Ei tää niin helppoa oo

[olli]

Joo panin remmit Toscaan, tosin en vielä säätänyt lopullisesti.  Oli eri tuntuma kuin pelkällä peukalovankulla.  Nyt kiehtoo sitten se opettelu.  Kunhan tämä meidän viisrivisten opistojuttu loppuu huhtikuun lopulla, paneudun tosissaan tähän kaksriviseen.  No kyllä molempia pitää soitella.

Kiitokset molemmille "Risto" ja "Armando Bugari", tuli tosi perustekstiä ja ohjetta.  Olen samaa mieltä siinä, että näppäimet on oltava sormissa ja sen saa vain harjoittelemalla.  Toisaalta virkistykseksi on opeteltava skaalojen lisäksi jotain itselle mieluista kappaletta.  Huonohkon korvan omaavana haluan kuitenkin nuotteja.  Parasta olisi, kun olisi juuri oman vireiselle kirjoitettuja.  Panen tuonne tyhmiin kysymyksiin ongelman, joten sinne voi sitten vastailla.

[risto]

Pekka alias Armando puhuu ihan asiaa. Siinä vaan olen eri mieltä että ei minusta 2-rivinen  missään nimessä ole maailman helpoin soitin. Tai saahan siitä heti ääntä mutta jos puhutaan soittamisesta.

Bassoista sen verran, että ainakin tässä minun pelissäni ne ovat kamalat ja tunnen syvää alemmuuskompleksia, että en ole niitä yhtään opetellut ja oikeastaan juuri surkeat bassot ajoivat hankkimaan 5-rivisen. Sitten kun opin vähän soittamaan noita stradellabassoja ja jos en jämähdä kokonaan kromaattisiin, hankin jonkun B/C:n tai B/C/C# pelin jossa on stradellat.

Käytän vielä tilaisuutta hyväkseni ja toistan että ehdottomasti kannattaa opetella ulkoa mitkä skaalan nuotit tulevat vedolla ja mitkä työnnöllä.

[oki]

Hyvä että täältä saa neuvoja tällainen vasta alkaja.
Mulla kun on se D/G vireinen niin mitä duureja, molleja sillä voi soittaa?
bassosta löytyy G/A, D/G ,Hm,Em ja fis.
Tiedän että sillä voi soittaa D ja G duurin ja niiden rinnakkais mollit Hm ja Em
mutta voiko muuta.

[risto]

... Tiedän että sillä voi soittaa D ja G duurin ja niiden rinnakkais mollit Hm ja Em
mutta voiko muuta.

Teoriassa: ainakin diskanttipuolella kaikkia niitä sävellajeja ja moodeja joissa ei ole enempää risuaitoja nuoteissa kuin sinulla käytössä pelissäsi.

[oki]

Käytän vielä tilaisuutta hyväkseni ja toistan että ehdottomasti kannattaa opetella ulkoa mitkä skaalan nuotit tulevat vedolla ja mitkä työnnöllä.
[/quote]
Nyt ymmärrän pointsisi tuosta ulkoa opettelusta.
On paljon helpompi soitella sopivassa sävellajissa olevia kappaleita ilman minkään laisia apuja
palkeen suunnista sekä sormituksista, kun on opetellut ulkoa mitkä skaalan nuotit tulevat vedolla ja mitkä työnnöllä.
Eteenpäin omaksi iloksi ja toisten vaivaksi

[oki]

Linqvistin kirjassa kun on ne ensimmäiset molli harjoitelman nuotit tehty siten, että  diskantin leposointu on sisäriviltä työntäen ja silloinhan se ei käy basson kans yhteen jos basso on muutettu suomessa yleisesti käytössä olevaksi(basson leposointu on vetäen).
Diskantti puolelta löytyy myös samat leposoinnut mutta ulkoriviltä.

Tätä nyt rupesin ihmettelemään. Minkäslaiset bassot siinä on?

Mulla on

H7/H7  Am/Em   (veto/työntö)
G/C      D/G

Ja siis kun soittaa e-mollissa sisäriviltä niin perussointu on työntöpalkeella.

Noista soinnuistahan näkee heti että peli on tarkoitettu soitettavaksi lähinnä g-duurissa ja e-mollissa. C-duurikin vielä menee jotenkin.

Luulin että tämäkin on suomalainen malli. Muuallahan on enintään yksi mollisointu juuri niinkuin tuossa Ollin entisessä Toscassa.
 
Lisäys: huomasinkin ylempänä että olit listannut mitä sointuja löytyy. Eli h-molli olisi noiden mukaan sulla se molli jota soitetaan, kun siihen löytyy kaikki kolme sointua Hm, Em ja Fis. Mutta onko nuo todella niinpäin että Hm tulee vetopalkeella?

Ja vielä, mulla ei ole tuota oppikirjaa mihin tässä viitattiin. Tuommoinen "mukavia kappaleita kaksiriviselle 1" on ja sen kappaleet sointuineen menee soittaa tuolla minun pelillä kai melkein kaikki.

siis mikä H-molli ei siinä ole kuin H7 sointu

[htoyryla]

Lisäys: huomasinkin ylempänä että olit listannut mitä sointuja löytyy. Eli h-molli olisi noiden mukaan sulla se molli jota soitetaan, kun siihen löytyy kaikki kolme sointua Hm, Em ja Fis. Mutta onko nuo todella niinpäin että Hm tulee vetopalkeella?

siis mikä H-molli ei siinä ole kuin H7 sointu

Viittasin noihin sointuihin mitä luulin sinun kirjoittaneen että soittimestasi löytyy. Eikös sulla ollut D/G-peli.

Mulla kun on se D/G vireinen niin mitä duureja, molleja sillä voi soittaa?
bassosta löytyy G/A, D/G ,Hm,Em ja fis.

Ehkä ymmärsin väärin. Olen pahoillani jos tulin sotkemaan asioita. Käsitin että sulla oli ongelma kun mollin perussointu tulee vetopalkeella.

Mulla on G/C-peli ja siinä on nuo H7 Am Em joista Em tulee työntöpalkeella ja e-mollissa soitetaan.

D/G-pelin jossa on Hm, Em, ja Fis pitäisi vastaavasti toimia oikein H-mollissa.


KORJAUS: Taisikin hämätä tuo sana LEPOSOINTU. Tulkitsin sen perussoinnuksi, siis niinkuin e-mollin Em-sointu. Tarkoittaakos se kumminkin IV-asteen sointua eli Em-mollissa Am-sointua. Senhän pitääkin tulla vetopalkeella eikä siinä pitäisi olla mitään ongelmaa.

Parempi kun annan olla ja keskityn omaan soittooni. Kun ei ole tuota Lindqvistin kirjaa. Ja näissä kaksirivisissä on niin monta systeemiä.

LISÄYS: poistelin nuo sekaannusta aiheuttaneet viestit. Tajusin kanssa vasta että aloin kirjoittaa yli kaksi vuotta vanhaan keskusteluun. Ei ihme jos ei ole helppo tajuta puolin ja toisin. Asiat vain alkoivat kiinnostaa vasta nyt.

[htoyryla]

Lähtökohdaksi otin kuitenkin ammattilaisneuvon: ensin skaaloja, skaaloja ja lisää skaaloja - niiden variaatioita -  jotta sormituntuma löytyy ja lihasten muisti kasvaa. . Tämä ohje pätee kaikkien isnstrumenttien perusharjoitteluun; oikotietä ei ole.

Em. on tietenkin aika tylsää puuhaa, kun tavoite ei ole ammattisoitto. Aloitin metodilla:  tunti päivässä;  puolikas skaaloja - toinen puolikas tuttuja melodioita omaksi iloksi.  Skaalojen ja sorminäppäryyden harjoittelussa ei saa fuskata, muuten tulee väistämättä vastaan jossain vaiheessa se, että jämähtää muutamaan hallinnnassa olevaan kappaleeseen ja pitäisi aloittaa koko homma alusta. Ellei sitten lähde kohti uusia seikkailuja ja aloita sama rumba jollain muulla soittimella.

Tunnen erään vähärivissoittajan, joka osaa vain parikymmentä piisiä - toki erittäin taitavasti kymmenien vuosien harjoittelun jälkeen, mutta itse instrumentti ja sen henki ei ole hallinnassa. Osaa vain sen, minkä nuoteista oppinut.

Tuskin kuitenkaan nuotinlukutaito aiheuttaa sellaista että ei opi ymmärtämään tai hallitsemaan soitintaan. Yhtä hyvin voi väittää että jos nuottien kautta löytää lisää aineistoa, niin saa monipuolista harjoitusta ja soittimen hallinta paranee ja monipuolistuu. Eiköhän jokainen soittimia paljon treenannut tiedä että skaaloja soittamalla oppii soittamaan skaaloja. Tarvitaan lisäksi monipuolista erilaisten sävelkulkujen harjoittelua, jotta ne vaikeatkin liikeradat löytää ja oppii.

Sitäpaitsi, ei nuoteista katsota miten kappale soitetaan. Nuoteista katsotaan miten se kappale menee. Soittaminen on vielä sitten eri juttu ja se on erikseen opittava.

[Armando Bugari]

Parempi kun annan olla ja keskityn omaan soittooni. Kun ei ole tuota Lindqvistin kirjaa. Ja näissä kaksirivisissä on niin monta systeemiä.

Pitkän tonkimisen jälkeen löysin valokopioversion tuosta Kalevi Lindqvistin "Soitamme kaksirivistä" - kirjasesta, jonka olen 4-5 vuotta sitten saanut lahjaksi eräältä jo soiton lopettaneelta vanhalta pelimannilta. Pistän ruttuisen kopion nyt mielelläni kiertoon, jos lähettelet minulle osoitteesi. Skannaamaan en viitsi ryhtyä. Itse olen siitä oman iloni saanut  - se on nimenomaan G-porukan nivaska.

[htoyryla]

Parempi kun annan olla ja keskityn omaan soittooni. Kun ei ole tuota Lindqvistin kirjaa. Ja näissä kaksirivisissä on niin monta systeemiä.

Pitkän tonkimisen jälkeen löysin valokopioversion tuosta Kalevi Lindqvistin "Soitamme kaksirivistä" - kirjasesta, jonka olen 4-5 vuotta sitten saanut lahjaksi eräältä jo soiton lopettaneelta vanhalta pelimannilta. Pistän ruttuisen kopion nyt mielelläni kiertoon, jos lähettelet minulle osoitteesi. Skannaamaan en viitsi ryhtyä. Itse olen siitä oman iloni saanut  - se on nimenomaan G-porukan nivaska.

Kiitos tarjouksesta mutta ei minulla tuolle nyt ole erityisen kiirettä tarvetta. Tässä se tuli esille kun erehdyin jatkamaan jotain keskustelua ja taisin vain sotkea asioita. Olen kyllä ajatellut sen ostaa kun satun seuraavan kerran sopivan kaupan lähelle.

Oman harjoittelun kannalta en ole kaivannut oppikirjaa. Soinnut ja skaalat löytyvät niin g-duuriin kuin e-molliin. Samoin sävelet enimmäkseen löytyvät myös sen jälkeen kun palje kääntyy. Harjoitusmateriaalia on niin päässä kuin paperilla. Varmaan kymmeniä kappaleita olen kokeillut. Kun löytyy hankalia paikkoja niin sitten pitää harjoitella niitä, pudottaa tempoa ja toistaa ja toistaa. Yllättävän paljon on karmoskasta apua, uskoisin. Se että sävelet siirtyvät kun palje kääntyy ei ole mikään ongelma. Ne kohdat missä sävel on otettava paljetta kääntämällä ovat sitten vaikeampia ja vaativat harjoitusta. Ja välillä tulee otettua sävel "turhaan" paljetta kääntämällä, kun se tuntuu hyvältä niin.

Mutta silti aion tuonkin opuksen tsekata.

 

[mahu]

Hauskaa kuulla että joku lähestyy 2-rivisen soittoa teoriapohjalta

Tunnen useita kymmeniä 2-rivisen soittajia mutta niistä ehkä muutama osaa luetella mitä bassoja haitarista löytyy ja neki on oppinu lähinnä sen takia ku on pitänyt soittaa muun rytmiryhmän kanssa. Enkä itsekään tiedä millä palkeen suunnalla se g tai c tulikaan. Viritellyt olen jonku verran joten näkömuistilla tiedän jotain.

Oma soittoasenne 2-riviseen on juuri se että kappale opetellaan korvakuulolla tai sitten apunumeroilla takaraivoon ja sinne lyödään sitten basso sekaan. Toki basso pitää opetella myös, mutta mitään teoriaa ei tarvita kun bassoja on vain 4 per suunta.

[htoyryla]

Hauskaa kuulla että joku lähestyy 2-rivisen soittoa teoriapohjalta

Tunnen useita kymmeniä 2-rivisen soittajia mutta niistä ehkä muutama osaa luetella mitä bassoja haitarista löytyy ja neki on oppinu lähinnä sen takia ku on pitänyt soittaa muun rytmiryhmän kanssa. Enkä itsekään tiedä millä palkeen suunnalla se g tai c tulikaan. Viritellyt olen jonku verran joten näkömuistilla tiedän jotain.

Joo, mun musiikkiharrastukseen kuuluu kitaraa, pianoa ja puupuhaltimia, ja nyt parisen vuotta näitä haitareita. Ja soittelun lisäksi väsään moniraitaäänityksiä itsekseni ja joskus soitan akustista bassokitaraakin niihin. Siinä tulee väkisinkin ajateltua kappaletta sointukulkuna, laulumelodiana ja mitä koristeita siihen sitten lisääkin. Ja pitää miettiä että miten helppo tai vaikea sävellaji on vaikka klarinetille tai fonille, niin ja laulaa.

Kun kappaleen hahmottaminen sointukulkuna on mulle niin keskeinen, niin toki se tuntuu tässä kaksirivisessäkin.

Mutta oikeasti, kun mulla on tuo peli sylissä, niin en minäkään ajattele missä ne sävelet siellä riveillä on. Siinä mielessä tuo kaksirivinen on poikkeuksellinen kokemus mulle. Katselin hieman näppäinkaaviota kun olin tuonut tuon pelin kotiin, mutta enimmäkseen olen ne sävelet sieltä hakenut tuntumalla. Diskantin korkeimmat sävelet ovat vielä vähän hämäriä, tuntuvat menevät vähän sekaisin siellä. Haen niitä sitä mukaa kun tulee tarve.

Sitten, mä en varsinaisesti ajattele niiden sävelten nimiä, vaan että missä kohtaa skaalaa mennään ja missä soinnussa. Siksi mä pystyn katsomaan g-mollinuottia ja soittamaan e-mollissa. Kun en ajattele niitä g-mollin säveliä geenä ja deenä, vaan perussävelenä ja niin edelleen.

Se teoria tulee sitten siitä kun näistä yrittää keskustella. Enhän mä päässä ajattele että "skaalan 2. aste" vaan ne vain on päässä jollain lailla.

Oma soittoasenne 2-riviseen on juuri se että kappale opetellaan korvakuulolla tai sitten apunumeroilla takaraivoon ja sinne lyödään sitten basso sekaan. Toki basso pitää opetella myös, mutta mitään teoriaa ei tarvita kun bassoja on vain 4 per suunta.

Mulla kun on se tausta että melodian säestykseen tarvitsee yleensä ne kolme sointua, niin siinä on se ongelma että tuolla pystyisi soittamaan melodioita (kuten c-duurissa ja a-mollissa) mutta niihin ei löydy kaikkia tarvittavia sointuja. Tämmöistä ongelmaahan ei ole jos soittaa kaksiriviselle tehtyjä kappaleita tai siis kappaleita joita toiset soittavat kaksirivisellä. Mutta kun minä yritän soitella tuolla kaikenlaista, tavallaan siis teen omat "kaksirivissovitukset" ja haluan että minulla on siinä käytössä kolme sointua per sävellaji.

No, pitää korjata että toki on paljon kappaleita jotka menee ihan hyvin kahdella soinnulla, joten pitäisi tuolla minun pelillä onnistua aika monta c-duurikappalettakin.

[htoyryla]

Täytyy lisätä vielä yksi juttu joka oikeastaan tuntuu jotenkin hassulta, liittyy tähän kysymykseen että onko nuotit hyvästä vai pahasta. Mulla on kyllä aika paljon musiikkia päässäkin valmiina, ja tietynlaiset kappaleet pystyn oppimaan korvakuulolta. Mutta jos haluan kokeilla soittaa pelimannimusiikkia, niin mulla ei ole oikeastaan muuta mahdollisuutta kuin nuoteista. Toki olen väistämättä kuullut pelimannimusiikkia mutta on se kuitenkin mulla varsin vierasta eikä päässä ole valmiuksia hahmottaa sitä.

Siinä nuoteista kokeillessa tulee sitten jänniä kokemuksia. Ai tämä onkin tämmöinen, tämä kuulostaa tältä. Ai näin voi soittaa ja siitä tulee tämmöinen. Hei mähän pystyn soittamaan tämmöisen. Minusta ihan nautinnollisia kokemuksia.

[htoyryla]

Oma soittoasenne 2-riviseen on juuri se että kappale opetellaan korvakuulolla tai sitten apunumeroilla takaraivoon ja sinne lyödään sitten basso sekaan. Toki basso pitää opetella myös, mutta mitään teoriaa ei tarvita kun bassoja on vain 4 per suunta.

Tuli vielä mieleen, että monesti saman melodianpätkän voi soittaa sekä työntö- että vetopalkeella. Niinkuin nyt tuo Pienen Syntisen välisoitto. Kun sen aloittaa vetopalkeella, siihen saa sen a-mollin jos soittaa e-mollissa. Jos aloittaakin työntöpalkeella, voi kokeilla etsiä sopivaa sointua, mutta ei siitä samankuuloista saa ilman a-mollisointua (IV aste, subdominantti).

Arvelisin, että tottunut pelimanni, vaikkei ajattelekaan sointuja eikä teoriaa, valitsee vaistomaisesti palkeen suunnan sille melodialle niin että soinnut menevät oikein. Tai sitten soittaa ristibassoa Siitähän kuitenkin on kysymys miltä mikäkin sointu kuulostaa yhdessä melodian kanssa. Teoria on vain nimiä näille jutuille.

[htoyryla]

Yks näkökulma lisää korvakuulosoittoon. Löysin youtubesta kivan valssin ja tekisi mieli soittaa se. Tuntuu vain että jotta voisin yrittää soittaa sitä korvakuulolta, pitäisi se ensin oppia ulkoa luotettavasti. Jos vain kuuntelen pätkän siitä ja yritän soittaa sitä, unohdan miten se menee ja alan soittaa omiani. Ja taas oppiakseni sen ulkoa sitä pitäisi kuunnella niin monta kertaa että kyllästyn siihen enkä enää halua soittaa sitä. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta.

[mahu]

Monesti opetellessani uutta kappaletta, jää melodia päähäni ja viheltelen sitä työmatkat yms. Ja aina hirveän kova into päästä yrittämään sitä haitarilla

[htoyryla]

Monesti opetellessani uutta kappaletta, jää melodia päähäni ja viheltelen sitä työmatkat yms. Ja aina hirveän kova into päästä yrittämään sitä haitarilla

Mulla alkaa kappale soimaan päässä kyllä kun olen sitä vähän aikaa soitellut nuoteista. Mutta jos yritän kuunnella outoa kappaletta Youtubesta opettelumielessä niin ei se niin tartu päähän. Siksi nuoteista menee nopeammin opetella.

Yksi konsti olisi varmaan se Armandon monesti suosittelema hyräily. Katsoisi Youtubesta kappaletta ja tartuttaisi sen mieleen hyräilemällä ja sitten opettelisi soittamaan sen muistista. Minulta vain ei oikein onnistu.  

Laulut on helpompia tarttumaan päähän pelkästään kuuntelemalla. Moniosaiset instrumentaalikappaleet niitä vaikeimpia, varsinkin jos sävelkulussa on kaikenlaisia mutkia, mutta kyllä nekin nuotista soittamalla tarttuvat päähän.

[Vsku]

Tuo hyräily on kyllä loistava tapa alkaa opettelemaan uutta kappaletta. Itse kuuntelen kaikki matkat musiikkia jota olisi tarkoitus opetella, jää melodia helposti päähän. Toisen neuvoi haitariopettajani, melodian soitossa hae sointukuvioita melodiapuolelta jos se on mahdollista. Helpottuu sormitus ja muistaa ulkoa paremmin kun hahmottuu joku tuttu sormitus.

[htoyryla]

Tuo hyräily on kyllä loistava tapa alkaa opettelemaan uutta kappaletta. Itse kuuntelen kaikki matkat musiikkia jota olisi tarkoitus opetella, jää melodia helposti päähän.

Mulla on iän myötä tullut jotenkin semmoinen, etten jaksa kovin paljon kuunnella musiikkia. Se jotenkin häiritsee. Soittelen kyllä mielelläni itse ja välillä kuuntelenkin, mutta aika vähän ja silloin pitää sitten keskittyä siihen kuuntelemiseen. Jos pitää vähänkään keskittyä johonkin muuhun niin sitten en juuri kuuntele musiikkia. Ja kävellessä, autoa ajaessa, bussilla tai junalla liikkuessakin musiikki enimmäkseen häiritsee, olen mieluummin hiljaa omien ajatusten kanssa.  

Mutta hyräilystä. Olen kyllä välillä onnistuneesti löytänyt melodian kulun yrittämällä hyräillä sitä. Siinä tuntuu, että kyky hyräillä nuotilleen on taas iän mukana kehittynyt.

[htoyryla]

PS2. Eri juttu tietenkin, jos päässä ei ole valmista "kirjastoa"  ja haluaa opetella akateemisesti yhtä maailman helpoimmista soittimista. Kysyisin vaan miksi, koska kyseessä ei ole kuitenkaan ns. orkesterisoitin - moniriviset sitten erikseen.

Vaikkapa siksi että haluaa oppia jotain uutta. Uudenlainen soitin, uudenlaista musiikkia, uusia sävelmiä eikä niitä samoja jotka jo osaa. Mutta tuota sanaa "akateeminen" en silti allekirjoita, mitä lie piruilua meitä nuoteistakatsojia kohtaan