17-09-2021, 00:51:12

Uutiset:

31.7.2021 - Vapaalehdykän foorumi päivitetty uusimpaan versioon. Kirjautumisessa on ilmennyt ongelmia. Pääset kirjautumaan sivustolle vapaalehdykka.net/forum/index.php?action=login


Suomen Harmonikkaliitto

celluloidin pehmitys.

Aloittaja huru.ukko, 31-03-2015, 20:12:13

« edellinen - seuraava »

huru.ukko

pehmensin pienen siivun vanhaa loimuvalkoista cellua, cellu kyllä norjistui kiitettävästi, mutta loimut hävisivät, onko vähän liian vahvat tropit ?? kuulin jostai että uuttä cellua voisi vanhetaa, muuttaa keltaisemmaksi infrapuna valolla ?? vai onko tiedossa muita konsteja,  ehkä tietysti voisin vielä yrittää laimentaa asetoni liuosta, mikä olisi sopiva suhde ?

ftamt

Puolet vettä, niin selluloidi ei sula olemattomiin. Missään tapauksessa ei pidä vanhentaa valoilla selluloidia, koska se alkaa hapertua ja menettää kimmoisuuttaan. Jos se syttyy liiallisesta kuumuudesta, niin se räjähtää hetkessä silmille, koska siinä on käytetty samoja kemiallisia yhdisteitä kuin nitroklyseriinissä ja dynamiitissa. Moni selluloiditehdas on palanut jonkun virheen takia maantasalle. Paras on etsiä romuhaitareista vastaavaa väriä tai yrittää maalata sopivasti sävytetyllä lasimaalilla. Sitäkään ei voi käyttää kuluvissa paikoissa.
Toivo

huru.ukko

suhde kyllä oikea, otin vanhan nallen kopasta cellua, mutta en ymmärrä miksi loimut hävisivät :(   aika nopeasti kyllä pehmeni, ei kai celluloideilla pitäisi olla mitään eroja, tämä kyllä tuotu tuolta rajan takaa.

ftamt

Tuo tuntuu oudolta, sillä tällaista ei ole tullut ennen vastaan. Silloin kannattaa liimata pala ilman pehmityksiä suoraan, ellei se tule sitten pyöristettyyn kohtaan. Jos paikka tulee pyöreään kulmaan,
niin kostuta paikka pelkällä asetonilla muutaman kerran pelkästään alapuolelta ja seuraa tilannetta
koko ajan. Kun paikka alkaa pehmetä, niin liimaa se välittömästi kiinni ja purista alta ilmat pois. Sitten käyt paikan reunat vielä asetonilla läpi ja painele vielä reunat kiinni. Sitten paikan päälle leveätä ruskeaa pakkausteippiä aloittaen paikan keskikohdasta vetäen tiukasti kahden puolen haitariin kiinni, jolloin se puristaa sen tiukasti pohjaan kiinni toimien eräänlaisena puristimena. Paikan
saa peittää kokokonaan teipillä ja se saa olla paikallaan pari päivää. Teippi estää tehokkaasti selluloidin irti nousun paikattavan kohdan päältä ja se tekee pitkälle valmiiksi sileän pinnan. Ilman
teippiä paikka saa kuivua ennen hiontaa useita viikkoja tai ainakin 2 kuukatta. Silloin paikka ei enää hionnan jälkeen jatka kuivumistaan. Jos hiot liian aikaisin, niin paikan kohtaan tulee monttu, eikä
ohutta selluloidia voi montaa kertaa hioa.
Toivo

ftamt

Jäi vielä kertomatta, että paikka olisi hyvä hioa alapuolelta reunasta samanlaiseksi, kuin polkupörän
kumin paikka. Se pitäisi hioa niin taitavasti, että reunan alla ei näy noin sentin matkalla yhtään valkoista. Silloin pelkkä loimukuvio sulautuu paremmin saumattomasti ehjään pintaan. Ohkaiset reunat pitäisi pitää kuivana asetonista ja laittaa asetoni siihen viimeksi kun paksumpi keskikohta on pehmennyt. Olisi toinenkin helpompi tapa paikata, mutta oudon loimukuvion häviämisen takia se ei taida tässä onnistua. Kysymys on siis kaksikerroksisesta valkoisesta loimuselluloidista. Kerron tämän
tulevaisuutta varten. Työ olisi kaksivaiheinen. Liimataan ensin paikka ilman reunan hiomisia kuluneen kohdan päälle valkoinen puoli alaspäin. Aikansa kuivuttuaan paikkaa hiotaan niin, että kaikki loimukuvio lähtee pois ja hionnan jälkeen on tasainen valkoinen kerros, josta paikan reunojen läheltä alkaa vähitellen loimukuviointi. Sitten leikataan edellistä paikkaa reilusti isompi pala, että se varmasti riittää joka puolelta loimukuvioon asti. Tämä pala pehmitetään ja liimataan huolellisesti loimukuvio alaspäin. Aikansa kuivuttuaan se viilataan ja hiotaan varovasti niin, että kaikki loimupinnan päällä
oleva valkoinen selluloidi lähtee pois. Alta alkaa paljastua tasaista loimupintaa koko matkalta. Huolellisella liimauksella tai paremminkin sulatuksella ja tarkalla hionnalla sekä pitkillä kuivumisajoilla pääsee hyviin tuloksiin etenkin saumakohdan häivytyksessä. Näitä taitoja kannattaa harjoitella ensin
halvoilla romuhaitareilla. Vasta varmasti oppineena voi sitten tehdä korjauksia arvokkaampiin pelei-
hin. Jos on vähänkään epävarma taidoistaan, kannattaa jättää tekemättä, ettei saa korjaamatonta
vahinkoa aikaan. Pitäää siis tehdä useita harjoitustöitä ensin.
Toivo