Suomen Harmonikkaliitto

Harmonikan äänikerrat

Aloittaja olli, 03-07-2016, 15:06:54

« edellinen - seuraava »

olli

Selasin aiemmat otsikot, enkä löytänyt aiempaa.  Mielestäni tässä on aika hieno esitys:

"Harmonikan äänen väri johtuu harmonikan virityksestä. Kun puhutaan harmonikan äänikerroista, niin 4 äänikertaa tarkoittaa sitä, että siinä voi soida 4 kieltä yhtä aikaa yhtä näppäintä painamalla. Äänenvaihtajilla (eli koplareilla) saadaan kieliä soimaan myös vähemmillä äänikerroilla. Jos vanhassa harmonikassa otetaan kolmisointu eli painetaan kolmea näppäintä samaan aikaan, niin diskantissa soi jopa 12 kieltä yhtä aikaa ja siihen mukaan basso, jossa voi olla 5-6 äänikertaa, sielläkin soi 3-4 soinnut, joten bassossakin voi parhaimmillaan soida 12-14 kieltä yhtä aikaa. Molemmat puolet yhteen soitettuna voidaan soittaa lähemmäs kolmellakymmenellä kielellä yhtä aikaa. Siksi harmonikan ääni on niin vahva ja täyteläinen. Virityksen täytyy olla kohdallaan, että äänet soivat puhtaasti."

Kopsasin youtuubista "Dallape30"-sivulta Kravattipolkan esittelystä.  Lienee Toivon esitys!
Ellei tiedä minne on menossa, joutuu todennäköisesti jonnekin muualle!

usko

Onko semmosta haitaria tehty, että olisi jokaiselle äänikerralle oma koplari, millä sen saisi päälle ja pois? Eli esim neliäänikertaisessa neljällä koplarilla saisi kaikki 15 yhdistelmää? Tai onko semmosessa ylipäätään mitään järkeä?

mahu

#2
Elomaa teki näitä "puoliautomaattisia" koplareita haitariinsa 50 luvulla. Elomaat kutsui näitä siis puoliautomaattisiksi mutta nykyiset täysautomaattiset koplarit korvasi nämä koska helpottivat vaihtamista vain yhteen painallukseen kun taas puoliautomaattisessa pitää pahimmillaan painaa jokaista koplaria vaihtaakseen asetusta.

Esim tämä:


usko

Wau, siinäpä täydellinen vastaus kysymykseeni, kiitos palun. Luulisin silti, että jossain biisissä pärjää yhdellä koplarin painalluksella sillon tällön. Ja jos on 21 koplaria, pitää siinäkin sormi osua kerralla kohalleen. Nätti tuo Elomaa, vaikka katollaankin.

olli

Yleiset äänikertamerkinnät lienevät jalkamittoihin perustuvat 4' 8' 16'.  Huomasin tuolta youtuubin puolelta erään amerikkalaisen esittelevän kulloisenkin soittopelinsä kirjaimin; LMM, LMMM, LMMH.  Eli varmaankin suomennettuna "matala", "keskimmäinen" ja "korkea"!  Miten yleistä tämä merkintätapa lienee?
Ellei tiedä minne on menossa, joutuu todennäköisesti jonnekin muualle!

Teme

Hyvinkin yleistä. Varsinkin maissa joissa puhutaan engelskaa, mutta näkee tuota myös muualla.
Weltmeister Supita, Paolo Soprani Professional Cassotto, Kouvolan Hopeahäkki casotto -79, Lasse Pihlajamaa Notes cassotto, Accordiola Camerano mussette, Kukkolan peli 50-luvulta, Sv Kujanen 50-luvulta, Joles Pelle Star -49

pianohessu

George Bachichin teoksissa käytetään juuri näitä samoja merkintöjä. Musettehanuri on LMMM.

Hannu S

Saattaa olla kuulija ystävällisempää puhuakin LMMH:sta kuin jostain urkupillien pituuksista ja jaloista. Jenkeissä ei ole ollut historian taakkaa sotkea urkupillejä ja harmonikan kieliä. Harmonikkojen oktaavialaan perustuva äänirekisterimerkinnät ovat hieno oivallus, mutta kirjoitetussa tekstissä merkinnän käyttö on jo hankalampaa. Puhuttaessa low, medium ja high ovat myös yksinkertaisia selkeitä tapoja esittää asia.

Teme

Lainaus käyttäjältä: Hannu S - 07-04-2017, 06:04:40
Saattaa olla kuulija ystävällisempää puhuakin LMMH:sta kuin jostain urkupillien pituuksista ja jaloista. Puhuttaessa low, medium ja high ovat myös yksinkertaisia selkeitä tapoja esittää asia.
Täysin samaa mieltä Hannun kanssa.
Weltmeister Supita, Paolo Soprani Professional Cassotto, Kouvolan Hopeahäkki casotto -79, Lasse Pihlajamaa Notes cassotto, Accordiola Camerano mussette, Kukkolan peli 50-luvulta, Sv Kujanen 50-luvulta, Joles Pelle Star -49