18-09-2021, 01:16:43

Uutiset:

31.7.2021 - Vapaalehdykän foorumi päivitetty uusimpaan versioon. Kirjautumisessa on ilmennyt ongelmia. Pääset kirjautumaan sivustolle vapaalehdykka.net/forum/index.php?action=login


Suomen Harmonikkaliitto

Kansalaisopisto vai kerho?

Aloittaja olli, 28-09-2016, 18:17:15

« edellinen - seuraava »

olli

Tuli mieleen tuollainen kysymys.  Oman kokemukseni mukaan kansalaisopistoissa aloitetaan joka syksy "puhtaalta pöydältä".  Siis alkeista.  Joissain opistoissa lienee myös tasojaottelua, jos on ollut aktiivista porukkaa, jotka jatkavat vuodesta toiseen.  Tämä lienee aika harvinaista.  Usein moni soittaja esittää toiveitaan, mitä soitetaan.  Harjoittelu jää sitten usein itse kunkin oman aktiivisuuden varaan.  Teoria varmaan opitaankin, muttei sitä soittamista - harjoittelun puutteesta johtuen.

Kerho - oli se sitten rekisteröity tai ei - on mielestäni parempi vaihtoehto.  Soittajat ovat sitoutuneempia harjoittelemaan sovittuja kappaleita.  Uusi kappaleita ei oteta "joka viikko", vaan pyritään oppimaan kulloinenkin kappale kohtuullisen hyvin.
Ellei tiedä minne on menossa, joutuu todennäköisesti jonnekin muualle!

maestro

Juuri noin me teemme kerhon mukana,valmistaudutaan seuraavan kevään konserttiin ja siinä sivussa joku ekstra kappale....
"kouvolanpeli" Cassotto 50,"kultahäkki"maestro-58,roland fr-3sw

mlut

Olen tahkonnut harmonikan kanssa yhteensä noin 15 vuotta työväen-/kansalaisopistossa. Musiikin teorian opiskelua siellä ei harrastettu juuri lainkaan. En muista myöskään kannustetun omatoimiseen teoriatietojen  hankkimiseen. Näin myöhemmin, innostuttuani musiikinteoriasta, pidän tuota edellämainittua suurena puutteena. Teoriatieto auttaa, nopeuttaa ja syventää soittamisen oppimista mielestäni tosi paljon.
Toki em. opistoissakin paljon oppi, kuten soittamisen tekniikkaa ja nuotinlukuakin.
Tänä päivänä meilläpäin (Nurmijärvi) harmonikanopiskelukin on siirtynyt musiikkiopistoon, jossa teoriaa painotettaneen enemmän. Muutos jakanee mielipiteitä hatmonikkapiireissä.

Marko

Meilläpäin on vain kerhoja, jotka käyttävät kansalaisopistoa hyväkseen maksaakseen opettajalle palkkaa sen kautta ja saavat tilat käyttöönsä. On vähän sellainen käsitys että uusia jäseniä ei toivoteta tervetulleeksi kuin suullisesti ja ryhmä jatkaa soittoaan kuten ennenkin. Uusien jäsenien pääseminen mukaan tarkoittaa ison kappalemäärän itseopiskelua kotosalla, sillä iso ryhmä ei halua odotella ja hidastaa tahtia uuden/uusien jäsenien takia.


Löytyy kyllä kansalaisopiston yksityisopetustakin, se tarkoittaa max noin 20min opetusta, koska oven takana on jonossa oppilaita.

mlut

Löytyy kyllä kansalaisopiston yksityisopetustakin, se tarkoittaa max noin 20min opetusta, koska oven takana on jonossa oppilaita.
Tämän tyyppinen lienee tilanne Nurmijärvelläkin. Ei hyvä.

Kihap

Salossa yksilöopetus on 30 min. Minusta ihan kohtuullinen vaikkakin saisi tietty olla pidempikin. Kitarassa, laulussa, pianonsoitossa sama juttu. Yhteisryhmissä pidempi aika, mutta sitten sitä uutta aloittelijaa täytyy "odottaa", että pääsee sisään eli käytännössä vanhat eivät opi juuri mitään. Itse aloitin yksilöpuolella harmonikassa nyt syksyllä 2019. Kitaraa opiskelin viitisen vuotta. Sormien surkeuden (nivelrikko) vuoksi kaikki oppiminen on hidasta. Myös kitaran osalta, kun barrea ei pysty soittamaan järkevästi.
Jospa joskus oppisi jotain. Eikös elämä ole yhtä oppimista jatkuvasti.

olli

Kerronpa tarinani.  Aloitin 1980-luvulla yksin itä-saksalaisella nuorisohaitarilla oppaan mukaan.  Pikkuhiljaa opin perusasioita, jopa basson valssin osalta.  Menin sitten kansalaisopistoon.  Siellä oli nuori poika opettajana. Hänellä oli pianopeli, joten me näppäinpelillä opettelevat emme oppineet sormituksia.  Oppaana oli Ahvenaisen kirja, jossa oli sormitukset (kaikki eivät tykkää Ahvenaisen sormituksista).  Perusasiat tulivat kuitenkin selväksi.  Opettajat vaihtuivat vuosittain.  Viimeisenä opettajana oli sellainen "mestarihanuristi", joka mielellään soitti itse opiskelijoiden toiveita.  Opettaminen jäi vähemmälle.  Lopetin kansalaisopiston tähän, kolmisen vuotta ehdin olla.

Opiskelu jäi, soittelin harvakseen kotosalla.  Vaihdoin harmonikkaa aina uudempaan.  Viimeisin hankinta on ollut Bugari Silver Plus Cassotto, jonka hankin 2010 alkupuolella.  Menin uudelleen kansalaisopistoon - tällä kertaa "Oulu-opistoon" (entinen Oulun työväenopisto, nyt kaupungin hallitsema).  Ongelmaksi tuli se, että uusia kappaleita tuli opeteltavaksi liian tiheään, ei ehtinyt oppia kunnolla.  Opetus oli laadukasta ja uutta tietoa tuli kiitettävästi.  Ryhmämme alkoi kuitenkin hiipua, osanottajia oli lopuksi vain viisi soittajaa.  Oulu-opisto on tiukka ryhmäkoon suhteen.  Kun menee alle 7, lopetetaan.  Meillekin kävi näin ja hiihtoloman jälkeen loppui tämä ilo.

Olimme parin kaverini kanssa miettineet jatkohommia.  Päätimme koota halukkaita omatoimiseen soitteluun.  Saimme kasaan muutaman ja aloitimme soittelut.  Vuonna 2011 päätimme nimetä joukkomme - syntyi "Aleksin Harmonikkakerho".  Jäseniä oli perustamishetkellä kuusi aktiivista soittajaa.  Harjoituspaikat vaihtelivat ja ryhmä sai uusia jäseniä, myös joitain erosi.  Nykyisin soitamme Oulunsuun Pirtillä.  Vaihdoimme myös nimeä, olemme nyt "Pirtin Pelimannit".  Soittajia on nykyisin 11 innokasta haitaristia.  Vetäjänä on ammattilainen, vuoden 1997 Kultaisen Harmonikan voittaja Seija Ylikärppä.  Hän on ollut todellisuudessa koko ajan ryhmämme vetäjänä.  Nykyisin otamme uusina kappaleina harjoiteltavaksi vain 2-3, joista yhden treenaamme esitettäväksi yhdessä Pirtin kuoron kanssa kevätjuhlassa.  Näissä kuoro laulaa äänissä, haitarit säestävät 2-äänisesti ja Seija komppaa pianolla.  Ovat hienoja kokonaisuuksia ja monipuolistavat pelimannienkin treenejä.  Tässä tarinani kaikessa lyhykäisyydessään (tuli kuitenkin aika pitkä).
Ellei tiedä minne on menossa, joutuu todennäköisesti jonnekin muualle!

ftamt

18-09-2019, 17:02:09 #7 Viimeisin muokkaus: 20-09-2019, 21:48:25 käyttäjältä ftamt
Oikea periaate! Ei kannata ahnehtia liian montaa kappaletta, jotka sitten kiireessä jäävät puolitiehen. Kun on vain muutama, niin ne tulee opeteltua kunnolla. Lopputulos on itselle ja kuulijoille paljon parempi.
Toivo

michel

Jyväskylän kansalaisopiston harmonikkakerhosta hyviä kokemuksia. Opetus tapahtuu Palokan koululla ja siellä on tällä hetkellä 2 eri ryhmää. Alkeisryhmä ja sitten edistyneemmät. Ja opetuksessa aika hyvin huomioidaan kaikkien soittotasot. Aiemmin oli myös kolmaskin ryhmä jossa pystyi sitten kokeneimmat soittamaan niitä haastavimpia teoksia opettajan ohjaamana. Harmi kyllä korkeammalta taholta tuli määräys supistaa, eli tiputettiin se kolmas ryhmä pois.

Suonsyrjä

itse en ole tykännyt kerhoilla(en edes AA); Kansalais opisto muualta tuttu homma, ei omaan makuun, tipahtaa äkkiä kärryiltä.

itsellä kun soittamiseen oli lähtökohta täysin nolla, jos ovikellon soittoa ei lasketa.  kylältä tuvauus suhteella opiskelemaan ensin teoriaa, siitä sitten pianon soittoa josta kääntäen piano haitariin.. toki sormetuksia joutui hieman miettimään uusiksi.  nyt menee kymmenkunta kappalettan puhtaasti melodiallisesti vaan pianon ja haitarin säestys kovin eri juttuja.  ensi pe pitäisi äänekoskelle ajella kurttu kyydissä ja kyllä sieltä sain ainakin tunnin ajan asialle

mutta tuon tunnin olleet tähän asti kaikki opiskelu kerrat, minusta hyvä aika.. kerkeää kerrata opitun ja opetella uutta, pitempikään ei oikein ole toiminut, tulee kerralla liikaa.


itsellä ainakin tulee yhteen kappaleeseen kyllästyminen, eli ei jaksa iltaa tahkota samaa vaan mieluusti vähän tavailee uuttakin.. loppu tuloksena on kyllä ollut kaikkien opeteltujen oppiminen ja osan alkaa jo muistaa ilman nuottejakin...  eikä perhe ole kuin kerran vihjannut että josko elämää on muuallakin kuin juoksu haudoissa.

mutta tuo oppiminen jokaiselle kovin henkilö kohtaista, ja pitää kokeilla mikä tuntuu parhaalta, itse ainakin omasta mielestä päässyt jyvälle todella nopeasti(juhanuksena aloitin) eli ei se ala asteen nokka huilu mahtanut pilatakaan sitä sävelkorvaa täysin.
tosin ihan yksitäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta vartista tuntiin olen joka ilta soitellut/opetellut.. ei edes viimeisin työmatka viroon tehnyt poikkeusta, kakkos asunnolla neukkulainen piano haitari pahimpaan hätään ja naapuritkaan ei katjushkan harjottelusta pahastuneet

ja parhaimpia hetkiä ovat olleet kun muutama tuttu joskus näpelöinnyt haitaria niin porukassa tuumittu ja pari tuttua todella hyviä laulajia, tuntuu helpomalta ainakin itselle että joku laulaa mukana, ja ei ole vielä soitostakaan moitittu että eri kappaletta mentäs