Sormitusten logiikka?

[Orava]

Osaisiko joku valaista sormituksia normaali 5 riviselle? Miten sormitukset määräytyy? Onko ne kaiverrettu kivilaattoihin, että juuri näin olisi tehtävä? Sormittaako eri opettajat hanuria eritavoin? (heh heh)

Petri

[Giulietti]

Kysymys on aika laaja. Lähtisin ensin opettelemaan asteikkojen soittoa ja opettelemaan sitä kautta sormituksia. Erilaisia sormituksia on vaikka kuinka paljon, toiset parempia toiset huonompia kuin toiset.

[usko]

En ole koskaan opetellut kenenkään määräämiä sormituksia, vaan soittelen kuka enste kerkee periaatteella. Tää on siis mun usko-maton logiikka.

[pianohessu]

Markku Jokinen, harmonikan taitaja Tampereen seudulta, antoi hyvän ohjeen vuonna 1970: Sormet eivät saa koskaan loppua.

Joskus - eikä niin joskuskaan - käy siten, että lyö väärin ja samalla sormitus menee sekaisin. Siinä täytyy nopeasti päästä metsästä takaisin tielle eikä katkaista soittamista.

Mielestäni ei ole yhtä eikä välttämättä kahtakaan oikeaa sormitusta. Hyvää harjoitusta on suunnitella ja kokeilla eri vaihtoehtoja. Yhtenä sormituksen määräävänä tekijänä on motoriikka. Monella pikkusormi on vähän kankea, ainakin aluksi. Se on kuitenkin pirun näppärä kun sen käytön oppii.

Olen muutamana päivänä kokeillut Mannisen Toivon "Leikkivää lempeä". Aika kiharahan se on eikä minun nuoteissani ole sormituksia, mutta työ tekijäänsä neuvoo. Sormet eivät saa loppua.

Harjottelen ensin hitaasti kosketinsoittimella ja siirryn sitten sopivan hetken tullen harmonikkaan. Soitan pianohanuria, mutta periaatteessa asia on sama vaikka soittaisi mitä  tahansa instrumenttia.

[olli]

Kysymys on aika laaja. Lähtisin ensin opettelemaan asteikkojen soittoa ja opettelemaan sitä kautta sormituksia. Erilaisia sormituksia on vaikka kuinka paljon, toiset parempia toiset huonompia kuin toiset.

Laaja on kysymys sormituksista.  On taitettu peistä vuosikymmenten ajan mm. Hanuri-lehden palstoilla.  Oikeaa vastausta ei liene olemassakaan.  On keskirivi-systeemiä, asteikkojen harjoittelua jne.  Nuorten soittajien kannattaa hankkia hyvä opettaja ja opetella perusasiat hyvin.  Meillä seniorisoittajilla, jotka eivät ole aikanaan oppia saaneet, sormitukset ovatkin sitten oma lajinsa - itse kullakin.  Oli hyvä kommentti tuo, etteivät "sormet saa loppua kesken"!  Oma systeemini on sellainen, että ensin tapailen itselle sopivaa sormitusta, sitten haitarinsoiton opettajani korjaa pahimmat "sudenkuopat" ja tekee omat ehdotuksensa.  Siis minullakin on vielä opettaja, vaikka olen äskettäin täyttänyt 70 vuotta!  Viisriviselläni käytän kaikkia viittä riviä ja kaikkia viittä sormeani!

[Giulietti]

Kannattaa kuitenkin huomioida, että mikäli on soittoharrastuksensa alkupäässä eli vasta opettelemassa harmonikan soittoa, kannattaa käyttää valmiita sormituksia, eikä sortua näihin omiin "virityksiin". Näin välttää monta ongelmaa myöhemmässä vaiheessa ja oppii kunnollisen tekniikan. Aluksi kannattaa myös opetella soittamaan käyttäen vain kolmea keskimmäistä riviä ja kun on saanut tekniikan näin haltuun, siirtyä käyttämään apurivejä tarvittaessa. Asteikkojen soittamisen merkitystä ei voi liiaksi korostaa.

[maestro]

Kannattaa kuitenkin huomioida, että mikäli on soittoharrastuksensa alkupäässä eli vasta opettelemassa harmonikan soittoa, kannattaa käyttää valmiita sormituksia, eikä sortua näihin omiin "virityksiin". Näin välttää monta ongelmaa myöhemmässä vaiheessa ja oppii kunnollisen tekniikan. Aluksi kannattaa myös opetella soittamaan käyttäen vain kolmea keskimmäistä riviä ja kun on saanut tekniikan näin haltuun, siirtyä käyttämään apurivejä tarvittaessa. Asteikkojen soittamisen merkitystä ei voi liiaksi korostaa.

Muuten hyvä ohje,mut sitä 3 keskirivin opettelua en ymmärrä. Sen kun oppii ja haluais opetella vaativampia kappaleita tai vaihtaa sävel-lajia,ei sormitukset onnistukkaan enää mitenkään.Pitää opetella sormet uusiksi kun pitääkin käyttää kaikkia rivejä..

[Giulietti]

Kannattaa kuitenkin huomioida, että mikäli on soittoharrastuksensa alkupäässä eli vasta opettelemassa harmonikan soittoa, kannattaa käyttää valmiita sormituksia, eikä sortua näihin omiin "virityksiin". Näin välttää monta ongelmaa myöhemmässä vaiheessa ja oppii kunnollisen tekniikan. Aluksi kannattaa myös opetella soittamaan käyttäen vain kolmea keskimmäistä riviä ja kun on saanut tekniikan näin haltuun, siirtyä käyttämään apurivejä tarvittaessa. Asteikkojen soittamisen merkitystä ei voi liiaksi korostaa.

Muuten hyvä ohje,mut sitä 3 keskirivin opettelua en ymmärrä. Sen kun oppii ja haluais opetella vaativampia kappaleita tai vaihtaa sävel-lajia,ei sormitukset onnistukkaan enää mitenkään.Pitää opetella sormet uusiksi kun pitääkin käyttää kaikkia rivejä..

Ja mikä ongelma siis on ottaa käyttöön apurivit myöhemmässä vaiheessa? Kun on saavuttanut riittävän tason ja tekniikan kolmella keskirivillä on helppoa siirtyä käyttämään tarvittaessa apurivejä. Ja mikäli soittaa kolmelta keskiriviltä ja vaihtaa sävellajia, mikä ongelma siinä on? Riittää kun vaihtaa rivejä. Tosin eipä tuo nyt suuri ongelma ole soittaa eri sävellajista keskiriveiltäkään, sormitus toki muuttuu, mutta eipä tuokaan nyt hankalaa ole. Muuttuuhan se pianoakin soittaessa. Itselläni on tapana harjoituksen vuoksi soittaa jotakin tiettyä kappaletta eri sävellajeissa kolmelta keskiriviltä.

[pianohessu]

Tämä asteikkojen soittaminen oli erittäin hyvä huomio. Niin sitten tylsää kuin se onkin, niin siitä on hyötyä tulevaisuudessa. Sen kautta pääsee sisälle myös improvisointiin ja "vapaaseen säestykseen". Tuon nimisen opuksen on Seppo Hovi rustannut ja siitäkin on ollut apua sointuja tutkiessani.

Olikohan joskus musiikkiopistoissa vaatimuksena kaksi oktaavia molemmilla käsillä yht'aikaa soitettuna?

[Giulietti]

En muista oliko vaatimuksena yhtaikaa molemmilla käsillä, mutta ainakin kahden oktaavin alalta. Kun oppii soittamaan asteikkoja alhaalta ylös ja toisinpäin nopeassa tempossa on helppoa alkaa harjoittelemaan esim. nopeita kappaleita kuten polkkia. Ilman tuota hyvää perustekniikkaa,  kyseisten kappaleiden opettelu on vaikeaa.

[olli]

Sormituksistahan riittää "parran pärinää"!
On keskusteltu varmaan tämän sivuston alusta asti.  Yritin etsiä vanhimpia, tässä eräs linkki:
http://www.vapaalehdykka.net/forum/index.php?topic=34.msg830#msg830

Tätä mieltä olin aikoinani:
"Sormituksista on ollut paljon puhetta eri palstoilla.  Aloittelijalle sormimerkinnät ovat hyvä juttu.  Itse opiskelin Ahvenaisen oppaiden ja sormitusten perusteella alkeet 1980-luvulla.  Mulla oli myös Pihlajamaan oppikirja, josta opettelin joitain kappaleita hänen sormituksillaan.  Kun taito karttuu sormituksia ei välttämättä tarvikaan.  Nykyisessä Kimmo Mattilan oppaassamme on joitain sormituksia, mutta ei koko kappaleen mittaan.  Niinpä me opistossa tutkailemme uutta kappaletta ja mietimme omia sormituksia, jotka ovat itsekullekin sopivimmat.  Kun hanurissa on viisi riviä ja ihmisellä viisi sormea, niin kaikkia pyritään käyttämään optimaalisesti."

Eipä ole mielipidettä tarvinnut muuttaa!

[usko]

Pitäs varmaan lukea noita aiempia sormituskeskusteluja. Tuossa äsken soitellessa huomasin että mun sormitukset vaihtelee. Esim metsäkukissa missä tarviin kaikkia sormia. Pitäsköhän lainata kirjastosta noita oppaita, ja katsoa kuinka päin honkia mä oikein soitankaan. 

[Reppumies]

Meidän kotikylällä oli sellainen hanuristi, joka otti sormien loppuessa kesken, varpaat avuksi.

[maestro]

Eihän oikeasti millään sormituksella ole väliä,kunhan ei mene sormet solmuun,ei tule katkoja sormi hyppyjen takia,ei kämmen väänny pahaan asentoon,ym.....
Yleensä jos ranne tai käsi tulee kipeäksi soittaessa on todennäköisesti sormituksessa vikaa.

[Giulietti]

Tietenkin mikäli tarkoituksena ei ole kuin oppia soittamaan muutamia kappaleita harmonikalla, voidaan sanoa että sormituksilla ei juurikaan ole merkitystä, mutta mikäli on tarkoitus oppia soittamaan niin, että uusien kappaleiden oppiminen sujuu helposti ja nopeasti ja soitto on helppoa niin sormituksilla ja ennen kaikkea hyvällä tekniikalla on suuri merkitys. Monen harrastajan kehitys laahaa paikallaan ja uusien kappaleiden opettelu on työn takana ja suurena syynä tähän on joko vajavainen tai peräti erittäin huono tekniikka. Hyvän tekniikan hiominen vaatii sormitusten miettimistä, opettelua, valtavasti toistoja, erilaisten teknisten harjoitteiden soittamista jne. Pelkkiä kappaleita soittamallahan kehitys lähinnä laahaa paikallaan.

[maestro]

Juu. Itse uutena ollessa opettelin jenkan illan hämärtyessä käyttämällä vain 3-keskiriviä (koska kirjastosta ei saanut muita kuin ahvenaisen nuotti-kirjoja joissa on sormitukset,opettelin niiden avulla).Mielestäni meni kappale kohtalaisen hyvin,niin isäni vei minut oikean harmonikka soiton opettajalle,jotta saisin hyvää oppia ja kehittyisin. Opettaja lupasi ottaa oppilaaksi,mutta heti ensimmäisellä tunnilla sanoi,että kaikki mitä olet tähän mennessä oppinut,heitä ne pois.Tästä eteenpäin soitat käyttäen kaikkia rivejä ja hän aluksi kirjoittaa sormitukset ja rivit.Samoin basso-puolen sormituksen muutti.
  Tuntui vaikealle 10 vuoden jälkeen opetella alusta,mut muutaman kuukauden jälkeen alkoi soitto sujua erimalliin..
  Olen kiitollinen ,että muutti sormitukset ja rivien käytön,myös basso-puolella. Nyt vanhempana onnistuu monenlaiset kuviot,myös basso-puolella.En sano että sormitukseni ja rivit on oikein,mutta minun pitkille sormille sopii erittäin hyvin.Kädetkään ei väsy,eikä kipeydy.6-7 tunnin soitto päivän pystyy tekemään..

[mahu]

Kerrompa omanki tarniani. Opettelin soittoa alusta asti parin Ahvenaisen kirjan avulla. Kolmea riviä niissä käytettiin pääasiassa mutta jatkoin kappaleiden soittoa Ahvenaisen sormittamien nuottien avulla jotka kulkee pääasiassa kolmella rivillä mutta käytetään silti kaikkia rivejä. Ei ole ollut mitään ongelmaa käyttää sekaisin kolmen rivin perusoppia ja liittää siihen uloimmat rivit mukaan tarvittaessa. Tämä perusoppi kolmelle riville on minulle helpottanut uusien kappaleiden soittoa joissa ei valmiita sormituksia ole. Kappaleen rungon oppii nopeasti kun ei tarvitse arvuutella käyttääkö apurivejä ja kolmen rivin oppi on sormissa. Nopeissa kuljetuksissa tai sointusiirtymissä ei ole vaikeuksia käyttää uloimpia rivejä. Ahvenainen lisäksi sormittaa osan kappaleista siten että se soitetaan kokonaan vain 3:lta riviltä mutte voi kesken kappaleen vaihtua kolmeen uloimpaan tai sisimpään. Esim. Elämää juoksuhaudoissa alkaa uloimmilta kolmelta riviltä. Toinen osa kolmelta sisimmältä riviltä ja kolmas osa uloimmilta riveiltä ja taas välisoitto kolmelta keskiriviltä.

Olen siis Ahvenaisen oppien mukaan oppinut käyttämään kaikkia rivejä monipuolisesti mutta yksinkertaiset kappaleet ja sormitusharjoitukset vain kolmelta riviltä.

Mitä tulee sormitusharjoituksiin. Niitä harrastin kun noita paria ekaa oppikirjaa kävin läpi kurssilla. Sen jälkeen en ole tarvinnut.

[Periskooppi]

Noin karkeasti yksinkertaistettuna kappaleet (melodiat) koostuvat asteikoista ja murrettuista soinnuista, joten jos noihin opettelee hyvät sormet, niin sillä selviää jo pitkälle.

Vanha perinteinen tapa sormitus asteikoille oli ns. rivi/sormi. Suomessa tavallisimmin niin, että kolmea riviä käytettäessä peukaloa käytetään vain ulommaisella rivillä, etusormea sisimmäisellä ja keskisormea keskimmäisellä. Venäjällä taas peukaloa ei käytetä juuri ollenkaan, ja vähän soittajasta ja tilanteesta riippuen sormet menisivät numerojärjestyksessä joko sisäriviltä ulospäin tai ulkoriviltä sisäänpäin. Jotkut ranskalaiset soittajat sormitttavat ilman peukaloa "suomalaisittain", eli etusormi korvaa peukalon, keskisormi etusormen ja nimetön keskisormen. Konsteja on siis monia.

Yhtenä ohjeena voisi pitää sitä, että soittajan ranne pysyisi suorana eikä suuremmin kiemurtelisi soiton aikana.

Yksi helppo sormitus kolmi-(ja neli-) soinnuille on hakea soinnun perusääni peukalolle. Jos se kuitenkin on valitun kolmirivistön sisimmäisellä rivillä, on syytä joko turvautua apuriveihin tai vaihtaa tätä sormitusohjetta siinä tilanteessa! Sointu siis ylöspäin mentäessä etenee numerojärjestyksessä 1,2,3,4, ja jos sama sointu kertautuu oktaavin ylempänä, sormitus on sama 1, 2 3, 4, ja peukalo 1 viedään alakautta uuteen asemaan. Alaspäin liikuttaessa sormitus on sama, ja peukalo edelleenkin liikkuu alakautta.

On monta koulukuntaa siitä, mitkä  3 riviä on harmonikan perusrivit. Kaikille löytyy varmaan hyviä perusteita. Itse käytän pääasiassa kolmea keskiriviä, joista on helppo siirtyä tarvittaessa etsimään vaihtoehtoisia sormituksia kummallakin puolella olevilta apuriveiltä, mutta se ei varmastikaan ole mikään "ainoa oikea vaihtoehto".

[Giulietti]

Tänä päivänä harmonikan soitonopetuksessa kolmen keskirivin käyttäminen ns. pääriveinä lienee suomessa täysin vakiintunut tapa, en ainakaan ole kuullut tähän olevan poikkeuksia. Tietenkin pääriveinä voitaisiin käyttää yhtä hyvin sisä, - tai ulkoriviä, mutta keskirivit ovat vakiinnuttaneet paikkansa jo kauan sitten. Hyöty tuosta on juuri se, että apurivit asettuvat tällöin molemmille puolin päärivejä ja niiden käyttöönotto soittamisessa helpottuu.