18-09-2021, 00:11:29

Uutiset:

31.7.2021 - Vapaalehdykän foorumi päivitetty uusimpaan versioon. Kirjautumisessa on ilmennyt ongelmia. Pääset kirjautumaan sivustolle vapaalehdykka.net/forum/index.php?action=login


Suomen Harmonikkaliitto

Soundimuutos 1950-luvulla

Aloittaja Periskooppi, 22-10-2018, 17:12:41

« edellinen - seuraava »

Periskooppi

Monessakin yhteydessä viitataan ns. "aidolta vanhalta" peliltä kuulostavaan sointiin. Oma käsitykseni noin soundillisesti olisi, että vielä 1950-luvulla Kouvolan Kuninkaat, Kuningattaret ja Lollomaestro kuulostaisivat vielä "vanhoilta 1930 - 1945 peleiltä", ja että varsinainen soundimuutos olisi tapahtunut vasta ns. Kultahäkin ilmaantuessa markkinoille? Itselläni ei ole enää kummankaan aikakauden peliä, eikä varsinkaan tuota 1950-luvun peliä ensinkään ole koskaan ollutkaan, joten tuo äänellinen muutos soitinmalleittain olisi mielenkiintoista saada selville.  ::)

Olen nyt viitannut vain Kouvolan tehtaan malleihin, mutta mitenköhän muut kotimaiset ja ulkomaiset valmistajat asettuvat tuohon aikakauteen? Suomen Soitin, Soitintupa, Kukkola & CO, Majaniemi, Taskula / Paolo Soprani, Hohner,  jne. Mitkä mallit mistäkin merkistä, vai olisiko niin mielenkiintoista tilannetta, jossa runko olisi sama, mutta soundi aivan eri, jolloin virityksellä ja kielisarjalla tms. olisikin joku riittävän merkittävä kokonaisvaikutus soinnin muuttumiseen.

Käsityksiä "vanhaltakuulostavasta" soittimesta on varmastikin monia, varsinkin, kun osa 1920-luvun peleistä saattaa jonkun korvaan muistuttaa enemmän 1960-luvun peliä kuin noita sodanajan ja/tai heti sodan jälkeen käytössä olleita soittimia. Omiin korviini sota-ajan pelit ja osa 1950-luvun harmonikoista (kotimaisista) kuulostavat vähintään sukulaissieluilta jollei nyt sitten ihan "kaksosilta". Varmaankin osittain samoista syistä ns. nykyretromallit eivät pääse 100%sti samaan narina-asteeseen kuin esikuvansa, vaikka niiden äänikertarakenne 8-8-8-16 olisikin juuri tuota 1930-1940-luvulla vallalla ollutta asetelmaa. Varhaisissa 1950-luvun maestroissa saattoi olla 4-8-8-16 äänikertarakenne, mutta kuitenkin ns. vanha narisevasoundi. Narisivatko ne jo uutena?


Mikä tai mitkä tekniset yksityiskohdat muuttuivat 1950-luvulla niin, että sointi alkoi "narista" vähemmän?

Olen itse soittimia availtuani huomannut, että ainakin yhtenäisestä materiaalista (ei rekisterikoneistolla pilkottu) valmistetulla välikannella saattaisi olla jotain tekemistä asian kanssa olipa se sitten puusta tai alumiinista valmistettu eli välikannen materiaalilla yllättäen ei niinkään paljon merkitystä, mutta sen sijaan kopan ilma-aukkomäärällä ja läppien huovattomuudella taas näyttäisi olevan jotain vaikutusta asiaan. Onko noissa mainitsemissani 1950-luvun peleissa kielipenkkeihin sijoitettu rekisterikoneisto vai onko se välikannessa?


Joka tapauksessa olettaisin, että kaikki olisivat enemmän tai vähemmän yksimielisiä siitä, että harmonikan ääni koki suurehkon muutoksen 1950-luvun loppupuolella. Minusta tuo muuttunut soundi vaikuttaisi vieläkin uusien harmonikkojen sointi-ihanteeseen, eli sitten 1950-luvun jälkeen ei olisi vastaavaa muutosta koettu.


Pete85

Lainaus käyttäjältä: Periskooppi - 22-10-2018, 17:12:41
Joka tapauksessa olettaisin, että kaikki olisivat enemmän tai vähemmän yksimielisiä siitä, että harmonikan ääni koki suurehkon muutoksen 1950-luvun loppupuolella. Minusta tuo muuttunut soundi vaikuttaisi vieläkin uusien harmonikkojen sointi-ihanteeseen, eli sitten 1950-luvun jälkeen ei olisi vastaavaa muutosta koettu.

Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Jos asiaa ajattelee niin, että yksi soittaisi vaikkapa 80-luvun Piginillä, toinen 2000-luvun Bugarilla ja kolmas esimerkiksi 60-luvun kouvolan tehtaan soittimella, en usko että sokkotestissä pystyisi kovinkaan moni sanomaan miltä vuodelta mikäkin soundi on. Poikkeuksena ehkä 70-80 luvun Traviatat, joiden soundi kyllä poikkeaa muista ja on mielestäni helposti tunnistettavissa.

Uusimmista soittimista Beltuna on ainoa, jossa on minun mielestäni havaittavissa jotain uutta soundillisesti (tämä ei ole mainos!). En sano oliko se hyvä vai huono, kun nopeasti kokeilin sellaista viimeisellä harmonikkaristeilyllä mutta joka tapauksessa se erottui muista "uutuuksista".

-Pete

Periskooppi

22-10-2018, 20:46:46 #2 Viimeisin muokkaus: 22-10-2018, 21:43:30 käyttäjältä Periskooppi
Niin, tuo "uutuus" eli supercassotto tai doublecassotto on sekin 1950-luvulta, jolloin ranskalainen Cavagnolo sen kehitti soittimiinsa. Suomessa tuollaiset harmonikat alkoivat laajemmassa mittakaavassa ja suuremmalle yleisölle näkyä vasta Primus Ikaalisen ranskalaisten soittajien myötä.

Suomessakin kehiteltiin 1950-luvulla tuollaista supersoft-soundia Kouvolan Fantasia-malliin, mutta minä en tiedä, oliko siinä kyse cassottokammion muunnelmasta, vai saatiinko yläsävelsarjaa pehmennettyä ainoastaan diskanttikopan rakenteella. Tästäkin soittimesta oli aikalailla samanoloinen kilpailijan tekemä "näköispainos" vuosia myöhemmin (Ramses), mutta senkään soundista tai rakenteesta minulla ei ole tietoa. Voisiko joku valaista? Muistan lukeneeni jostain myynti-ilmoituksesta, että Ramseksia oli ainakin 3-äänikertaisina versioina - mikä oli Kouvolan äänikertamäärä? Mikä oli diskanttikopan materiaali?

ftamt

Varmaankin jonkunlaista äänen muutosta tapahtui Kouvolan peleissä siinä vaiheessa, kun kielipenkeissä aiemmin liikkuneet vaihtajaliuskat muutettiin välikanteen. Harmonikkaan tuli paksumpi kaksinkertainen alumiinikansi, jonka sisällä liuskat liikkuvat. Tämä muutos tuli jo Kuningasmalleihin. Myös italialaiset kielet ovat erilaisia verrattuna 1930-1940 italialaisiin kieliin. Harmonikoissa tapahtui vähitellen monenlaisia muutoksia 1950-luvulla, kuten ääniaukkojen väheneminen diskantissa ja bassossa. On selvä ero, kun soittaa 1930-1940 lukujen välillä valmistetulla pelillä tai 1950-luvulla muutoksia kokeneella soittimella, vaikka olisi samat vanhan ajan äänet. Soittaja kuulee aina paremmin harmonikan sävyerot, kuin kauempana kuunteleva yleisö. Heidän korviinsa eri soitinten ääni kuulostaa enemmän samanlaiselta. Tietysti kuulokokemukseen vaikuttaa myös virityksen korkeus ja se, että kuinka suora tai huojuva viritys on. Tässä muutamia ajatuksia vanhemmista soittimista. Myöhemmän ajan haitareista ei itselläni ole kovin paljon kokemusta.Täällä on ollutkin melko hiljaista, joten jatkakaapa keskustelua omien tuntemustenne pohjalta.
Toivo

Periskooppi

22-10-2018, 23:01:19 #4 Viimeisin muokkaus: 23-10-2018, 10:54:43 käyttäjältä Periskooppi
Tuo onkin mielenkiintoinen huomio: kaikki eivät koe 1950-lukujen harmonikkojen ääntä samanlaisena sota-ajan harmonikkoihin verrattuna. Näin varmastikin on. Koen ja kuulen itse nykyharmonikkojen ja 50-luvun pelien välisen sointieron suurempana kuin 1930-40 pelien ja 1950-lukujen välisen eron. Hyvä! Erilaiset huomiot on rikkaus.

Tutkin Kouvolan juhlakirjasta paino- ja muita eroja, ja jostain syystä 1950-luvulla soittimien paino nousi n. 2 kg 50-luvulta 60-luvulle mentäessä. Muita muutoksia oli äänikertarakenteen  ja siten myös rekisterikoneiston muutokset, diskanttikopan materiaalin muuttuminen puusta alumiiniksi, kovalaattakielien ilmaantuminen jne.

Viljo

Soundimuutoksiin vaikuttaa myös materiaalien ikääntyminen. Puun solukossa esim. huokosrenkaat :hajoavat vuosikymmenten saatossa. Tällöin puun kosteuseläminen pienenee. Tässä muutama muu pointti:

Kielisoittimista on tehty enemmän tutkimusta, eikä tuloksia voida verrata harmonikkoihin. Esimerkiksi kitaran "normaali" soitto keskiverto- tai korkeassa kosteudessa kasvattaa puun jäykkyyttä ja laskee akustista häviökerrointa. Tämä on tärkeää soittimille, joissa tarvitaan resonointikoppaa äänen vahvistamiseksi.

Toisaalta myös kannen viruminen kielipaineen alla muuttaa pysyvästi kantta. Harmonikassa ei puolestaan ole mitään, minkä johdosta puuosiin tulisi virttymistä. On saatu selville (kielisoittimissa), että virttyminen edesauttaa äänivärähtelyjen absorboitumista materiaaliin, joten soittaminen kiihdyttää soittimen "parantamista". Toisin sanoen soinnista tulee nopeammin soinnikas ja resonoiva, kun soitinta soittaa.

Harmonikan osalta tilanne on kuitenin täysin eri kuin kielisoittimissa. Vapaalehdykkäkieli ei tarvitse kaikukoppaa kuuluakseen yleisölle. Soundimuutokset tulevat siis eri tekijöistä.
Otsa kurttuun ja kädet hanuriin!

Marko

Paksumpi puu lisää ääneen tummuutta. Noi vanhemmat pelit on aika yksinkertaisia ja sirosta materiaaleista tehty. 50-luvun jälkeiset pelit alkaa olemaan pyöristettyjä ja virtaviivaisempia mikä lisää sisäpuolelle paksumpia puuosia ja liimaamisen viidakkoa. Oma mielipiteeni on että tämä kaikki muotoilu on jäykistänyt koppaa ja tummentanu ääntä. Kyllä sen painossakin huomaa. Taitaa selluloidikin olla vanhoissa peleissä paljon ohuempaa?

Viljo

Selluloidi on kutakuinkin yhtä vahvaa niin vanhoissa kuin uusissa peleissä. Se on noin 0,75 mm paksua. 1930-luvun peleissä on käytetty myös kangasta puurungon ja selluloidin välissä. Eli periaatteessa pinnoite on vähän paksumpi noissa kuin nykyisissä peleissä.

Selluloidi voi vaikuttaa rungon soundiin, kun materiaali kutistuu koko ajan. Vuosikymmeniä vanhoissa harmonikoissa selluloidi kiristää koppaa enemmän kuin uusissa peleissä.
Otsa kurttuun ja kädet hanuriin!

Periskooppi

Tässähän on tullut aika monta selitystä sille, mistä ns. "ajan patina" harmonikan ääneen muodostuu. Ns. uusvanhoilla peleilläkin on siis toivoa päästä jossakin vaiheessa "narisevien kurttujen" kerhoon, jos eivät ole kovin puisevia, koska laihdutuskuuri ei taida minkään jyrsimenkään avittamana oikein onnistua.

Koetan vielä vertailla kuninkaan ja Lollomaestron soundieroa, koska minusta kuulemani kuninkaat ovat soundillisesti yllättävän lähellä noita 30-40-lukujen pelejä, vaikka ainakin välikannen osalta rakenne olisikin erilainen. Lollo lienee ainakin Kouvolan juhlakirjan mukaan lähempää sukua kultahäkkimaestrolle, joten jotakin soundieroa noiden välillä pitäisi sitten olla?

Olen joskus kuullut tai lukenut, että kielet olisi johonkin maailman aikaan hiottu eri suuntaan kuin nykyisin. Jos tuo on totta, niin tuollakin voisi olla vaikutusta asiaan.

Kiitokset kaikille keskusteluun osallistuneille! Jatkan kadonneen soundin metsästystä nyt hieman valistuneempana 😀