Harmonikkakilpailuvisailu

[pietrodeiro]

Jees, säveltäjät kyllä löytyi hyvin, mutta noiden suomalaisten sanoitusten osalta näissä taitaa olla hiukan erilaisia tulkintoja (variaatioita).

Eino Kettunen on kyllä oikein mutta siinä Hurmerinnan Ural - versiossa taisi "tossut läiskiä kaalimaalla" hiukan vinhemmin ja muuta sellaista ajan hengen mukaista. Jätetäänpä tuo Alaska myös hiukan hautumaan.

Noista säveltäjistä vielä, niin kaikkien noiden tuotannosta löytyy myös kymmeniä muita tunnettuja (tai sitten tuntemattomaksi) jääneitä sävelmiä.

[ftamt]

Helsinkiläisen tanssitaiteilija Akseli Vuorisola levytti New Yorkissa 1928 Alaskan ensimmäisenä suomalaisena. Tässä levytyksessä on kuitenkin hänen itsensä kirjoittamat sanat, sillä hän sanoitti joitakin lauluja itselleen ja muille. Martti Jäppilä kirjoitti kuitenkin ne ensimmäiset sanat  vuonna 1926 Dallapélle, eli jo samana vuonna, kuin alkuperäinen ranskalainen nuotti ilmestyi. Uraliin levytti ensimmäisenä suomalaisena Katri Lammi New Yorkissa 1929 ja tähän Martti Jäppilä oli kirjoittanut sanat. Molemmat Jäppilän tekstit ovat jääneet elämään. Im Ural on paljon vanhempi kappale ja siitä on saksalaisia levytyksiä 1910-20 lukujen vaihteesta eteenpäin. Suomalaiset muusikot  eivät olleet mitenkään ajastaan jäljessä 1920-luvullakaan, vaan aika nopeasti ulkomaiset kappaleet tulivat Suomeen levyinä tai nuotteina.
Toivo

[Johan]

Yritin "luntata" Dallapé-kirjasta, mutta siellä ei ollut juuri tätä kuvaa.  Joitain ihmisiä tunnistaa, mutta haitarimerkit eivät erotu tästä kuvasta.  Jos veikkaisi nuo haitarimerkit: Dallapé, Soitin Oy Viipuri, C´ooperativa Armonica ja se Jurvan peli on joku amerikkalainen.

Lähelle meni. Jurva on luultavasti tuonut pelinsä Amerikan matkoiltaan. Erkki Majanderilla on orkesterin ainoa Dallapé. Impivaaran ja Raivosen välissä on italialainen Royal Special, joita Aarne Koski toi maahan.
Kaikki muut ovat Nestori Kukkolan maahantuomia Cooperativa L'Armonica harmonikkoja.
Toivo

Skannasin ko. kuvan Hesarin kuukausiliitteestä, suurensin ja tutkin, että onko Hyllyssäni oleva Cooperatiiva mukana kuvassa. Tulin siihen johtopäätösenn, että ei ole.  Nyt selvisi, että kuva on vuodelta -31, enkä löytänyt tuota -32 leimattua Coopratiivaani kuvasta. Niitä tuskin on kovin montaa pianokahvasista Suomessa, joten olen seurannut, että jos jossakin vanhassa kuvassa tilisi vastaan. Olisi meilenkiintoita saada selville, että kuka on sillä joskus vanhoina hyvinä aikoina revitellyt.

Johan

[ftamt]

Minulla on samoilla koristeilla oleva tasakahva Cooperativa, jossa on myöskin vuosiluku 1932. Paavo
Raivosella oli täsmälleen samanlainen 1933-1934 otetuissa Dallapén kuvissa. Erikoista minun 4-äänikertaisessa Cooperativassa on se, että se on normaalia matalampi 49 cm, mutta silti siinä on enemmän ääniä, kuin esimerkiksi Viipurin peleissä. Minkä korkuinen sinun pianokahva Cooperativasi
on? Kyllä tämä malli on erittäin harvinainen, sillä tiedossani on vain nämä kaksi yksilöä tästä mallista. Varmasti on myyty erittäin vähän, kun sadoista vanhoista valokuvistakaan ei löydy kuin Raivoselta.
Kelpaa kyllä revitellä. Ääni lähtee kuin tykistä ja kaikki muut haitarit jäävät alle. Ei ihme, että kaikilla parhailla soittajilla oli Cooperativat ennen kotimaisten harmonikkojen tehdasmaista valmistusta.
Toivo

Toivo

[Johan]

Mikäli olen oikein käsittänyt Toivo, soittimiemme kuvat ovat tuolla vanhassa galleriassa peräkkäisillä numeroilla. Sinun nro 29/56 ja minun nro 30/56. Koristelussakin on samoja piirteitä, kukkamalleja kun ovat, ja noilla upotetuilla raidoilla ja lasihelmillä koristeltuja.

Mittasin, että paljemitat soittimessani ovat 49x18, eli sama korkeus kuin sinulla. Tässä on äänikertoja 4 / 6 ja diskantissa painettava pitkä kahvakoplari.

Saundi on voimakas ja basson kuusi äänikertaa eivät pahemmin dominoi diskanttia.

Vähän viimeaikoina soitettuna sen disakanttikosketus on hieman jäykkä verttauna noihin aktiivisoittimiini, mutta pienen totuttelun jälkeen se kyllä alkaa istua näppeihin. Koskettimein pituus poikkeaa myös rajusti nykyaikaisista, kun taas tuo kahvan koristeellinen muotoilu ja koko tuovat siihen kyllä näyttävyyttä aivan toisella tavalla moderneihin verattuna.

Olen kovasti koittanut kaivaa sen historiatietoja esille bongaillen noista vanhoista kuvista, mutta ainoa mitä tiedän on se, että se oli ollut myyjällä pitkään kirjahyllyn koristeena soittamattomaan. Hän oli saanut sen sukulaiseltaan.
Lisäksi hän kertoi, että hän on Esko Linnanvallin sukulainen, mutta ei tiedä onko soitin ollut Eskolla.

Oletan, että se on aikonaan kuulunut jollekin ammatikseen soittaneelle henkilölle ja siksi olisi erittäin mielekiintoista tietää sen aikaisemmasta ajasta.
Toista samanlaista pianokahvallla en ole tavannut vaikka näitä olen kyttäillyt aktiivisesti päästyäni työelämästä irti 2000 luvuan alkumetreillä.

Johan

[Hannu S]

Miten sinne vanhaan galleriaan pääsee katsomaan soittimia?

[jope53]

Uuden galleriasivun n. puolivälissä on linkki, josta aukeaa vanha galleria.

[ftamt]

Kävin katsomassa kuvat asianomaisilta sivuilta, joten en kerro orkestereiden nimiä ja siellä tiedossa
olevista soittajista. Kuvassa 2 on lyhyempi pianoharmonikan soittaja Alvar Kosunen tai Klaus Salmi, sillä he olivat nuorempana melko saman näköisiä. Lyhyempi saksofonisti on Matti Rajula ja pidempi
Wilfred Tuomikoski. Trumpetisti on Armas Miettinen. Lyhyen ajan sisällä 1920-30 lukujen vaihteessa
nämä muusikot vaihtoivat orkesteria kuin paitaa. Samat naamat soittivat myös Zambassa, Ramb-
lersissa, Robert von Essenin orkesterissa ja Roxyssa päätyen Klaus Salmea lukuun ottamatta lopuksi Dallapéhen. Kuvassa 3 näemme tunnetun orkesterin levyttämässä ensimmäisiä iskelmälevyjä Suo-
messa. Esiliina päällä oleva haitaristi ja orkesterin monivuotinen johtaja Robert Konno oli näin ollen
ensimmäinen levyttänyt iskelmälaulaja Suomessa. Hän lauloi mm. Kulkurin valssin ja Puusepän,
vaikka alkuperäisen levyn etiketti ei laulajan nimeä kerro. Kuva 4 Milano-orkesterista on vuoden 1930 paikkeilta ja kuva on otettu Toverien kerholta Lönnrothinkatu 13. Ainoa tunnistettava soittaja on Eero Lindroos sousafoneineen. Kävin Eerolla kylässä ja olin tyhmä, kun en silloin huomannut kysyä näiden soittajien nimiä, koska pidin Dallapén asioita tärkeämpänä. Hänellä oli hyvin suojeleva vaimo, joten oli suuri työ päästä edes kerran haastattelemaan Eero Lauresaloa. Sen verran Eero tästä kuvasta kertoi, että Milano oli Toverien kerhon varaorkesteri, joka soitti aina silloin, kun Dallapé ei ollut paikalla. Eero soitti molemmissa, koska hyvistä sousafonisteista oli pulaa.
Toivo

[olli]

Toivolle karma!  On aina hienoa lukea historiatietoa vanhoista muusikoista.  Tuolla youtuubin puolella näyttää Dallape30 -kanavalla olevan jo aikamoinen lista - lähes 3000 kappaletta, mistä valita.  Kyllä nyt radio jää toiseksi, jos haluaa mielimusiikkiaan kuunnella.  Myös tuolla kanavalla on kattavasti tietoa kustakin levytyksestä ja muusta historiasta.  Arvokasta tietoa!

[pietrodeiro]

Kyllähän tuo 1920 luku on ollut vilkasta ja kehittävää aikaa myös Suomen (kevyemmällekin) musiikkielämälle. Varmaankin osa tuon ajan musiikkihenkilöistä jää myös tunnistamatta mutta kyllä ison osan henkilöllisyydet tiedetään. Kiitokset vain niille jotka ovat aikoinaan jaksaneet haastatella ja penkoa erilaisia (muusikerien liittojen, perikuntien yms.) arkistoja sekä kirjoittaa historiikkeja ko. aiheesta.

[pianohessu]

Äkkiseltään - ihan iliman soitinta - löysin seuraavat:

Muistoja Karpaateilta
Skokiaan (lev. O.Virta; kappaleen nimi voi olla väärin)
Liian paljon rahaa
Snake Charmer (Kuningaskobra?)
Blauer Pavillon (Sininen huvimaja)
Guapita
Isä ja lapsi (lev. Kauniston Pasi ja joku pikkutyttö 1970 -luvun alussa)

[pietrodeiro]

Hienoa, näillä päästään jo hyvään alkuun - pari noista taidetaan tosin tuntea eri nimellä.

[pietrodeiro]

Jaha koska muilla taitaa olla "nuottikorva" hiukan ruosteessa (tai muuten hukassa) niin katsotaan kisa ratkenneeksi ihan alkumetreillä ja julistetaan "pianohessu" voittajaksi.

Tuo tehtävässä oleva Olavi Virran kappale on nimeltään Zambesi ja on siis vuodelta 1956 (kuten nuo kaikki muutkin kysytyt "nuottiuutuudet"). Vastaavasti hiukan samantyylinen Virran kappale Skokiaan taitaa olla vuodelta 1954. Nuo muut edellä mainitut ovat kyllä oikein tunnistettu.

[pianohessu]

Kolmonen tunnistettu, mutta kaksi ensimmäistä ovat "pirullisia". Palaamme asiaan.

[maestro]

Kolmosen tunnistaa kyllä... Mut noi eka ja toka vielä hakusessa,pitää ottaa haitar syliin....

[pianohessu]

Väliaikatieto kuni pahemmassakin mysteeriossa:

Toinen epäilty on otettu kiinni ja luultavasti tunnistettu, mutta tutkinnallisista syistä emme voi tiedottaa enempää.

[maestro]

Ensimmäinen vaikuttas marssilta....?
Toinen taas muistuttaa klarinetti-polkkaa..?
Kolmas vois olla Sinulle kuuluu lempeni? vai mikä se ol,tuttu valssi kuitenki...

[pianohessu]

1) En saanut minkäänlaista otetta tähän, en edes soittimen kanssa. Sovitushan tämä tietenkin on eikä tahtilajikaan välttämättä kerro kovinkaan paljon. Enkä sitäpaitsi ole kuullut maailman kaikkia kappaleita

2) Polka Dziadek, Karol Namyslowski. Sama kuin Maestron mainitsema Klarinettipolkka. Sanoisin sovituksen olevan sangen kiharan.

3) Sinulle kuuluu lempeni, R. Carrera. Tästä olen kuullut kolmen soittajan tulkinnat; V. Vesterinen, J. Juselius ja J. Uhlenius. Juselius on jäänyt hyvin mieleen.

Luultavasti joku tunnistaa ensimmäisenkin kappaleen...

[pietrodeiro]

Hyvin selvitetty nuo kaksi jälkimmäistä mutta tuo ensimmäinen, olisiko se alkujaan marssi, foxi, unkarilaistyylinen pustajuttu, kansanlaulu vai joku muu - jätetäänpäs se vielä hautumaan.

[pianohessu]

Yritin vihellellä ja tapailla. Mieleeni tuli Brahmsin nelonen (Unkarilainen tanssi nro 4) sekä Punasaappaat (Kettusen sisarukset levyttivät seitsemänkymmenluvun alussa) mutta tämän kappaleen nimeä en usko tietäväni.