Viestit

Tässäpä vielä muutama kuva tunnistettavaksi ja kysytäänpä että miltä vuodelta ja keitä kuvissa mahtaa olla?

Alin kuva  siis Dallape 1930-luvun alussa Heimolan talossa Hallituskadulla. Vasemmalta Ville Alanko, Martti Jäppilä, Helge Pahlman, Pauli Impivaara, Eero Lindroos, Paavo Raivonen ja Eino Katajavuori.

Keskimmäinen kuva on ehkä vuoden 1929 lopusta, koska Katajavuori oli tullut mukaan 09/1929. Vasemmalta Hannes Nurminen, Martti Jäppilä, Pauli Impivaara, Mauno Johansson, Santeri Kallio ja Eino Katajavuori.

Jätetäänpä ylin kuva vielä hiukan hautumaan. Liitekuvassa myös lisätietoa tuosta Pihlajamaan ja Viljasen kuvien seurana olevasta pianopelimannista.

Laitetaanpas vaihteeksi tuollaiset kuvien tunnistuspähkinät, elikkä pitäisi tietää mitkä orkesterit kuvissa ovat ja mitkä ovat kokoonpanojen vuosiluvut? Kuvat ovat tosin hiukan epäselviä mutta tunnistetaanko myös soittajat?

Kyllä nuo kaikki taitavat olla yksittäisiä kappaleita, mutta osa on aika pitkiä. Esim. tuollaisissa tunnettujen klassisten sävelmien sovituksissa sekä rapsodioissa, overtyyreissä, fantasioissa jne. saattaa olla 10 -15 sivua, joten ovat myös kohtuullisen vaativia soiteltavia. 

Voin tietenkin kerätä setin vain sellaisista mitkä erityisesti kiinnostaa, mutta sitten pitää laittaa paketille hiukan "ylityö" lisää.

Jäi hiukan aikaa kaivella noita "arkistojen aarteita" ja kaikenlasta mielenkiintoista näyttää löytyvän noista jäämistöjen nuottilaatikoista. Ennenhän kaikki tehtiin toisin, elikkä sävellykset, sovitukset ja muukin dokumentaatio tehtiin käsin nuottipaperille (ei siis tietämyskoneella), joten tekijästä jäi siis tavallaan persoonallisempi dokumentointijälki.

Kuten vaikkapa oheisista Amarillo , Ramblers, Kipparikvartetti jne orkestereissa vaikuttaneiden muusikoiden (George Malmsten, Harry Bergström, George de Godzinsky, Kullervo Linna, Toivo Kärki, Eero Väre...) käsien jälkien näytteistä näkyy, niin toisilla on selkeämpi nuottikäsiala kuin toisilla. Tosin käsialahan myös muuttuu iän mukana, mutta esim. noista Godzinskyn ja Eero Väreen käden jäljistä näkyy että aika paljon on tullut harjoiteltua nuottikirjoittelua.

Niin, ison veden takanakin löytyy kyseistä merkkiä. Toin aikoinaan mm Giulietin, Universalin ja Iorion Amerikan versiot piilaakson keikoilta ja kyseiset malliyksilöt olivat kyllä ihan kelvollisia soittopelejä (eivät ole minulla enää).

Hienosti selvitetty mysteeri!

Näitä harmonikkatehtaan (ja muitakin aiheeseen liittyviä) kuvia löytyy paljon esim. Museoviraston journalistisesta kuva-arkistosta kun vain kirjoittelee hakukenttiin sopivia hakusanoja.

Siksi laitoin nämä tehdaskuvat esille koska minunkaan mielestä noissa kuvissa olevat ja arkistossa esiintyvät tunnistetiedot (Kouvolan tehdas lokakuu 1952) eivät oikein tuntuneet osuvan kohdilleen.

Eipä oikein näytä Lahdessa tehdyltä vehkeeltä (ei Viipurin Soitintehtaan jäämistöistä eikä myöskään Kukkolan nimissä tehdyltä mallilta).

Oheisen kuvan peli Hohnerin Atlantic IV de luxe oli muistaakseni valmistettu alumiinirungolla. Muistelen että oli myös ihan kelvollinen ja kohtalaisen hinnakas peli.

Saksan- tai englanninkielisellä nettihaulla (tai youtubesta) löytyy varmaan lisätietoja ja videoita myös muista metallirunkomalleista.

Siinähän sitä taas tuli tietoa aiheesta. Muistelen että "televisiovillen" kanssa oli myös juttua näistä Helsingin seudulla vaikuttaneista haitarisepistä (Taskula, Germano, Ekman ja monet muut) samoin kuin Villen puheiden mukaan hänen liikkeeseen oli myös päätynyt heidän verstaiden jäämistöjä.

Harmi kun en päässyt paikalle ko. tilaisuuteen. Ohessa tämän päivän HS/Vesa Sirenin arviointi kyseisestä konsertista.

Poistin edellisiä kuvia koska laatikoiden tai settien sisällöt eivät pidä enää paikkaansa. Kun ehdin tutkia  aihetta, niin laitan uusia kuvia joista selviää mitä kaikkea on vielä jäljellä.

Noista "jäämistöhankinnoista" voisi ehkä kertoa hiukan tarkemmin muutamia mielenkiintoisia tapauksia. Monet varmaan muistavat oheisissa kuvissa esiintyvän vanhan ajan kivijalkapuodin.

Nytpä ovat jo nuo edelliset nuottikasat lähteneet keikkakiertueille. Toivottavasti Posti-Pate osaa jaella kirjeet ja paketit oikeisiin osoitteisiin.

Kiitokset vain kaikille kaupoista ja Hyvää Uutta Vuotta myös muille musiikin ystäville – palataan ensi vuonna uusin kujein!

Voi olla myös että edellinen korjaaja/omistaja on sekoittanut liuskat keskenään ja ne eivät toimi niin kuin pitäisi. Asia selviää kyllä edellä mainitulla rekisterikoneiston testauksella.

Hommaa ensin sopivan paksuinen (tarpeeksi jäykkä) ja kokoinen vanerilevy /lastulevy sekä hyvä kädessä pidettävä tukeva hiekkapaperipidike ja siihen sopivalla raekoolla olevaa hiekkapaperia.

Sitten otat liuskat pois yksitellen (etteivät sekoa) ja alat hiomaan liuskaa tukevaa alustaa vasten hitaasti itsestä poispäin ja HUOM! AINA VAIN YHTEEN SUUNTAAN! Ei hiota siis koskaan edestakaisin koska silloin on vaara että liuska menee entistä enemmän solmuun. Mikäli liuskat ovat ennestään ihan kupruilla niin voi olla että joutuu tilanteen mukaan myös hiukan käyttämään vasaraa ja sopivaa tallaa että saa pahimmat kuprut ensin hiukan tasoitettua.

Se kuinka hyvä lopputulos tulee, niin riippuu paljon kärsivällisyydestäsi sekä hiukan myös liuskan materiaalista. Messinkiset ja sinkkiset ovat helpommin työstettäviä (ja mikäli sattuvat menemään poikki niin myös tinattavissa) kun taas alumiiniset menevät helpommin poikki ja ovat muutenkin hankalampia korjata.

Valitan, eipä löytynyt enää kyseisiä opuksia.

Muistelen että muutaman sellaisen olen noissa nuottilaatikoissani nähnyt - pitääpä kaivella asiaa.
Mikäpä olisi kipuraja postikuluineen kyseiselle opukselle?

No ei, vaan jos tullaan esim. nuoteissa korkeammalta alaspäin (siis klaveerissa alhaalta ylöspäin), niin sitten on parempi ottaa sormitus toisinpäin elikkä vaikka 234. Muutenkin kannattaa miettiä miten esim. koko neljän tahdin säe (kaarella merkitty osio) menee sujuvasti, siten ettei tule hankalia sormivaihtoja. Eli kun siirrytään seuraavaan trioliin ylöspäin tai alaspäin niin on tavallaan "vapaa" sormi jo odottamassa (ei tarvitse hyppiä ristiin toisten yli) jolloin soitosta tulee sujuvampaa.