16-06-2021, 19:48:17

Uutiset:

1.11.2020 - Vapaalehdykän foorumi päivitetty uusimpaan versioon. Mikäli havaitset ongelmia, ole yhteydessä ylläpitoon.


Suomen Harmonikkaliitto

Dallape

Aloittaja kukkolanpeli, 02-01-2012, 16:06:55

« edellinen - seuraava »

kukkolanpeli

 ::) Tervehdys sivuston ylläpitäjälle ja lukijoille.
Joulupukki toi DALLAPE-historiakirjan ja mukavasti meni pyhät sitä hyvinkin suurella mielenkiinnolla lävitse kahlatessa. Taustatietona senverran että kun justiinsa tuli "täyssexikkääxi (:-)  iän puolesta ja olen ollut sellainen "kotitarvekurdisti" n. 10-vuotiaasta lähtien, niin siinä kirjassa oli sentään aivan tavaton määrä jollakin tavalla tuttua asiaa. Musiikki, ja sen tuottaminen ja yleisölle kuunneltavaksi saattaminen tavalla tai toisella on ollut totisesti vaivan takana ennen, ja tuskin se niin helppoa on tänäänkään. Mielenkiintoisia inhimillisiä näkökohtia artistien osalta ja musiikkiteollisuuden kehittymisen historiasta tosi runsaasti. Tekijöille SUURI KIITOS. Olisi kiva jos tästä aiheesta, kirjan herättämistä muistoista siis, saisi keskustelukerhon syntymään? Tulin mm. miettineeksi sellaista että miten Vesterisen valinta AIKOINAAN päätyi ns. venäläiseen diskanttijärjestelmään, ja oliko silläkin ehkä jotain tekemistä taiturimaisen sormitustekniikan syntyyn? kirjassa kerrotaan mm. että hän jollakin kiertueella neuvoi jotakin nuorta poikaa harmonikan soitossa, keskittyen kuitenkin vain bassopuolen hallintaan? Niin että tämmöisiäkin uudenvuoden 2012 ajatuksia heräsi "Kukkolanpelissä",. Jään kuulolle.

olli

Alle viisivuotiaana olen kuulemma hoilannut osuuskaupan lattialla "Lännen lokaira". "Haitarijazziin" hurahdin vasta Humppaveikkojen myötä.  Isäni tilasi postimyynnistä ne veikkojen ep-levyt. (ovat mulla nyt kotosalla muistona).  Myöhemmin kiinnostuin Dallapéstä.  Kirjan ja kokoelmalevyt omistan - luonnollisesti!  Mielenkiintoista on haitarihistoria.  Vili Vesterisen historiateos on myös hyllyssä.  Nämä kaksi ovatkin todella ammattitaitoisesti tehdyt teokset.  Lasse Pihlajamaan elämäkerta on toimitettu samoin kuin Veikko Ahvenaisen teos.
Ellei tiedä minne on menossa, joutuu todennäköisesti jonnekin muualle!

kukkolanpeli

 :D Kiitti Karma ja hyviä vuodenjatkoja. Löytäisitkö minkäänsorttista vastausta siihen Vesterisen diskanttijärjestelmän valintaan esim.niistä mainitsemistasi teoksista kirjahyllyssäsi? Kaikenlaista juttua olen kyllä lukenut erilaisista historioista, mutta tätä en muista kenenkään erityisemmin arvioineen. Vapaalehdykässäkin poikkeilee uskoakseni hyvinkin tietorikkaita musikantteja, joten kirjoitelkaahan asiasta. Soitannollista jatkoa kaikille tämän sateen ja pimeyden keskelle. Harjoitellaan vaikka Norbacin Valoisat päivät-tangoa... jos sekin auttaisi. Toinen aika lähellä sitä on myös se Onnen päivät.. johon sattumalta löysin alkup. Nuotinkin. Tunnetta mukaan terveisin Kukkolanpeli.

olli

Marko Tikan kirjoittamassa teoksessa "Harmonikan kuningas - Vili Vesterinen" sivuilla 32-33 valotetaan tätä näppäinhommaa otsikolla "Belgialais-venäläisen järjestelmän arvoitus".  Tikka kirjoittaa mm. Kukkolan Vilille rakentamassa ensimmäisessä harmonikassa oli italialainen Stradella-järjestelmä (=suomalainen).  Tällä harmonikalla Vili soitti vuoden verran.  Hän vaihtoi Kukkolalta v. 1924 uuden harmonikan, jossa olikin belgialais-venäläinen järjestelmä (edellisen peilikuva).  Harmonikka oli italialaisen Paolo Rogledin valmistama.  Tällä pelillä Vili soitti kaksi vuotta. Miksi Vili vaihtoi järjestelmää? Kysyy Tikka ja esittää arvelujaan: Kyse saattoi olla sattumasta; Kukkolalla oli sattumalta tarjota Vilille belgialais-venäläisellä järjestelmällä varustettu harmonikka.  Kun stradella-järjestelmä yleistyi Suomessa, Kukkola myi harmonikan Vilille halvemmalla.  Kyse voi olla erikoisuuden tavoittelusta.  Vili päätti opetella uuden järjestelmän, jotteivat stradella-järjestelmän pelimannit tulisi neuvomaan häntä.  Lasse Pihlajamaa on todennut myöhemmin, että Vili hallitsi molemmat järjestelmät, stradellan kuitenkin huonommin.  Ei siis ole täyttä varmuutta, miksi Vili omaksui belgialais-venäläisen järjestelmän.
Ellei tiedä minne on menossa, joutuu todennäköisesti jonnekin muualle!

kukkolanpeli

Tervre taas ja kiitti komnentista. Senverran muistan Aarre Lievosen (Kukkolan vävy siis) haastattelussa kertoneen että Vili oli Kukkolan "ykkösmaimos" harmonikkamarkkinoilla ja sai SIELTÄ harmonikat omaan hintaansa tehtaalta, ja sai sitten taas itse myydä ne edelleen omaan hintaansa. Jotenkin tämäntapainen liikesuhde siis oli heillä Lievosen mukaan oli.

Mielenkiintoista olisi myös tietää kuinka paljon on soittajien kätköissä Vilin sormeilemia pelejä, ja kuinka yleistä oli peilikuvajärjestelmällä suomessa soittaminen ylipäätänsä. Itse en ole muistaakseni koskaan edes kokeillut, mutta taitaa olla parempikin, kun ei stradellakaan niin erinomaiselta kuulosta...toisten mielestä kyllä hyvinkin ...ERINOMAISELTA..HEH HEH. Ei muuta kuin Loppiasta ja valoa kohti menessä vaikkapa duurivalsseja, merimiestyyliin. HEI

ftamt

Ruotsin Frosini Ragnar Sundqvist veteli myös samalla järjestelmällä ja hänellä oli esikuvansa tapaan 3-rivisiä tai romopiano. Eli mitä opimme tästä - ei mitään. Jostakin syystä jotkut soit-
tajat ovat soittaneet tällä järjestelmällä.Kaikillla systeemeillä on omat mestarinsa. Ei ole järjestelmän vika, jos kaveri ei osaa soittaa. Soitetaan vain sillä, mihin parhaiten omat sor-
met sopivat ja vaikka peukalonkin kanssa.
Toivo

olli

17-01-2012, 19:57:43 #6 Viimeisin muokkaus: 17-01-2012, 20:05:31 käyttäjältä olli
"Pienet kukkivat kummut" ; tarina kappaleen synnystä (Dallapé-historia):
"Jäppilä oli välittänyt harmonikan vähittäismaksulla helsinkiläiselle harrastajamuusikko Ragnar Nyholmille, joka eräänä päivänä tuli Dallapén toimistoon Vuorikadulle.  Hänellä oli mukanaan laulu, joka oli syntynyt Nyholmin kierrellessä Hietaniemen hautausmaalla. Sen väkevät sanat oletettavasti pysäyttivät Jäppilän.  Koska Nyholm oli tehnyt sävelmään vain lauluosuuden, Kauko Käyhkö kertoi myöhemmin kirjoittaneensa sävelmään sen kauniin välisoiton, jonka teema jäljitteli kirkonkellojen soittoa."  
"Vain kukkivat kummut nuo kalmistojen lie kaikki mi jäljellä on
Siel´ lepää nyt sankarit Suomussalmen, Summan, Raatteen ja Kollaanjoen
Vaan vapaaksi maaksi he Suomemme loi, on muistoissa Kumpujen yö
Ei unhoittua muistot nuo talviset voi, ei poikaimme sankarityö!
http://www.youtube.com/watch?v=ORfrSQ26frw&list=FL4gLo3nGYWPCQdLnPoFkUhA&index=2&feature=plpp_video
Kajaanilainen vanhojen haitarien mestari tulkitsee kappaleen tosi hienosti!
Ellei tiedä minne on menossa, joutuu todennäköisesti jonnekin muualle!

maestro

Ihan vaan väli humautuksen/lisäyksenä,tuosta rivi-järjestelmästä.Eiköhän ihan soittajan oma valinta syystä tai toisesta,onhan niitäkin jotka soittaa piano-järjestelmällä,kuten Norrback.Eikä kappaleet ole helppoja...
"kouvolanpeli" Cassotto 50,"kultahäkki"maestro-58,roland fr-3sw

ftamt

29-08-2012, 23:58:25 #8 Viimeisin muokkaus: 30-08-2012, 00:01:51 käyttäjältä ftamt
Tuo Paavo Raivoselle tehty soitin olikin Viipurisssa tehty harmaa Aurinkomalli. Peli näkyy joissakin Dallapén kuvissa. Se on kyllä 4-äänikertainen Raivosen nimellä ja kahdella kahvan sivussa olevalla pikavaihtajalla varustettu.Esimmäisen kerran tämän pelin ääntä kuulee vuonna 1937 levytetyssä Dallapén Aila-tangossa, jossa P.Raivonen soittaa tangoäänikerroilla.
Nimimiehistä Vesterinen, Laihanen ja Manninen saivat tangoäänillä varustetut pelit vasta 1940-luvun puolella. Vesteriselle ne olivat tarpeettomat, sillä hän ei tykännyt niistä, vaan
soitti kaikki levynsäkin 3-4 äänikerroilla. Raivonen oli erikoistunut tangojen soittamiseen, joten hän oli pelinsä kanssa ensimmäinen, joka soitti 1-2 äänikerroilla Suomessa.
Toivo