Viestit

Varmaan upeita muistoja siltä matkalta.

Frankien bravuuri (mielestäni) on 60-luvulla levytetty polkka
Who Stole the Kishka?, originally spelled "Who Stole the Keeshka?"
jota kuuntelimme levyltä 60-luvun lopulla.

Ja kuten hyvät asiat, niin tämäkin on taas ajankohtainen.
Miksi? Se selviää katselemma ja kuuntelemalla YouTubesta nauranlihainen juttu:

Tämä sävelmähän on Suomessakin tunnettu Kerenski tai sävel on hyvin lähellä sitä.
Toivo

https://www.youtube.com/watch?v=AWBzsmtgxVc

Vanhoja kuvia selatessa tuli tällainenkin kuva vastaan. Veljeni Heikki ja minä kierreltiin Amerikassa länsirannikon valtioissa kesällä 1994. Washingtonin valtiossa 80-vuotias Amerikan polkkakuningas Frankie Yankowiz oli viimeisellä konserttikiertueellaan ja tapasimme hänet eräällä haalilla, jossa hän oli soittamassa harmonikkaa trionsa kanssa. Konsertin päätteeksi hän halusi tulla samaan kuvaan meidän kanssa. Hänen nimensä ei sano suomalaisille juuri mitään, mutta Yhdysvalloissa hän oli yksi kuuluisimmista hanuristeista. Hän levytti erityisesti polkkamusiikkia ilmeisesti jo 1930-luvun puolella suurelle Columbia levy-yhtiölle ja myöhemmin myös pienemmille levymerkeille.

Takasuojan pintamateriaali on suomalalaista Finlaysonin sadetakkikangasta. Valittettavasti sitä ei enää tehdä, mutta sain pelastettua pienen rullan Kouvolan tehtaan jäämistöstä Järvenpäältä Seinäjoelta. Ostin samaa aikoinani Stockmannilta Helsingistä, mutta se tuli käytettyä ajat sitten. Siitä sai myös hyvät paljenauhat. Paljenauhaa saa ulkomailta, mutta leveämpää kangasta en ole löytänyt, millä voisi päällystää takapahvit tai vanerit. Harmi. että Finlayson lopetti vuosia sitten tämän kankaan valmistuksen. Ei olla enää siinäkään omavaraisia. Kirjansitomot käyttävät samankaltaista englantilaista pegamoidia, mutta se on liian heikkoa ja ohutta käytettäväksi harmonikassa.
Toivo

Armando Bugarin tehtaalla ei ole omaa kielenvalmistusta. Ei ainakaan vuonna 1999, kun kävin tehtaalla. Kävin silloin Salpa-kielitehtaalla ja se oli sen luokan toimintaa, että siellä olevaa ammattitaitoa ja koneita olisi vaikea hankkia harmonikan valmistuksen lisäksi omalle tehtaalle. Se olisi kallis investointi, johon nykyisin yhä vähenevän harmonikan myynnin kannalta ei kannattaisi ryhtyä. Silloinkin Bugari oli lähinnä kokoonpanohalli, johon saatiin harmonikan osia eri alihankkijoilta. Piginin tehtaalla tehtiin harmonikka alusta lähtien itse, alkaen puutyöosastolta. Varmasti sielläkin käytettiin osittain alihankkijoiden tekemiä osia.
Toivo

Todella hyvien kielien merkki on, että niitä tarvitsee virittää erittäin harvoin. Onnittelut hyvästä hankinnasta, jos olet hiljattain ostanut kravatin.
Toivo

Koska kahva on kokonaan puuta, niin jousien paine on vääntänyt kahvan ajan kanssa kaarelle. Ehkä hiukan kostea ilma on edistänyt asiaa. Toinen syy voi olla, että tehtaan jäljiltä on menty jousia säätämään jäykemmiksi, mitä tällainen rakenne ei kestä. Tuo on vielä kosmeettinen haitta, mutta keskellä varret kyllä joutuvat tekemään pidemmän liikkeen. Itse olen säätänyt näppäimien korkeuden rappujen mukaan pienen tulkin avulla, jolloin kaikkien näppäimien korkeus on edelleen sama ja harmonikka on yhtä hyvä soittaa kuin uutenakin. Jos näppäimiä on jälkeenpäin jäykistetty, niin ne jousien paine kannattaa säätää alkuperäiselle tasolle, jolloin kahva ei taivu lisää. Kannattaa vertailla mallista riippumatta jonkun 1935-1945 valmistetun Kouvolan pelin kanssa, sillä kaikissa tämän aikavälin soittimissa on samat koneistot.
Toivo

Vielä noista kravatin italialaisista käsinfiilatuista kielistä, että ne ovat todellisuudessa kovalaattakielet, joissa on heläkkä sointi, vaikka sitä ei tuohon aikaan erikseen ilmoitettu. Laatat on nykyistä harmaammat ja kovasta metallista tehdyt. Isot kiilapäiset bassolaatat on valamalla tehdyt, minkä näkee kieliaukoista. Ne ovat sen verran kovaa ainetta, että reikiä ei ole pystytty prässäämälla tekemään. Vieläkään ei ole selvinnyt, mistä pajasta nämä pienikantaiset ja tasapäisellä niitillä tehdyt kielisarjat ovat tulleet. Samanlaisia kieliä käyttivät myös Viipurin Soitintehdas ja Lahden Suomen Soitin. Mistään italialaisesta pelistä en ole vastaavia löytänyt, vaikka olen avannut kymmeniä eri merkkisiä harmonikkoja. Jos tuohon kravattiin vaihdettaisiin nykyaikana tehdyt kielet, niin ne saattaisivat soida huonomminkin. Tällainen testi tehtiin 1990-luvulla Viipurin Sarvimalliin, johon vaihdettiin saksalaisten Dixien tilalle Kouvolan tehtaalta tilatut uudet kravatin kielet. Niin siinä kuitenkin kävi, että piti vaihtaa alkuperäiset takaisin, jolloin sointi parani hyväksi takaisin. Tuoretta vahaustakaan ei voinut syyttää, koska molemmat sarjat vahattiin kiinni samalla vahalla. Sointiero johtui varmasti erilaisesta metallilaadusta, mittasuhteista  ja kielen muotoilusta. Ainakin Ahvenaisen Kari tiesi kertoa, että kieliä tehtiin ennen kovemmasta teräksestä. Myöhempinä vuosina laatua vähän pehmennettiin, koska kovat kielet katkesivat helpommin ja pehmeämpää teräslaatua on helpompi työstää, jolloin työ nopeutui. Senkin Kari tiesi kertoa, että italialaiset laittoivat hyviä vanhoja kielisarjoja kassakaappiin, kun vaihtoivat uuden kielisarjan remontoitavaan harmonikkaan. Minäkään en halveeraa noita vanhoja italialaisia kravatin kieliä, vaan ottaisin kiljuen ne vastaan. Näitä kapeakantaisia kieliä käytettiin ilmeisesti vielä Scandallimalleissa, jonka jälkeen Kuningasmalleissa on käytetty nykyisen mallisella niittauksella olevia leveäkantaisia kieliä.
Toivo

Kyllä ne sitten on hyvät ja kuvassa näyttävät hyvin vähän viilatuilta, mikä sekin on hyvä merkki näin vanhassa harmonikassa.
Toivo

Kyllä nämä ovat hyvin korkealaatuiset italialaiset kielet, jos ovat alkuperäiset. Vika on soittimen rungossa, jos ei soi. Kravateissa ja muissakin vanhoissa malleissa on suuria eroja soinnissa. Parhaat oikein tärisevät rintaa vasten ja toiset ovat vaisuja kuin huopatossut. Huonorunkoista soitinta ei saa parhaillakaan kielillä soimaan ja hyvässä rungossa soi heikommatkin kielet hyvin. Nämä soittimet ovat hyvin yksilöllisiä johtuen käytetyistä puulajeista ja siitä miten harmonikkaa on vuosikymmeniä säilytetty. Pahimmillaan on voinut olla 5 vuoden sotareissulla kosteissa korsuissa.
Toivo

Näyttäisi olevan Alvi Palho, joka oli Dallapéssakin jokin aikaa soittajana 1940-luvulla. Hän oli myös aikanaan maamme parhaita uimahyppääjiä. Alvi soitti kitaraa, bassoa ja pianoharmonikkaa.
Toivo

Vielä tästä kuvan Fortunasta, että se on lyhyempi malli. Täysikokoisessa on 5-oktaavia + 2 ääntä soivia ääniä, joista matalimmat muistuttavat jo sota-aikaisen pommikoneen pörinää. Itselläni on tämä pidempi malli.
Toivo

Kyllä Fortuna on Dallapén tehtaan tekemä. Itselläni on samanlainen valkoinen. Normaaleihin Dallapé harmoikkoihin verrattuna oma Fortunani on helpompi soittaa, sillä siinä on huomattavasti isommat tasakahvanäppäimet, jotka ovat umpinaiset. Dallapé teki molempia, päältä ruuvikiinnityksellä ja umpinaisilla, joissa ruuvi on näppäimessä alapuolella.  Tämä kuvan Fortuna on perinteisillä pienillä ruuvikiinnitteisillä näppäimillä. Kyllä se oli laatumerkki 1930-luvulla, sillä lähes Dallapén veroisen Amarillo-orkesterin harmonikansoittajat Aimo Anderson ( A.Aimo), Eero Niiranen ja Birger Asklöv soittivat Fortunoilla. Tässä yksi Amarillon kuvista, jossa Kauko Käyhkö soittaa banjoa (ja myös kitaraa).
Toivo

765 tuntuu suurelta ja ilmeisesti ei aleta aivan ykkösestä.
Toivo

Mikähän logiikka on tällä hetkellä myynnissä olevan Kouvolan Scandalli-vientimallin (Neco Superior) numeroinnissa. Sen numero 765 viittaisi 1930-luvun puolelle, jolloin tätä mallia ei vielä tehty. Olisikohan ykkönen jäänyt edestä pois, eli numero onkin 1765. Tuskin vientimalleilla oli omaa rinnakkaista numerointia?
Toivo

Veikko sen tietäis, kun on vielä täysissä voimissa ja konserttejakin pitää.
Toivo

Tässä vielä juliste Herajoen iltamista.
Toivo

Joskus on ollut vieraita jopa Torniosta saakka, mutta silloin pitää yöpyä paikallisessa hotellissa.
Toivo

Oikea periaate! Ei kannata ahnehtia liian montaa kappaletta, jotka sitten kiireessä jäävät puolitiehen. Kun on vain muutama, niin ne tulee opeteltua kunnolla. Lopputulos on itselle ja kuulijoille paljon parempi.
Toivo

Riihimäellä Herajoen Työväentalolla perinteiset Amerikan iltamat la 5.10 klo 13 alkaen . Pääteemana 110-vuotta Viola Turpeisen syntymästä. Alla liitteessä tarkemmat tiedot ohjelmasta.

Täytyy laittaa rahaa mukaan. Sitten ehkä kelpaa, JOS kelpaa.
Toivo