Suomen Harmonikkaliitto

Virittäminen

Aloittaja bazz, 17-04-2021, 19:12:15

« edellinen - seuraava »

bazz

Hei.

Lähinnä Viljolle ja muille virittäjämestareille kysymys. Kuinka tarkkaan harmonikan saa viritettyä? Lähinnä tarkoitan, että montako senttiä mielestänne saa heittää, että soittimen voi sanoa olevan vireessä. Tokihan tuo riippuu myös sävelkorkeudesta, mutta noin yleensä ottaen.

Lisäksi toki olen itsekin huomannut, että virehän heittää myös lämpötilan ja kosteuden (auringon pilkkujen määrän ja kuun asennon) mukaan. Vai onko loppujen lopuksi tärkeintä miltä se kuulostaa korvaan?

Toinen kysymys liittyen virittämiseen. Miten nuo vanhat 16+8+8+8 äänikertaiset on tyypillisesti viritetty? Ja oikeastaan uudemmatkin, esim. Traviata. Eli paljonko 8' äänikertojen ero toisiinsa nähden on? Onko alle ja yli viritetyt äänikerrat viritetty yhtä paljon ylös ja alas, vai onko toista viritetty enemmän ylös tai alas?

Viljo

Vireys on aina suhteellinen, joten jos mittarilla katsoo kaikki äänet erikseen, voi mennä metsään. Esimerkiksi, jos viritys on tehty vaikkapa a=441 Hz ja mittaat soittimen vähän lämpimämpänä päivänä, viritys on noussut hieman. Usein sangen tasaisesti, mutta noussut kuitenkin. Pitää siis kuunnella kokonaisuutta, ei mitata yksittäisiä kieliä. Mitään sellaista tarkkaa senttimäärää on hankala sanoa epävireisyydelle, mutta hyvä neuvo on, että jos oktaavi pysyy 3 sekuntia huojumatta, niin silloin on riittävän hyvässä vireessä. Isoissa kielissä korva antaa anteeksi isommat heitot kuin pienissä kielissä, joissa epävireys kuuluu korvaan jo 1-2 centin heitossa.

Suurin yksittäinen tekijä virityskorkeuteen on ilmavirran määrässä. Toisin sanoen painemittarilla saadaan valvottua viritysolosuhteet mahdollisimman tasaisiksi.

Vanhan ajan virityksissä on eri versioita aika paljon. Kouvolalaiset ovat erilaisia kuin viipurilaiset ja nämä ovat erilaisia ulkomaisiin aikalaisiinsa verrattuna. Ylä- ja alapuolelle viritetyt äänet ovat vanhan ajan virityksessä epäsymmetrisesti suhteessa toisiinsa. Nykyisissä musettevirityksissäkin käytetään tällä tavalla, jotta saadaan "kiva valssiääni" ja "voimakas valssiääni" eri koplareilla. Älkää kuitenkaan halutko skottilaista mussettea, sillä se on jo kova epävire meikäläisten korvaan - myös puolikuuroille.
Otsa kurttuun ja kädet hanuriin!

Jambalaya

Kun näitä viritykseen liittyviä asioita kyselee, niin yleensä saa epämääräisiä vastauksia. Virittäjät  ovat halunneet pitää menetelmänsä salaisuutena. Nykyaikana kun kaikki voidaan mitata hyvinkin tarkasti, tietojen panttaaminen lienee turhaa. Kysyttäessä eksaktia tietoa vaikkapa vanhan ajan kouvolalaisten vibraatoista, sitä ei löydy keneltäkään.

Uusista haitareista ei saa vanhojen kouvolalaisten (16+8+8+8) soundia vaikka mihin suuntaan viilaisi. Esimerkkinä vaikkapa kouvolalainen uustuotantokravattimalli aikanaan.
Jos ylä- ja alapuolen vibraatot ovat yhtä suuret, niin sieltä kuuluu soitettaessa vain yksi vibraatto, joten niihin pitäisi saada jonkinlainen ero.

Minulta saat matemaattisen tarkan kravattimallin virityskaavion, kun lähetät sähköpostiosoitteesi vaikkapa yksityisviestinä. Sen oivaltamiseen piti mitata vuosien varrella monen vanhan haitarin viritys ja saada se matemaattisesti järkevän taulukon muotoon. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, vibraattojen välisen suhteen löytää luonnosta vaikkapa  männyn kävyn päätä tarkastellen! Avainsana on Fibonaccin lukujono. Tuskinpa vanhan ajan virittäjän matemaattiset tiedot ylsivät kovinkaan pitkälle, mutta korva sanoi sen mikä matematiikalla pystytään todistamaan.
Kaikki on matematiikkaa. Musiikki on pelkästään sitä.

bazz

Tämä viritysasia nousi itselläni mieleen lähinnä siitä syystä, koska jokin aika sitten hommasin soittimen, johon on (ainakin mielestäni) viilattu oikein reipas musettevire. Moiselle sirkkelinterän vingutussoundille ei mulla ole käytännössä mitään käyttöä ja haavena olisi saada soittimeen sellainen perinteisempi "vanhan ajan" valssiääni.

Soitinhan ei siis itsessään ole mikään vanha (no 25 vuotta kuitenkin) ja viisiäänikertainen (16c+8+8c+8+4). Tokihan tuohon ei ole mahdollista saada mitään autenttista vanhanajan ääntä, koska osa äänikerroista on cassotossa, mutta se ei ole tarkoituskaan. Kunhan joku nätimpi kuin tuo nykyinen. Onneksi rekisterivaihtoehdoista löytyy myös normi 8c+8, joten se perinteinen valssicassotto on käytettävissä. Tuo 8+8c+8 ei vain käy mun korvaan.

Lähinnä mietityttää se, kuinka paljon kieliä yleensäotten kärsii viilata? Ajan takaa lähinnä sitä, kun tuossa soittimessani on siis alasviritetylle 8' äänikerralle näytetty viilaa aika reilusti (ainakin omaan silmääni). Matalimmilla äänillä viritysmittari näyttää "pahimmillaan" noin 25 senttiä alle. Vai onko se paljon, en tiedä kun en ole ammattilainen? Nythän se pitäisi viilata takaisin ylös (jos mahdollista). Kieli varmaankin "menettää" jotain ominaisuuksia, kun sitä viilataan? Vireessä pysyminen?

Olen jonkun verran treenaillut virittämistä itsekin, joten tiedän periaatteen ja vähän käytäntöäkin aiheeseen liittyen.

Viljo

Tuo kuulostaa siltä, että itse olisin vähän varovaisempi sen virityksen suhteen. Siis jos niitä on jo viilattu paljon ja vielä pitäisi viilata huomattava määrä (toiseen suuntaan?), niin epäilen ettei kielet kestä sitä. Tai kestää ne sen mekaanisen työstön, mutta ongelmia saattaa tulla erityisesti pienten kielten kanssa. Saksassa kun kävin bandoneonfirmassa, niin tästä viritystason muutosta keskusteltiin. He pitivät 2-3 Hz eroa (keski-A) kohdalla maksimina, mitä voi tehdä. Ja siinäkin on pirullinen työmäärä. Sinulla se muutos olisi juuri tätä luokkaa.
Otsa kurttuun ja kädet hanuriin!

Periskooppi

#5
Ennen kuin menet muuttamaan liian suureksi vibratoksi katsomaasi virettä, tee seuraava:

1.
Jos sinulla on soittajatuttu, jonka voisit pyytää soittamaan omaa harmonikkaakin 8+8+8-rekisterillä esim.
ranskalaistaa valssia, Äänisen Aaltoja tms. Mene n. 4:n metrin päähän soittajasta kuuntelemaan.

2.
Jos sinulla ei ole soittajatuttuja, niin äänitä soittoasi juuri tuolla samaisella rekistereillä hieman tai paljon kaikuisassa tilassa niin, että äänittimen mikrofoni on n. 3:n metrin päässä. Kuuntele äänitys.

Jos olet toiminut pilkuntarkalleen, kuten mainitsin, niin saatat havaita äänen kuulostavan paremmalta kuin aikaisempi mielikuvasi siitä. Jos et edelleenkään pidä kuulemastasi, tarkista vielä, ettet vahingossa ole käyttänyt 8+8-rekisteriä, jossa on vain ääripäät mukana ja jota jotkut kutsuvat myös musetteksi (Italian Musette tai Scottish Musette tms).

Olet varmaankin kuullut sanottavan, että haitari kuulostaa parhaimmalta järven toisella puolen kuunneltuna? Vaikka sanonnassa onkin hieman pilkkaa, niin totta toinen puoli. Riitelevät intervallitkin kuulostavat kauniimmalta, kun soittajat ovat etäällä toisistaan verrattuna esim. siihen, että yksi ja sama soittaja soittaisi tuon intervallin.

Sama pätee rajuimpiin musettevirityksiin: soittaja saattaa itse kuulla oman soittimensa äänen jotenkin viallisena tai vähintään rumana, mutta naapurisoittajat taas saattavatkin yllättäen pitää sitä rehevänä ja mehukkaana.

Näin kävi minullekin erään vanhemman musettepelin kanssa. Kun itse soittelin, niin ei tuo suurta ihastusta herättänyt, mutta kun äänitin sitä riittävän kaikuisassa tilassa, niin parempaa ei ollutkaan. Opin jopa itse pitämään soundista ilman tuota "etäisyyttä", ja vaimeammat valssivireet kuulostivat aika valjuilta.

"Riitelevät sisarukset ovat paremmin sovussa keskenään, kun eivät ihan naapureina asu."

bazz

En ole koskaan tykännyt musette saundista, en itse soittaen enkä muita kuunnellen  ;D  Jokaisellahan on oma mielipide mistä tykkää. Itse kun olen soittajana "nuorempaa" sukupolvea (70-luvulla syntynyt :D), niin minulle sen oikean 8+8+8 soundin voi kuulla vaikkapa Pedro Hietasen soitosta.

En näe soittimeni virettä kuitenkaan ongelmallisena, koska sitä kuitenkin voi käyttää "tavallisena" neliäänikertaisena. Haluaisin kuitenkin tuon ylimääräisen äänikerrakin hyötykäyttöön.

Mittasin tuossa keski A:n ja jos ajatellaan että siinä 8' cassotto äänikerta on 0, niin yliviritetty näytti +5 senttiä ja aliviritetty -10 senttiä siihen nähden. Tosin muita ääniä mitatessa huomasi, että ei tuota mitenkään tarkalla kädellä ole viritetty, eroja löytyy paljon. Siitäkään ei ole tietoa, milloin tuo viritysmuutos on tehty. Tehtaalta se ei ainakaan tuollaisena ole tullut.

Pitää kokeilla sievästi nostaa tuota viritystä ja kuunnella saanko toivomaani tuosta. Jos ei, tai kielet ei enää pysy viressä, tms. niin pitää harkita ko. kielisarjan uusimista. Ei varmaan halvin vaihtoehto, mutta kun soitin on muuten aivan timantti, juuri sellainen kuin olen aina halunnut..

Viljo

Okei. Vaikuttaa siltä, ettei tuossa sinulla ole ranskalaista mussetta. Eli se -10 on lähellä vanhan ajan viritystä niin kouvolassa kuin viipurissa kuin myös nk. amerikkalaista tai japanilaista viritystä. Jos näin, niin tuo aikaisempi arvioimani 2-3 Hz ero onkin enemmän 1-2 hz ero keksi-A-sävelen kohdalla. Eli alan pitää virityksen muutosta kohtuullisena työnä.

Veikkaisin, että osa mittaamistasi heitoista on ihan epävirettä. Niissä voi olla aika heittoja välillä yksittäisien kielien kohdalla.
Otsa kurttuun ja kädet hanuriin!

TLinden

Lainaus käyttäjältä: Jambalaya - 19-04-2021, 09:45:37Kun näitä viritykseen liittyviä asioita kyselee, niin yleensä saa epämääräisiä vastauksia. Virittäjät  ovat halunneet pitää menetelmänsä salaisuutena. Nykyaikana kun kaikki voidaan mitata hyvinkin tarkasti, tietojen panttaaminen lienee turhaa. Kysyttäessä eksaktia tietoa vaikkapa vanhan ajan kouvolalaisten vibraatoista, sitä ei löydy keneltäkään.

Mutta kun puhutaan tasavireisestä soittimesta, on tämä viritys hyvin hankala juttu. On olemassa useita eri viritysjärjestelmiä ja käytettyä järjestelmää riippuen eri intervallit ja sävellajit soivat eri tavalla, tasavireistä soitinta on kuitenkin mahdotonta saada soimaan ns puhtaasti, vaan viritys on aina kompromissi. Ja virittäjän korva tässä ratkaisee paljon. Nykyään on jo olemassa tietokoneohjelmia niin pianon kuin harmonikankin viritykseen, mutta ei niillä taida edelleenkään saada lähellekään niin hyvältä kuulostavaa temperointia, minkä taitava virittäjä tekee. Olen siis perillä lähes vain ja ainoastaan pianon virityksestä, mutta uskoisin tämän ihan saman tiedon pätevän myös harmonikan kanssa.