16-06-2021, 18:18:42

Uutiset:

1.11.2020 - Vapaalehdykän foorumi päivitetty uusimpaan versioon. Mikäli havaitset ongelmia, ole yhteydessä ylläpitoon.


Suomen Harmonikkaliitto

Drillipora

Aloittaja huru.ukko, 03-02-2016, 12:52:14

« edellinen - seuraava »

huru.ukko

On tainneet koneet muuttua haitaritehtailla,, drillipora  Kouvolan haitaritehtaalta -40 luvulta  :D

ftamt

Juu - komeita kravatteja ym. kukkamalleja syntyi, vaikka ei ollut kummoisia vehkeitä. Nyt on vaikka minkälaisia koneita, mutta silti yhtä hienoja soittimia enää synny. Laulun sanat pitävät tälläkin alalla paikkansa, että "Ennen oli miehet rautaa..." Käsityötaito on mennyt maanrakoon.
Toivo

huru.ukko

 :) näin on,, puhut vähän, mutta asiaa..

Giulietti

Hieman tässä on sellaista makua että "ennen kaikki oli paremmin". Kyllä minusta tänä päivänäkin tehdään paitsi hienon näköisiä myös hyviä soittimia. Tässä on hieman sama efekti kuin uskomuksessa, että Kouvolan soittimet olisivat olleet jotenkin parempia kuin muut. Toki varmaankin laadun "huippuaika" oli joskus joitakin vuosikymmeniä sitten jolloin käsityön osuus oli suurempi ja käytetyt raaka-aineetkin olivat parasta mitä saatavilla oli. Olivathan nuo 30-luvun soittimet toki koristeellisempia kuin nykyiset, mutta tehdäänhän nykyisinkin näitä nostalgia malleja joissa on hienoja koristeita.

Teme

Komppaan kyllä Toivoa. Ei nykyiset soittimet pysty kilpailemaan vanhempien soitinten kanssa. Avasin yksi päivä tyttären 2äk Lasse Pihlajamaa melodiabasson katsoakseni miltä nykyaikainen laatu näyttää kun olin kuullut sen olevan ihan laatupelin maineessa. Diskantin kielipenkit näytti vielä ihan kohtuullisella, mutta bassopään kohdalla suu loksahti auki. Kielipenkit oli tehty harvasyisestä puusta (näytti havupuulta), viimeistelystä ei ollut tietoa, hyvä ettei tikkuja irronnut ja se mikä eniten ihmetytti oli se, että kielipenkit oli tehtaan (Pigini) jäljiltä liimalla kiinni. Piti oikein silmiä hieraista että onko se mahdollista, mutta niin se oli. Ei mitään kiinnikkeitä, ainoastaan liimasaumat. En ole yhteenkään vanhempaan peliin törmännyt missä olisi näin 'oikaistu'.

Sointi tuossa vehkeessä on kolkko ja kylmä. Itselläni ollut 50-luvun 2äk italialainen haitari soi paljon paljon sielukkaammin.
Weltmeister Supita, Paolo Soprani Professional Cassotto, Kouvolan Hopeahäkki casotto -79, Kouvolan 25 maestro -57, Joles Pelle Star -49

ftamt

Tarkoitinkin noita vanhoja koristeellisia malleja, joiden käsin kaivertaminen, häkkien sahaus ja basson koristeleikkaukset ovat olleet erittäin vaativaa ammattityötä, jota myös muissa tehtaissa ympäri maailmaa osattiin tehdä. Nykyisten harmonikkojen koristelu on siihen verrattuna vaatimatonta. Entisöijänä olen paljon tutkinut näitä asioita. Koristeaiheiden ääriviivat olivat tarkoituksella vaihtelevan paksuisia, kun nykyisissä soittimissa , vaikkapa nyt Giulietissa kaikki koristeviivat ovat saman vahvuisia. Koristeupokukset helmiäisillä tai selluloidilla olivat vaikein alue ja niitä ei ole nykyharmonikoissa ollenkaan. Esimerkiksi neljällä akselilla varustettu Viipurin pelin kokonaan puusta tehty kahva on melkoinen puusepän taidonnäyte ja nostan entisenä puuseppänä korkealle hattuani sen tekijöille. Puutyö etenkin Kouvolan vanhimmissa soittimissa on maailman harmonikoista huippuluokkaa. Kun siihen aikaan harmonikoista tehtiin keveitä, niin kaikki puuosat tehtiin niin, että mitään ylimääräistä ei jätetty. Hieno esimerkki on palkeen raamit, jotka on koneistettu äärimmäisen tarkasti. Joku voi sanoa, että nehän ovat menneet ruuvin reistä väljäksi tai jopa halki. Vika on kuitenkin ollut korjaajien, jotka eivät osanneet laittaa ruuvia takaisin puiseen kierteeseen, vaan ovat vääntäneet ruuvilla reiät väljiksi ja pahimmassa tapauksessa tunkeneet väljään reikään liian ison ruuvin halkaisten raamin. Oma taiteenlajinsa oli kielipenkkien sisään tehtävät vaihtajaliuskat, joka oli suurta tarkkuutta vaativa työ, jossa oli jo kysymys millimetrin kymmenesosista. Joku voi sanoa, että nykyään tämä tehdään toisin laittamalla kaksoispohja alumiinista vaihtajaliuskoineen diskanttiin. Voi olla pitkäikäisempi näin, mutta sekin vaikuttaa sointiin. Kouvolassa tehtiin nykytekniikalla kravatteja, jotka olivat monelle karvas pettymys, sillä se oli äänellisesti ja osittain ulkonäöllisestikin kaukana vanhoista soittimista, joissa oli sen ajan tietämyksen mukaan käytetty mahdollisimman paljon puuta ja vielä oikeanlaista puutavaraa oikeaan paikkaan.
Minusta nykyiset uusvanhat harmonikat ovat umpinaisemmin soivia raskaita lohmoja. Mieluummin
soittelen kevyellä vanhalla hyväkuntoisella  kotimaisella, italialaisella tai saksalaisellakin pelillä. Kaikille ei tuo raskaus merkitse mitään ja jokaisella on omat tottumuksensa harmonikan ääniin. Itse
olen käynyt isoissa leikkauksissa aikoinani ja sekin vaikuttaa kevyen soittimen valintaan. Paljetremolot ovat täysin suljettu omalta osaltani, koska niiden soittaminen sattuu kipeästi rintaan.
Hyviä ja laadukkaita ovat nykyharmonikatkin, mutta vanhoissa arvostan silmiä hivelevää koristelua korkeaa käsityön laatua, jos äänipuoli ja tekniikka jätetään pois. Toiset tykkäävät askeettisesta arkkitehtuurista ja minä kaikesta kauniista ja koristeellisesta muissakin asioissa. Jatkakaapa tästä!
Toivo 

Giulietti

Koristelut ovat nykyisin huomattavasti vaatimattomammat tai olemattomat, koska soittimilta ei nähtävästi sellaista kaivata. Toisaalta, on noissa monissa nostalgia malleissa ihan näyttävää koristelua, Giulietin Traviata nyt vaikkapa esimerkkinä. Toki noissa vanhoissa soittimissa oli enemmän yksilöllistä käsintehtyä koristelua. Nostalgia mallien ääni on erilainen verrattuna esim. 30-luvun soittimiin, toisaalta onko ääni noissa vanhoissa soittimissa sitten parempi? Niissähän on monesti aika raaka ja metallinen ääni. Ja kyllä, pidän toki itse vanhoista soittimista ja niiden äänimaailmasta, vaikka en yhtään varsinaista vanhaa soitinta omista (ellei yli 40-vuotias soitin sitten sellainen ole?)

huru.ukko

Makuasiosta voi olla montaa mieltä, kuka tykkää mistäkin, mutta kyllä olen Toivon kanssa samaa mieltä siitä että käsityö perinne on häviämässä Suomessa, ja kai aika pitkälle muuallakin, Kyllähän nämä CNC koneet painavat vauhdilla kielipenkkejä ja koppia, En tiedä mitähän tuollainen Viipurin kukkaismalli tänäpäivänä maksaisi, En tiedä löytyisikö tekijöitä nykyisin joka näillä drilliporilla ja melkein sata vuotta vanhoilla työkaluilla pääsisivät samoihin lopputuloksiin,
Katselin jo kai joitakin kymmeniä vuotta sitten TV.stä jonkun ohjelman hevosen kiessien valmistuksesta, Eipä siihen laitettu yhtään naulaa eikä liimaa,, tervaa vain liitoksiin,, Oli sekin jonkinlainen taidon näyte,
Mutta maailma muuttuu, kaikki lasketaan nykyään rahassa,

Johan

04-02-2016, 00:32:32 #8 Viimeisin muokkaus: 04-02-2016, 00:41:33 käyttäjältä Johan
Olen myös ihastunut noihin -30 luvun koristeellisiin käsityötaidon näytteisiin joissa kahvan muotoilukin varsinki pianopelissä on usein melko näyttävä.
Kyllä nykyisinkin saa koristeellisen pelin jos sellaisen haluaa. Nyt se vaan tehdään melko pitkälle koneellisesti, kun ennen tehtiin enemmän käsivaraisesti.
Kovasti on vallalla se, että pelin pitää olla "umpimusta" varsinkin, jos kyseeää on huippusoitin, tosin kyllä värikkäitäkin pelejä löytyy. Oma ryhmänsä ovat sitten nuo "uusvanhat" joita ei oikein voi siroiksi kutsua, enemmän ovat niiitä  TV:n kokoisia.

Paljeraameista puheenollen avasin viikko aikaa Pihlajanmaa Superkingini pienen nahkavian takia ja hienosti oli sen paljekehys tehty. Kevennetyn  puukehykseen oli reikiin opotettu kierteelliset metalliholkit ja linssikantaisissa ruuveissa oli ensin ohjausosat jotka ylettyivät rungon läpi ja sitten kierreosa joka meni kehyksen holkkiin.

Mitta tarkkaa työtä, ei väljyyttä ja kaikki natsasi paikoilleen moitteettomasti.
Päältä näyttä vain siltä, että siinä on linssikantaiset niklatut puuruuvit. Positiivinen havainto tuo rakenne. Kiva peli muutenkin saundiensa osalta silloin, kun haluaa tunnelmoida ja herkistellä, revitelessä sitten kaipaisi hieman enemmän volyymiä varsinkin basoon.

Johan

Marko

Harmonikkojen valmistusvaiheisiin tutustuessani olen yhä enemmän ja enemmän sitä mieltä että haitarin nykyilme on aika pitkälle johtunut siitä miten harmonikka on halpa ja nopea valmistaa. Esimerkkinä vanhanajan teräväkulmaiset soittimet joissa on paljon käsityönä tehtyä koristelua ihan sarjatuotteissakin. Selluloidin asennus ja kuivuminen aiheuttaa suorilla pinnoilla ongelmia ja liitoksien tekeminen on hankalaa, siksi loivia pyöreitä kulmia on tullut harmonikkoihin 50 luvun tienoilla. Musta selluloidi suosiossa koska värikkäät selluloidit haalenevat jne.


Viimeisimpinä muutoksina on ruuvatut kielilaatat. En ole kuullut keneltäkään että se parantaisi äänenlaatua päinvastoin kommentit ovat liittyneen enemmän huoltoon ja valmistukseen. Lisäksi nykyajan harmonikkoja maalataan eikä selluloidia enää niin paljoa käytetä kuin ennen. Tämähän säästää selvästi valmistuskustannuksia ja aikaa.