Viestit

Minulla on järjestyksessä kolmantena ja mieleisimpänäni harmonikkanani Borsini. Soitin on 4-äänikertainen, 46,5 cm korkea ja oikein hyvin syliin istuva. Noin 12 kg paino ei tunnu suurelta ainakaan istualtaan soittaessa, teknisesti mielestäni moitteeton ja äänikin ihan mukava.
Aiemmat soittimet olivat 3-äänikertainen Titano ja 4-äänikertainen Guerrini casotto. Kumpikin olivat teknisesti hyviä soittimia, edellinen oli mielestäni hieman kalsea ääninen ja jälkimmäinen liian raskas (yli 14 kg), joskin ääneltään hyvä.
Kuitenkin, kokemusteni mukaan, taitaja tuottaa kaunista musiikkia miltei pelillä kui pelillä.

Mitäpä, jos se kortti olisi harmonikkanuotti? Siirrytäänkö silloin lain väärälle puolelle?

Lueskelin tätä vanhaa palstaa ja mieleeni juolahti: Johtuuko se tästä(kin), että ainakin minun korvallani on haitarin standardiperusbassoista vaikeata havaita oktaavin pudotusta. Eikö standardibassoissa olekin vain yksi oktaavi kussakin äänikerrassa. Mutta, toisaalta ainakaan minun haitarissani ei ole sellaista rekisteriä, jossa soisi vain yksi äänikerta.

Mielenkiintoinen käsite tuo 'äänen vääri'. Teoriassa se lienee se kyseinen täsmällinen äänitaajuus plus sen ympärillä oleva äänikirjo, mikä sitten vaihtelee soitinkohtaisesti. 'Väriin' vaikuttanee monta asiaa ja lisänä vielä ripaus, jollei loraus mystiikkaa.

Sitten on vielä näppäimen vaste tai herkkyys, miten se liikkuu ylös ja alas. Onko se mikään tekijä, vaikkapa 'tiluttelua' ajatellen.
LP-hanureissa taitaa olla näppäimen halkaisija aavistuksen suurempi kuin muissa italialaissa?
 

Oikein hyvää opastusta mahdollisia 'sudenkuoppia' ajatellen.
Minulla on kolmen käytetyn noin 2t € hanurin verran hyvää kokemusta siitä, että pitkän linjan hanurikauppiaan sanaan 'soitin on täysin huollettu' voi luottaa. Soittimet ovat olleet asiallisessa kunnossa.

Vielä olisi kiva kuulla kavereiden mielipiteitä siitä, onko eri soitinmerkkien (esimerkiksi Kouvola, Lasse Pihlajamaa, Giulietti, Bugari) välillä eroja niiden soveltuvuudessa erilaisille musiikkityypeille. Vaikkapa polkka ym. tiluttelu, valssit/tangot, kansainvälinen viihdemusiikki,...

Olisi mielenkiintoista saada mielipiteitä siitä, mitä asioita tulisi ottaa huomioon ja millä tavalla niitä kokeilla uutta soitinta valittaessa. Jos tästä aiheesta saisi suht kattavan luettelon, olisi siitä varmasti hyötyä niin aloittelijoille kuin pidemmällekin ehtineille.
Itse ajattelen tässä käytettyä viisirivistä harmonikkaa standardibassoilla.

Liikuttamalla tarpeen mukaan kyynärniveltä ja hivenen myös olkaniveltä voi diskanttipuolella operoida missäpäin vaan vääntelemättä rannetta. Sen voi vaikka 'kuivaharjoitteluna' todeta.
Vapaalehdykän sivustolla on hyvää tekstiä aiheesta 'käden oikea asento' polulla vapaalehdykkä-musiikkikoulu-soittoasento.

Asteikkojen soittaminen 5-rivisellä näppäinhaitarilla diskanttipuolella eri riveiltä on mielestäni hyvää harjoittelua ainakin siinä mielessä, että tutustuu koko näppäimistöön. Näppäinhaitari kun on siitä metka peli, että koilliseen ja lounaaseen on kahden näppäimen väli puoli sävelaskelta eli pieni sekunti ja kaakkoon ja luoteeseen koko sävelaskel eli suuri sekunti. Näinollen intervallihypyt ovat ihan erilaisia riippuen siitä mistä hypätään minne. Koko näppäimistön hallinta taas on soittamisessa kaikinpuolin aivan merkittävä etu.

Kyllä heikkoa sormea voi kokemustenikin mukaan vahvistaa. Esimerkiksi laittamalla sen kevyeen koukkuun ja painamalla pöydänpintaa vasten vaikkapa 20 sekuntia, rentouttaa sormi ja sitten sama uudestaa muutamia kertoja.
Sitten voi painella/naputella pontevasti vaikkapa 4- ja 5-sormia vuorotellen pöydän pintaan. Voi vetää sormikoukkua vasemman ja oikean käden välillä jne..  Erilaisia toistoharjoituksia heikolla sormella voi ja pitää tehdä tietty soittopelilläkin. Heikkoa sormea on 'kiusattava' aktiivisesti soittoharjoituksissa. Mutta, kyllä vahvistaminen aikaa vie.
Ammattilaisilla saattaisi olla parempiakin neuvoja?

Arvaisikohan tässä ottaa esille sormituksen. Itse olen omaksunut Paavo Tiusasen bassosormituksen, jossa duurissa perussävel, kvartti ja terssi soitetaan 4-sormella, kvintti 2-sormella ja sointu 3-sormella. Molli, septimi ja dimi on muuten sama, mutta sointu soitetaan 2-sormella ja kvintti 3-sormella. Dimissä on kätevää käyttää 5-sormea ainakin kvartissa.
Joten esimerkki duurissa:perus,sointu,kvintti,sointu on sormituksella 4,3,2,3 helppoa, jos mikään.

Mielestäni on kysymys paljolti siitä, että harrastelijamaisuus ei ole enää suosittua. Ehkä siksi, että näemme ja kuulemme yllin kyllin mestareita erilaisten vempainten ja konserttien avulla. Huippuosaaminen näyttää niin helpolta ja harrastelijan esitys sitten innosta. Jostain kumman syystä harrastelijamainen ote on elänyt harmonikan ympärillä näinkin pitkään, onneksi.
Juice Leskinen on kirjoittanut ja laulanut 'ei halua ne viihtyä, vaan että heitä viihdytetään'.
Mutta ehkei se koulutetun sukupolven harmonikkatulevaisuus ole kuitenkaan niin synkkä.

Kiitos Olli tiedoista. Muuten, myös harmonikkataituri Jonna Pirttijoki laulaa tämän kappaleen erittäin kauniisti. En tiedä, onko levyttänyt.

Varsin tuttuja nuo esitetyt oppimis-/muistamisongelmat minullekin. Sinällään hyvä, ettei tunne olevansa yksin. Siitä kiitos tälle foorumille ja siihen osallistujille.
Oman kokemukseni mukaan kappaleen osaamisessa ja muistamisessa on vahvoilla, jos pystyy käymään sen läpi vaikkapa sängyssä selällään kuivaharjoitteluna. Musiikin teoria auttaisi mielestäni kovasti muistamisessa.  Sävellaji ja rinnakkaislaji ja niihin liittyvät tavalliset soinnut. Kappaleen rakenne. Kappaleen epätavalliset soinnut, bassokuviot. Ja sitten kuis olisi vielä hyvä korva intervalleille, niin vot.  Ja tietysti kappalleen sisäistäminen sekä kova ja säännöllinen. soitinharjoittelu. Hu hu. Mahtaakohan se kovin helppoa olla kellään.

Taitajan esitys, tulee syrämmestä. Tietääkö kukaan, kuka on tehnyt suomalaiset sanat ja onko kuinkakin tarkka käännös. Joka tapauksessa, ihailen venäläisten monipuolista tapavalikoimaa käsitellä rakkaus/kaipaus-teemaa.

Arkistoinnista:
1.Aiheet on järjestetty niihin tulleen uusimman viestin mukaan. Uusimmat ensin. Mielestäni hyvä.
2.Aiheeseen tulleet viestit on järjestetty aloitus viestistä eteenpäin. Saisiko kannatusta muuttaa järjestys päinvastaiseksi (jos työmäärä vs. parannus (?) ei ole kohtuuton)?

Voisikohan olla että 'keski c' onkin hieman kaksipiippuinen suomennos? Parempi nimi tai toinen nimi voisi olla 'väli c', kun sillä tarkoitetaan F-avaimella kirjoitetun nuottiviivaston ja G-avaimella kirjoitetun nuottiviivaston välisellä apuviivalla olevaa säveltä.
Jos edellämainitussa on perää, olisivat keskisävel-käsitteen laajennukset aika arvelluttavia.

Tämmöinen ajatus minullakin heräsi, että ei operoida kovinkaan täsmällisillä käsitteillä. Ehkä siitä hiljaisuus tämän kysymyksen kohdalla? Htoyrylan kommentti on hyvä.

Minä ainakin toivoisin, että latistavat vinoilut jäisi pois. Jos keskustelussa hieman 'koukataan', se voi olla avartavaakin. Ohjataan sitten 'oikealle tielle' mieluummin asiakommentilla kuin vinoilulla.

Minulle on käynyt harvojen kysymysteni kanssa, joko 'Tyhmät kysymykset ...' - tai 'Musiikin teoria'-osiossa, aika suurella prosentilla niin, että ei tule vastausta. Ehkä näin on käynyt muillekin.
Kysymyksen asia voi tietty olla oikeasti tyhmä tai muille yhden tekevä. Kysyjälle vastauksen saannilla on aina merkitystä. Mitä voisi tehdä, että asiallinen kysymys saisi pääsääntöisesti edes jonkinlaisen kommentin? Korkea vastausprosentti esitettyihin kysymyksiin olisi mielestäni erinomainen lisä tälle ainulaatuiselle hanuriharrastajien palstalle.

Nyt käynnissä olevassa virityskeskustelussa vilahti käsite 'keski a'. Minulla on käsitys, että ns. yksiviivaisen oktaavialan c, jonka paikka on ensimmäisellä ala-apuviivalla siinä viivastossa, jossa g on toisella viivalla, on keski c. Ovatko kaikki yksiviivaisen oktaavialan sävelet (c1-h1 eli 1. ala-apuviivasta 3. viivaan) keskisäveliä?http://www.vapaalehdykka.net/forum/Smileys/default/huh.gif