Suomalaiset entisaikojen hanurimestarit

[Teme]

Lueskelin vanhoja Hanuri-lehtiä ja numerossa 4/84 oli juttua herra George de Godzinzkystä.

Häneltä kysyttiin kuka on hänen mielestään kautta aikain paras suomalainen harmonikkataiteilija. Godzinzky ei sanonut yhtä vaan luetteli useita ja sanoi että jokaisella oli oma erityispiirteensä ja vahvuutensa. Jutussa pisti silmään kohta missä Godzinzky ylisti Lasse Pihlajamaata: "hän on suuri virtuoosi, jonka tekniikan voi sanoa kymmenkertaisesti ylittävän esim. Vesterisen tekniikan".

Tämä tuli itselleni yllätyksenä, koska olen aina pitänyt Viliä teknisenä taiturina. Olen sen verran nuoremman polven harrastelija, että vanhoja mestareita en Ahvenaista lukuunottamatta ole livenä nähnyt.

Ottakaas kantaa, mikä teidän mielipiteenne on. Tähänhän ei ole yhtä totuutta, vaan mestareista parhaimmalle on varmasti jokaisella omat kriteerinsä.

Mutta tuohon tekniseen taidokkuuteen haluaisin mielipiteitä, jos sitä mestareiden välillä pystyy vertailemaan.

Liitteenä vielä kuvakaappaus ylempänä viitatusta lehtiartikkelista.

[Giulietti]

Todella vaikeata tuollainen teknisen taidokkuuden vertailu, varsinkin eri aikakauden mestarien välillä. En ole itsekään päässyt näkemään näitä vanhoja mestareita, muuta kuin kuuntelemaan levyiltä. Pelkkä tekninen taituruushan ei tee kenestäkään sinänsä hyvää soittajaa, pitäisi pystyä myös tulkitsemaan ja tuomaan kappaleisiin jotain "omaa". Eräs teknisesti todella taitava ja myös tyylillisesti osaava soittaja oli Esko Könönen. Monet hänen tulkintansa soivat nykyisinkin erittäin komeasti ja soittimen käsittely ja soiton keveys on omaa luokkaansa. Toinen teknisesti erittäin kovatasoinen soittaja oli Paul Norrback. Vaikea näitä kuitenkaan mihinkään järjestykseen on laittaa.

Pihlajamaahan on, kuten tuossa artikkelissakin sanotaan, enemmän säveltäjä kuin harmonikkataiteilija. Hänhän esitti pääasiassa näitä omia kappaleitaan jotka monet ovatkin jääneet elämään ainakin harmonikansoittajien keskuuteen. Hänen sävellyksistään taas monet ovatkin sitten teknisesti erittäin haastavia, jonka takia niitä ei ihan jokainen soittaja soitakaan.

[maestro]

Minä olen tavannut ihan elävänä,mestari Taito Vainion. -80 luvulla piti soitto-opetus viikonloppuja kansalaisopistoissa. Oli tietysti pienelle pojalle mahtavaa nähdä ja tavata iso mestari,joka vielä piti yksityis tunnin halukkaille.En muista mitä puhui ja mainitsi soittamisesta,muutakuin yhteis-soitossa isossa porukassa kuuli minun soittaman 2-äänen ja antoi vinkkejä siihen. Ja sillä tiellä ollaan oltu 40v....

[Suonsyrjä]

vaikeaa on vertailu... jo jokaisen korvaan kuulostaa asiat erilaiselta.

joku aika sitten kun hommasin sähkitaran  minulta kysyttiin ketä pidän suomen parhaimpana kitaristina.... kyllähän tuonne kärkipäähän pullianen ja järvinen kohoaa, mutta kummalakin ero jutut, omat tyylinsä ja kyllä pikku orkistakin on tullut aivan loistavia kitaristeja... tämän rönsyilevän jorinan pointti oli että see on mitä kukakin arvostaa ja mitä hakee musiikilta.

ahvenaisen nuottikirjoja minullakin, tosin en ihan kaikista sovituksista tykkää

ja pakarisen arvostan haitarinsa kanssa aika korkealle... ei ehkä taidokain soittaja, mutta kokkonaisuus mistä kansa tykkäsi, vaatii sekin paljon.

tosin käsitääkseni pakarinen ei itseään haitaristina edes pitännyt

[Periskooppi]

En sen suuremmin aio ottaa kantaa eri soittajien paremmuuteen, vaikka olen sekä Lasse Pihlajamaan, George de Godzinskyn että Taito Vainionkin kanssa yhdessä soittanut. Könösenkin kanssa esiintynyt samassa konsertissa, joskaan en yhdessä, mutta siis kuullut näiden suurten taiteilijoiden soittoa läheltä.

Se, mikä tässä keskustelussa osui silmiini eniten, oli se, että joku pitäisi Lasse Pihlajamaata ennen kaikkea vain säveltäjänä eikä soittajana, ja olisi siitä syystä jättämässä hänet tämän "mestaruustaiston" ulkopuolelle.

Minusta ja monen muunkin ammattimuusikon mielestä (mukaan lukien Georg de Godzinsky) Lasse oli ennen kaikkea suuri taiteellinen virtuoosi eli hyvin taitava monipuolinen soittaja, joka myös sävelsi itselleen ja muille vaikeita virtuoosisia sävellyksiä ainakin siksi, ettei niitä ollut muualta saatavissa, ja toisten tekeleet saattoivat olla liian helppojakin, sekä myös kaikille muille harmonikkamusiikin ystäville sopivia teoksia, esim. Nuoruusmuistoja, Muistojen Harmonikka... .

Lasse oli myös taitava ja aikaansaava opettaja, jonka oppilaiden myötä on suomalainen harmonikkaopetus pitkälti saatu hyvään kuntoon ja järjestettyä. Soittotaidosta on siis riittänyt jaettavaa myös muille kaikkien iloksi. Monet varmaankin pitävät Lassea harmonikkakauppiaana, ja sellainenkin hän oli, kun alkoi tuoda Italiasta lapsisoittajille pienikokoisia soittimia sekä aikuisillekin sopivia malleja, joiden suunnitteluun hän oli myös itse osallistunut.

Kaiken lähtökohtana on kuitenkin ollut loistava soittotaito, joka on häntä johdattanut näille muillekin soittoa sivuaville aloille.

[Giulietti]

Tämän ajatuksen Pihlajamaasta enemmän säveltäjänä kuin harmonikkataiteilijana tuo Godzinzky tuossa artikkelissa itse esille, kannattaa lukea koko artikkeli. Noita lapsille sopivia pieniä soittimia oli kyllä jo ennen kuin niitä alettiin italiasta tuomaan tänne. Tuohon että Lasse Pihlajamaa olisi osallistunut kaikkien omalla nimellään maahantuotujen soittimien suunnitteluun en kyllä ole koskaan uskonut, enkä usko edelleenkään.

[Periskooppi]

Tuohon, että olisiko Lasse Pihlajamaa osallistunut kaikkien maahantuomiensa harmonikkojen suunnitteluun, en osaa sanoa. Enkä myöskään sitä, missä määrin hän on niiden suunnitteluun sitten osallistunut. Muistan keskustelleeni hänen kanssaan ainakin siitä, että hän ilmoitti mm. määritelleensä tai ainakin vaikuttaneensa stadardibassojen kallistuskulmaan, eli siihen, kuinka terävä tuo "salmiakki" on. Sehän hieman eroaa eri merkeillä.  Ensimmäisen harmonikkani LP Merimies-mallin harvennetun bassoasettelunkin hän oli määritellyt. Tietääkseni Lasse oli myös suunnitellut soittimiensa logot ja hyvin pitkälti myös ulkoasuakin, joista ehkä avaruusaiheiset Saturnuksen renkaat (Stardust) lienee se eniten muista merkeistä erottautuva ulkoasu. Tiedän hänen osallistuneen myös sointiin ja soitettavuuteen vaikuttaviin, monista siis paljon olennaisimpiinkin, asioihin.

Pitkälti Lassen myötävaikutuksella maahamme saatiin leviämään melodiabassoharmonikatkin. Hän ei niitä keksinyt, mutta oli niillä soittamista innokkaasti kannustamassa. LP-soittimissa taisi olla ensimmäisenä ns. suomalainen sormio myös melodiabasson puolella, eikä tuo asia varmaankaan Piginin tehtaalta ollut lähtöisin, vaan toteuttivat tässä Lassen toivetta / suunnittelua.

Edelleenkin olen sitä mieltä, että kaikesta muusta merkittävästä musiikki- ja harmonikka-alan toiminnastaan huolimatta Lassea pidetään ennenkaikkea erittäin taitavana virtuoosisena muusikkotaiteilijana - jonka ehkä eniten erottaa muista taitavista kotimaisista, ja miksei myös ulkomaisista kollegoistaan se, että hänellä oli myös mittavaa monipuolista sävellystuotantoa. Kaikki hänen aikalaisistaan eivät edes kovin hyvin osanneet nuotteja, kun taas Lasse taisi tuoda maahamme ensimmäisen nuottikirjoituskoneenkin, jolla kirjoitti paljon julkaisemiaan sävellyksiä.

Lehtiartikkelissa Gode mainitsee Lassen olevan kymmenkertaisesti suurempi virtuoosi kuin Vesterinen, joten kyllä silloin Godekin on arvostanut Lassea paljon soittajana, vaikka jostain syystä mainitseekin pitävänsä häntä enemmän säveltäjänä. Oletan, että tätä Golden haastattelua ei kaikkinensa tulisi lukea ja tulkita "kuten Raamattua". Oletan, että hänellä on ollut hyvin värikäs tapa puhua, sillä samaisessa artikkelissa mainitaan yhdestä perheenjäsenestäni, että hänestä olisi tullut "Bachin palvoja" (vai miten se tuossa menikään). Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaikka Bachia on perheessämme soitettu ja arvostettu, joten olettaisin tuonkin olevan enemmän kielikuva, jolla viitattaisiin siihen, että soittaja on siirtynyt soittamaan enemmän klassista musiikkia.

[maestro]

Kyllähän minäkin arvostan kaikkia entis ajan mestareita,kaikkia olen kuunnellut pienen ikäni paljon.Ja cd- sekä kasetti varastosta löytyy: Juselius,Könönen,Pihlajamaa,Vainio,Viljanen,Vesterinen,Leino,Manninen,Laihanen. Nämä nyt tulee ensimmäisenä mieleen. Kaikki ovat minulle mestareita soittamisessa,säveltämisessä ja sovittamisessa.Kaikilla oma tyyli,josta tunnistaa.On siellä Ahvenainenkin..

[mahu]

Menee vähä ohi aiheen, mutta ainakin 2-rivisissä on Lassen (+ muutaman muun suomalaisen) kädenjälki näkyvissä haitareissa joita Pigini valmisti nimenomaan Suomeen Lassen nimellä. Siis ei pelkkiä logoja vaan myös Suomalaisten käytössä olevia koneistoja ja taisi joku puinen runkokin olla muotoiltu suomessa ja lähetetty Piginin tehtaalle malliksi.

[Periskooppi]

En ole ihan varma Lassen osuudesta tuon puupintaisen 2-rivisen suunnittelussa, kun tuona ajankohtana Lasse Pihlajamaan maahantuonti oli jo Musiikki Järvenpäällä Seinäjoella. Puupintaista harmonikkaa edelsi muistaakseni selluloidipintainen 2-rivinen, jonka suunnittelijaa en tiedä. Sen sijaan muistaakseni puupintaisen soittimen suunnittelussa oli vahvasti mukana taiteilija mestaripelimanni Teppo Välimäki, varmaankin Erkki Järvenpään ohella, ja soitin soikin todella hyvin. Muistaakseni tuon soittimen prototyyppi taidettiin teettää Pohjanmaalla jollakin niin taitavalla puusepällä, että hänelle tarjottiin heti työpaikkaa Italiasta 😉

[mahu]

Puupintaisessa haitarissa taisi Italiasta tulla ensin pari protoa, joista juurikin toinen veisteltiin Suomessa uudelleen ja lähetettiin malliksi Italiaan. Yksi alkuperäisistä protoista on ollut täälä Etelä-Pohjanmaalla ja itsekin sillä soittanut joskus. Muotoilultaan aika heikko, mutta soi hyvin. Tässä puupintaisessa on Teppo Välimäen nimikirjaimet bassokotelossa ilma-aukkoina. Merkkinä juurikin osallistumisena suunnittelussa. Teppo itse tästä minulle kertoi.

Tämä edeltänyt 2-rivinen on Lassen ja Koskenkorvalaisen Mauno Kannoston suunnittelua. Haitarin bassossa merkkinä Maunon nimikirjaimet MK. Mauno on omissa 2-rivisissään käyttänyt 23 nappista tavallisen 21 nappisen diskantin sijaan. Tämä on yksi piirre minkä Mauno toi mukaan tähän haitariin.

Se miten paljon Lasse on käyttänyt suunnitteluaikaa näissä peleissä en osaa sanoa, mutta nämä jutut kertoo siitä että ei se pelkästään niitä pelejä ole omalla nimellään tilannut Piginin tehtaalta. Tietääkseni ristibasso 2-rivisiä ei juurikaan maailmalla muualla käytetä ja siksi se on varmaan vaatinut vähän eri valmistusmenetelmiä kuin sarjatuontatoon tehdyt pelit. Näitä mustia 2-rivisä on tullut ainakin kolme sarjaa, oliskohan ollu jotain 10-20kpl sarjoja. Jokaisessa pieniä eroja.

[Teme]

Sen sijaan muistaakseni puupintaisen soittimen suunnittelussa oli vahvasti mukana taiteilija mestaripelimanni Teppo Välimäki, varmaankin Erkki Järvenpään ohella, ja soitin soikin todella hyvin. Muistaakseni tuon soittimen prototyyppi taidettiin teettää Pohjanmaalla jollakin niin taitavalla puusepällä, että hänelle tarjottiin heti työpaikkaa Italiasta 😉

Liekö kyseessä juuri tämä kaksirivinen mitä mestaripelimanni itse vuoden -85 Hanuri-lehdessä mainostaa. Kuvia lehdestä liitteenä.You cannot view this attachment.You cannot view this attachment.You cannot view this attachment.

[Periskooppi]

En löytänyt tuosta liitettä, mutta oheisella linkillä pääsee ilmeisesti jopa kuuntelemaan Tepon itsensä soittamaan tätä puukuorista 2-rivista, johon tämä aihe lopulta johti.

Katso Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/1-3499480

Tällä soittimella on lempinimikin

"Honkarakenne" 😉