Viestit

Tulipa mieleen kysäistä täältä...
Mulla on alkanut kyynärvarsi särkeä usein, kun soitan jotain nopeita kappaleita.
Onko jollakulla jonniinlainen voimisteluvinkki tms. jolla vaivasta pääsisi eroon?

Bassocassottohan on äänikuilu bassopuolella. Noista kielipenkeistä ei suoraan voi päätellä äänikertojen määrää. Riippuu ihan siitä, miten läpät on niihin kytketty. Minun 3 -äänikertaisessa Frontalinissani on 5 kielipenkkiä.

Tuota rautalankahärveliä kun katsoo, niin tuli mieleen, että onkohan joku rakennellut standardibassosta itse melodiabassoa...
Se selittäisi puuttuvia ja väärällä puolella olevia varsia...

Elikkä tuossa Frontalinissa on kaksi vaihtoehtoa bassopuolella: Master ja vähän "terävämpi". Tarkoitan tuolla termillä samaa kuin "ohuempi", jota käytetään myös nuoteissa. En ole katsonut, millaiset sävelet silloin soivat, mutta varmaankin sieltä matalin äänikerta ainakin on kiinni. Sillä "kolmannella" tarkoitan että tämän "ohuemman" ja masterin lisäksi hopeahäkillä käytän vielä yhtä koplaria, joka tekee äänestä vähän pehmeämmän. Silloin taas ainakin korkein äänikerta on kiinni.

Tossa mun kolmerivisessä Frontalinissa on kätevästi bassopuolella yksi pitkä koplari. Lähinnä tangoissa vaihdan siitä vähän terävämmän sävyn. Myös hopeahäkissä käytän vähän ohuempaa äänenväriä bassopuolella joissakin tangoissa. Joissakin kansanmusiikkikappaleissa käytän myös kolmatta ääntä. Haittana noissa "ei master" -äänissä on perusbassoäänien (lyhyet bassosoolot) hiljeneminen. Ymmärtääkseni juuri siihen ongelmaan on joissakin Kouvolan soittimissa se basson "vapautuskytkin"?

Onhan sormituksissa, kuten peukalon käytössä, iso merkitys sillä, mitä soitetaan. Pelkkä melodian soitto, kuten usein on pitkälti laita esimerkiksi polkassa, saataa sujua sujuvimmin ilman pekkua.

Minulla on Ahvenaisen sormitus säkkijärven polkasta, ja juuri siinä tuota peukkua käytetään mielestäni turhan paljon. Pikkusormelle ei ainoatakaan säveltä.

Muutamia Veikko Ahvenaisen sormituksia kun olen kokeillut, niin niissä peukkua tökitään mielestäni vähän liiankin moneen paikkaan. Pikkusormi sitten taas unohdettu lähes kokonaan. Mutta siinä mielessä hyvät sormitukset, että kirjoitettu kolmille riveille, jolloin ei väliä onko suomalainen vai eurooppalainen napitus hanurissa. Soveltamalla saa ihan itselle sopivat. Jokaisella taitaa kourat olla vähän erilaiset...

Voisi kokeilla konstia, jolla ainakin vaellusalusasuista (jotka haisevat aivan hirvittävältä muutaman vaelluspäivän jälkeen) saa hajun pois. Käytä pesuaineena etikkaa.

Oho. Sori. Tuli väärinymmärrys. Eihän tossa mulla mitään harmaita nappuloita oo.

En oo ihan varma, mutta ainakin minusta nuo näyttävät samanlaisilta mitä hommasin velipojan Excelsioriin, kun sitä korjailin. Viljolta niitä ostin.

Olisiko kellään kuvia siitä Pihlajamaan Finlandiasta, jotta voisi vertailla?

Toi "kasintehty" -teksti vähän mietiyttää... Tehdastekoisessa sitä tuskinpa olisi. Tietenkin sen on voinut joku jälkikäteenkin lisätä. Mutta mikä funktio sillä olisi? Arvon keinotekoinen nosto? Ainakaan viimeisessä kaupassa sitä ei ole hyväksikäytetty. Peli kun ei kuulemma montaa saturaista maksanut. Pitäisi varmaan päästä haastatelemaan henkilöä, jolta tuo "tieto" alunperin on tullut. Ja ehkä pitäisi myös päästä kurkkaamaan sisälle...
Mun pitäisi kyllä pitää kiirutta. Voipi aika käydä vähiin...(soittimen omistaja on vähän huonossa kunnossa)

Aha. Joo... taisin ymmärtää väärin. Suomalaisen harmonikan historia, s99: "Pentti oli kirjoittanut kuinka monta harmonikan kasaussarjaa kukin työntekijä saa. Mitä nyt oli työntekijöille velkaa". Ei tosiaan sanota, että niitä olisi oikeasti jaettu. Ja mitä niillä "kasaussarjoilla" sitten tarkoitettiinkin...

Diskanttikoppa tosiaan vaikuttaa jälkeenpäin vähän krouvisti tehdyltä. Ajattelin kyllä että tuo tarina Taskulan entisestä työntekijästä saattaisi pitää paikkansakin. Soitintehtaan loputtuahan työntekijät saivat (vissiin palkkarästeinä?) hanurin kasauspaketteja.

Tietäisikö joku jotain tällaisen pelin historiasta? Takana lukee "käsintehty". Muita kirjoituksia ei ole-Sisälle en ole kurkannut. Omistajalle oli joku kertonut, että soittimen olisi rakentanut Taskulan entinen työntekijä. Varmaa tietoa ei asiasta ole.

Näyttää olevan eurooppalaisella napituksella. Palkeet vähän huonossa kunnossa. Koplareita ei taida olla ollenkaan. Olettaisin 3-äänikertaiseksi. Voihan tosin olla vaan kaksikin. Jos oikein ymmärsin, niin taitavat olla koristenäppäimiä ne soimattomat napit. Eli ei kuulukaan tapahtua mitään. Itse maksoin joskus vastaavanlaisesta 3-äänikertaisesta Hagströmistä 80€.

Paljolta tosiaan tuntuu 5mm enemmän, kun hopeahäkin koko liikekään ei ole sen enempää. Mutta käsittääkseni hopeahäkkiin juuri tehtiin iso parannus tuohon näppäinmekanismiin. Mm. tarkemmat välykset.

Näyttää löytyvän jopa 8600€ maksava cassottokin. Luulisi, ettei tuohon hintaan ihan pilipalivehkeitä myydä...

Tuossa eurooppalaisella napituksella olevassa hopeahäkissäni näyttää alin ääni olevan d ja ylin c. Elikkä 47 soivaa ääntä. Liekö suomalaisella napituksella sama ääniala? Mielestäni noita matalan puolen ääniä saisi mielummin olla hanureissa vaikka muutama lisää. Tällä nyt jo pärjää, mutta esim. velipojan Universalilla ei saa edes soitettua ""Oliivien kukkiessa" siitä  sävellajista, joka on minulla nuoteissa.

Piti vaan päivittää aloittamani ko. aihe, mutta onnistuin sähläämään koko aiheen bittiavaruuteen. Siis tiedoksi, jos jotakuta kiinnostaa: Löysin kaipaamani sovituksen "hanuri" -lehdestä 4/2012.