Aiheet

Ajattelin myydä 2020 elokuussa ostamani Rolandin digihaitarin FR-4xb. Hyvin vähän käytetty ja vain kotona. Hinta 3000 € ja vain nouto Keravalta.

Ja miksi myyn? Soittimia on aivan liikaa, tila loppuu ja muutenkin parempi keskittyä. Tälle oli tietty tilaus, päästä käsiksi valtavaan haitarisoundien kirjoon, mutta se jäi yhdeksi niistä projekteista jotka syystä tai toisesta jäävät vain hienoksi ajatukseksi. Aikaa on liian vähän kaikkeen mielenkiintoiseen.

Hannu Töyrylä
Yhteydenotot sähköpostilla, löytyy kirjekuoren kuvasta tuosta vasemmalta.

Yksityisviestit foorumin kautta ei taida enää olla mukana ollenkaan, en ainakaan löydä niitä mistään enää.

Ostin sitten lopulta digihaitarin. Pitkään olen miettinyt jotain kevyttä neliäänikertaista Juniorfisan ja Serenellini Intron jatkoksi. Jotain F115:ta tai Serenellini Quatroa. Ostin kuitenkin sitten digin. Mulla on jo noita akustisia, jo mainittujen lisäksi erilaisia kaksirivisiä, mm. Castagnari.

Digihaitariin veti eniten se soundien määrä, kokeilun ja säätämisen halu. Käyttö omissa äänityksissä. Kokemusta on sekä aidoista että sähkösoittimista, siis muista(kin) kuin haitareista.

Hain sen eilen. Ensivaikutelma vähän hämmentävä. Pieneen näppäimen liikkeeseen tottui äkkiä ja huomasi että sormethan toimivat nopeammin. Palkeen kanssa on sitten enemmän hakemista. Jäykkyyttä on helppo säätää, mutta se ei lopulta ollutkaan se ongelma. Enemmänkin se että dynamiikkaa tuntuu löytyvän oudon paljon, yhtäkkiä pieni liike tekee ison muutoksen äänenvoimakkuuteen. Kyllä siellä on säätöjä tähänkin ja aika hyvä se jo alkaa olla.

Sitten se soundit. Ensivaikutelmana omaan korvaan hyvin monessa jonkinlaista riipivyyttä mikä on tyypillistä haitarisampleille yleensäkin, esim. kiippareissa ja syntikoissa. Voi olla vika minun korvissakin. Helpotti kun otti ulkoisen vahvistimen käyttöön, ja aloin myös kuulla paremmin eri settien erot. Voi olla niinkin, että sisäiset kaiuttimet ovat suuntaavat eikä paras soundi tule soittajan korviin. Tuotakin meinaan vielä testailla.

Meikäläiselle ohjauspaneelin nappulat avautuivat hyvin nopeasti. Siis ne napit mitä nyt normisoitossa tarvitsee. Menut on sitten erikseen. Niitä syvempiä säätöjä ajattelin sitten enemmän kokeilla tietokoneelta käsin.

Haitariksi tuon ostin, mutta kyllä vaikka nyt puhallinsoundit tekivät vaikutuksen. Taidanpa johonkin juttuihin soitella tuolla foniosuuksia tai muutakin. Onhan mulla oikeatkin fonit, tenori ja altto, mutta refluksin ja palleatyrän takia ei paljon tee mieli soitella, kun siinä tarvitaan sitä palleaa.

Digihaitaria olin aiemmin testannut kaksi kertaa. FR7:aa kymmenen vuotta sitten Sysmän haitarimuseossa ja venäläisen hromkan/karmoskan näppäinkuviolle säädettyä FR-18:a pari vuotta myöhemmin, siitä on täällä varmaan videokin.

Kun paremman puutteessa katselen näitä haitarisämplekirjastojen esittelyjä, niin alkaa kaivata neliäänikertaista peliä.

https://youtu.be/HM1WEZMlbFM

Eihän tuota rahaa olisi, mutta jos löytyisi peli josta irtoaisi noita soundeja joita ei nykyisistä löydy, eikä peli olisi liian painava, niin kyllähän se varmasti täyttäisi selvän aukon haitarinsoitossani. Haitarinsoitto kun tuntuu nyt nytkähtäneen mukavasti eteenpäin, ei vähiten noiden vuoden aikana käytyjen sormituskeskustelujen takia, mistä kiitos kiistakumppanilleni.

Täytyy tätä ajatusta kehitellä. Mikähän voisi olla sopiva peli.

Huomasin sähköposteista, että kotimainen, lähinnä rock/pop-musiikkiin suuntautunut, nettikursseja tarjoava palvelu on julkistamassa pianoharmonikan kurssin.

Tuossa ennakkotietoa https://youtu.be/UAl1Iro2M6Y (en edes katsonut itse... pianohaitarin kurssia kun en tarvitse).

Mitä Rockwayhyn muuten tulee, niin olin taannoin joitakin kuukausia heidän palvelun tilaaja. Kuukausimaksulla pääsi käyttämään kaikkia opetusmateriaaleja. Lähinnähän siellä oli kitaraa, bassoa, rumpuja, jotain laulamisesta, biisinteosta ja äänittelystä. Kitaraa meinasin opetella lisää, mutta eipä tullut usein käytettyä heidän kursseja, joten peruutin tilauksen. Että sen takia ne mulle vielä noita maileja lähettää.

No yhden kysymyksen vielä heitän, kun tuo Bugarin Juniorfisa nyt on mulla taas esillä. Onko normaalia että tietyt näppäimet alkavat napsumaan terävästi ajan myötä. Läppien varret siellä ottavat kiinni koplarikoneistoon, ja riippuu valitusta rekisteristä napsuuko vai eikö napsu, ja millä näppäimillä näin käy. Oletan että joku huopa on vähän painunut kasaan ja näppäin menee aavistuksen verran syvemmälle kuin alkuun. Tosin paljoahan tuolla ei ole soitettu.

PS. Tämmöisille pienille kysymyksille voisi ehkä olla yksi ketju johon niitä voisi heittää, niinkuin m.netissä eri alojen jelppikerhot. Vaikka mitäpä väliä sillä on.

Olen tämän vuoden aikana osallistunut m.netissä keskusteluihin puisten soittimien aukeamisesta soimaan ja näiden soitinten soinnin avaaminen soittamalla niitä tarpeeksi (sisäänsoittaminen). Moni tuntuu kieltävän koko ilmiön, pitäen sitä puhtaasti psykologisena ilmiönä, että soittajasta tuntuu siltä tai että soittaja tottuu soittimeensa, mahdollisesti oppii soittamaan sitä paremmin. Erityisesti tunnutaan pitävän mahdottomana, että puussa tapahtuisi muita muutoksia kuin kosteuden muutoksia ja hyvin hidas vanheneminen.

Toisaalta joissakin tutkimuksissa on havaittu, että puun pitkäaikainen täristäminen, mahdollisesti vielä sopivissa kosteusoloissa, pienentää puun sisäistä vaimennusta ja saa sen värähtelemään paremmin. Tutkimuksia on kuitenkin sen verran vähän, että ne on helppo sivuuttaa: ei ole tutkittu tarpeeksi. Soitinrakentajien tekemät tutkimukset ja kokeilut tyrmätään suoraan puolueellisina. Se myönnetään että tärinällä voi olla vaikutusta liitoksiin, muttei itse puihin.

Kielisoittimille on tullut myös laitteita, joiden tarkoitus on keinotekoisesti tärinän avulla nopeuttaa soittimen avautumista. Laitetta kokeilleet tuntuvat useimmiten olevan sen vaikutukseen tyytyväisiä. Joku teki vastaavan itselleen akvaariopumpusta. Muut pitävät koko hommaa humpuukina ja selittävät miksei se voi toimia.

Kitaristien kiistelyn kohteena on laite nimeltä Tonerite, jota tehdään monille eri kielisoittimille. Englantilainen viulunrakentaja taas myy laitetta, joka on nimenomaan jousisoittimille. Menin hommaamaan yhden tuommoisen laitteen viulua varten. Se kiinnitetään viulun tallaan ja pannaan tärisemään. Valmistajan mukaan paras vaikutus saadaan noin kolmen vuorokauden jälkeen. En pitänyt laitetta yhtäjaksoisesti päällä, mutta pari kolme vuorokautta tuli yhteensä täyteen viikonloppuna. Kyllä se jotain vaikutti. Aika vaisusti soinut viulu alkoi soida herkemmin ja avoimemmin. Ihan semmoinen tunne kuin että jousi liikkuu nyt kuin rasvattu.

Mitäs haitarimiehet on mieltä? Mikä on puun rooli soinnissa? Pitääkö haitaripuun värähdellä vai olla jäykkää. Voiko soitin mennä tukkoon ja aueta taas soittamalla? Mistä siinä on kysymys, puista vai jostain muusta.

Itse pidän ihan mahdollisena, että värähtely voi vaikuttaa puuhun solutasolla, niin että puun värähtelyherkkyys kasvaa (sisäinen vaimennus pienenee).

Olen tässä alkanut kiinnittää huomiota sormien ja soiton sekoamiseen. Sormi osuukin väärälle näppäimelle, varsinkin pitemmässä siirroksessa. Jos on tarkkana, saattaa silmänräpäyksessä korjata, mutta välillä onkin sitten täysin hukassa. Soittotilanne toki vaikuttaa tähän myös.

Välillä käy niin että jo ennen kuin painaa näppäintä, alkaa epäilyttää että onko se oikea, mutta siinä kohtaa ei ole paljon tehtävissä. Tuossa pienessä viisirivisessä jota nyt käytän ei ole karhennuksiakaan c:ssä ja f:ssä.

Videolta katselin, että mulla menee käsi välillä aika outoon asentoon. Ranne kääntyy niin että sormet osoittavat alaviistoon. Se voisi selittää että sormet eksyvät näppäimistä ja väärille riveillekin.

Tietysti voi olla vain harjoituksen puutteesta tai yksipuolisuudesta kysymys. Mutta välillä sitä sekoaa ihan tutuissakin kappaleissa.

Niissä taas voi olla kysymys, olen miettinyt, siitä että kappale on niin tuttu, että siinä alkaa soittaessa ajatella jotakin muuta ja tulee ajatuskatkos, että missä nyt mennään ja ollaan. Siinä tuntuu auttavan että on nuotti jota seuraa. Ja vaikka yleensä pystyn soittamaan eri sävellajista kuin missä nuotit on kirjoitettu, niin sekoamisen tuntuu välttävän parhaiten kun on lappu joka menee juuri niin kuin soitonkin pitää mennä. Lapun seuraaminen auttaa keskittymään siihen miten se kappale menee ja missä nyt mennään.

Jäin tuon Roland-ketjun pohjalta miettimään digihaitarin ääntä, sen synnyttämistä ja kokemista verrattuna aidon pelin ääneen. Tämä kirjoitus ei ole minkään puolesta eikä vastaan, vaan käsittelee äänen keinotekoisen synnyttämisen menetelmiä. Pyrin olemaan niin yleistajuinen kuin mahdollista. Aion parannella tätä kirjoitusta lisäämällä ääninäytteitä tai muuta materiaalia myöhemmin.

Soitinääntä yritetäään matkia keinotekoisesti kahdella päätavalla:

• synteesi: luomalla ääni synteettisesti, siis kokonaan keinotekoisesti
• sämpläys: äänittämällä soittimen yksittäisiä ääniä ja toistamalla niitä

Synteesissä yleisimmin soundi rakennetaan lähtien yksinkertaisista äänimuodoista joita toisaalta yhdistellään, toisaalta suodatetaan. Yhdistely tuo ääneen jotakin lisää, suodatus muuttaa äänen sävyä. Näin muodostettu ääni on yleensä aika tylsä. Siksi siihen tehdään eloa muuttamalla äänen voimakkuutta, virettä, sävyä tai vaikka vibraatoa nuotin soinnin aikana. Tämmöinen soundi kuulostaa edelleen selvästi keinotekoiselta, sitä ei erehdy pitämään aitona soittimena.

Sämpläyksessä käytetään aitoja, äänitettyjä soittimen säveliä. Näiden tallettamiseen tarvitaan paljon muistia, ja  siksi tämä tekniikka yleistyi vasta 90-luvulla alkaen kun muistipiirien koko ja hinta tulivat sopivalle tasolle. Alkuvaiheessa muistia ei riittänyt joka sävelelle, vaan samaa sämpleä käytettiin useamman vierekkäisen sävelkorkeuden soittamiseen, oikea vire saatiin nopeuttamalla tai hidastamalla samplea, mistä seurasi tietty luonnottomuus ääneen. Nykyään on tapana paitsi käyttää omaa sämpleä jokaiselle sävelkorkeudelle, vaan myös sama sävel voi olla sämplätty usealla eri voimakkuudella.

Kun sämple on äänite aidon soittimen soivasta sävelestä, se on sinänsä luonnollisen kuuloinen. Ongelmaksi kuitenkin tulee, että sama sävel soi aina täsmälleen samalla tavalla, toisin kuin aidoissa soittimissa. Parhaissa toteutuksissa onkin useampia sämplejä kutakin säveltä kohti, joita vuorotellaan. Sämplen soittoon voidaan myös yhdistää synteesin keinoja, esim. yhdistellä useita sämplejä (vaikka näppäimen ääni, palkeen ääni ja kielen ääni sopivassa suhteessa), ja samaan tapaan kuin synteesissä, muuttaa sävelen voimakkuutta, virettä, sävyä tai vibraatoa sen soinnin aikana (joko tietyn kaavan mukaan tai soittajan ohjaamana, keyboardissa vaikkapa sen mukaan miten kovaa kosketinta painetaan, haitarissa se voisi vaikka riippua palkeen käytöstä).

Esimerkiksi haitarisämpleistä yleensä käy sämplekokoelma, jonka olen hankkinut joskus 8 vuotta sitten ja jonka äskettäin siirsin uudelle koneelleni. Siinä on kymmeniä eri sämplesarjoja eri haitareista ja niiden rekistereistä äänitettynä, joka nuotti erikseen, ja diskantit, bassot, sointubassot ja erilaiset ylimääräiset äänet erikseen. Kokeilin soitella keyboardilta metsäkukkia eri sämplesarjoilla, pelkkää diskanttia käyttäen (kun en ole koonnut semmoista kokonaisuutta jolla voisi yhtäaikaa soittaa bassoa ja diskanttia). Tulos on mielenkiintoinen mutta tylsä. Joukossa on muutama soundi jota voisin ajatella käyttää jossakin, mutta vain tilapäisesti.

freygish.com/htoyryla/music/accordionsamples.mp3

Tylsyys johtuu varmaankin siitä, että nämä ovat niitä raakoja sämplejä, näihin ei ole lisätty mitään eikä käsitelty niin että ne olisivat elävämpiä. Aito ääni soi eri lailla joka kerta, nämä aina samalla lailla.

Aidossa haitarissa kieli toimii fysiikan lakien mukaan palkeen paineen alla, läppien avautuessa ja sulkeutuessa, vuorovaikutuksessa ilman värähtelyn kanssa siellä haitarin kopan sisällä. Äänen muodostuminen on sen verran mutkikas prosessi että siihen tulee eloa. Sämple, vaikka se onkin kopio aidosta, ei elä vaan on itsensä toistoa. Silti, sämpleilläkin saa aikaa elävän kuuloista soittoa, vaihtelemalla samplejä ja muuttamalla niiden sointia niinkuin edellä on mainittu. Parhaan tuloksen saa kuitenkin aikaan vain säätämällä kunkin sävelen sointia, mikä onnistuu studiossa mutta ei aidossa soittotilanteessa. Sämpleillä saa siis tusinatasoista soittoa livenä, ja melkoisen elävän tuntuista studiossa.

Kokonaan toinen lähestymistapa on fyysisen mallinnuksen synteesi. Se ei pyri matkimaan ääntä, vaan sitä miten ääni syntyy soittimessa. Klarinetin ääni tehdään siinä mallintamalla lehdykän, putken, äänireikien ja kellon käyttäytyminen fysiikan lakien mukaan. Lopputuloksena on soitin, joka hämmentävän hyvin reagoi soittajan soittoon, siis tuntuu oikealta soittimelta myös soittajasta, toisin kuin sämplepohjaiset soittimet jotka huonommin tottelevat soittajaa. Mallinnuksen hyvyys sitten ratkaisee kuinka hyvin soundi vastaa tiettyä aitoa soitinta. Joka tapauksessa, vaikka ääni ei olisikaan aidon tuntuinen, se tottelee soittajaa realistisemmin kuin perinteinen synteesi tai sämplekäyttö.

Tässä videossa soitan puhallinohjaimella ja fyysisella mallinnuksella englannintorvea mukailevaa ääntä: http://www.youtube.com/watch?v=g0mlNH8PnN0

Fyysiseen mallinnukseen perustuvia digisoittimia ei kuitenkaan ole paljonkaan tarjolla. Tekniikka on ilmeisen haastava, tosin ei mahdoton koska hyvin toimivia ratkaisuja puhallinpuolelle on ollut olemassa jo kohta 20 vuotta. Arvelisin, että valmistajat eivät panosta näihin, kun nuo muutkin tekniikat menevät tarpeeksi hyvin kaupaksi. Voi myös olla että patentit haittaavat uusien valmistajien tuloa markkinoille, tosin alkuperäisten patenttien pitäisi jo alkaa olla vanhentuneita.

Tiedossani ei ole mitään fyysiseen mallinnukseen perustuvaa haitaria. En myöskään muista nähneeni teoreettista mallia haitarin mallinnuksesta (puhaltimien ja kielisoittimien fyysisiä malleja on tutkittu paljon ja minullakin on hyllyssä paksu teos niistä).

Haitarin ja puhaltimen välillä on paljon yhteistä: äänen synnyttää lehdykkä, palje vastaa tässä puhallusta. Mutta puhaltimessa äänen korkeus riippuu putkessa värähtelevän ilmapatsaan pituudesta, haitarissa lehdykästä itsestään. Haitarin koppa muodostaa silti tilan jossa värähtelevä ilma vaikuttaa soundiin. Sitten on vielä se kysymys miten samaan aikaan soivat lehdykät vaikuttavat toisiinsa (kun taas puhaltimissa soi vain yksi ääni kerrallaan).

Jos jätetään sisäinen toteutus ja ajatellaan fyysisen mallinnuksen soitinta soittamisen kannalta, niin mallinnetussa puhaltimessa sointiin vaikuttaa sormitus (mikä sävel), puhallus ja huulien puristus. Haitarin kohdalla näppäillään sävelet ja käytetään paljetta (mikä vastaa puhallusta). Huulien puristusta vastaavaa tekijää ei ole, kun kielet värähtelevät vapaasti.

Rolandin digihaitarien suhteen on ainakin minulle epäselvää, millä tekniikalla ääni synnytetään. Roland kutsuu tekniikkaa nimellä PBM (Physical Behavior Modeling) ja toteaa siitä

Physical Behavior Modeling uses complex algorithms (as opposed to sampled sounds) to accurately model an acoustic accordion's sound characteristics. The result is a faithful recreation of the actual physical behavior and expressive nuances of an acoustic instrument.

(Lähde: http://www.roland.com/products/en/FR-7/

Roland tässä selvästi sanoo että käytössä on algoritmit eikä sämplet, mutta ei toisaalta sano että ääni synnytettäisiin algoritmeilla, eikä käytä vakiintunutta termiä Physical modelling. Arvelisin, että Rolandin ratkaisu pohjautuu sampleihin joita sitten muokataan algoritmisesti. FR-18 -esitteessä samplet peräti mainitaankin:

With the same sound quality as Roland's acclaimed V-Accordion line-up and with dedicated new samples, the FR-18 digital diatonic will satisfy traditional folk-based musicians.

(Lähde: http://lib.roland.co.jp/products/en/brochures/res/61922193/FR-18_Catalog_150.pdfa )

Tämän perusteella voisi päätellä, että Roland käyttää sämplejä, siis äänitettyjä haitarin säveliä, joiden sointia muutetaan ilmeisen mutkikkailla keinoilla jotta saataisiin sointi ja soitettavuus lähemmäksi aitoa haitaria.

Ja vaikka sämplet sinänsä ovat aidon soittimen äänitettyjä ääniä, niin niiden äänitystilanne ja -järjestely ei ole triviaali. Pitää saada soittimen ääni talteen mahdollisimman sellaisenaan, ilman äänitystilan vaikutusta. Jokainen sävel pitää saada talteen mahdollisimman yhteensopivana muiden sävelien kanssa, jotta äänen sointi ei hypi kun mennään sävelestä toiseen.

Sämpletekniikan rajoitusten lisäksi digihaitari voidaan kokea epäaidoksi sen takia että ääni tulee kaiuttimesta eikä itse soittimesta. Aito haitari soi vähän joka suuntaan. Kaiuttimen ääni on suuntaava, ääni kuuluu toki eri suuntiin mutta eri sävyisenä. Itselläni tuli tästä havaintoja kun testasin FR-18:a.

Tässä 1. versio kokonaisena. Täydennän kun tulee lisää asiaa.
 

Huomasin, että Logic Pro:hon, jolla mä nykyisin teen tietsikalla musiikkia, saa tuotua Akain sampleja. Mulla on 8 vuotta sitten hankittu kaksois-CD keskieurooppalaisen kansan- ja tanssimusiikin soitinääniä, ja sain sen helposti siirrettyä tähän nykyiseen systeemiini. Melkoinen osa sampleistä on haitareista, eri malleista ja eri rekistereistä, diskanttia, bassoa, sointubassoa ja palkeen ääniä. Testasin niin että soitin midiksi pätkän metsäkukkia, en haitarilla vaan koskettimilla, ja sitten annoin tuon midin soittaa eri haitarisoundeilla. Kun bassot ja diskantit ovat nyt eri soitinääninä, niin tuossa soitin vain diskantilla (siis soinnut myös diskantilla).

Aiheesta lisää täällä http://muusikoiden.net/huoneet/viestit.php?c=393&t=2729&o=956 , josta löytyy myös linkki tuohon testiäänitteeseen.

Tämmöstä multa kyseltiin heinäkuussa. Löysin juutubesta, ilmeisesti venäläinen valssi, ellei sitten ole muita samannimisiä? Venäläiseen valssiin löysin orkesteripartituurin, mutta olisi helpompi jos löytyisi melodia+soinnut, pianosovitus tai miksei haitarisovituskin (vaikka enpä koskaan soita suoraan nuoteissa olevaa sovitusta, katson nuoteista vain miten kappale menee).

Katson tässä syrjäsilmällä rillumarei-elokuvaa, Esa Pakarinen kanniskelee siinä 2-rivistä Lumikki-haitaria. Bassopuolen perusteella luulin sitä ensin karmoskaksi. Netistä löysin jonkin valokuvan ja siinäkin näkyi bassopuolella 2x8 pientä nappulaa, mikä on pienemmissä karmoskoissa ihan tyypillistä.

Mikäs peli tuo oikein on ja millainen systeemi?

Jos tässä ostaisi länsimaisen kaksirivisen, niin minkähän ja mistä. Soittimen pitäisi reagoida sopivan jämäkästi rytmikkääseen, nopeaankin soittoon, ja soundin pitäisi olla sopivan kaksirivismäinen. Ilmeisesti kannattaa ostaa G/C josta löytyy G, D, C, Em, Am ja H7 soinnut. Tuommoiselle kirjoitettuja kappaleita olen tässä jo viisirivisellä soitellut.

Näyttäisi siltä että vähintään tonni tuommoiseen menee, ellei satu tuurilla löytymään käytettynä jotain juuri sopivaa. Lasse Pihlajamaalla on jokin Helavyö-malli, jota en ole kuullut missään. Castagnarilla on Studio, jotenkin vielä kohtuuhinnoissa, jota kuulee youtubessa, esim
http://www.youtube.com/watch?v=xc77idU8kFc
http://www.youtube.com/watch?v=MKfD-Ma9M00
http://www.youtube.com/watch?v=9wZn_dqgfKo
(on muuten jonkin verran eroa noiden videoiden soundissa?)

Mielellään tietysti ottaisi soittimen, jossa olisi diskantissa useampi rekisteri, mutta sitten hinnat nousevatkin. Yksi asia mitä en tajua on mitä tarkoittaa tiedoissa 1 diskanttirekisteri. Eikös 1 ole minimi, siis ettei ole yhtään koplaria?

Ristolla oli muistaakseni jotain hämminkiä Hohnerin Morganen kanssa. Tällä videolla Morgane kuulostaisi minusta kelvolliselta http://www.youtube.com/watch?v=cuSTX6nNNdA ja hintakin menisi alle tonnin.

Mitäs muita vaihtoehtoja sitä olisi?

Nyt kun olen taas pari kuukautta soitellut lähinnä viisirivistä ja välillä katsellut kappaleille annettuja sormituksia, niin olen ihmetellyt pikkusormen käytön vähäisyyttä? Onkos se edes totta vai jonkinlainen harha (että minulle sattuneissa sormituksissa on vältetty pikkusormen käyttöä). Muuten olen huomannut, että ohjesormituksien kokeilemisesta on hyötyä, sormet oppivat uusia, pidemmän päälle helpompia reittejä. Mutta kun tuo pikkusormikin on olemassa, ja sitä on tottunut muissakin soittimissa (piano, kitara, saksofoni, klarinetti, huilu) käyttämään, ja onhan se karmoskassakin aika välttämätön.

Löytyi kiertoteitä tämmöinen http://www.youtube.com/user/JamesHowardYoung#p/c/EC2E2EBD48EAD251/9/yttUl0yI2hs

Vivaldia melodikalla, löytyy myös Bachia sun muuta.

Tässä Bachia, 3. Brand. osa 3 http://www.youtube.com/user/JamesHowardYoung#p/c/EC2E2EBD48EAD251/0/Gs5DNHlnU8I
Melodikan soundi ei ehkä taivu kaikkeen mutta tuo menee aika hienosti

Ja 2. Brand. 1. osa, siinä on nokkahuilu mukana http://www.youtube.com/user/JamesHowardYoung#p/c/EC2E2EBD48EAD251/2/U4PftMQL4WI

Russian-garmon -saitilta löytyy erilaisten haitarien "korjausopas" vuodelta 1971. Vaikkei kielestä ymmärtäisikään mitään, niin jo kuvien takia kannattaa katsoa jos on vähänkään kiinnostusta. Tuntuisi olevan perusteellinen teos haitarien rakenteesta, lisäksi näyttäisi olevan aika paljon tietoa venäläisten haitarien historiasta. Monenlaisia on siellä tehty kyllä.

Teos löytyy täältä http://russian-garmon.ru/files/books

Suora latauslinkki http://russian-garmon.ru/files/book-fadeev-kuznecov-remont_garmonik_bajanov_i_akkordeonov-1971-djvu.zip

Ja lukemiseen tarvitaan djvu-lukuohjelma.

Tänään onkin ollut harvinaisen paljon aktiviteettia vähärivisten puolella, tosin hiukan off-topic. Onko lopultakin saatu tänne niitä ulkomaalaisiakin jäseniä ? Kyseessä tuntuu olevan hyvin aktiivinen foorumien käyttäjä, kts. http://www.google.com/search?client=safari&rls=en&q=myz1235&ie=UTF-8&oe=UTF-8

Tipahti tuosta Bugarista alapuolisen paljehihnan neppari irti. Pelissä on vielä takuuta jäljellä, mutta ei oikein viitsisi tuon takia lähteä kuljettelemaan tuota myyjälle asti ainakaan nyt talvikeleillä. Saakos tuommoisia jostain ja miten se saadaan kiinni?

No, ehkä otan myyjäänkin yhteyttä kumminkin.