Viestit

Kysynpä nyt asiantuntijoilta:

Jos teen uuden otelaudan vanhaan kaksiriviseen (vanerista uusi reikälevyn), niin millä maalilla se olisi parasta maalata???   Minulla on pari vanhaa sellaista, johon on kaivettu puukolla isommat ja isommat reiät, vaikka kyse on ollut  oikeasti varren aseman ongelmista (Quick and dirty - ehkä kesken keikan kiireessä??).   Vika on ollut minimaalinen, mutta älytön korjaus peruuttamaton.

Olisiko pianolakka lähellä, jos puhumme mustasta maalista???

Ainakin Rolandin digiharmonikan kanssa käy juuri näin,  tekniikka romahtaa.  Pakko on soittaa nyös normaalilla harmonikalla välillä.   Tätä ei pidä ymmärtää väärin,  Rolle on hyvä peli mutta pitää tiedostaa tämä tarve soittaa tavallisella harmonikalla välillä.

Soittamisen kannalta se herkkä näppäin ei ole paras ratkaisu.  Tämä on tavattoman monimutkainen asia selittää.  Yritän kuitenkin ja jo heti tiedän epäonnistuvani selityksessä.  Sanotaan vaikka näin: nopeissa kuvioissa aika-arvojen tasainen soittaminen ei onnistu pelkillä sormilla vaan enemmänkin  osittain ranteella ja osittain kyynärvarrella.  Sormet ovat tuolloin aika liikkumattomat, paitsi juuri kosketuksessa hieman koukistuvat kosketuksen nopeuttamiseksi (kuin kaivaisi  kuoppaa näppäimeen).  Tällöin napakka näppäimistö auttaa soittajaa.  Kun on koko ajan painetta palkeessa ja kosketus on näin tehtynä  tasaista ja nopeaa,  syttyvyys on hyvä ja äänet tulevat kuin pisarat tasaisesti.  

Kertokaa muut paremmin sanaa hallitsevat, mitä tarkoitan.

Tuo nahan päälle naulaaminen on elegantti ratkaisu.  Ranskassa sitä on suosittu - luulisin, koska ainoat pelit mitä minulla tuolla tavalla alunperin tehtyjä ovat ranskasta.  Gavagnolo Cassotto 1950 ja Maugein 30-luku.  Ja juu yksi tsekki 20-30-luvuilta, sekin Pariisin kautta minulle tullut.

Kyllä saat tarkkaan naulan napauttaa, jos penkkiä ei ole suunniteltu naulattavaksi!!  Ihailtava taito ja vakaa käsi?? 

Unohdin mainita, että saksalaisissa kirjoissa mainitaan ligniittivaha,  siis jonkinlainen ruskohiilivaha.  Mitä sitten lieneekään, on  se kuitenkin eräänä  seosaineena sikäläisissä kielivahoissa.  Mainitaan jopa nykyisten saksalaisten vahojen tuote- ja turvaselosteissa.  Määristä en tiedä, enkä oikein siitäkään, mitä tököttiä se on. 

Muuten nuo vahahöyryt eivät ihan terveellisiä ole,  tuli mieleen noista tuoteselosteista.  Myrkyllisin lienee hartsi.

Kaikenmaailman ohjeissä  näkyy kielivahan "resepteissä" hartsin määräksi kaikkea mahdollista 10- 50%  painosta.   Tosin yksiselitteinen tuo paino ei ole,  koska sekoitusastia lienee se oikea mitta kuitenkin.  No,  mitä enemmän hartsia, sitä enemmän kestää käytössä lämpöä vaikkapa auringonpaisteeseen unohdettuna.   Toinen kriteeri  lienee juoksevuus.  

Mutta mikä olisi  optimaalinen suhde.  Tuo 10-50 % on melkoisen väljä mitta.  Onko kokemuksia??  Vaikuttaako hartsin osuus vahan ikääntymiseen??  Muistan tosin erään ohjeen jossa mainittiin vain mehiläisvaha pelkällä venetsian tärpätillä parannettuna!!

Toki vahassa tarvitaan muitakin aineita,  pellavaöljyäkin hitusen.  Ja siitä salaisesta pussista hyppysellinen..siitä tosin en kerro vaikka varpaasta väännettäisiin.

Nuo Jupiterin ja Bugarin konserttipelin maskit on mietitty,  viittaan siihen mitä aiemmin  kirjoitin.   Eräs ajatus voisi olla pikaklipseillä oleva maski, jonka voi irroittaa soittaessa. 

Tämä voi  irroittaminen tuntua kahjolta, mutta korva sen sanoo.  Taitaa olla harvemmassa ääntä parantavat maskit  ( ei siis ole edes olemassa).   

No, entisöinnistä lähdettiin liikkeelle.  Varmaankin kankaan tulisi olla mahdollisimman kevyt ja harva. 

Voin muuten sanoa vielä sen, että cassotto-ääni on minua alkanut tympiä. Likipuoli vuosisataa sellaisella soitanneen uskallan sanoa.  Yhä enemmän pidän pinta-äänisestä. 

Minulla oli varmaan kolmekymmentä vuotta käytössäni Lasse Pihlajamaa - kvinttimikstuura-melodiabasso.  Hieno soitin, mutta melkoisen kokoinen. No, se soi kaikkein parhaiten ilman diskanttikoppaa.  Sen alumiinihäkkyrä pilasi äänen täydellisesti.  

Nykyisessä Bugarin Bayanissani ja Jupiterissani on aivan nimellinen ja kevyt koppa ohuella kankalla.  Ei vie ääntä, mutta estää kolhut ja pölyt.  

Sideharsomaiselta pellavalta se näyttikin alkuperäinen, mutta kangaskauppias väitti sitä synteettiseksi.  Tuo ohut ei-sairaalanvalkoinen pellava on kyllä hyvän näköistä,  eikä muuten tavattoman kallista edes.   

Maskin sain  todella hienoon kiiltoon patapata pahimmat paikat->hiomatahna->vaha systeemillä.

Tuo peli on muuten hyvin säilynyt, mutta joskus joku onneton on yrittänyt kynttilällä kiinnittää kielilaattoja,  ja kaatanut kaikkien kielien päälle liemet.  Käyttö on stopannut siihen ja soitin hylätty vuosikymmeniksi ellei puoleksi vuosisadaksi.  Liekö nuottiöljyllä ollut siinä remontissa osansa, mene ja tiedä.   Nyt siitä tulee hieno peli.

Kropaan 1-rivistä hohneria, n. 20-luku kuntoon. Aion uusia maskin rikkinäisen  kankaan  ohuen ohuella pellavakankaalla (vaalea, ei puhtaan valkoinen).   Alkuperäistä kangasta kangaskauppa sanoi synteettiseksi.  Noinkohan??   Minusta kotimainen käsityöpellava on aidon ja etenkin hienon näköinen.

Olisiko kellään tästä kokemusta???  Mikä olisi taatusti oikein, jos puhumme entisöinnistä.

TJ

Hohner Corso C/F 3äk duuripeli eli polkkahaitari suomalaisella diskanttijärjestyksellä.   Hyvä ääninen, siisti ja virheetön. Saksassa tehty.

280 euroa.  Laukku mukaan.

puh.  0400-465847 Timo Jauhiainen

Palaan tähän ketjuun ja kiitän vastauksista.   Mielenkiintoista, että 50 - luvulla tehtiin vielä näitä putkinurkkaisia.   

Aukaisin pelin,  sisällä ei ollut mitään vastausta.  Bassokielet ovat kuin kyläsepän tekemät.  Laatat ovat suuret ja leveät, kaikki samankokoisia.  Diskantin kielet voivat olla jostain hienomekaanisesta tehtaasta,  mutta bassokielet ja laatat ovat tehty Stalinin ajan metallurgisessa kombinaatissa höyryvasaralla. 

Varaosatarpeisiin ostan / otan vastaan erilaisia harmonikan raatoja tms. korjauskelvottomia. 

Olen nyt innostumassa omissa nurkissa lojuvien pirunkeuhkojen  ( etenkin 20 - 40 lukuisten)  kunnostukseen enenevässä määrin ja  pienikin osa voi joskus olla suuri ilo!!

Timo Jauhiainen

[email protected]
0400 465 847

http://www.musicaviva.com/instruments/gallery/brandmakerlist.html?alpha=w


Täältä löytyy moneen peliin tietoja!!

Timo Jauhiainen

Nyt mennään minulle suht. tuntemattomalle alueelle.  30-lukuun viittaisi nurkissa olevat putkien neljännekset, samanlaiset kuin vuosisadan alun hohnereissa, en tarkoita lusikkabassoisia.  Ne hohnerit ovat minulle tutumpia.

Pelin ulkonäkö on hyvin saksalainen ja sellaiseksi sitä aluksi luulin, kunnes kokeilin.  Työn jälki on melko siistiä. Myöhemmät venäläiset pelit ovat hyvin erimallisia.

Kahva siinä on keskellä, kuten  myöhemmissäkin garmoskoissa.  Mutta mikä hiivatti se on.  Kuva on tuossa osoitteessa Vapaalehdykän galleriassa.

Galleria: Kaksiriviset harmonikat » 2-riviset » Sekalaiset  Kuva 31/59  

Löysin galleriasta itselläni olevan harmonikan kaksoiskappaleen.  Tuo harmonikka on minua askarruttanut.  Se tyypiltään garmoska ja mitä ilmeisemmin itäpuolen peli.  Merkistä tai valmistajasta ei ole merkintää.

Minulla olevan yksilön bassoremmi on kangasta, ja olen jotenkin miettinyt mielessäni, että tuo remmi olisi sotilasrepusta/vyöstä.  Eli soitin olisi sotasaalista??

Tietääkö kukaan tämän mallisista peleistä??

Olisiko Ganinskajan harmonikkaverstas ja 1930-luku lähellä totuutta???

nimim. "Nyt epätietoinen, silti kevättä kohti".