Suomen Harmonikkaliitto

Kyllästyminen hanurin soittoon

Aloittaja Reppumies, 04-10-2016, 18:42:31

« edellinen - seuraava »

Reppumies

Onko kenellekkään tullut kyllästymisen tunnetta haitarin soiton harjoitteluun. Että soitto ei vaan maistu ja hanurin ääni kyllästyttää. Motivaatio katoaa. Millaisilla konsteilla saa motivaation takaisin?

mahu

Oon huomannu että motivaation saan kahdella eri tavalla. Eka on se että jättää haitarin sohvan viereen siten että 9n helppo heittää syliin aina mainostauolla. Se vaiva ku pitää kaivaa laatikko jostain komerosta ja kaivella peli sieltä esiin on joskus este innostumiselle.

Toinen keino on koittaa opetella joku uusi oudompi kappale. Vaihtelu virkistää.

olli

On ollut aikoja, ettei ole tullut juurikaan soiteltua.  Muistuu mieleen jostain 1980-luvun lopulta mökkireissut.  Haitari oli aina mukana mökillä, mutta "ei ehtinyt soitella"!  Pari kappaletta, jos niitäkään.  Myöhemmin työttömyysaikana ei ollut motivaatiota mihinkään.  Haitarikin sai olla laukussa.  Reissutyössä ei haitari mahtunut mukaan, kun oli paljon tavaraa.  Jostain syystä haitarimusiikki ja haitarin soittoharrastus ei ole kuitenkaan kokonaan kadonnut.  Nyttemmin eläkeläisenä soittelen lähes päivittäin.  Mielestäni haitari kuuluu minun elämääni loppuun saakka!
Ellei tiedä minne on menossa, joutuu todennäköisesti jonnekin muualle!

olli

Lainaus käyttäjältä: Marko - 04-10-2016, 19:47:08
Se vaiva ku pitää kaivaa laatikko jostain komerosta ja kaivella peli sieltä esiin on joskus este innostumiselle.
Hyvä kommentti!  Minullakin oli tämä monesti "alibina" ettei viitsi sitä haitaria sieltä kapsäkistä kaivaa.  No myöhemmin sijoitin haitarin "näkösälle" siis koko ajan siinä hyllyllä tai penkillä (luonnollisesti pölyltä suojattuna).  Jopas onkin helppo nostaa peli syliin ja alkaa soittelemaan!
Ellei tiedä minne on menossa, joutuu todennäköisesti jonnekin muualle!

pillimees

Jep,kyllähän tuo kyllästyttää. Maanantaisin tulee käytyä noissa kerhon harkoissa. Se riittää haitarinsoitoksi. Se,edellä mainittu,kaivaminen laukusta..ei viitsi! Keyboard on tuossa jalustallaan käyttövalmiina,sillä tulee enimmäkseen soiteltua. Ns "haitarikipaleet"tietty soitan kurtulla,koska kiipparissa ei tuo haitarisound ole oikein kohillaan.

usko

Ei pie pahkuta väkisin jossei huvita. Se tappaa motivaation.
Mullaki on laukku vintillä ja haitari olkkarissa. Joka päivä soittelen muijjan kiusaksi.

olli

Joskus ei vaan huvita soitella.  Jonkun mestarin ohje oli, että soita sitten vaikka "Metsäkukkia", kerran päivässä pitäisi haitari ottaa syliin!
Ellei tiedä minne on menossa, joutuu todennäköisesti jonnekin muualle!

usko

Tapahtuukos haitarilla tätä ilmiötä niin kuin klarinetilla, että se ''menee tukkoon'', jos ei soita pitkään aikaan?

maestro

Minun mielestä kyllä.Oon huomannu kun on pitkän aikaa soittamati,ni äänet ei avaudu niinkuin normaalisti.Tovin kun soittelee kovasti ni taas kuuluu..
"kouvolanpeli" Cassotto 50,"kultahäkki"maestro-58,roland fr-3sw

ftamt

Tuo haitarin äänen kuuleminen on myös mielialakysymys tai jostain muusta johtuva asia. Sama soitin kuulostaa toisina päivinä hyvältä ja toisina ei juuri miltään. Olisikohan soittajakin välillä epävireessä, kun vireystila ei ole joka päivä samanlainen. Tasaisessa huonelämmössä säilytettävä haitari ei voi muuttua niin paljon, vaan vika on omien korvien välissä. Huonompina päivinä soittaminenkaan ei tästäkään syystä maita.
Toivo

pianohessu

Tässä on tullut kysymykseen tavallista ihmistä lähellä olevia vastauksia. On pidetty aivan jokapäiväiseen mielenlaatuun käyvänä tilannetta, jolloin ei aina "hotsita". Hyvä näin. Jos taas hakee vastauksen iltapäivälehdistä (joita kutsun vappulehdiksi) tai kun menee livauttamaan asiantuntijoille ettei jokainen päivä olekaan samanlainen, niin diagnoosi tulee kuin apteekin hyllyltä, mikäli vertaus tässä kohdassa sallitaan: Sinulla on vakava kaksisuuntainen mielialahäiriö, josta ei selviä ilman akuutin vaiheen laitoshoitoa, pitkää kuntoutusta ja raskasta lääkitystä.

Parempi siis ensin kysyä kavereilta.

Johan

Lainaus käyttäjältä: olli - 05-10-2016, 11:26:29
Joskus ei vaan huvita soitella.  Jonkun mestarin ohje oli, että soita sitten vaikka "Metsäkukkia", kerran päivässä pitäisi haitari ottaa syliin!

Mestarit ovat erikseen. Minä olin soittammatta Metsäkukkia ja Jätkän humppaa useamman vuoden etsien mielekäämpää soittamista ja se vaikutti positiivisesti.
Valitettavasti yleisöä palvellakseen niitä joutuu aina silloin tällöin soittamaan, pyytämättä en silti soita koskaan.

Johan

mahu

"Paljon onnea vaan" kannattaa opetella. Edes yksinkertaisesti. Voi tulla yllätyksenä juhlissa kun pitää se soittaa eikä olekaan etukäteen palautellut mieleen. Eikä siinä voi sanoa että "en osaa". Moniosaajathan vetää vaikkei ole koskaan soittanukkaa.

olli

#13
Lainaus käyttäjältä: Marko - 17-10-2016, 12:10:08
"Paljon onnea vaan" kannattaa opetella. Edes yksinkertaisesti. Voi tulla yllätyksenä juhlissa kun pitää se soittaa eikä olekaan etukäteen palautellut mieleen. Eikä siinä voi sanoa että "en osaa". Moniosaajathan vetää vaikkei ole koskaan soittanukkaa.
Olipa työlästä löytää youtuubista kappale haitarilla - no yksi löytyi tähän mennessä
https://www.youtube.com/watch?v=O9qMc8QcWrU
lisää ja erikoisempi
https://www.youtube.com/watch?v=
vielä yksi - hän treenaa kappaletta
https://www.youtube.com/watch?v=m40aVmFBTic
Ellei tiedä minne on menossa, joutuu todennäköisesti jonnekin muualle!

Henir

Kesällä minut huijattiin vierailevaksi tähdeksi faijani yhtyeen mukaan yhdelle höpsölle synttärikeikalle (oikeastaan ensimmäinen kunnon esiintymiseni jonkinlaisen yhtyeen kanssa!). Oishan se pitänyt arvata että aloitetaan soittamalla juurikin kyseinen synttärilaulu. "Noniin, nyt soitetaan 'Paljon onnea' deestä, ootteko valmiit!". Tiesivät hyvin etten mä ollut sitä ikinä tajunnut edes opetella joten aika perstuntumalta lähti ja kunnolla nuotin vierestä korkeimmassa kohtaa! Mutta ei se haitannut, tilaisuus ei ollut kovin vakavamielinen, kaikilla oli hauskaa ja sitten se oikeasti harjoiteltu materiaali raikasi ilmoille ihan hyvin. Olin salaa jopa vähän ylpeä ja kiitin itsekseni etenkin yhteisiä tunteellisia hetkiä metronomin kanssa.

Harjoittelusta, erilaisista päivistä: olen myös huomannut että joskus sormista ulos tuleva materiaali kuulostaa vaan lässähtäneeltä, joskus puolestaan jotenkin erityisen värikkäältä. Kai se on joku kummallinen mielentilajuttu. Joskus kaikki onnistuu hämmästyttävän hyvin, välillä ei osaa mitään ja sormet eivät tottele yhtään. Kyllä mä yritän joka päivä silti ottaa kurtun hyppysiin ja vähintään jonkun rallatuksen luritella, tai ehkä sahata vähän jotain sävellajia. Joskus se jääkin siihen. Välillä tauon jälkeen kaikki taas sujuu jotenkin paremmin kuin ennen. Jännää.

Työpaikkamme musiikkikämpässä tulvi taannoin (sinne meni kitaroita ja vahvareita, kaappeja yms., erittäin ikävä juttu), mutta uusi tilapäinen harjoitustila löytyi tyhjillään olevasta toimistosiivestä. Se on tosi kummallinen ja aavemainen paikka pelkkine ikkunasta tulevine valoineen ja rikkinäisine toimistokalusteineen, hyvin mielenkiintoinen harjoitteluympäristö. Ei kuulemma kuulunut asutettuun siipeen vaikka kuinka koitin revitellä. Hyvä niin.

Firotti

Aikaisemmin tuli enimmäkseen soiteltua melko suppeaa valikoimaa  liian vaikeita kappaleita ja homma rupesi tympimään kun kyllästyi aina vaan samoihin biiseihin eikä valmistakaan oikein tullut.

Päätin sitten keskittyä toistaiseksi nuotin lukemisen harjoitteluun ja hankin suuren määrän uutta soittomateriaalia ja aloin käymään niitä läpi nuoteista lukien, enkä enää yrittänytkään saada kappaleita valmiiksi. Tällä kuviolla on into pysynyt korkealla jo useamman vuoden putkeen.

Ahvenaisen "Harmonikat soimaan" sarja on ollut oikeastaan minulle  pelastus. Näissä vihkoissa on jokainen kappale sovitettu enintään yhdelle aukeamalle, eikä näin nuotista soittajan tarvitse hermoilla sivun kääntämisen kanssa. Muutenkin ovat kätevät säilyttää ja käyttää ja sisältö on laaja ja parasta mahdollista. Malttamattomana odotellaan seuraavan vihkon ilmestymistä. Toivelaulukirjat ovat myös olleet käytössä.

Nyt aloin kokeeksi taas reenaamaan paria vaikeampaa kappaletta. Homma edistyy nyt paljon ripeämmin kuin ennen kehittyneen nuotin lukutaidon ja  sormitustaidon ansiosta. Aika piristysruiske :).

Myöskin laitoin soittotyöpisteen kuntoon. Hankin liukuovikaapin johon sijoitin nuotit ja harmonikan. Kaapin seinästä kääntyy esiin valaisimella varustettu nuottiteline johon menee viisi A4 arkkia vierekkäin.
Tuoli pitää nostaa kaapin viereen kun alkaa soittamisen.

Soitinta on myös tullut vaihdeltua vaihtelevalla menestyksellä. Luopumisen jälkeen kohta jo kaipaa vanhaa takaisin. Useampi peli mielestäni kannattaa omistaa, niin ei rupea ääni tympimään.

YouTuubista kun kuuntelee jonkun mestaritulkinnan, niin heti on päästävä sen jälkeen itsekin soittamaan :P. Seuraavaksi pitää ehkä virittää juutuubi soittopisteelle soitonopettajan virkaa toimittamaan ;D



olli

Eipä nykyisin ole kyllästytty! Tänään, kuten lähes joka päivä, on haitari ollut reilun tunnin sylissä.  Kerhossamme on kerrallaan muutama kappale, joita opetellaan/harjoitellaan opettajan johdolla.  Nyt on työn alla vanha tuttu Emma-valssi, mutta mielenkiintoisena sovituksena (Seppo Leino).  Opettelen siihen kakkosäänen.  Sovituksessa on runsaasti 1/8-nuottien "lirutuksia", mutta soinnuissa.  Seppo on laittanut siihen vielä C-osan, joka lienee harvinaista.  Toinen harjoituskappale on Rakkaus Lappiin, mutta toistaiseksi yksiäänisenä.  Opettaja-Seija on tehnyt siihen haastavan basson, joten ei ole perinteistä "humpappaata"!  Lisäksi treenaan kerhomme joulutapahtumaan kerhomme kappaleista "Lehdetön puu" ja "Metsäkukkia" kakkosääntä.  Haastetta riittää!

Kerhossamme on tapana "soitella" aiemmin opittuja kappaleita eka tunti porukan toiveiden mukaan.  Olen tässä osiossa "varajohtajan" ominaisuudessa eli lasken kappaleet käyntiin.  Sekin opettaa, kun on tusinan verran soittajia kerralla koossa.  Toinen tunti mennään sitten Seijan johdolla!

PS.  Perustaessani parin kaverini kanssa Aleksin Harmonikkakerhon reilut viisi vuotta sitten oli tavoitteena saada kokoon tusinan verran soittajia.  Nyt on sitten se tavoite täyttynyt!
Ellei tiedä minne on menossa, joutuu todennäköisesti jonnekin muualle!

olli

Tänään tein "rekordin"!  Asetin tavoitteekseni, että harjoittelen yhdestä kappaleesta vain kaksi peräkkäistä tahtia - harjoittelen puolin tuntia.  Ajattelin, etten jaksa ja sorrun kappaleiden soitteluihin. Tavoitteeni kuitenkin täyttyi - kahden tahdin pätkää tuli harjoiteltua lähes tunnin verran.  Tilannetta helpotti se, että vaihdoin haitaria aina 10 minuutin välein.  Aloitin tutulla Bugarilla, sitten Titano, Viipurin kukka, Kouvolan Kravatti ja lopuksi Kouvolan Fantasia.  No Fantasialla alkoi jo mennä "sormet solmuun" joten lopetin tältä päivältä!  Session jälkeen alkoi tuntua, että alkaa sujua.  - No saapi sitten nähdä?
PS.  Lisäksi vaimoni oli imurihommissa, joten ei häntäkään häirinnyt tämä kahden tahdin treenaus!
Ellei tiedä minne on menossa, joutuu todennäköisesti jonnekin muualle!

Reppumies

Mikä oli kappale, mitä harjoittelit? Varmaankin joku kimurantti, kun noin pitkään kahta tahtia.

olli

#19
Lainaus käyttäjältä: Reppumies - 24-11-2016, 12:53:36
Mikä oli kappale, mitä harjoittelit? Varmaankin joku kimurantti, kun noin pitkään kahta tahtia.
No ei mikään erityisen kimurantti "Metsäkukkien kakkosääni" B-osan loppu.  Taitaapi olla pelkkä dm-asteikko?  Mutta kun vanhan miehen sormet tahtoopi mennä metsään.  Tänään jatkoin treeniä ja harjoittelin saman kappaleen B-osaa kokonaisuudessaan (15 tahtia) tunnin.  En siis soittanut tätä kappaletta kokonaisuudessaan kertaakaan enkä muitakaan kappaleita.  Päätin toteuttaa opettajani Seijan ohjetta, että pitää treenata eikä soitella.  Eräs toinen opettajani kertoi taannoin, että hänen opettajansa oli pannut oppilaansa soittamaan paria tahtia koko viikon - eikä sitten mitään muuta.

Tällaisenkin kommentin sain:
"Oikea meininki! Joku alan guru onkin sanonut, että vaikka viikko yhtä tahtia, niin että se varmasti sujuu, ja silleen koko kappale haltuun. Ja sitten kun sen on saanut kahlattua niin, että ilman pahvia pääsee kipaleen läpi, niin on jo suurinpiirtein viisi prosenttia siitä, miten se sitten lopulta esitetään. Helppoa, eikös vain"

No heleppoa kuin rieskan syönti: "laijasta aloittaa"!
Ellei tiedä minne on menossa, joutuu todennäköisesti jonnekin muualle!