvolan tehtaan valmistetta oleva amerikkalaismalli vaikka hiukan näyttääkin sellaiselta, mutta kielet ja äänet siinä on pirun hyvät. Olen saanut taiottua siihen samanlaiset valssiäänet kuin esim. Vesterisen 1930-luvun lopun levytyksessä "Kun kesä on mennyt". Olisiko arvauksia kenen tekeleitä kyseinen soitin mahtaisi olla?
Minusta amerikkalaismallin kahvan porrastus on samantapainen kuin Sameli Elomaan peleissä. Onko tässä kielipenkit havupuusta? Sellaisia olen toistaiseksi nähnyt kaikissa Elomaan tekemissä peleissä. Voihan tämä tietysti olla jonkun muunkin, mutta tuli mieleen loivasta porrastuksesta ja samantapaisista pyöreistä näppäimistä.

Tuo Onni ei ole Onni Laihasen haitari. Tässä kuvassa on oikeat Onnin ja Toivon haitarit, joiden nykyiset omistajat ja sarjanumerot on tiedossa.

Ruotsiin on tehty aika paljon näitä pikkukravatteja, jotka ovat vähän matalampia. Järjestelmästä johtuen niissä soi myös matala D kotimaahan tehtyihin verrattuna. Ruotsiin tehtiin Neco kravatteja monen värisinä 3-,4- ja 5-rivisinä. Siellä monet soittajat pärjäsivät vähemmillä riveillä, kuin me täällä Suomessa. Valokuvissa olen nähnyt näitä kaikkia versioita. Myös pyöreäkulmaisena ja poikkikulmaisena. Ruotsalaiset myös arvostavat näitä Kouvolan pelejä ja myynnissä olevilla hinnassa on yksi nolla enemmän perässä ruotsalaisten omiin haitareihin verrattuna.
Toivo

Kyllä! Tuntuu, että jotkut eivät haluakkaan päästä eroon haitareistaan. Ovat hinnoitelleet itsensä ulos. Joku on voinut tietysti maksaa itsensä kipeäksi ja yrittää vähintään samalla hinnalla myydä sohlonsa pois. Näitä tavaroita ei aikakaan kaupitte, koska nykyään ostajat alkavat olla paremmin hintatietoisia. Sitten myynnissä on myös varsinaisia kiertopalkintoja, jotka siirtyvät ostajalta toiselle ja hinta voi nousta satojakin euroja. Jos peli hyvä olisi, niin se jäisi omistajalle pidemmäksi aikaa. Suurin osa ilmoituksista on tietenkin asiallisia, mutta harmittaahan se meistä ainakin muutamia nuo pikavoitojen tavoittelijat.
Toivo

Kuunnelkaapa Youtubesta Viljo Vesterisen Fenno levymerkille vuonna 1930 soittamia harmonikkasooloja, joita hän soittaa italialaisella Cooperativalla.Niissä levyissä hän soittaa matalaviritteisellä harmonikalla, mutta jo seuraavasta vuodesta eteenpäin silloin normaalilla tasolla olevilla soittimilla.
Toivo

Tässä kokoelmassani oleva alkuperäinen levytyskuva vuodelta 1935 samaiselta Vanhankaupungin Nuorisoseurantalolta. Eugen Malmstén toimi tässä yhtä aikaa laulajana ja Rytmi Poikien kapellimestarina, jotta soitto pysyy kasassa. Veli Georg Malmstén teki samaa hommaa Dallapén levytyksissä. Huomatkaa tässä soittimien ryhmittely. Kovaäänisimmät brassit on laitettu takariviin. Viulu ja harmonikka ovat eturivissä. Tässä harmonikassa muuten pianistina myöhemmin tunnettu Harry Bergström. Nämä levytykset teki saksalainen Polydor yhtiö.
Toivo