Suomen Harmonikkaliitto

Viipurilainen Kukkamalli

Aloittaja Viljo, 30-10-2011, 09:41:12

« edellinen - seuraava »

poikkikulma

Täältä Tampereelta löytyy Kouvolan Riikinkukko malli myynnissä Ahosen musiikkiliikkeessä antiikkisoittimet osaltolta siitä on aika hyvä kuvakin täälä netissä liikkeen sivuilla hinta 1950 e hyvän näköinen minusta eikä ole tuunatun näköinen ihan alkuperäisen näköinen . En osaa laittaa siitä linkkiä tänne kun oon niin tumpelo näitten koneitten kanssa mutta jos saatte haettua niin sieltä löytyy , on myös yksi viipurilainenkin luultavasti pyöreäkulmamalli kallis minusta 2100 e hintapyyntö palkeet uusittu mutta on myös alkuperäisen näköinen ja vielä antiikkisoittimet sivuilla on toinenkin viipurilainen mutta se on ihan outo en osaa sanoa yhtään mikä malli se voisi olla en löytäny sitä tuolta galleriastakaan kokeneemmat varmaan tuntee paremmin sen ´minäkin olen kiinnostunut siitä ihan mikä malli se on . Kaikki ovat ihan alkuperäisen näköisiä kyllä ei ole maalailtu . ::)

ftamt

Kyllä sitä näkee välillä kovia kiskurihintoja huonokuntoisista soittimista. Silloin kun harmonikan hinta ja laatusuhde on kohdallaan, niin ei se kauaa myyjän käsissä vanhene.
Antiikkia, antiikkia ohjelmassa taas arvioitiin 1920-luvun peli alakanttiin noin satasen tietämille. Kyllä vanhan suomalaisen 5-rivisen hinta saa mielestäni olla loistokuntoisenakin korkeintaan 2000 euroa. Romopianot ja mestareilla olleet pelit nimellä varustetut ovat sitten asia erikseen. Tässä minulla on 3-äänikertainen Dallapé vuodelta 1931.Siinä on 5-äänik.
basso, leukakoplari diskantin päällä ja tasan 5-oktaavia soivia ääniä. Ulkokuori on loisto-
kunnossa, mutta muuten peli tarvitsisi jo huoltoa. Sitä ei ole tehtaan jäljiltä koskaan viri-
tetty eikä nahkoja vaihdettu. Nahat ovat vieläkin uutta vastaavia, joten niitä tarvitse vie-
läkään vaihtaa. Tuohon aikaan osattiin parkita paljon kestävämpiä nahkoja, kuin nykyään.
Nykynahat ovat yleensä liian ohuita ja kovia.
Toivo

Hannu S

#42
Tuohon hintanäkemykseen, mikä olisi oikea hintataso, en enää nykyisin osaa ottaa mitään kantaa. Jokaisella saa olla oma mielipiteensä ja näkemyksensä soittimensa arvosta. Antiikkia ohjelman ns asiantuntijat eivät tienneet mistä puhuivat. Arvokkain minulle tarjottu vanha soitin on 40 000 euroa ja halvin ostamani soitin 400 euroa, joten hintahaarukkaa näyttää olevan. Kauppahan syntyy, kun ostajan ja myyjän näkemykset yhtenevät kauppaehdoista. Jos kaapinpäällä olevaa soitintaan rahankiilto silmissä haluaa pitää, niin laittakoon mieluimmin vaikka 500 euron seteleitä kehyksiin kaapinpäälle. Tietääpähän ainakin sijoituksensa arvon. Ja mikäli varmaa tuottoa sijoitukselleen haluaa, niin laittaa rahat pientä korkoa tuottavalle tilille ja kehystää kuitin kaapin päälle kultaraameihin. Tuijottelee sitten sitä.

Ymmärrän Toivon näkemyksen ja alan harrastajana mieleni tekisi yhtyä näkemykseen, mutta siihenkin sisältyy ongelmia ajatellen vanhojen soitinten taltiointia, mikä asiassa on kaikkein tärkeintä.

Kun löytää vanhan "aihion", mikä on kunnostamisen arvoinen ja haluaa tehdä sen entisöinti mielessä ammattitaidolla käyttäen asiansa osaavaa ammattimiestä, niin kustannuksia työlle tulee väkisinkin 1500 euron luokkaa soittimenkunnosta riippuen, mikäli työn teettää kokonaan ammattilaisella. Toki kustannuksissa pystyy säästämään, mikäli itselle on hankkinut osaamisen edes yksinkertaisten töiden tekemiseen kuten soittimen purkamiseen ja puhdistukseen ennen vientiä ammattilaiselle.

Vanha soitinaihio pitäisi saada hankittua 500 euroon, jotta pysyttäisiin alle 2000 euron hintakatossa. Ihmisluonne on vain sellainen, että jokainen kuvittelee sen vanhan kunnostamattoman isoisän soittimen arvoksi ihan jotain muuta kuin 500 euroa. Jos aihion ostaa liian kalliilla, säästetään ammattimiehen työstä ja käytetään asiantuntemattomia tekijöitä tai tehdään työ itse laittaen soitin pilalle. Arvostan käsityöläisammatteja ja hyvät tekijät ovat palkkansa ansainneet.

Tietyn hintaluokan asettaminen "vintage" harmonikalle on arveluttavaa, koska soitin ei ole taulua vastaava taideteos vaan ylläpitoa vaativa monimutkainen tekninen laite. Avain asia nykyisellä kokemuksellani on itse kyetä tutkimaan ostajana soitin riittävän tarkkaan, saada avata soitin ostotilanteessa ja siten pyrkiä itse määrittämään myytävän yksilön kunto, tarvittavat kunnostustoimenpiteet ja siten yksilön arvo, olipa sitten pyyntihinta mitä hyvänsä. Siksi vertailuille mitä missäkin on mihinkin hintaan tarjolla netissä en oikein voi antaa mitään arvoa. Tuntematta soitinta en voi niitä vertailla nettitietojen perusteella.

Näissä vanhoissa harmonikoissa on sama perusproblematiikka kuin vanhoissa autoissa. Harrastan myös vanhoja autoja. Esimerkkinä voin mainita, että viimeisin kunnostusprojektini hankintahinta oli 4000 euroa, entisöintikustannukset 7000 euroa ja omaa työtä 630 tuntia. Silti kaveri, joka on ostanut samanlaisen auton muutamalla tonnilla pitää sitä omaansa Suomen hienoimpana. Eipä siinä auta kuin suu auki vain kuunnella ja ihastella kaverin löytöä ja miettiä kuinka pöljä sitä itse onkaan. Taloudellisesti museointihommassa ei ole mitään järkeä. Vanhojen huonekalujen entisöinnissä on sama problematiikka. Uuden kaluston saat kaupasta halvemmalla kuin mitä pelkkä verhoilukangas vanhaan maksaa. Siinä vaan erottuvat erilaiset ihmiset mitä itse kukin arvostaa.

Vapaat markkinat hakee – toivottavasti - sopivan hintatason aikanaan. Sijoituskohteena vanha harmonikka ei kuitenkaan ole kaikkein parhaimpia. Suurimpana riskinä näen, että parinkymmenen vuoden päästä asiasta kiinnostuneiden joukko saattaa olla varsin pieni. Pahoittelen, että kirjoituksesta tuli pitkä, mutta aihe on varsin monitahoinen.

Tv, Hannu S

poikkikulma

Näinhän se asia on niinkuin Hannu kirjottaa olen Hannun kanssa täysin samaa mieltä noista hinnoista , tottakai jokainen haluaisi omastaan mahdollisimman hyvän hinnan mutta ei osata ajatella sitä ollenkaan että se entisöintikin maksaa , entisöikööt ite ensin ja sitten myy näkisivät samalla sen mitä se täysin kunnostettuna maksaa . Kävin huvikseni eilen paikan päällä katsomassa niitä soittimia sielä Ahosen musiikkiliikkessä sielä on se viipurin pyöreäkulmamalli palkeet uusiitu mutta mitään muuta ei ole tehty kokeilinkin sitä ihan uteliaisuuttani perhana näppäimet jäi koko ajan bassopuolella kiinni diskantissa klappia paljon että näppäimet vaan hyppivät kun sitä paineli ja omistaja vaan puhu että se on laitettu kuntoon joten sanoin että jos puolet hinnasta lasket niin kyllä sen joku voi ostaakin muttei tuolla muuten mitään tee jos sitä ei laita kuntoon 2100 e perhana hintaa. Omistaja puhu vaan että isävainaan jäämistönä jäänyt koko liike hänelle eikä ymmärtäny oikein mitään niistä vanahoista soittimista . Tunnearvohan on yksi myös joka vaikuttaa mutta kyllä hinnoissa pitää joku järki olla kuitenkin ja laskea sille työllekin jotain kun on jotain myymässä. Mut meitä on moneksi kaikenlaista , välistä oikein huvittaa kattoo noita myyntiilmoituksia niin kirjava skaala sielä on mut onneksi ainaki itse tiedetään oikeat hintaraamit jotenkuten heh , vai tiedetäänkö ?  ;D . Kyllä Toivonkin puheissa järkeä on tuo 2000 e on aika kova raha jo sekin mut hyvästä hyvä hinta on ihan ok mutta kunnostamaton on kyllä sitten ihan eri juttu taivas on kattona niinku tavatahan sanua Toholammilla  ;D

Johan

#44
Olen seurannut useita vuosia alan markkinointia etsiessäni harrastukseni parissa käytettyjen markkinoilta vanhempaa kalustoa. Käytännön syistä minulla ei juuri ole ollut mahdollisuutta hankkia noita kotimaisia -30 luvun pelejä sillä olen rajoittunut pianokahvaisiin peleihin joita noissa ikäluokissa tarjotaan hyvin harvoin ja silloinkin yleensä minulle sopimaton hinta on ollut esteenä hankinnalle. Joskus taas pelin ulkoinen olemus ei ole miellyttänyt, vaikka hintakin olisi ollut minulle sopiva.
Em syystä kotimaista tuotantoa minulla on vain -65 hankkimani Kouvolan Kultahäkki joka on ollut hintansa väärtti ja edelleen täydessä vedossa, mitä nyt palje on vaihdettu matkan varella ja viritystä tarkisteltu.

Ikaalisten museossa olen päässyt kokeilemaan Toivon entisöimää pianokahvaista  "Jukka" Kravattia ja pidin sen herkästä "kultahäkkimäisestä" kosketuksesta ja hienoista saundeista.
Ko. pelin kanssa oli "sinut" heti kun siihen pääsi käsiksi. Vastaavaa ei ole sattunut eteen pitkäaikaisesta jatkuvasta etsiskelyistä huolimatta.

Tuolla Poikkikulman mainitsemassa liikkeessä käytettyjen vaihtuvuus on havaintojeni mukaan huomattavan hidas, jos sitä vertaa alan muihin liikkeisiin.
Tulee mieleen vanha sanonta, "Ei se ole hullu joka pyytää, vaan se joka maksaa".
Toisaalta, kun löytää pelin jota on etsinyt mahdollisesti jo vuosia ja se tulee sitten vastaan ja osoittautuu asialliseksi siitä voi sitten maksaakin sen saadakseen, mutta "Järki joka hommassa vaikka vähäisempikin", kun tunnearvo on plokattu pois se tolkullinen hintakin yleesä löytyy.

Allekirjoitan myös tuon Hannun toteamuksen, että hinnan määrittely kokeilematta ja tutkimatta vanhaa peliä läpikotaisin on onnenkauppaa kuvien ja sanallisten kuvausten perusteella.
Em. syystä yleensä avaan pelin aina ennen kaupankäyntiä ja mikäli sitä ei saa avata tai ei saa auki en myöskään sitä yleensä osta.
Niiden pelien osalta, joihin liitty joitakin huomattavia kulttuuriarvoja saattavat pyynnöt nousta normaalin hintatason yläpuolelle ja niistä ehkä maksetaankin keräiljöiden piirissä, mutta on osattava havaita ne "vesterisen velipuolta" markkinoinissa käyttävät myyjät joilla on aina onget ulkona hyvin syötitettynä;-))

olli

Hankin Kouvolan Kravatin (vm 1939) itselleni 60-vuotislahjaksi vuonna 2006.  Olen tämän kertonut aiemminkin jossain ketjussa, mutta kun näyttää olevan uusiakin alan ihmisiä tässäketjussa, niin toistetaan pääasiat.  Olin himoinnut Kouvolan Kravattia vuosikaudet, selailin Huutonettiä ja siellähän olikin myynnissä, hintapyyntö 2700 euroa.  No ei mennyt kaupaksi.  Sain jotain kautta myyjän yhteystiedot ja soittelin.  Himo oli kova, joten pyrin tinkimään.  Kaupat tehtiin 2400 euroon.  Kävimme isäni kanssa pelin noutamassa.  Molemmat kokeilimme ja hyväksi havaitsimme.  Päätin kuitenkin parin vuoden kuluttua huollattaa pelin.  Ammatti-artesaani teki täydellisen kielihuollon sekä diskanttiin että bassoon.  Hintaa kertyi 1200 euroa.  Maksoin mielelläni.  Nyt peli on tosi hyvässä kunnossa ja vireessä.  On mukava fiilistellä, varsinkin kesäisessä luonnossa! :D
Ellei tiedä minne on menossa, joutuu todennäköisesti jonnekin muualle!

Viljo

Hinnoitteluun vaikuttaa mielenkiintoisesti myös ulkoasu. Jos ajatellaan näitä teräväkulmaisia koppia, kokoa 18x50 cm, niin kukkamallit, kravatit, nuolimallit, aurinkomallit, funkkikset, sarvimallit ja niin edelleen ovat teknisesti käytännössä identtisiä keskenään. Toki siellä on joitain pieniä eroja, mutta pääosin samaa materiaalia... Tästä huolimatta juuri Kouvolan kravatti on ikään kuin se kruunun jalokivi ja hinta sen mukainen. Vaikka lopulta opittiin pyöristämään kulmat, vuoden 1938 kieppeillä, niin kyllä ne vivut siellä sisällä olivat vielä samoja kuin aikaisemminkin...

Ihan btw-asiana muuten tuli tuosta kulmien pyöristämisestä mieleen. Suomessa oli selluloiditehdas Hki:ssä ja sittemmin Espoossa 20-luvulta alkaen. Tekivät lasten leluja, kuppeja ja ties mitä. Ainakin muotoilivat selluloidista esineitä, mutta vielä en ole tietoinen, että valmistivatko he myös itse materiaalia. Sitä ei tämän hetkiset lähteet kerro... Noh - tähän liittyy sitten eräskin oikeustaistelu isojen tehtaiden päällikköjen välillä. Se onkin sitten toinen asia, ja jätän teidät nyt asiasta vielä epätietoisuuteen. Pitää koko paketti saada ensin valmiiksi  :)
Otsa kurttuun ja kädet hanuriin!

poikkikulma

No joo näistä keräillysoittimista voi olla montaakin mieltä heh riippuu haluaako niillä soittaa vai haluaako pelkästään koristeeksi kokoelmaansa. On se minusta kyllä mukavampi jos se soitin toimiikin en ainakaan koristeeksi ole hankkimassa itselleni enkä kokoelmaa , ihan omaksi ilokseni hankin jos hankin , jaa onko niitä sellasiakin antiikkikauppiaita että polttaa pitää pois markkinoita sotkemasta johan on iso haitta sitten haitareista heh . Vielä noista liikkeistä en ole itse niistä ollut ostamassa mitään ainakaan vielä kunhan olen tiedustellut tämä Tampereen liike on jämähtänyt paikalleen alkuperäisen omistajan kuoltua ja poika on alkanut nyt sitä hoitamaan eikä osaa soittimista sanoa mitään koska ei tiedä oikein vanhoista soittimista mitään .
Jokainen varmaan itse tietää soittimien arvon parhaiten millä hinnalla sen haluaa hankkia ja haluaako sillä soittaa vai pitää pelkkänä koristeena . Toisaalta kyllähän se aina tuo hinta tuppaa ajan myötä nousemaan ja tämä tiedonsaantikin on parantunut nykyaikana paljon , esim  tämän tietokoneen avullakin löytää melkein mitä vaan jos tietoa haluaa kaikki melkein tietää kaiken kun osaa tällä koneella etsiä oikeasta paikasta , täältähän nämä keräilysoittimien hinnatkin ym tiedotkin löytyy. Se on tämä nykyajan media semmonen että se näköjään vaikuttaa kaikkeen . No kunhán tässä ajattelen asioita "ääneen "  :)

Hannu S

#48
Tuo Viljon esiintuoma asia, että 30-luvun soittimet ovat rakenteeltaan " samaa kamaa" on minusta hyvä lähtökohta, silloin kun hakee itselleen hyvää 30-luvun soittopeliä. Siinä on erinomaisen hyvä järkiperustelu soittimen valinnalle, jolloin soittimen kunto on ratkaiseva. Sitten on tunteisiin vetoavia perusteluja, joihin ei rationaalinen perustelu toimi - eikä tarvitsekkaan. Kaikilla meillä on tunne mukana myöskin kaupanteossa, vaikka kuinka yrittää itselleen vakuuttaa, että toimi järkevästi. Laitan oheen pari kuvaa kahden eri soittimen kielipenkistä. Kumman valitsisit, jos näkisit? Pelkästään soittamalla avaamatta kielipenkkejä ei vaurioita tiedä. Pilattu Stradivariuskin on arvoton. Sitten, kun löytää soittimen, missä järki- ja tunne syyt kohtaavat, niin kyllä siitä voi maksaakin, kun tilaisuus tulee saada juuri se mitä hakee. Jos silloin ei toimi, jää siitä vaan ikuinen harmittelu. Yleensä raha ei jätä sellaista kaihoa kuin toteutumaton unelma.

poikkikulma

Ymmärrän hvyin mitä Hannu tarkoittaa näinhän se on kieltämättä ,pitää tietää mitä on ostamassa , mutta hanuri ei ole mikään helppo tutkittäva jos ei ole aikaisempaa kokemusta soiitimen purkamisesta sitä ei tosiaankaan soittamalla selvitetä soittimen kuntoa , ala sitten tutkimaan sitä ja purkamaan "syvemmältä" jos sitä ei ennen ole tehnyt kielipenkkien irroittaminenkaan ei käy tosta noin vaan vaikka saisi siihen luvankin ne pitää osata laittaa takaisinkin sinne oikein ja oikeasa järjestyksessä , täältä kun on monenlaista asiantuntijaa niin kysynkin . Jos soittimen kielipenkistä on irronnut kielilaattoja pitääkö kaikki kielilaatat irroittaa ja laittaa vahaukseen uudelleen jos se vahaus on kovettunut ja pitääkö soitin virittää muitta mutkitta uudelleen jos tämä pitää tehdän vai säilyykö viritys kielissä ennallaan vahauskorjauksen jälkeen olen tutkinut tuola yhdellä myyjällä viipurilaista soitinta ja mieleni tekisi kovasti se hankkia mutta siinä on tämä vika kielipenkeissä muuten ne kielilaatat ovat ihan hyvän näköisiä sekä myös kileipenkit soitin on todella hyvä kuntoinen muutoin mutta varmaankin on ihan viipurin aikaiset vahaukset kielipenkeissä ,sen kunnostamisen takia ihan tätä kysyn kuinka mutkikas ja vaikea tuollaisen vian korjaus on kun aikaisempaa tietoa ei ole tallaisesta viasta .Millä tavalla erottaa katsomalla Italialaiset käsin fiilatut tai sakasalaiset Dixien kielet ulkonäöltään mikä ero niissä on metalliko vai ulkonäkö Soitintehhtaan soittimissahan on molempia . Onko jollain näistä jonkinlaista kuvaa laittaa tänne kuinka ne erottaa .  :o

ftamt

#50
Kyllä ulkonäkökin ratkaisee. Hienoimpiin malleihin on tehty paljon työtä. Vaikka rungot ja osat ovat samanlaisia, niin äänissä on isojakin eroja. Puulajit vaikuttavat myös. Mahonkiva-
nerista tehty kravatti soi paremmin kuin koivuvanerista tehty kravatti. Kannattaa tämäkin asia tutkia ostohetkellä kunnon ja kielien lisäksi.Italialaiset kielet on poikittain hiottuja ja kotimaiset ja saksalaiset pitkittäissuunnassa.
Toivo

PaRisto

Moro,

Ei taida 100% varmasti pitää paikkansa tuo hiontatyyli. Just auki olevassa itäsaksan ihmeessä Weltmeisterissä 2 äk, on hiontajäljet poikittain noissa kielissä. Ja luulempa että tuskin on itäplokin maahan tilattu kenkämään kieliä!

Itse olen sitä mieltä että jos yks kielilaatta alkaa irtoilla / heilua niin eiköhän ne muutki kohta joten jos kunnollista haluaa niin varmaan kaikki vahat olis hyvä uusia..

t. PaRisto

p.s. Tosin tuohon Weltsuun hakkasin ite nauloilla discon kielet kiinni (eri asia on noi oikeet antiikki vehkeet ja soittimet joilla oikeesti soitetaan eikä vain soitella   ;) )
PaRisto

ftamt

#52
Tässä puhutaan nyt ennen sotia tehdyistä suomalaisista HARMONIKOISTA eikä mistään itäsaksalaisista rimpuloista! Totta on, että niissä on poikkihiotut kielet. Oli niitä saksalaisia poikkihiottuja kieliä Aarne Kosken nimellä Saksassa tehdyissä peleissä jo 1920-luvun puolellakin, mutta 1930-luvulla Kouvolan, Viipurin, Elomaan, Taavi Kaplaksen ja Suomen Soittimen peleissä oli useimmiten pitkittäin hiotut Dixit. Elomaa alkoi ensimmäisenä tehdä omia kieliä, kun Kukkola ei enää suostunut välittämään Elomaalle Dixin kieliä. Weltmeisterin kielet ovat kyllä siistit ja hienon näköiset, mutta vertailevassa tutkimuksessani eivät pärjänneet Dixeille, joita monet harmonikkatehtaat käyttivät aikoinaan. Näitä kielisarjoja olen nähnyt Amerikan matkoillani vanhoissa Yhdysvalloissa valmistetuissa haitareissakin.
Toivo

ftamt

#53
Kerran on tullut vastaan sellainenkin Kukkolan peli, jossa oli italialaiset kielet, joissa hionta oli vinottain kielien päällä. Muistan hämärästi, että nuo erikoiskielet olivat normaalia kalliimmat ja niissä oli valmistajan nimi. Tekijää en muista, kun tapauksesta on 40 vuotta aikaa, mutta italialaiset kielet ne oli. Tosiaan Dixeissä on mukavan pehmeät matalat valssiäänet. Hohnerilla taisi olla myös poikkihiotut kielet jo 1930-luvulla. Yksi korjaajatuttavani teki testin alle 20 vuotta sitten omaan Viipurin sarvimalliinsa. Hän osti Kouvolasta uuteen kravattiin tarkoitetun italialaisen kielisarjan ja otti Dixit pois. Yllätys oli suuri, kun äänenlaatu ja soittoherkkyys laskivat dramaattisesti. Hän joutui laittamaan vanhat kielet takaisin, jolloin ääni parani heti. Siitä opimme sen, että uudet kielet eivät välttämättä ole vanhoja parempia, vaikka ne ovat kuinka tarkasti tehtyjä tahansa. Nuo uudet Kouvolan kravatin kielisarjan laatat oli leikattu laserilla. Kielien sointiin vaikuttaa niin monta muutakin tekijää, kuten teräksen kovuus ja karkaisu tai niittaus.Tämän jälkeen tulee kielilaatan aukkojen tarkkuus ja niiden muoto, kuten myös kielen profiili.  
Toivo

Johan

#54
Lainaus käyttäjältä: PaRisto - 10-06-2012, 10:41:16
Moro,

Ei taida 100% varmasti pitää paikkansa tuo hiontatyyli. Just auki olevassa itäsaksan ihmeessä Weltmeisterissä 2 äk, on hiontajäljet poikittain noissa kielissä. Ja luulempa että tuskin on itäplokin maahan tilattu kenkämään kieliä!

Itse olen sitä mieltä että jos yks kielilaatta alkaa irtoilla / heilua niin eiköhän ne muutki kohta joten jos kunnollista haluaa niin varmaan kaikki vahat olis hyvä uusia..

t. PaRisto

p.s. Tosin tuohon Weltsuun hakkasin ite nauloilla discon kielet kiinni (eri asia on noi oikeet antiikki vehkeet ja soittimet joilla oikeesti soitetaan eikä vain soitella   ;) )

Luulo ei ole tiedon väärtti. Minulla on tuossa hylyssä Harmonan valmistama "nahkahuosumiehille" tehty musette viriteinen pähkinäpuukoppainen peli, jossa valmistaajan ilmoituksen mukaan
on italialaiset kielet, leimoista muistan joskus selvittäneeni, että niiden valmistaja olisi Antonelli.
Hionta poikittain ja koneniittaus, oletan, että jotakin C-sarjan kieliä ovat, eivät mitään huippukieliä, mutta veikeä saundi on pelissä.


ftamt

Jos tästä kuvasta jotain voi nähdä, onko kielien hionta kuitenkin poikittain ja virittäjän viilaukset vinottain? Ne Kukkolan kielet oli koneistettu tosiaan vinottain ja siinä pelissä oli erikoinen kielistä kertova laatta. Peli oli aikoinaan myytävänä Hyvinkään Soitin-aitassa ja omistajan kanssa yhdessä ihailtiin noita erikoiskieliä. Hän piti tuota kielisarjaa erikoisen hyvänä. Hän tiesi mistä puhui, koska oli ollut Dallapén entinen virittäjä. Dallapé-orkesterilla oli suuruutensa aikoina Helsingissä Viipurin pelien edustus ja oma soitinhuolto. Soittajat mukaan laskien orkesterilla oli parhaimmillaan 28 henkilöä palkkalistoillaan erilaisissa tehtävissä. Kukkola & kumpp. peleissä oli yleensä hyvälaatuiset italialaiset kielet, jotka olivat parempia, kuin Viipurin Soitintehtaan käyttämät kielet. Tämä näkemäni sarja saattoi olla jonkun muunkin valmistajan tekemä.
Toivo