24-07-2021, 18:45:58

Uutiset:

1.11.2020 - Vapaalehdykän foorumi päivitetty uusimpaan versioon. Mikäli havaitset ongelmia, ole yhteydessä ylläpitoon.


Suomen Harmonikkaliitto

Näytä viestit

Tämä jakso sallii sinun katsoa tämän jäsenen kaikkia viestejä. Huomaa, että näet vain niiden alueiden viestit, joihin sinulla on nyt pääsy.

Viestit - ftamt

21
Kyllä! Tuntuu, että jotkut eivät haluakkaan päästä eroon haitareistaan. Ovat hinnoitelleet itsensä ulos. Joku on voinut tietysti maksaa itsensä kipeäksi ja yrittää vähintään samalla hinnalla myydä sohlonsa pois. Näitä tavaroita ei aikakaan kaupitte, koska nykyään ostajat alkavat olla paremmin hintatietoisia. Sitten myynnissä on myös varsinaisia kiertopalkintoja, jotka siirtyvät ostajalta toiselle ja hinta voi nousta satojakin euroja. Jos peli hyvä olisi, niin se jäisi omistajalle pidemmäksi aikaa. Suurin osa ilmoituksista on tietenkin asiallisia, mutta harmittaahan se meistä ainakin muutamia nuo pikavoitojen tavoittelijat.
Toivo
22
Kuunnelkaapa Youtubesta Viljo Vesterisen Fenno levymerkille vuonna 1930 soittamia harmonikkasooloja, joita hän soittaa italialaisella Cooperativalla.Niissä levyissä hän soittaa matalaviritteisellä harmonikalla, mutta jo seuraavasta vuodesta eteenpäin silloin normaalilla tasolla olevilla soittimilla.
Toivo
23
Tässä kokoelmassani oleva alkuperäinen levytyskuva vuodelta 1935 samaiselta Vanhankaupungin Nuorisoseurantalolta. Eugen Malmstén toimi tässä yhtä aikaa laulajana ja Rytmi Poikien kapellimestarina, jotta soitto pysyy kasassa. Veli Georg Malmstén teki samaa hommaa Dallapén levytyksissä. Huomatkaa tässä soittimien ryhmittely. Kovaäänisimmät brassit on laitettu takariviin. Viulu ja harmonikka ovat eturivissä. Tässä harmonikassa muuten pianistina myöhemmin tunnettu Harry Bergström. Nämä levytykset teki saksalainen Polydor yhtiö.
Toivo
24
Tässä kuvankaappaus vanhasta dokumettifilmistä 1960-luvun alusta, jossa Eino Katajavuori, Georg Malmstén ja Niilo Sarikko muistelevat levytyksiä Vanhankaupungin Nuoriseurantalolla. Avara sali ja hirsiseinät antoivat hyvän akustiikaan. Salin kokoa rajoitettiin sopivasti suurilla pressuilla ulkomaisten äänittäjien toiveiden mukaan. Käytössä oli vain yksi mikrofoni, mutta ei kuitenkaan tämä. Esimerkiksi Dallapé oli ryhmittynyt puolikaareen mikrofonin eteen, jolloin oli katsekontakti jokaiseen soittajaan tarvittaessa. Siitä oli helppo nousta soittamaan oma soolonumeronsa lähemmäksi mikrofonia. Hyvin ammattitaitoisten äänitysteknikoiden ohjeiden mukaan tehtiin erittäin onnistuneita äänityksiä, joita nämä muistelijat itsekin ihmettelivät jälkeenpäin. Virheitä ei juuri koskaan näinkään isolla porukalla 12-14 miehiselllä orkesterilla tehty. Samassa salissa levyttivät myös Amarillo, Seminola, Ramblers ja Rytmi Pojat. Myös kuorot ja soittokunnat kävivät täällä.
Toivo
25
Valokuvien perusteella Viljo Vesterisellä on ollut ainakin lähes 20 erilaista harmonikkaa. Sarvimallejakin useampia.Minulla on ollut kolme erilaista Vesterisen harmonikkaa remontissa. Kaksi viipurilaista ja yksi lahtelainen Kukkola. Kaikissa on ollut hyvät italialaiset kielet sisällä. Taitaa olla enempi legendaa tuo kielien vaihto pelistä toiseen. Ehkä jossakin yksittäisessä tapauksessa on voinut näin tapahtua, mutta näissä kolmessa on ollut kyllä ihan alkuperäiset sisällä. Remontoimassani Sarvimallissa oli niin vanhat vahatkin, että osa kielistä oli tippunut palkeiden väliin. Vilin pelien viritykset teki Aarre Lievonen. Vesterisen harmonikoissa on ollut kyllä ihan normaali sen ajan viritys ja huojunta. Vanhoissa levytyksissä soittotapa ja äänityspaikka ovat vaikuttaneet hyvältä kuulostaviin levytyksiin. Lasse Pihlajamaa sanoi aikoinaan, että jos hänellä olisi ollut Dallapén tasoinen orkesteri taustalla, niin hänenkin soittonsa olisi kuulostanut vielä paremmalta. Vesterisen parhaat levytykset tehtiin Helsingissä Vanhankaupungin Nuorisoseurantalolla, jossa oli avara sali ja ihanteellinen akustiikka. Sotien jälkeen alettiin käyttää varta vasten rakennettua Rytmin äänitystudiota Helsingissä, joka oli melko pieni koppi verrattuna entiseen. Siksi siellä äänitetyt Rytmi, Decca ja Sointu levytykset kuulostavat hyvin tunkkaisilta. Vielä huonommaksi meni, kun alettiin äänittämään sen aikaisilla studionauhureilla. 1940-luvun alkuun saakka levytykset tehtiin suorakaiverrusmenetelmällä ilman välivaiheita. Vasta 1950-luvun puolivälin jälkeen Suomessa yllettiin levytysten äänenlaadussa sotia edeltävälle tasolle. Noissa vanhemmissa levytyksissä käytettiin saksalaista ja englantilaista äänitystekniikkaa. Levyjä käytiin tekemässä näissä maissa paikan päällä tai sitten sieltä tulivat teknikot äänityslaitteineen Suomeen levytystä varten rakennettuun studioon. Koetan tässä selittää, että hyvältä kuulostavat levytykset ovat paljon kiinni siitä, miten äänitykset on tehty.Harmonikka ei luonnossa kuulosta yhtä hyvältä, vaikka viritys olisi täysin sama. Sinulla voi jo itselläsi olla äänellisesti unelmahaitari, vaikka se ei kuulosta aivan samalta kuin vanhoilla levyillä. Tässä on vuosien aikana harmonikan lisäksi tullut tietoutta äänitteistä ja äänittämisestä Suomen Äänitearkiston aktiivisena jäsenenä.
Toivo
26
Yhteen aikaan puhuttiin laser-kielistä. Olisiko siinä ne? Joku Kouvolan entinen työntekijä voisi tietää nämä kieliasiat paremmin.
Toivo
27
Selitys on yksinkertainen. Venäläinen järjestelmä on muutettu suomalaseksi. Ulkoriveillä se onnistuu helposti, mutta apurivien kohdalla on homma jätetty kesken, koska jokainen apuvarsi olisi pitänyt vääntää yhden reiän verran muistaakseni ylöspäin. Olen nuoruudessani tehnyt joskus täydellisen järjestelmän vaihdon juuri samanlaiseen peliin.
Toivo
28
Kyllä tuo on ihan säätöjuttu. Kiristysruuvien alla olevia kolmea teräslankaa vedetään ylös tai alaspäin. Jos vaihtajaliuskat olisivat kannessa, niin olisi helppo juttu ottaa kielipenkit kokonaan pois, jolloin näkisi heti meneekö kaikilla koplareilla liuskat kokonaan kiinni ja auki. Tässä liuskat on kielipenkkien sisällä ja niiden toimintaa ei pääse suoraan näkemään. Kielipenkkien pitää kuitenkin olla kiinni, kun koplauksia kokeillaan. Liuskojen toiminnan pääsee kuitenkin näkemään, jos ottaa kielilaatat irti kielipenkkien päistä, jolloin liuskat tulevat näkyviin. Näiden liuskojen kanssa täytyy olla erittäin varovainen, sillä ne ovat helposti poikki menevää fiiberiä. Normaalisti ne toimivat paremmin kielipenkeissä, kuin yleensä messingistä tai alumiinista tehdyt liuskat, jotka usein hapettumisen takia jäävät jumiin penkkien sisään.
Toivo
29
On ne parempia kuin venäläiset turistipelit, itäsaksalaiset haitarit tai ruotsalaiset hagströmit, eli sijoittuu halpojen haitareiden ja italialaisten laatuhaitareiden välimaastoon.
Toivo
30
Tätä ongelmaa on ollut usein matalissa kielissä. Vika on liian kovassa kielinahassa. Ongelma häviää, kun käyttää paksumpia ja pehmeämpiä nahkoja. Ne ovat veltompia, mutta hyvä tuki selkäpuolella painaa nahan tiiviisti laatan pintaan pitäen ne suorassa. Tällaisia ei löydy Italiasta vaan Saksasta. Olen löytänyt Suomesta nahkaliikkeistä vuotia, jotka ovat sopineet myös tähän tarkoitukseen. Nahan valkkauksessa pitää olla kokemusta ja aina ei sopivan jäykkiä nahkavuotia löydy. Joka tapauksessa ne tarvitsevat jäykemmät selkätuet, kuin ohuet Italiasta saatavat metallisuikaleet. Jos on säästynyt vanhoja röntgenkuvia, niin niistä saa erinomaisia selkätukia. Ainakin joissakin venäläisissä haitareissa on käytetty filmiä pehmeiden nahkojen tukena. Se noissa turistipeleissä onkin hyvää, että niistä saa paksumpia pehmeitä kielinahkoja matalampiin  kieliin. Laitoin sellaiset 30 vuotta sitten omaan Kouvolan kukkamalli romopianooni ja äänettömästi pelaa edelleen.
Toivo 
31
Kuva näppäinvarsista on niin kaukaa, että ei näe tarkemmin niissä olevia vikoja. Voi olla myös sekin vika. että varsien yli kulkeva lista on pettänyt ja nuo kaksi vartta pudonnut pois.
Toivo
32
Tälläinen kuvassa oleva oli isällä vähän aikaa. Basso oli huonosti tehty, mutta 3-rivinen diskanttipuoli oli vahvempi ja toimiva. Ehkä näppäinpeli voisi olla 10-20 euroa pianohaitaria arvokkaampi. Tuossa minua kyllä arveluttaa ne kaksi jumitunutta bassonäppäinvartta. Vika voi olla lievä sivulle päin kääntyminen tai sitten jotakin vakavempaa.
Toivo
33
Olen joskus joutunut korjailemaan näitä, sillä vikaa on muussakin kuin kielissä. Koneistot on useimmiten hyvin pehmeästä alumiinista, jotka antavat periksi tai jopa katkeavat enemmän soitettaessa. Silloin tulee kysymys, että kannattaako haaskata aikaa tekemällä uusi osa. Tämmöiseen olen törmännyt erityisesti basson puolella. Pitkäaikaiseen soittoon ei ole ainakaan suunniteltu. Vastaavia ongelmia on ollut myös Lahdessa valmistetuissa Suomen Soitin harmonikoissa. Liian pehmeästä alumiinista tehdyt bassokoneistot ovat soitettaessa kuluneet useimmiten loppuun ja koneistot jäävät kuluneista kohdin jumiin ja ääniä soimaan. Venäläisissä bassonäppäimien varsissa pahin vika on, että niiden väkäset on prässätty samasta varresta, eikä niitattu erillisiä tappeja varteen, kuten muualla maailmassa on yleisesti tehty. Ne eivät kulu ja katkea yhtä helposti. Kulumistakin usein estetty laittamalla muoviholkki tappien päälle. Jos ne kuluu, niin ne on helposti vaihdettavissa uusiin. Venäläisten bassovarsien väkäset antavat ajan kanssa periksi ja bassokoneisto väljistyy. Ne kyllä voi vääntää takaisin suoraan kulmaan, mutta montaa vääntöä ei katkeamatta kestä. Saksalaisissa halpahaitareissa on samanlaisia bassonäppäimien varsia, mutta ne on tehty kovemmasta metallista. Muistaakseni myös ruotsalaisissa Hagstömmeistä löytyy samantapaisia ratkaisuja. Eipä nuo haitarit muuten niin halpoja olisikaan, jos ei olisi tingitty laadussa ja työn määrässä yhtä soitinta kohti. Vähäisemmällä käytöllä menettelee, mutta pitkällä aikavälillä melkoinen ongelmapaketti.
Toivo
34
Keräily / Vs: Halpoja haitareita
08-03-2020, 23:11:55
Lainaus käyttäjältä: TLinden - 08-03-2020, 22:38:42Hyvä tietää, että nahkojen kanssa on oltava tarkka. Jotain huomasinkin, kun itse noita ihan asiasta mitään ymmärtämättä vaihtelin, jotkut kielet eivät soineet kunnolla, ennen kuin näissä käyttämissäni nahkoissa olleita muovijousia lyhensi. Bassokieliin tarkoitetuissa nahkoissa oli kaksi muovijousta päällekkäin ja joidenkin kielten kohdalla piti toinen poistaa jne. Kun eivät nämä soittimet ole tehtaaltakaan lähtiessään olleet priimaa, niin tämä antanee aika paljon anteeksi, kun kuitenkin kielet soivat ammattitaidottoman nahkojenvaihdon jälkeen oletettavasti samaan tapaan, mitä ne ovat alunperinkin soineet. Ehkä pitäisi joskus käydä joku kurssi, missä saisi paremmat eväät soitinten huoltamiseen. Puoli-ilmaista harjoittelukalustoahan nyt on vaikka muille jakaa. Yksi projekti voisi jopa olla sovittaa laadukkaammat kielet turistihaitariin, varsinkin kun hyviä kieliä on saatavilla käytettyinäkin.

Täytyypä siis säilyttää ja suoristaa sukselle taipuneet venäläiset nahkaventtiilit. Nuo tilalle vaihtamani ovat italialaisia.

Näemmä sitten vähän arpapeliä näiden halpojen soitinten kanssa, ehkä täytyy vain olla ostamatta sikaa säkissä ja testata useita soittimia, niin tulee vähän vertailupohjaa. Turistipelit tuntuvat olevan sitä yhtä ja samaa kaikki, eikä eroa, maksaako soitin 0 vai 50 euroa. Bongasin yhden todella vähän käytetyn Weltmeisterin, josta kyselen vähän lisätietoja, onko jopa DDR:n jälkeiseltä aikakaudelta. Hagströmejä täytyy sitten varmaan ihan käydä testaamassa, jos tarpeeksi lähellä niitä on joskus myynnissä. Walter Specialia näkyy olevan Hagströmin lisäksi Hohnerin merkillä, eli olisivatkohan nuo kaikki sitten valmistettukin Saksassa ja olleet halvemman luokan pianoharmonikkoja.

Jossain vaiheessa myös kiinalaiset lähtivät matkimaan tai suoraan kopioimaan italialaisia ja nimesivät harmonikkansa osuvasti Parroteiksi. Näitä näkyy joitakin myynnissä 80-luvulta ja 90-luvun alusta. Tiedä sitten niiden laadusta, jossakin kai on ihan aidot italialaiset kieletkin käytössä. Hintapyynnöt tuon merkin kohdalla ovat kuitenkin yli budjettini.

Sellainen firma tuli vastaan myös kuin Etelän harmonikka, sijaitsee Turussa ja mainostaa kovasti 20 vuoden kokemustaan harmonikoista. Todella monenlaisia ja hintaisiakin soittimia myynnissä. Mistään en ole kylläkään löytänyt keskustelua tästä firmasta. Lieneekö luotettava ja hinnat kohdillaan? Toki ovat taas vähän yli budjetin.
Parrotin valmistaja osti Italiasta vanhoja Giulietin koneita ja tietoutta. Kertoi virittäjä Kari Ahvenainen aikoinaan. Eivät ole huonommasta päästä halvempia haitareita.
Toivo
35
Keräily / Vs: Halpoja haitareita
08-03-2020, 21:39:15
Lainaus käyttäjältä: TLinden - 08-03-2020, 18:29:49Italiassa on myös pitkät perinteet jousisoittimien rakentamisesta ja kalleimmat ja arvostetuimmat soittimet ovat sieltä peräisin. Eli ei toki sieltä pelkkää sutta ja sekundaa tule, mutta ei varmasti itänaapuristakaan, vaikka suurimmaksi osaksi sellainen kokemus suomalaisilla onkin.

En oikein tunne vielä harmonikkamaailmaa, kun oma kosketukseni on vain noihin turistipeleihin. Se vain ärsyttää, että ne saavat osakseen lähinnä haukkuja. Urkuharmonipuolelta tiedän taas, että suomalaiset tehtaat käyttivät nimenomaan saksalaisia kieliä ja oletin harmonikkojen kohdalla tilanteen olleen myös samanlainen.

Muistelen myös jonkun täällä kirjoittaneen, että oli vaihtanut venäläisestä turistipelistä nahkat italialaiseen, kun sen omat olivat olleet huonommat.

Ensimmäisen kerran elämässäni koskin harmonikkaan 2016, kun ostin ensimmäisen turistipelin.... Näppäinharmonikkaa testasin ensimmäisen kerran viime perjantaina, Lasse Pihlajamaa Special, hyvinkin todennäköisesti italialainen. Ei tuo nyt monin verroin paremmalta kuulostanut kuin omat pianoharmonikkani, toki siitä en tiedä, koska tuota oli viimeksi huollettu. Diskanttipuolelta en osannut mitään soittakaan.

Itänaapurin tekniikka on usein vähän viimeistelemätöntä ja kömpelöä, mutta usein kestävämpää ja helpommin huollettavissa kuin monet läntiset. Soittimissa toki Neuvostoliiton ajoista johtuen suurin osa on ns sikarilaatikoita eli sopivat enemmän koristeiksi kuin käyttöön. Pianoista kuitenkin löytyy sangen kelvollisiakin ja entisen Jacob Beckerin tehtaan tuotteet jopa kauniisti soivia. Ja mikäli olen oikein ymmärtänyt, Venäjällä valmistetaan erittäin laadukkaita konserttiharmonikkoja, mutta eivät vain erilaisen järjestelmänsä vuoksi ole suosittuja Suomessa.

No, mikäli tässä harrastuksessa innostukseni jatkuu, niin täytyy seuraavaksi ostaa tutkittavaksi noita muita halpoja soittimia. Miten nuo ruotsalaiset, joita näkyy sangen edullisesti? Pianoharmonikkoja nimellä Walter Special, josta tulee kanssa Saksa mieleen, mutta ovatkin ruotsalaisia. Olikos Hagström se merkki.... Italialaisia saatikka kotimaisia soittimia ei ole vielä halvalla näkynyt lukuun ottamatta Tosca-merkkistä pianohaitaria ja siitä merkistä ainakaan Viljo ei tiennyt yhtään mitään.

Eli tähän voi toki ehdottaa, mitä merkkejä kannattaisi metsästää. Puhutaan nyt tosiaan hintaluokasta kympeistä pariin sataan. Sitä olen saanut kuulla, että kelvollinen soitin maksaa vähintään tonnin ja kunnollinen kaksi. Ihmeesti kuitenkin jo parin kympin soittimella on pystynyt soittamaan, niin kuulisi hintaluokan vähän noustessa laadun ja ominaisuuksien nousevan kohisten. Tosin se ei vakuuttava Pihlajamaa taitaa olla jotain tonnin hintaluokkaa, joten miten näistä tietää.
Kyllä suomalaiset tehtaat käyttivät ennnen sotia hyviä saksalaisia Dixin tehtaan kieliä. Niiden saanti loppui, kun tehdas pommitettiin sodan aikana.Jonkun aikaa Kouvolassa tehtiin omia kieliä, mutta kun olot vähitellen paranivat, niin italiasta saatiin parempia kieliä. Kyllä jo 1930-luvulla laitettiin parempiin harmonikkoihin italialaiset kielet, koska ne olivat saksalaisia paremmat. Ääni syttyi herkemmin hyvin pienellä ilmalla ja ääni oli heläkämpi johtuen kovemmista laatoista. Hagströmin tehtaalta tuli monenkirjavaa harmonikkaa ja osa halvoista malleista teetettiin Saksassa. Ruotsalaiset tekivät kieliä itse, mutta eivät olleet italialaisten veroisia. Hagström laittoikin parhaimpiin malleihinsa italialaiset kielet. Hagströmillä oli jonkun aikaa harmonikan valmistusta myös Helsingissä omassa liikkeessään. Sain 1980-luvulla haastatella Hagströmillä töissä ollutta John Ekmania. Hän oli erinomainen virittäjä, joka sai hyvään soittokuntoon silloin minulla olleen suomalaisilla kielillä olleen Kouvolan Kravatin. Olin sitä ennen käyttänyt soittimeni Kouvolan harmonikkatehtaalla, mutta siellä eivät saaneet sitä kunnon vireeseen. Hagstömit ovat hintaansa nähden parempia haitareita kuin venäläiset turistihaitarit. Molempia olen joutunut korjailemaan useitakin vuosien varrella. Se mikä venäläisissä on hyvää, niin on pehmeät paksuhkot valkoiset kielinahat. Vaikka ne taipuvat taaksepäin, niin sopivilla erikokoisilla selkätuilla ne toimivat erinomaisesti ja äänettömästi kymmeniä vuosia. Ohuet ja kovemmat italialaiset kielinahat alkavat vanhemmiten kuivuessaan pitämään ääntä kielilaatan pinnalla. Nekin kyllä saa uudelleen toimimaan pyörittämällä nahat rullalle molempiin suuntiin ja sitten suoristamalla ne takaisin. Kaikissa se ei onnistu ja sitten on vaihdettava uusiin. Venäläisistä kielinahoista minulla on pitkäaikainen kokeilu päällä. Laitoin yli 30 vuotta sitten valkoiset venäläiset kielinahat sopivilla selkätuilla vanhaan Kouvolan Kukkamalli romopianooni ja edelleen nuo nahat ovat erinomaisessa kunnossa, eivätkä pidä meteliä missään äänissä. Nahkojen laitto on tarkkaa puuhaa kuinka pitkältä matkalta ne alta liimaa ja kuinka jäykät tuet niissä on ja mistä lähtien tukia laitetaan. Veltompien nahkojen päälle laitetaan pidemmältä matkalta. Jos nämä asiat tekee väärin, niin viritys voi muuttua paljonkin ja kielet lähtevät soimaan huonommin liian pitkälle tehdyn liimauksen tai kielen kokoon liian jäykän nahan takia.
Toivo
36
Keräily / Vs: Halpoja haitareita
08-03-2020, 17:11:36
Lainaus käyttäjältä: TLinden - 08-03-2020, 15:17:26Italialainen laatu on erittäin huonossa maineessa sieltä tulleiden kodinkoneiden, autojen ym. vuoksi. Saksalainen laatu taas on arvostettu käsite ja Itä-Saksa on jo unohtunut vuosien saatossa, Saksa mikä Saksa.
Kyllä sinulla on täysin väärä käsitys italialaisten harmonikkojen laadusta. Siellä on aina tehty korkealuokkaisia soittimia ja erittäin vähän heikkolaatuista halpahaitareita. Niitä ei voi verrata kodinkoneisiin eikä autoihin. Harmonikanrakennuksessa on Italiassa pitkät perinteet. Miksi sitten suurin osa tunnetuista soittajista Pohjosmaissa ja muualla maailmassa soittaa italialaisilla harmonikoilla? Miksi sitten suomalaiset harmonikkatehtaatkin laittoivat parhaisiin harmonikkoihinsa italialaiset kielet? Kun soittelee kaiken maailman rimpuloilla ja kehuu niitä maasta taivaaseen, niin tulee mieleen, että onko tässä vanhaa toverien aatteen paloa.
Toivo
37
Kyllä tässä on tehty järjestelmän vaihto venäläisestä suomalaiseksi, mutta kahta apuriviä ei ole taivutettu oikeisiin reikiin. Ehkä tekijän taidot loppuivat kesken tai tässä voi olla muoviset varret. Itse olen muuttanut 1980-luvulla Itä-Saksalaisen 5-rivisen Weltmeisterin suomalaiseen järjestelmään. Operaatio ei ollut helppo, mutta onnistui 100 prosenttisesti. Siinä Weltmeisterissä oli alumiiniset diskattivarret, joten taivuttelu onnistui hyvin. Olen nähnyt myös muovivarsilla olevia Weltmeistereitä ja silloin sisärivien järjestelmän vaihto on tekemätön paikka, jos ei tee kokonaan uusia varsia. Sitä ei kuitenkaan kannata tehdä halpa-arvoisiin haitareihin, sillä se on ajan, rahan ja resurssien haaskaamista. 3-rivisissä ei tule tätä apuvarsiongelmaa.
Toivo
38
Juuri sitä ihteään. Voi sopia johonkin muuhun, mutta ei haitarinkorjaukseen. Tulee olemaan kova homma saada tuo mönjä pois ja puupinta entisen veroiseksi.
Toivo
39
Joo, kyllä kysymyksessä on sama peli, kun näissä kahdessa filmiltä otetussa kuvassa.
Toivo
40
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 06-01-2020, 18:53:30Ohhoh. Siitä sitä projektia piisaa! Laita kuva sitten minulle, niin laitetaan galleriaan. Nyt pöytäkoneversio toimii aika ok, mobiilissa on vielä tekemistä.
Lähetän kuvan, kun Vesterinen on joskus valmis.