Suomen Harmonikkaliitto

Menu

Näytä viestit

Tämä jakso sallii sinun katsoa tämän jäsenen kaikkia viestejä. Huomaa, että näet vain niiden alueiden viestit, joihin sinulla on nyt pääsy.

Näytä viestit Menu

Viestit - mlut

#121
Olen monesti risteilyyn liittyen pähkäillyt sitäkin, miksei siellä voisi olla myös piristäviä opetussesioita. Ihan musiikin ja harmonikansoittamisen perusteista (sävellajit, intervallit, sormitus, soittimen rakenne, soittimen valinta,...) ja myös pitemmälle menevää (kappaleiden rakenne, soinnutus, bassopuolen elävöittäminen,....).  Eikä niiden välttämättä tarvitsisi ihan valtavia ihmismääriä liikuttaa ja sopivia tiloja luulisi laivalta löytyvän. 
#122
On selkeesti monipuolisempi paketti kuin aiemmin. Yksittäisiä harmonikantaitajia omine tyyleineen, duoja, open stage, soitinrakennusluento. Myös sunnuntai-illan konsertti elokuvamusiikin ympäriltä esitellee hienosti harmonikan monipuolisuutta. Hyvä!
#123
Täsmäähän se ja toimiihan se ja resepti on oikein hyvä. Mutta, ei se ihan äkkinäiseltä onnistu niin, että soitto ei katkeile.
#124
Jos sopivassa kohtaa vilkaisemalla selviää ongelmista jotka muuten vaatisivat jatkuvaa harjoittelua, niin harkitsen kyllä.

Olipa soittopeli, mikä tahansa on soittaja mielestäni jo melkoinen osaaja, jos katselee soittaessaan välillä nuotteja (ja todella tarvitsee niitä), välillä jotain muuta-vaikkapa soitintaan tai sormiaan ja vetelee ulkomuistista, palaa taas nuoteista soittamiseen juuri oikeasta paikasta jne.. Ja soitto kulkee.
#125
Aihe laajenee mukavasti. Kyllä soittotaidon kehittymiseen liittyy pahuksen monta asiaa, mm.:
hallita näppäimistö sekä diskantti että bassopuolelta, seurata paljetta, pystyä soittamaan nuoteista, hallita soinnut, pysyä tahdissa, kuunnella yhteissoitossa muita, keskittyä ja torjua jännitys, osata tulkita kappaleet,... Ja soitto ei saa katketa.
Mielestäni paljon samaa, kuin autonajossa ja sen opettelussa. Minulla mm. vispasivat autokoulussa joskus tuulilasin pyyhkijät vaikka sade oli loppunut aikapäiviä, enkä huomannut mitään, kun piti keskittyä pääasiaan l. autonajoon, joka ei myöskään saisi loppua kesken. 'Taitavimmat'  kuljettajat pystyvät ajaessaan puhumaan kännykkään, tupakoimaan, kuuntelemaan radiota, vilkuilemaan ympäristöä ja naiset jopa meikkaamaan, yms..
#126
Oma hankaluutensa siinä on löytää nopeasti oikea kohta, kun sitä paperia vilkaisee,

Tuo se just on minusta nuoteista soittaessakin hankaluutena, jos et koko ajan seuraa nuotteja. Yksin soittaessa se on helpompaa, mutta yhteissoitto menee kuin juna ja siinä jää sitten helposti asemalle.
#127
Olen luullut löytäneeni tuon 'älä katso nappuloita soittaessasi'-osviitan takaa parikin ajatusta.
Toinen on se, että voi ylläpitää sitä katsekontaktia, jos esiintyy oikein yleisölle.
Toinen ja mielestäni harrastelijallekin sopiva on nuotista soittamisen helpottuminen ellei suorastaan sen mahdolliseksi tekeminen. Ja bassopuolellehan ei oikein näekään ilman peiliä.


#128
Olethan lukenut tämän vapaalehdykkä-sivun musiikkikouluosion, jossa puhutaan mm. soittimen valinnasta! Omien kokemusteni mukaan, virheitäkin tehneenä, aloittelijalle tärkeintä on haitarin mukava soitettavuus. Luota siinä itseesi.  Kun otat erilaisia haitareita syliin siitä huomaat jo paljon. Paino, koko ja pienet erot muotoilussa ovat soittamisen mukavuuteen vaikuttavia tekijöitä. Paino ja koko yleensä kasvaa äänikertojen lisääntyessä. Sitten tulee tietty ääni ja soittimen kunto, jossa luotettava pitkänlinjan myyjä tai henkoht avustaja olisi avuksi.
Suosittelisin käytettyä haitaria. Niitä on myynnissä kunnoltaan hyviä ja hintaero uuteen verrattuna on huomattava.
#129
Mikähän siinä muuten om esteenä, ettei esimerkiksi kaikkien mollityypien etumerkkejä voisi merkitä niiden sävelkulkua vastaavalla tavalla? Meloodisen mollin etumerkintä on nykyisellään ymmärrettävissä, kun siinä alenevat sävelkulut menevät luonnollisen mollin tapaan.
#130
Minä taas kuulun siihen koulukuntaan, joka aloittaa kappaleen kuin kappaleen hahmottelun kolmelta keskiriviltä, oli sävellaji ihan mikä tahansa. Harjoittelun edetessä haen parhaat sormitukset ihan mistä tahansa. Jos se on yks hailee, pysyn kolmella keskirivillä. En ole suuremmin analysoinut, mutta todennäköisesti painottumista eri rivien suhteen tapahtuu sävellajin mukaan. Transponoinnin kannalta tämä tyyli ei ehkä ole ihanteellinen, mutta yleisesti ottaen tuntuisi hyvin rajoittavalta asennoitua tiukan riviuskollisesti.
Sormitus on kyllä jännä juttu. Yksi päivä tavoittelin korvakuulolta Pettäjäntie-sävelkulkua. Tulin siihen tulokseen, että se kulkee ns. mustalaismollissa, jota olen soittanut tosi vähän. Sormittaminen oli pahuksen vaikeaa. Sama koskee esimerkiksi selkeästi pianolle sävellettyjä kappaleita. Minulla on takana aktiivisia harjoitteluvuosia takana jonkin matkaa toistakymmentä vuotta ja ikää 63+. Sormituksen löydä nykyään jo melko helposti, mutta kappale valikoima on hyvin pitkälle haitarille sävellettyjä tavallisia duureja ja molleja. Sormituksen kehittymisen kannalta saattaisi olla kehittävää soitella enemmän sitä sun tätä.
#131
Siis ainakin tuossa Suuri harmonikka kirja teoksessa: Lisänä on reaalisointumerkintä tahdin alussa bassoviivaston yäpuolella. Reaalisointumerkintää ei ole, jos sama sointu toistuu perättäisissä tahdeissa.
Em. kirja taitaa mukailla aika lailla pietrodeiron kuvaamaa USA mallia. Esimerkki liittynee tangon tapaiseen basson soittoon. Perus- ja sointubassot paukutellaan samanaikaisesti.
Tuo pietrodeiron saksanmalli on aika kryptinen. Mutta kaiketi sekin on soitettavissa standardibassoilla?
#132
Merkintätapoja bassoille on tosiaan monenlaisia, joista toinen hämmästyttää ja kummastuttaa enemmän kuin toinen.
Kimmo Mattilan ja kumppaneitten toimittamassa  teoksessa Suuri harmonikka kirja on standardibassot omalla viivastollaan F-avaimen perässä. Periaatteena on juuri tuo, että perusbasso/vaihtobasso on alin sävel (korkeimmillaan kolmannen viivan d) ja sointubassot siitä ylöspäin merkittynä soinnun perussävelellä. Lisänä on reaalisointumerkintä tahdin alussa bassoviivaston yäpuolella. Reaalisointumerkintää ei ole, jos sama sointu toistuu perättäisissä tahdeissa, mikä voi tuottaa yllätyksen, jos tahdin bassoille onkin sovitettu perusbassokulku. Poikkeuksia on, enkä ihan tarkkaa logiikkaa merkinnöille ole tajunnut, mikäli sellainen on olemassa?
#133
Nuottiesimerkit ovat varsin asiapitoisia :o.
Voisitko ystävällisesti hieman selittää noita bassomerkintöjä. Eivät taida olla harmonikan standardibassolle?
#134
En vieläkään katso olevani erimieltä kanssasi siitä, mistä puhutaan. Sinä erittelet taitavammin ongelmallista käsitettä 'soiton kontrollointi', mikä voi olla tiedostettua tai enemmän tai vähemmän tiedostamatonta, mutta pohjautuu kuitenkin soittajan osaamiseen/tunteisiin. Kontrolloimattomuus voisi olla lähellä vanhaa hokemaa: hauki on kala, hauki on kala jne... Ainakin lapsisoittajien kohdalla tulle minulle välillä kontrolloimattomuuden, mutta hyvin harjoitellun vaikutelma.
Saa nähdä, miten mielenkiintoisen aiheen käsittely etenee. Lähden nyt viikon lapinreissulle.
#135
Voin hyvin kompata tuota sinun monipuolisempaa kontrollointianalyysiäsi. Esitettäessä ihanne olotila on aika jakomielinen: tulee soittaa uppoutuneena esitettävään asiaan kuin yleisöä ei olisikaan, mutta samalla tiedostaa yleisön läsnäolon. Että, revitään siitä.
Kontrolloimattomuus on mielestäni sitä, että kappale 'tulee ulos' aina samalla tavalla. Voihan tuon tietty kontrolloidenkin tehdä.http://www.vapaalehdykka.net/forum/Smileys/default/huh.gif
#136
Kuulostaa tutulta. Sinulla lienee aika samanlaiset tarpeet kontrolloida soittotapahtumaa kuin minullakin. Omien kokemusteni mukaan avaisana on kuitenkin harjoittelu ja sitä tarvitaankin tosi paljon. Luulenpa, että kontrolliin halukkaalle yhteissoitto ja varsinkin yksin muille esittäminen on vaativampaa kuin hyvän keskittymiskyvyn omaavalle henkilölle, joka kykenee päästämään harjoitellun kappaleen kuin tykinsuusta. Sen kummemmin kontrolloimatta, missä milloinkin mennään.
Mitenkähän yleistä tämmöinen 'kontrollihalukas soittaminen' muuten on? Onko tavallista, että pystyy
iltasella sängyssä selällään käymään mielessään läpi sellaisen kappaleen, jonka osaa soittaa?
#137
Sitä tulin miettineeksi, että mihin htoyryla perustat sen, että sormet eivät sekoaisi? Ymmärsin, ettet perusta sormimuistiin, mikä yksinkertaistettuna  tarkoittanee sitä, että kappale on yleensä ensin harjoiteltu nuotista ja pitkälti lukuisten toistojen ansiosta sormet menevät oikeilla nappuloille. Onko sinulla mahdollisesti tarkka korva, sekä intervallit että soinnut hyvin hallussa ja haitarin näppäimistö niin tuttu, että tältä pohjalta sormien pitäisi mennä oikeille nappuloille?
#138
Mikä lie hyväksyttyä, paha sanoa, mutta on noita erikoisia vastakkuuksia suomenkielessä vanhastaankin. Esimerkiksi tuima on toisaalla suolaista ja toisaalla suolatonta. Minä ymmärrän huilaamisen lepäämisenä, mutta kertoman mukaan lapissa päin se voi tarkoittaa vauhdin lisäämistä.
Tarinan mukaan lapinmies hiihteli edellä ja perässä tuleva etelänmies alkoi väsyessään huudella 'huilataan, huilataan', jolloin lapinmies lisäsi vauhtia. Kun etelänmies vaan jatkoi 'huilataan' huuteluaan, ärähti lapinmies lopulta 'huilaa sinä, minä en enää jaksa'. Siis väärinkäsityksiä voi ainakin tulla.
#139
Ollille!
Nuottiteline on nätti kuin russakka. Mitenkähän teline on hinnoiteltu?
#140
Olli Hoi! Onko kaverisi tekemät nuottitelineet sellaisia, että niihin voi laittaa myös nuottikirjan tai pönäkän nuottimapin?

Hienoja nuo pietrodeiron esimerkit tekniikan ja tulkinnan taituruudesta. Ja VAn kehonkieli, se on aivan jäljittelemätöntä.