Viestit

En sen suuremmin aio ottaa kantaa eri soittajien paremmuuteen, vaikka olen sekä Lasse Pihlajamaan, George de Godzinskyn että Taito Vainionkin kanssa yhdessä soittanut. Könösenkin kanssa esiintynyt samassa konsertissa, joskaan en yhdessä, mutta siis kuullut näiden suurten taiteilijoiden soittoa läheltä.

Se, mikä tässä keskustelussa osui silmiini eniten, oli se, että joku pitäisi Lasse Pihlajamaata ennen kaikkea vain säveltäjänä eikä soittajana, ja olisi siitä syystä jättämässä hänet tämän "mestaruustaiston" ulkopuolelle.

Minusta ja monen muunkin ammattimuusikon mielestä (mukaan lukien Georg de Godzinsky) Lasse oli ennen kaikkea suuri taiteellinen virtuoosi eli hyvin taitava monipuolinen soittaja, joka myös sävelsi itselleen ja muille vaikeita virtuoosisia sävellyksiä ainakin siksi, ettei niitä ollut muualta saatavissa, ja toisten tekeleet saattoivat olla liian helppojakin, sekä myös kaikille muille harmonikkamusiikin ystäville sopivia teoksia, esim. Nuoruusmuistoja, Muistojen Harmonikka... .

Lasse oli myös taitava ja aikaansaava opettaja, jonka oppilaiden myötä on suomalainen harmonikkaopetus pitkälti saatu hyvään kuntoon ja järjestettyä. Soittotaidosta on siis riittänyt jaettavaa myös muille kaikkien iloksi. Monet varmaankin pitävät Lassea harmonikkakauppiaana, ja sellainenkin hän oli, kun alkoi tuoda Italiasta lapsisoittajille pienikokoisia soittimia sekä aikuisillekin sopivia malleja, joiden suunnitteluun hän oli myös itse osallistunut.

Kaiken lähtökohtana on kuitenkin ollut loistava soittotaito, joka on häntä johdattanut näille muillekin soittoa sivuaville aloille.

En juuri tuota mallia ole soitellut, mutta tässä jotakin tietoa, josta voi olla hyötyä:

Ensimmäisissä Rolandeissa oli lastentauteja, joita sitten korjailtiin. En tiedä, saatiinko ne niistä lopullisesti pois vai vain väliaikaisesti? Digihaitarien soitettavuus ei ole yhtä hyvä kuin oikeiden kurttujen, mutta toisaalta niitä voi soitella luurit päässä keskellä yötä kerrostalossa, ja niitä voi yhdistellä muihin sähkösoittimiin (syntetisaattoreihin). Ääni ei myöskään ole yhtä laadukas kuin oikeissa soittimissa, joskin noissa tulee mukana koko kurttuperheen soundit samassa paketissa (mutta siis yksikään ei ole yhtä hyvä kuin aito). Joillekin se riittää, ja varsinkin jos soittelee vahvistinlaitteiden kautta esim. tanssiorkesterissa, niin tuosta asiasta ei jää niin helposti kiinni. Ensimmäisen sukupolven soittimien palje oli aika kuolleen tuntuinen, kun soitin ei vienyt ollenkaan ilmaa. Tähän tuli nopeasti parannus muistaakseni alkaen juuri näistä pienemmistä laitteista, joisin lisättävän säädettävä "vuotoventtiili".

Taitaa olla seisten soitettavaksi tarkoitettu? Tuo kun oli pääasiassa tapanakin tuohon aikaan - eikä korkeudesta silloin liene niin paljon haittaakaan.

https://www.hessink.com/sales/netherlands/accordion-auction-de-muse/?p=1&s=40&v=list#lot-1001

Aika edullisia kurttuja koko museo kaupan (jollei ole jo myyty)?

Kokeile

DA Turner Pro

Samasta ohjelmasta saattaa olla joku ilmais-/kekeiluversiokin?

Ainakin minulle ollut toistaiseksi aivan riittävä ja helppokäyttöinen.

Löytyy Google-kaupasta (mikä sen nimi olikaan?) ja varmaan Appstorestakin?

Olen joskus kokeillut enkä ole havainnut mitään ongelmia. Kuulostaa ja näyttää hyvältä, joten ei ole ihme, että taitavat soittajat ovat sellaisen itselleen halunneet.

https://traditune.fi/tuote/https-traditune-fi-tuote-giulietti-traviata/

Tuolta löytyisi 1450€:lla asiantuntijalta

Ainakin aikaisemmin Roland

Luulen, että rakenteessa (kampa?) on jotain väljyyttä tai kulumaa. Muistan itse kertaalleen korjanneeni vastaavan oireen, kun kiristin kamman etulistaa. Ensin tietysti liian kireällä, jolloin mikään ei enää liikkunut eikä helissyt, ja sitten sopivalle kireydelle. Soitin taisi olla ns. idän ihme, jossa kamman etulistan löystyminen johti siihen, että näppäimistä lähtevät varret pääsivät liukumaan läppävarsien loppupäähän niin, että alkoivat pitää "jousimaista" meteliä. Kun ensimmäiset koskettimet juuttuivat kiinni, asiaan oli puututtava.

Jos harmonikan rakenne ei ole tuttu, niin vie se jollekin harmonikkakorjaajalle näytille, niin saat tiedon, missä vika ja korjauskustannusarvion. Itse ei kannata ryhtyä Mekaanikonkatu, jollei tiedä, mitä tekee, sillä epäonnistuessasi joutuneet viemään sille samalle korjaajalle pussillisen bassovarsia, ja hinta onkin paljon suurempi.

Ks.
Myöhemmin tällä palstalla ollut ketju

"Bassonappien korjaamisesta"

Tuossakin tapauksessa lienee sama ongelma ja samaa merkkiä oleva soitin.

Ennen kuin menet muuttamaan liian suureksi vibratoksi katsomaasi virettä, tee seuraava:

1.
Jos sinulla on soittajatuttu, jonka voisit pyytää soittamaan omaa harmonikkaakin 8+8+8-rekisterillä esim.
ranskalaistaa valssia, Äänisen Aaltoja tms. Mene n. 4:n metrin päähän soittajasta kuuntelemaan.

2.
Jos sinulla ei ole soittajatuttuja, niin äänitä soittoasi juuri tuolla samaisella rekistereillä hieman tai paljon kaikuisassa tilassa niin, että äänittimen mikrofoni on n. 3:n metrin päässä. Kuuntele äänitys.

Jos olet toiminut pilkuntarkalleen, kuten mainitsin, niin saatat havaita äänen kuulostavan paremmalta kuin aikaisempi mielikuvasi siitä. Jos et edelleenkään pidä kuulemastasi, tarkista vielä, ettet vahingossa ole käyttänyt 8+8-rekisteriä, jossa on vain ääripäät mukana ja jota jotkut kutsuvat myös musetteksi (Italian Musette tai Scottish Musette tms).

Olet varmaankin kuullut sanottavan, että haitari kuulostaa parhaimmalta järven toisella puolen kuunneltuna? Vaikka sanonnassa onkin hieman pilkkaa, niin totta toinen puoli. Riitelevät intervallitkin kuulostavat kauniimmalta, kun soittajat ovat etäällä toisistaan verrattuna esim. siihen, että yksi ja sama soittaja soittaisi tuon intervallin.

Sama pätee rajuimpiin musettevirityksiin: soittaja saattaa itse kuulla oman soittimensa äänen jotenkin viallisena tai vähintään rumana, mutta naapurisoittajat taas saattavatkin yllättäen pitää sitä rehevänä ja mehukkaana.

Näin kävi minullekin erään vanhemman musettepelin kanssa. Kun itse soittelin, niin ei tuo suurta ihastusta herättänyt, mutta kun äänitin sitä riittävän kaikuisassa tilassa, niin parempaa ei ollutkaan. Opin jopa itse pitämään soundista ilman tuota "etäisyyttä", ja vaimeammat valssivireet kuulostivat aika valjuilta.

"Riitelevät sisarukset ovat paremmin sovussa keskenään, kun eivät ihan naapureina asu."

Esimerkissä on säestetty Exodusta jonkinlaisella "puoliboleromaisella" säestyskuviolla (tam-ta-ta-ta tat-tat = "hyi si-pu-li sop-pa", ks. Bolero https://youtu.be/4LLylhgR3uM), jossa sekä perusbasso että sointubasso soivat yhtaikaa koko kuvion aikana. Näin ollen sormitusta ei voine järkevästi vaihtaa kuvion aikana, ja saattaa siis hankaloittaa joidenkin soittajien soittoa, koska kuvio toistuessaan saattaa olla liian nopea tai sitä ei jakseta toistaa montaa kertaa peräkkäin. En. syystä ehkä sormitusasiaa tiedustellaankin?

Malliesimerkissä sormet esim. 2-3 tai 2-4 yhtaikaa.

Asiaa voi helpottaa, jos käyttää perusbassoa vain tahdin alussa "Hyi" kohdalla tai alussa ja lopussa "hyi ---- Pa", ja soittaa muun bassorytmin pelkästään sointubassolla. Näin sointubasson kohdalla voi vaihdella sormia 2 ja 3 (perusbassoa 4), eikä saman kuvion repetitio eli toistaminen tunnu niin nopealla eikä käsi väsy niin helposti.

Parhaimman ja tyylikkäimmän säestyskokonaisuuden saanee, kun sopivassa suhteessa yhdistelee videoiden 1 ja 2 asioita, ja voinee jossakin pätkässä toistaa koko bolerosäestyskuvionkin, jos siltä tuntuu.

Tämä saattaa mennä vähän huiHAITARInoiden puolelle, mutta onneksi kiinalaiset eivät ole ruutipusseja soittimiinsa asennelleet - olisi voinut tulla TAPPAJAHAItari 

Tietääkseni tuo käsittely pitää sisällään erityisen tarkan kielten syttymisherkkyyden ja paineensietokyvyn tms. säätämisen. Beltunat soivat muutenkin hyvälaatuisine kielineen oikein rehevästi, ja ilmeisesti tuo käsittely entisestäänkin tehostaa sointia.

Suomalaiset virittäjät, ainakin ne, joilla olen soittimiani käyttänyt, tekevät samankaltaisia säätöjä (ainakin lopputolokseltaan) kielivirityksen yhteydessä.

No, jos lähdetään Cheng-soittimesta liikkeelle, niin nykyisissä sellaisissa on leveä kärki. Muinaisista en tiedä. Munniharpuissa (hieman sukua) on kapea kärki.
Teponazleissa (hieman sukua) leveä kärki.
Huuliharpuissa leveä kärki, Symphoniumeissa leveä kärki, concertina-soittimissa ja harmooneissakin leveä kärki, joten minusta vaikuttaisi, että kapea kärki olisi jotain tiettyä tarkoitusta varten kehitetty. Jos siinä on jotenkin rajoitetumpi yläsävelsarja, niin onko valmistajien tavoitteena ollut saada cassottomaisempi ääni ilman erillisiä kammioita?

Olen kuullut, että korkeiden kielten kohdalla käytettäisiin näitä messinkilaattaisia tai niklattuja messinkilaattaisia kieliä sen vuoksi, että näin pienen laatan stanssaaminen olisi helpompi tehdä messinkilaatalle.

Olen myös kuullut samasta asiasta toisenlaisen selostuksen, jossa kerrotaan messingin laatta-aineksena soivan paremmin, ja siten korkeammat piccolo-äänikerran ylä-äänet saisivat laattamateriaalista jonkinlaista lisäpotkua? Koko harmonikan kielimateriaalia ei kuitenkaan tehdä messingistä, vaikka se soisi paremmin, koska soittimista tulisi aika painavia (messinki on painavampi kuin alumiini).

Syiksi messinkilaattamateriaalin (myös sinkki olisi tällainen?) paremmalle soivuudelle on samassa yhteydessä ilmoitettu sen parempaa äänenjohtavuusominaisuutta.

Onko näissä väitteistä mitään perää?

Löysin netistä äänivertailun alumiinilaattaisen kielen ja sinkkilaattaisen kielen välillä, ja ainakin minun korvaani tuo sinkkilaattaisen kuulostaisi hieman kauniimmalta. Tuossa vertailussa ei näytetty lähikuvaa tai muuten kerrottu, ovatko laatat materiaalia lukuunottamatta muuten identtisiä, joten mitään 100%:n totuudenmukaista päätelmään asiasta ei tuolla perusteella voi tehdä.

Asia on monellakin tavalla mielenkiintoinen. Tavoitteena harmonikan valmistajilla lienee saada soitin kuulostamaan mahdollisimman kauniilta. Kauneusihanteita on varmaankin monia, ja jotta soitin miellyttäisi mahdollisimman monen korvaa, voisi siinä olla useampia sävyvaihtoehtoja, kun niitä nyt on pääsääntöisesti 2: cassotto ja ei cassotto (Beltunoissa vielä amplitude-cassotto). Täysikokoisessa harmoniassa on kuitenkin vähintään 4 äänikertaa, joten jos kielilaattamateriaalia vaihtamalla alumiinin, sinkin ja messingin välillä saataisiin tarpeeksi erilaisia äänenvärivaihtoehtoja, niin maestroharmonikankin 1-äänikertaisille äänikerroille saataisiin kolme erilaista äänenväriä nykyisen yhden sijasta.

Käsittääkseni leveäkärkinen kieli on myös se varhaisempi malli, joten jos valmistajat pitävät sitä parempana, niin miksi kapeakärkinen kieli on kehitetty?

Itsellänikin on messinkilaattaisia kieliä myös keskiäänikertaisella korkeudella, mutta nuo soittimet on muutenkin niin poikkeuksellisia, etten voi verrata ääntä messinkilaattaisen ja alumiinilaattaisen välillä.

Tuo yläsävelikkö oli hyvä tieto

Olen koettanut löytää ääniesimerkkiä messinkilaattaisesta teräskielestä, kun samanlaista teräskieltä käytetään alumiinilaatassa. Löysin vain esimerkin sinkkilaattaisen teräskielen vertailun alumiinilaattaiseen.

Löytyykö netistä esimerkkivertailuja tästä aiheesta?

Alumiini- ja sinkkilaattaisen kielen vertailussa oli havaittavissa jonkinlainen selvähkö, joskaan ei niin merkittävä, ero, mutta mikä on näiden kaikkien 3:n välinen ero? Mikä soi kirkkaimman, mikä pehmeämmin jne?

Ainakin Tsekeistä lienee mahdollista tilata sama DIX-kielisarja eri laatta materiaaleista valmistettuna, mutta jos noilla ei ole olennaista suurempaa vaikutusta itse ääneen (= soittajakaan ei osaa kuvailla sointieroa), niin kysymys lienee turha. Kun noita kuitenkin valmistetaan, niin luulisi, että niissä olisi joku merkittävä ero.

-

Tsekkiläiset DIX-kielet ja jonkun muun nykyisen italialaisen kielitehtaan kielet ovat tasalevyisiä tai ainakin lähes sellaisia niittauskohdasta kielen kärkeen verrattuna. Muistan kuulleeni jostain, että tasalevyinen kieli soisi suuremmalla yläsävelsarjalla kuin kärkeä kohti kaventuva. Löytyisikö hän tästä aiheesta omin korvin kuultavaa esimerkkiä netistä? Onko kellään havaintoja tästä aiheesta?

Oma arvaukseni on, että tasalevyisessä kielessä olisi automaattisesti hieman enemmän painoa kielen kärjessä, eli se soisi siis hieman matalampaa ääntä kuin vastaavan pituinen kärkeä kohti kaventuva kieli. Samaten kärkeä kohti kaventuva kieli saattaisi lähteä soimaan herkemmin, kun päässä oleva materiaali on vähäisempää. Nuo ominaisuudet eivät kuitenkaan kerro itse soundista mitään. Jos joku on kokeillut ko. kieliä vierekkäin, niin kertoisiko havainnoistaan.

Hei!

Onko kenelläkään Beltuna-harmonikkaa tai käyttäjäkokemusta tästä merkistä?

Soitto-ominaisuudet vaikuttivat kokeillessani oikein hyviltä, eli sen suhteen ei ole toivomisen varaa, mutta

1. Miten pitää vireensä?

2. Esiintyykö vikoja / tyyppivikoja tms?

No, kuten arvelin, niin näitä tulee vähän väliä edullisesti markkinoille

https://www.tori.fi/vi/69591206.htm

Kannattanee odottaa vaikka viikonlopun yli, niin tarjolle tulee varmaankin edullisia vaihtoehtoja Guerrini-Ramses-Sonola merkeiltä kun. Vaikuttaisi, että ollaan kalassa aika suurella vieheellä.

Se täytynee sanoa noiden pelien eduksi, että ne ovat aika "kevytsoitteisia". Ääni tulee helposti, eikä soitinkaan ole kovin painava.