Suomen Harmonikkaliitto

Tunnistatko tällaista haitaria

Aloittaja keijonivala, 13-05-2019, 22:27:48

« edellinen - seuraava »

keijonivala

ja tiedätkö löytyisikö jostain pianokoskettimilla?
https://www.youtube.com/watch?v=ic0wVPSIrxU

Jos tiedät vinkkiä, niin laitapa minulle sähköpostilla [email protected]

Kihap

Tunnistaako kukaan, mikä tämän haitarin nimi on? Minä en saa selvää.
Jospa joskus oppisi jotain. Eikös elämä ole yhtä oppimista jatkuvasti.

pianohessu


Kihap

#3
Venäläinen siis. Näillä ei taida olla kovin kaksista myyntiarvoa? Ei että olisin myymässä, kun tytär sai sen itselleen ilmaiseksi. Minä sitten aloitin vanhoilla päivillä opettelemaan soittoa. Bassopuolen ja diskantin yhdistämisessä onkin  melkoinen vaiva ja vaikeus. Ei taida olla "oikotietä" onnistumiseen?

Ovatko nämä niitä  halvalla Neuvostoliitosta tuotuja?
Jospa joskus oppisi jotain. Eikös elämä ole yhtä oppimista jatkuvasti.

ftamt

On! Tuttu harmonikkakauppias sanoi 1980-luvulla minulle, että niitä sai ostaa silloin Venäjältä noin 50 markalla.
Toivo

pianohessu

Näitä toi yksi jos toinenkin -70 - 80 -luvuilla ja tämä peli menettelee, jos aikoo kokeilla jälkikasvun tahi tsensä kanssa, onko soittamisen paloa tarpeeksi jotta hankkisi paremman soittopelin. Aika hyvä keino basson ja diskantin  synkronoimiseksi oikein on harjoittelu. Ei kannata väheksyä sanontaa: "Soittamaan oppi soittamalla!"

PaRisto

Moi
Moni on noiden kanssa päässyt halvalla. Ei oo tarvinnu ostaa ko yks haitari eläissään... ensimmäinen ja viimenen  :D
T. Paristo
PaRisto

Kihap

Olisi tietty kiva ostaa vaikka joku Rolandin digihaitari, mutta ei saldo riitä. Toistaiseksi mennään halpishaitarilla. Olisi kiva muuten tietää, millaisia aikoja eri ikäisillä menee tuon synkronoinnin oppimiseen. Juuri nyt tuntuu siltä, että on vielä kaukana.
Jospa joskus oppisi jotain. Eikös elämä ole yhtä oppimista jatkuvasti.

Kihap

Tämä on yksi harjoituskappaleistani synkronointiin. https://www.mycrownmusic.net/uploads/3/7/1/9/37193939/4twinke_f_chord.pdf Katsotaan, meneekö viikkoja vai kuukausia oppia tuo edes jollain lailla.  :)

En tiedä, onko muilla kokemuksia tuosta amerikkalaisesta sivustosta, mutta itse saan siitä apua. Lisänä käytän mm. Veikko Huuskosen Pianoharmonikan aakkoset -kirjaa (lapsille). https://www.mycrownmusic.net/accordion-lesson-videos.html
Jospa joskus oppisi jotain. Eikös elämä ole yhtä oppimista jatkuvasti.

Viljo

Lainaus käyttäjältä: PaRisto - 26-06-2019, 21:11:58
Moi
Moni on noiden kanssa päässyt halvalla. Ei oo tarvinnu ostaa ko yks haitari eläissään... ensimmäinen ja viimenen  :D
T. Paristo

Vaikka ne aika kauheita pääsääntöisesti onkin ne NL:n aikaiset turistiharmonikat, niin ei kannata vähätellä halpojen harmonikkojen voimaa. Nimittäin Pihlajamaan tuodessa halpoja soittimia siinä 1950-luvun alusta lukien, niin se muodosti 1980-luvun kalliiden soittimien myyntipiikin. Se on sitten eri asia, onko nämä itäpelit tuottanut muuta kuin päänvaivaa...?

Nii juu - olen ensi viikolla siellä Ikaalisissa Sata-Häme Soi -festivaaleilla. Olen museolla pitämässä kolme pientä luentoa, yksi luento per päivä. Aiheina eri harmonikkamallien historia. Erikoisimpana esittelyssä Suomen Soittimen Pikku jättiläinen. Se vasta mielenkiintoinen tarina onkin.
Otsa kurttuun ja kädet hanuriin!

pianohessu

Minulla on yksi venäläinen cassotto. Paremminkin se on 1/2 -cassotto, mutta rakenne on mielenkiintoinen; kevyempi kuin oikea cassotto ja ymmärtääkseni helpompi korjata ja ainakin huoltaa. Helppoa on myös yksittäisen koskettimen irrottaminen keskeltä klaviatuuria, koska ei tarvitse vetää akselia irti. Kosketin on "laakeroitu" jousivoimalla eräänlaisen pukin päälle. Cassotto -efekti on selvästi havaittavissa, mutta kokoonpano on tehty luvattoman huonosti. Tietenkin täytyy ottaa huomioon myös instrumentin hinta.


Huonoksi puoleksi luettelisin vielä läpiviennit, jotka eivät ole kovin tiiviitä. Tästä seuraa suuri ilmankulutus ja soittamisen raskaus. Tätä lisäävät vielä koskettimet, jotka painuvat 10mm ja enemmänkin. Laatuhanurin kosketin painuu noin puolet tuosta mitasta.

Ikävä piirre on paljenauhoissa käytetty liima, jonka vaikutus "ennen konserttia" on eliminoitava avaamalla palje  käyttökuntoon. Jos tarkkoja ollaan, vaikuttaa tuollainen palkeen poimujen tarraaminen toisiinsa myös yhden elementin verran soiton raskauteen.

En oikein usko, että näistä turistihanureista tulisi kysyttyjä historiallisia instrumentteja. Niitä on rakennettu sen verran, etteivät ne ihan heti lopu. Jos aloittaa venäläisellä Voshodilla ja säilyttää sen muutamia vuosikymmeniä itsellään, on kiva muistella millaista se oli "silloin joskus". Tällaisen voi museoida koska siinä ei lepää suuri määrä rahaa ja toiseksi; vaihdettaessa parempaan, ei siitä vaihdossa saa juuri mitään - tai ei yhtään mitään.

Näistä Berjozka -hanureista riittää aina juttua, valitettavaa on että aivan toisen laatuluokan pelit eivät saa palstatilaa kovinkaan paljon. Tula, Jupiter ja Akko ovat kansainvälisestikin tunnustettuja laatusoittimia. Heti kun voitan lotossa, hankin Akkon omalla spesifikaatiolla! Diskantti neljä oktaavia, kuusirivinen stradella -basso, mutta kolmella perusrivillä ja mutella. Siinähän noita. Täytynee joskus ruveta lottoamaan...

Pepelis

Minulla taitaa olla samanlainen köyhän miehen casotto, merkki Rapsodija. On vain niin paljon kärsinyt ja oikeesti paljon soitettu, että en tuosta kalua kuitenkaan viitsi rakentaa. Kielet kuitenkin ovat huonompiin turistipeleihin verrattuna jonkinlaiset ja olenkin aikonut ne siirtää mekaanisesti hyväkuntoiseen runkoon. Minulle tuo turistihaitaritarjonta oli kyllä siunaus, ensinnäkin jonkin aikaa himoittuani haitaria ja aprikoituani, oppisinko sellaista soittamaan , tuollainen muutaman kympin panostus ei ollut este kokeilulle. Ja kun huomasin, että vanhankin miehen sormet löytävät pianokoskettimille, oli rohkeutta hankkia jo vähän arvokkaampikin soitin. Samoin sen hintaluokan peleillä on ollut hyvä harjoitella haitarin huoltamistakin.

Kihap

Itselleni tämä on halpa kokeilu. Ei maksa kuin aikaa. Kummastuttaa se, että tuntuu olevan vireessä viritysmittarin perusteella. Palkeiden naksumista olen ihmetellyt ja soiton raskautta. Jotenkin luulen, että jos opin tuolla edes auttavasti soittamaan, niin joku parempi värkki soisi monin verroin helpommin ja mukavammin.

Kun noita bassopuolen nappeja painelee, tuntuu siltä, että melodiapuolen ääni heikkenee tai siihen tulee tietynlaista aaltoilua. Osaamattomuuttako vai haitarin heikkoutta? Kävin paikallisessa Pianokartanossa hiukan käytettyjä soittimia kokeilemassa. Helpommin sai paineltua. Yksi vanhahko digitaalinenkin siellä on. Sähköä olisi varmaan tarvinnut, kun en saanut ääntä. Pitänee mennä uudelleen, kun isäntä paikalla.

Nämä ovat tällaisia aloittelevan haitaristin ihmettelemisiä. Samanlaista ihmettelyä kitaransoiton alkeetki tuottivat hiukan eri muodossa. En kitaraakaan osaa kuin hieman näppäillä. Nivelrikko on molemmissa soittimissa osittainen este.
Jospa joskus oppisi jotain. Eikös elämä ole yhtä oppimista jatkuvasti.

Kihap

Ai niin. En edes tiedä, miten haitareiden vireyttä pitäisi mitata. Kun on kitaran mittari käytössä, niin miksei se sillä menisi.
Jospa joskus oppisi jotain. Eikös elämä ole yhtä oppimista jatkuvasti.

outi

Mitkä Pihlajamaan mallit on niitä halppiksia?

Johan

Lainaus käyttäjältä: pianohessu - 27-06-2019, 08:13:23
Minulla on yksi venäläinen cassotto. Paremminkin se on 1/2 -cassotto, mutta rakenne on mielenkiintoinen; kevyempi kuin oikea cassotto ja ymmärtääkseni helpompi korjata ja ainakin huoltaa. Helppoa on myös yksittäisen koskettimen irrottaminen keskeltä klaviatuuria, koska ei tarvitse vetää akselia irti. Kosketin on "laakeroitu" jousivoimalla eräänlaisen pukin päälle. Cassotto -efekti on selvästi havaittavissa, mutta kokoonpano on tehty luvattoman huonosti. Tietenkin täytyy ottaa huomioon myös instrumentin hinta.


Huonoksi puoleksi luettelisin vielä läpiviennit, jotka eivät ole kovin tiiviitä. Tästä seuraa suuri ilmankulutus ja soittamisen raskaus. Tätä lisäävät vielä koskettimet, jotka painuvat 10mm ja enemmänkin. Laatuhanurin kosketin painuu noin puolet tuosta mitasta.

Ikävä piirre on paljenauhoissa käytetty liima, jonka vaikutus "ennen konserttia" on eliminoitava avaamalla palje  käyttökuntoon. Jos tarkkoja ollaan, vaikuttaa tuollainen palkeen poimujen tarraaminen toisiinsa myös yhden elementin verran soiton raskauteen.

En oikein usko, että näistä turistihanureista tulisi kysyttyjä historiallisia instrumentteja. Niitä on rakennettu sen verran, etteivät ne ihan heti lopu. Jos aloittaa venäläisellä Voshodilla ja säilyttää sen muutamia vuosikymmeniä itsellään, on kiva muistella millaista se oli "silloin joskus". Tällaisen voi museoida koska siinä ei lepää suuri määrä rahaa ja toiseksi; vaihdettaessa parempaan, ei siitä vaihdossa saa juuri mitään - tai ei yhtään mitään.

Näistä Berjozka -hanureista riittää aina juttua, valitettavaa on että aivan toisen laatuluokan pelit eivät saa palstatilaa kovinkaan paljon. Tula, Jupiter ja Akko ovat kansainvälisestikin tunnustettuja laatusoittimia. Heti kun voitan lotossa, hankin Akkon omalla spesifikaatiolla! Diskantti neljä oktaavia, kuusirivinen stradella -basso, mutta kolmella perusrivillä ja mutella. Siinähän noita. Täytynee joskus ruveta lottoamaan...

Tuttu peli minullekin tuo Rapsodia casotto, olen tehnyt siitä poikiileikkauspiirustuksenkin tutustuessani siihen vuosia sitten. Minulla on niitä kaksi, toisen ostin keväällä 10€ hintaan, vuosimalli 2012 ja sattui olemaan ihan kivasti soiva yksilökin, häritsevä tekijä on, että siinä paljenauhat takertelvat ennennäkemättömän pahasti. Hankin sen linnunpönttöaihioksi.  Minun piti nimittäin risteyttää Rapsodia ja käkäkikello 14.7. alkavaan kahdeksanpäivän tapahtumaa rekvisiitaksi, muttasitten 8,5 havaisin työhuoneessani pahan vesivahingon ja soittokämpä/vesrtas/pianoharmonikkamuseo piti tyhjentää ja kamat varastoida  remontin ajaksi muualle.
Tuo ristetysprojekti siis jäi tekemättä, mutta ohnan nyt sentään "kesätöitä", ja päätin, että jos ristetytän käytän aikaisemmin hankkimani pitelemättömän tukkoisen Rapsodian siihen, ja tähän uudenpaan soivaan asenan uudet paljenauhat ja soitan sillä sitten niillä keikoilla joilla tuuraan linnunpelätintä pellonreunassa.

Onneksi talossa on muitakin soittimia kuin nuo Rapsodiat;-))

Johan

Kihap

Lainaus käyttäjältä: pianohessu - 27-06-2019, 08:13:23
Minulla on yksi venäläinen cassotto. Paremminkin se on 1/2 -cassotto, mutta rakenne on mielenkiintoinen; kevyempi kuin oikea cassotto ja ymmärtääkseni helpompi korjata ja ainakin huoltaa. Helppoa on myös yksittäisen koskettimen irrottaminen keskeltä klaviatuuria, koska ei tarvitse vetää akselia irti. Kosketin on "laakeroitu" jousivoimalla eräänlaisen pukin päälle. Cassotto -efekti on selvästi havaittavissa, mutta kokoonpano on tehty luvattoman huonosti. Tietenkin täytyy ottaa huomioon myös instrumentin hinta.


Huonoksi puoleksi luettelisin vielä läpiviennit, jotka eivät ole kovin tiiviitä. Tästä seuraa suuri ilmankulutus ja soittamisen raskaus. Tätä lisäävät vielä koskettimet, jotka painuvat 10mm ja enemmänkin. Laatuhanurin kosketin painuu noin puolet tuosta mitasta.

Ikävä piirre on paljenauhoissa käytetty liima, jonka vaikutus "ennen konserttia" on eliminoitava avaamalla palje  käyttökuntoon. Jos tarkkoja ollaan, vaikuttaa tuollainen palkeen poimujen tarraaminen toisiinsa myös yhden elementin verran soiton raskauteen.

En oikein usko, että näistä turistihanureista tulisi kysyttyjä historiallisia instrumentteja. Niitä on rakennettu sen verran, etteivät ne ihan heti lopu. Jos aloittaa venäläisellä Voshodilla ja säilyttää sen muutamia vuosikymmeniä itsellään, on kiva muistella millaista se oli "silloin joskus". Tällaisen voi museoida koska siinä ei lepää suuri määrä rahaa ja toiseksi; vaihdettaessa parempaan, ei siitä vaihdossa saa juuri mitään - tai ei yhtään mitään.

Näistä Berjozka -hanureista riittää aina juttua, valitettavaa on että aivan toisen laatuluokan pelit eivät saa palstatilaa kovinkaan paljon. Tula, Jupiter ja Akko ovat kansainvälisestikin tunnustettuja laatusoittimia. Heti kun voitan lotossa, hankin Akkon omalla spesifikaatiolla! Diskantti neljä oktaavia, kuusirivinen stradella -basso, mutta kolmella perusrivillä ja mutella. Siinähän noita. Täytynee joskus ruveta lottoamaan...
Se soiton raskaus ja näppäinten turhan suuri liike ovat tosiaan ne pahimmat ongelmat. On tuntunut ihan uskomattoman hienolta kokeilla "kunnollisia" haitareita tuon Voskhodin jälkeen ja rinnalla. Nyt olen karvan päässä siitä, että ostaisin käytetyn Rolandin. Ero tulee olemaan huikea tietty. Mm. Roland FR-2:n jälkeen tuntui siltä, ettei saa enää aloitettua venäläisellä. Edelleen eniten ihmettelen sen venäläisen tarkkaa virettä. Välillä muuten (tai usein) menee niin, että pääsee vain pari tahtia ennen palkeen käännöstä.

Tiedättekö, mikä on se paras juttu noissa venäläisissä? Se, että yleensä ajauduin näin hienon ja "ulkopuolisista" katsoen ylitsepääsemättömän vaikeiden, mutta kuitenkin hienojen soittopelien maailmaan. Jos ei olisi ollut sitä ilmaista venäläistä, en olisi koskaan aloittanut harrastusta. Vielä on varsin pitkä matka kuitenkin siihen, että osaisin oikeasti soittaa, kun ei ole sitä sisäsyntyistä soittamisen taitoa. Itse joudun käymään kaikki kappaleet nuotti kerrallaan ja bassopuolta moneen otteeseen hinkaten.

Vaikeita ja "tyhmiä" kysymyksiä on siis odotettavissa täältä suunnasta ja paljon. :)
Jospa joskus oppisi jotain. Eikös elämä ole yhtä oppimista jatkuvasti.

TLinden

Itsekin onnistuin löytämään tuon Rapsodia-cassotton kirpputorilta ja maksoin suolaiset 50€, kun vaikutti lähes täysin soittamattomalta peliltä, ei kulumaa, ei naarmuja ja jopa laukun lukotkin toimivat, mikä näissä ei kovin yleistä ole. Vireessä tuntuu olevan ja kaikki äänikerrat soivat. Ilmantarve on uskomattoman suuri pienempiin Akkordeihini verrattuna. Aikomus on lähettää tämä Viljolle huoltoon, jos ammattilainen saisi tätä vähän paranneltua, vaikkei ilmeisesti täysiin ihmeisiin kukaan näiden kanssa pysty. Kuitenkin on tyylikäs ja minun korvaani hyvin soiva soitin.

Näistä voisi tosiaan olla asiallisempaakin keskustelua. Toisaalle avasin aiheen, mutta ehkä avaus ei ollut hyvä, kun ei poikinut vastauksia. Itse ihan periaatteesta tykkään käyttää erikoisempia ja aliarvostettuja soittimia. Ja taitaa kuitenkin Kiinasta löytyä ne surkeimmat harmonikatkin...

TLinden

Tuli sittemmin ostettua myös toinen Rapsodija, kun oli paljon halvemmalla tarjolla. Tuo ensimmäinen hankinta vuoti niin pahasti, että soitto lähes mahdotonta, kun palkeiden tuotanto ei riittänyt sitten millään. Toisessa taas muuta ongelmaa ja tulin sen toisen itse asiassa käyttäneeksi Viljolla ja suositteli laittamista materiaalikiertoon tai sitten kunnostamista itse. Nyt ovat molemmat purettuna osiin - se, jossa ei ole niin suurta ilmantarvetta renklasi rekisterikoneiston osalta ja lisäksi monta bassopuolen kieltä irronnut vahauksistaan. Vähän kävi mielessä, että jos saisin molempien osia hyödyntämällä rakennettua yhden lähemmäs soittokuntoisen yksilön ja ylijäävät osat vaikka sitten sinne materiaalikiertoon ja laukku ja hihnat paremman soittimen käyttöön.