17-10-2021, 05:24:43

Uutiset:

31.7.2021 - Vapaalehdykän foorumi päivitetty uusimpaan versioon. Kirjautumisessa on ilmennyt ongelmia. Pääset kirjautumaan sivustolle vapaalehdykka.net/forum/index.php?action=login


Suomen Harmonikkaliitto

Firotti -mikä?

Aloittaja jorik, 03-06-2017, 15:57:22

« edellinen - seuraava »

jorik

Hei,

Muuton yhteydessä muistui mieleeni jälleen instrumentti, jonka joitakin vuosia sitten sain isältäni. Firotti on merkki, mutta tietämykseni jääkin siihen. En huomaa mitään lisänimikkeitä kyseiselle soittimelle. Otimme pikaisesti muutaman kuvan, oheiset kolme liitettä. Osaisiko joku kertoa, mistä mallista tarkalleen ottaen on kyse? Minua kiinnostaa arvon puolesta, ilkeääkö soitinta lähteä edes myymään. Jotain kulumaa on, pintapuolisesti tarkasteltuna. Olen säilyttänyt soitinta kantolaukussa.

Kiitos ja hauskaa kesää!

P.S liekö soitin oikein päin ukolla. ;)

ftamt

Firotti on itäsaksalainen peli ja venäläisten turistihaitarien rinnalla maailman huonoimpia haitareita.
Siitä on kyllä vaikea päästä eroon, koska se on hyvin raskas soittaa.
Toivo

Teme

04-06-2017, 00:37:40 #2 Viimeisin muokkaus: 05-06-2017, 17:10:02 käyttäjältä Teme
3 äänikertainen Firotti Eroica. Komppaan Toivoa myynnin suhteen. En halua latistaa, mutta varmaan kukaan kuka haitareista jotain ymmärtää ei kyseistä tai muita vastaavia itäsaksan pelejä osta. Mutta löytyyhän noille venäläisille turistipeleillekin ostajia, joten saattaapa tuokin kaupaksi mennä.

Näyttää myös ottaneen joskus vähän osumaa, häkki ainakin mutkallaan.

P.S. ei ole oikein päin sylissä  :)
Weltmeister Supita, Paolo Soprani Professional Cassotto, Kouvolan Hopeahäkki casotto -79, Kouvolan 25 maestro -57, Joles Pelle Star -49

Tommi87


ftamt

Lainaus käyttäjältä: Tommi87 - 05-06-2017, 11:05:09
Onpa komia peli!
Tässä on kakku kaunis päältä, mutta silkoa sisältä (vanhaa kansanviisautta mukaillen).
Toivo

Henir

Ehkä sillä kuitenkin joku pääsee soittoharrastuksen alkuun! Huonokin haitari on aina parempi kuin ei haitaria. Mä aloitin venäläisellä turistipelillä. No, en ole saksalaisen soittimia pitemmälle vieläkään päässyt, mutta olen ollut niihin oikein tyytyväinen.

Näin asian vierestä, ovatko nuo Itä-Saksan kulta-ajan (tai ennemminkin muovi-ajan) Weltmeisterit ihan hirvittäviä? Meinaan että jos vaikka ei tähdätä nyt liian ylös ja verrataan niitä näihin venäläisten pahimpiin tekeleisiin. Haluaisin jotenkin elää siinä uskossa, että DDR-laatikot olisivat pääsääntöisesti edes ihan vähän parempia. Onko kellään näistä tiukkaa käytännön kokemusta?


pianohessu

Huuskosen Veikon ykkösoppikirjassa v. 1955 on heti kannessa pikkupoika vetelemässä Firottia. Sisälläkin on jokin "tilannekuva" joissa mainittu hanuri on kuvattuna. En ole milloinkaan edes nähnyt Firottia elävänä, mutta aika erikoinen yhdistelmä on harmonikansoiton oppikirja ja siihen kanteen laitettu huonolaatuinen peli. Eikö yleensä ihan vasta-alkajillekin suositella "vähän parempaa", ettei soittoinnostus kaadu heti alkuunsa?

Näin ainakin Pihlajamaan harmonikkakoulussa :)

Venäläisistä beriozhka -hanureista sen verran, että oman kokemukseni mukaan niitten palje on "paksu soittaa" ja koskettimen liikeala on pitkä - nimenomaan pianoharmonikassa. Minulla on myös Tembr -merkkinen kolmirivinen ja se on ymmärtääkseni jo vähän parempi. Sisäkalut ovat siistiä työtä, paljekaan ei "liimaannu" kiinni käyttämättömänä, mutta se on edelleenkin vähän vahva.

En muista miten paljon nämä pelit aikoinaan beriozhkassa maksoivat, en ole koskaan niitä tuonut, mutta jos jotakin pitää sanoa, niin 40 ruplaa joka oli noin kolmesataa markkaa (1,00 rbl = 7, 00 mk). Eihän se aivan ilmainen ollut, koska "Leninkraatin reissu" jo sinällään oli halvempi.

Minulla on ollut joskus Royal Standard joka ei sekään mikään huippuhanuri liene, mutta hyvin sillä soitti. Yksi pirullisuus minkä tahansa keksinnön kanssa on se, että ensimmäisen kun hankkii, huomaa että on parempiakin ja hankkii sellaisen. Tämä ketju jatkuu loputtomiin, sen todennäköisesti katkaisee sitten sukulaisten hankkima laite, jota ei koskaan tarvitse vaihtaa. Arkku.


Teme

Lainaus käyttäjältä: Henir - 08-06-2017, 22:56:17
Ehkä sillä kuitenkin joku pääsee soittoharrastuksen alkuun! Huonokin haitari on aina parempi kuin ei haitaria.
No tavallaan, mutta tälläkin on kääntöpuoli. Itse ostin venäläisen turistihaitarin kun soittohommia uudelleen aloin kokeilla. Ajattelin että eipähän ole paljoa rahaa kiinni jos vaikka innostus laantuukin. Ja jos en olisi aiemmin soittanut ja tiennyt millaista on soittaa kunnollisella haitarilla, niin olisi varmaan into laantunutkin. Kauhean raskas soittaa kun jäykät palkeet ja suuri ilmankulutus.

Lainaus käyttäjältä: Henir - 08-06-2017, 22:56:17
Näin asian vierestä, ovatko nuo Itä-Saksan kulta-ajan (tai ennemminkin muovi-ajan) Weltmeisterit ihan hirvittäviä?
Weltmeistereista ja RoyalStandardeista löytyy ihan kohtuullisia soittimiakin. Hyvinhän se sinun Weltmeisterisikin soi. Ne ovat varmaankin näistä Itä-Saksan merkeistä 'laadukkaimpia'. Laadullisesti alemmassa kastissa ovat sitten nämä Majesticit, Barcarolet, Firotit, Vermonat, Coronat jne. 

Lainaus käyttäjältä: pianohessu - 09-06-2017, 09:11:08
Eikö yleensä ihan vasta-alkajillekin suositella "vähän parempaa", ettei soittoinnostus kaadu heti alkuunsa?
Näinhän sitä sanotaan ja on siinä perää. Tosin valitettavan moni vasta-alkaja ei raaski sijoittaa soittimeen ja harrastus voi lopahtaa sen huonon soittimen takia.
Weltmeister Supita, Paolo Soprani Professional Cassotto, Kouvolan Hopeahäkki casotto -79, Kouvolan 25 maestro -57, Joles Pelle Star -49

Henir

Lainaus käyttäjältä: pianohessu
Venäläisistä beriozhka -hanureista sen verran, että oman kokemukseni mukaan niitten palje on "paksu soittaa" ja koskettimen liikeala on pitkä - nimenomaan pianoharmonikassa.
Hahhah, muistan jollain kirpparilla törmäänneeni nimenomaan "BEPEHKA" merkkiseen pianokurttuun. Kokeilin sitä. Äänen tuottaminen oli hankalaa. Haitari kuulosti krapulaiselta puhinalta. Kauppoja ei syntynyt, vaikka hintakin oli "erittäin kohtuulliset" 120 euroa.

Lainaus käyttäjältä: pianohessu
Yksi pirullisuus minkä tahansa keksinnön kanssa on se, että ensimmäisen kun hankkii, huomaa että on parempiakin ja hankkii sellaisen. Tämä ketju jatkuu loputtomiin, sen todennäköisesti katkaisee sitten sukulaisten hankkima laite, jota ei koskaan tarvitse vaihtaa. Arkku.
Kyllä, tämä on erittäin totta. Pitäkäämme siis oikeasti hyvät soittimet tarpeeksi erossa tästä ketjusta! Tai siis, yritetään.

Lainaus käyttäjältä: Teme
No tavallaan, mutta tälläkin on kääntöpuoli. Itse ostin venäläisen turistihaitarin kun soittohommia uudelleen aloin kokeilla. Ajattelin että eipähän ole paljoa rahaa kiinni jos vaikka innostus laantuukin. Ja jos en olisi aiemmin soittanut ja tiennyt millaista on soittaa kunnollisella haitarilla, niin olisi varmaan into laantunutkin.
Mulla kävi puolestaan niin, että venäläinen kökkösoitin avasi ovet tähän maailmaan ja aloin vähän tutkimaan näitä. Lyhyen ajan päästä selvitin, että on näitä paljon parempiakin ja se innosti vain enemmän.

Lainaus käyttäjältä: Teme
Weltmeistereista ja RoyalStandardeista löytyy ihan kohtuullisia soittimiakin. Hyvinhän se sinun Weltmeisterisikin soi. Ne ovat varmaankin näistä Itä-Saksan merkeistä 'laadukkaimpia'.
Sen tiedän, että Weltmeisterilläkin on aina ollut myös niitä "huippumalleja", jotka ovat varmasti ihan kohtuullisia. Täytyy muistaa, että toi mun Weltikka on hyvin hyvin tuoretta tuotantoa - olen käsittänyt että nykyään laatu näissä harrastelijamalleissa on paljon parempaa kuin ennen, kun on nämä muuritkin hajotettu ja mitä kaikkea. Se kiinnostaa, että ovatko Itä-Saksan imperiumin aikaiset vastaavat tuotokset edes yhtään parempia kuin esim. nämä kammottavimmat venäläiset.

Hyvät viikonloput itse kullekin!

TLinden

Lainaus käyttäjältä: Henir - 08-06-2017, 22:56:17Näin asian vierestä, ovatko nuo Itä-Saksan kulta-ajan (tai ennemminkin muovi-ajan) Weltmeisterit ihan hirvittäviä?

Omistan yhden täysmuovisen, ei ole mikään hirveä, vaikka jopa kielipenkit ovat muovia. Suhteellisen kevyt soittaa ja laadukkaampaa tekoa kuin turistipelit, pitää vireensäkin. Tämä on jostain 80-luvun alusta.


Lainaus käyttäjältä: pianohessu - 09-06-2017, 09:11:08Huuskosen Veikon ykkösoppikirjassa v. 1955 on heti kannessa pikkupoika vetelemässä Firottia. Sisälläkin on jokin "tilannekuva" joissa mainittu hanuri on kuvattuna. En ole milloinkaan edes nähnyt Firottia elävänä, mutta aika erikoinen yhdistelmä on harmonikansoiton oppikirja ja siihen kanteen laitettu huonolaatuinen peli. Eikö yleensä ihan vasta-alkajillekin suositella "vähän parempaa", ettei soittoinnostus kaadu heti alkuunsa?

Kai se oli se, että näillä pääsee alkuun ja kustannuskysymys. Edesmennyt isoeno soitteli aikanaan Firotilla ja ajoi Wartburgilla, eikä Lada 2107 "laadukkaampaa" autoa koskaan ostanut, mutta haitari kuitenkin vaihtui kouvolalaiseen, jolla soitteli viimeiset vuosikymmenensä. Ehkä jotain Firotin laadusta ja soitettavuudesta kertoo se, ettei itäblokin tuotteita muuten käyttävä soittaja kuitenkaan sellaisella soittanut kuin sen aikaa, kun rahatilanteen vuoksi oli pakko.



Lainaus käyttäjältä: Teme - 09-06-2017, 10:30:58Weltmeistereista ja RoyalStandardeista löytyy ihan kohtuullisia soittimiakin. Hyvinhän se sinun Weltmeisterisikin soi. Ne ovat varmaankin näistä Itä-Saksan merkeistä 'laadukkaimpia'. Laadullisesti alemmassa kastissa ovat sitten nämä Majesticit, Barcarolet, Firotit, Vermonat, Coronat jne. 

Riippuu aikakaudesta, Barcaloreja on olemassa laadukkaita, on kiinni valmistusajankohdasta. Tuo merkkihän on todella vanha, Gündelin veljekset perustivat ilmeisesti jo vuonna 1872. Itsellä on DDR-aikainen  Barcalore, joka soi kauniisti sen lisäksi että on päällepäin kaunis ja lisäksi kevyt soittaakin. Paljon enemmän tuosta tykkään kuin paljon kalliimmasta Giulietista, jota hieman testasin. Firotti taitaa näistä olla ainut merkki, joka ei ole ikinä ollut kelvollinen.