Suomen Harmonikkaliitto

Löytyykö tietoa slide-kitaroinnista 1930-luvun levytyksiltä?

Aloittaja JRO, 25-12-2010, 19:20:21

« edellinen - seuraava »

JRO

Tervehdys,

Kysymykseni ei suoraan liity harmonikan soittoon, mutta ilmeisimmin yhtyeisiin, joissa harmonikalla oli merkittävä asema.

Aluksi hieman taustaa. Ilmeisesti ensimmäisiä peltikoppaisia resonaattorikitaroita maassamme käytettiin Helge Pahlmanin, Leo Adamsonin ja Kauko Käyhkön toimesta. Resonaatorikitaraa käytettiin, koska sen ääni oli akustisia orkesterikitaroita voimakkaampi ennen sähköistä äänentoistoa. Ilmeisesti ensimmäisiä resonaattorikitaroita tuli maahamme 1930-luvun alkupuolella, kuitenkin viimeistään vuosikymmenen puolivälissä. Tästä löytyy mm valokuvia etenkin Kauko Käyhköstä peltikoppaisen kitaran kanssa (ilmeisesti Dobro-merkkinen). Ymmärtääkseni kitara oli 1930-luvulla Suomessa pääasiassa komppisoitin ja soolot olivat todella harvinaisia ehkä välikkeiden tyyppisiä. Dallapé, Rytmi-Pojat ja Ramblers -yhtyeiden tuotannosta olen yrittänyt kuulostella liukukitaran ääntä. Lähimmäksi vajavaisilla kokoelmilla pääsi Dallapén Kultahiekkaa 1931 vuodelta, mutten ole varma onko tuolla liukukitarakin toistamassa riffiä?

Ajattelinkin tiedustella, löytyykö tämän foorumin lukijoilta tarkempia tietoja kotimaisista varhaisista tallenteista, joissa slide-kitarointia on käytetty?

ftamt

Tervehdys
Kitara tuli Dallapén rytmisoittimeksi vasta vuoden 1933 aikana, jolloin orkesteri kasvoi 14-miehiseksi. Sitä ennen komppiryhmään kuului 1-2 banjoa, 1 harmonikka, sousafoni ja rummut.
Vuodesta 1931 Eino Katajavuori alkoi soittaa hawaijikitarasooloja levylle. Parhaiten sitä kuu-
lee Jääkukkia-valssissa. Katajavuori kertoi 1970-luvulla tehdyssä haastattelussa, että hän
soitti nimenomaan hawaijikitaraa. Ksylofoni oli hänen pääsoittimensa, mutta hän soitti monia
instrumentteja. Katajavuori kävi muutamia kertoja levyttämässä myös Berliinissä ja vuonna
1933 hänen hawaijikitarasoolojaan talletettiin Polydor-levyille. Laulajia Arvi Hännistä ja Niilo
Saarikkoa säesti saksalainen Polydor-orkesteri, jossa oli myös Paavo Raivonen ja Eino Kataja-
vuori mukana ja ehkä myös Kaarlo Valkama.
Dallapésta on tulossa helmikuun aikana tiiliskiven kokoinen kirja, jossa käsitellään melko perus-
teellisesti suomalaisen tanssimuusiikin vaiheita viimeisen 85-vuoden ajalta. Siinä sivussa myös
harmonikkamusiikkia. Kannattaa hankkia, koska tiedän jotakin sen sisällöstä. Tietenkään mukaan
ei ole mahtunut kaikkia yksityiskohtia. Dallapé oli parhaina vuosinaan maailmanluokan orkesteri,
joten laatuakin soitossa oli.
Toivo

JRO

Terve,

^Kiitos vastauksesta ja tiedosta. Tuo tieto Eiino Katajavuoresta hawaiji-kitaran kera oli uusi minulle ja kiinnostava sellainen. Onko tietoa, mistä Katajavuori kitaran hankki? Sinällään hawaiji-musiikilla oli buumi maailmalla 1920- ja 1930-luvuilla, mutta harvinaisia soittimia nuo taisivat olla Suomessa ja muuallakin Euroopassa.

Tuota Dallapésta kertovaa kirjaa odottelen myös.

ftamt

Eipä tuota enää saa selville. Katajavuori oli yksi ensimmäisiä ennen Onni Gideonia.
Muistaakseni riihimäkeläinen Tomi Kawaki soitti radiossa jo 1930-luvulla. Ei näitä
hawaijimiehiä montaa ole näihin päiviin saakka ollut. Täällä Riihimäellä elää vielä
yksi 1950-luvulla aloittanut Heikki Jaakkola, joka on joskus esiintynyt TV:ssä
ja radiossa sekä tehnyt vanhoilla päivillään yhden kasetin. Hänet tunnen oikein
hyvin.
Toivo

olli

Lainaus käyttäjältä: ftamt - 26-12-2010, 10:29:49
Dallapésta on tulossa helmikuun aikana tiiliskiven kokoinen kirja, jossa käsitellään melko perus-
teellisesti suomalaisen tanssimuusiikin vaiheita viimeisen 85-vuoden ajalta. Siinä sivussa myös
harmonikkamusiikkia. Kannattaa hankkia, koska tiedän jotakin sen sisällöstä. Tietenkään mukaan
ei ole mahtunut kaikkia yksityiskohtia. Dallapé oli parhaina vuosinaan maailmanluokan orkesteri,
joten laatuakin soitossa oli.
Toivo
Odotan suurella mielenkiinnolla tulevaa Dallapé-kirjaa! :D
Ellei tiedä minne on menossa, joutuu todennäköisesti jonnekin muualle!

JRO

^^Kiitos jälleen tiedoista. Ymmärtääkseni Onni Gideon aloitti uransa itserakentamallaan hawaiji-kitaralla jo 1930-luvulla, mutta tuli tunnetuksi sitten myöhemmin.

Kysyin syksymmällä asiaa Marko Tikalta, joka kirjoitti kirjan Vili Vesterisestä. Tuossa kirjassa on pari komeaa kuvaa Kauko Käyhköstä metallikoppaisen resonaattorikitaran kanssa. Tikka kertoi kuvien taustasta sekä mainitsi pari muuta kitaristia. Multi-instrumentalisti Helge Pahlman hankki ilmeisesti 1933-34 resonaattorikitaran. Leo Adamson on Tikan mukaan soittanut Rytmi-Poikien levytyksillä slideä.

Olihan tuo Jääkukkia valssi Dallapén 1931 tallentama versio? Siinä ainakin on akustinen slidesoolo.

Musiikillinen kiinnostukseni on enemmän bluesin ja kantrin sekä niiden johdannaisten puolella, mutta tämä kysymys on vaivannut mieltäni jo 1980-luvulla, kun kotimaisia 1930-luvun yhtyeiden tallenteita uudelleen julkaistiin. Tuolloin en kuulokuvalla pitkälle päässyt, vaikka Kauko Käyhkön nimi resonaattorikitaran omistajana vilahti tuolloinkin. Hiljattain eräs tuttuni esitti kysymyksen uudelleen ja tässä keräilen tiedon murusia.

Sinällään kotimaiset soittajat saivat musiikillisia vaikutteita ja hankkivat uusia soittimia aika nopeasti. Dobroa alettiin valmistaa 1928 ja esim kantrin tyylisuunta  western swing syntyi 1930-luvun alussa samoihin aikoihin kuin suomalainen jazz-alkoi vakiintua. Western swing oli jazzin ja bluesin sekä eri kansanmusiikkityylien sulamatyyilisuunta. Siinä käytettiin perinteisten viulujen, pystybasson, banjon, kitaran lisäksi haitaria sekä torvisoittimia, mutta myös aika pian 1930-luvun puolivälissä säköistä lapsteel-kitaraa

ftamt

Terve
Jääkukkia on Dallapén levytys vuodelta 1931. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura mainostaa jo
sivuillaan tulevaa Dallapé-kirjaa, joka ilmestyy helmikuussa. Hinta tulee olemaan 38 euroa.
Toivo