Suomen Harmonikkaliitto

Musette-viritys

Aloittaja keijonivala, 01-12-2018, 09:16:29

« edellinen - seuraava »

keijonivala

Puhutaan märästä ja kuivasta Musette virityksestä. Osaisiko joku määritellä nämä täsmällisemmin taajuuksien avulla. Mikä on ranskalainen Musette ja ylipäätänsä eri Musette "lajit"?

pianohessu

Netistä löytyy (on ainakin löytynyt) Richard Bachich -nimisen henkilön tekemiä "käsikirjoja" harmonikan huollosta, korjauksista, työvälineistä ym. Siellä on sangen seikkaperäinen selitys myös musette -virityksestä. Minä ainakin sain paljon tietoa sieltä. Selitetään myös hertsien ja senttien suhteet sekä niitten muuttuminen äänen taajuuden muuttuessa.

Periskooppi

Musette-harmonikasta ja sen virityskaavasta oli tuolla teknisellä puolella mielenkiintoinen keskustelu, jonka yhteydessä sain useampia linkkejä lisätietoineen.

Monet nimittävät musette-harmonikaksi joko soitinta, jossa on kolme ns. keskiäänikertaa, tai harmonikkaa, jossa on voimakkaampi huojunta kahden keskiäänikerran välillä. Oman lisänsä keskusteluun voisivat vielä lisätä ne uudemmat 1950-luvulta lähtöisin olevat ranskalaiset tai ranskalaistyyppiset harmonikat (8-8- ei cassotossa & 16-16 cassotossa), joissa ei juurikaan huojuntaa ole, mutta joilla kuitenkin pääasiassa soitetaan ranskalaisia valsseja tms. tuohon musiikkigenreen kuuluvaa musiikkia.

Jokunen sivusto on määritellyt vibraton määrällä ja/tai äänikertarakenteella vielä tarkemmin musetet mm. Italian Musette, Rich French Musette ja muilla termeillä.

Käsitteistö on sekava niin maailmalla kuin meillä, ja tuskin sitä millään (ainakaan täkäläisellä) päätöksellä saisi standardisoitua. Itse katsoisin, että ne soittimet tai äänellisesti soitintyypit, joilla perinteisesti pääasiassa musette-musiikin suurimmalla vaikutusalueella (Ranskassa lähinnä) soitetaan kyseistä musiikkia, voitaisiin luokitella musette-harmonikoiksi riippumatta äänikertarakenteesta tai vibraton määrästä, joka vaihtelee myös 3-keskiäänikertaisten pelien keskimmäisten äänikertojen välillä eri puolin ns. puhdasta äänikertaa eri määrillä niin meillä kuin muuallakin siten, että valtaosa meillä museteksi katsottavien pelien suurempi huojunta (mm. monet Timangit, Traviatat jne.) on kahden matalimman keskiäänikerran välillä. Tuolla äänikertarakenteella Metsäkukatkin kuulostavat oikein mukavilta - ehkä huojunnan määrästä riippuen herkulliisimmillaan, mutta jos suurempi huojunta onkin kahden korkeimman kielen välillä, "ranskalaisuuspitoisuus" lisääntyy ja Metsäkukat pyrkivät "kääntymään juuret ylöspäin".

Monilla valmistajilla on ns. French Line -mallistoja, joissa nuo rekisteritkin on usein sijoitettu kahvan taakse, ja monet sitten nimittävät niitä museteiksi, vaikka soundi olisi kuin suoraan Kouvolan Cassotosta.

Äänen sävyyn vaikuttaa soittotavan ja virityksen lisäksi myös mm. kielten kiinnitystapa (mitä enemmän ruuvi- tai naula-kiinnitystä (= ilman vahaa), sitä kirkkaampi tai ranskalaisempi sävy), diskanttikopan materiaali (mitä enemmän metallia tai aukkoa, sitä kirkkaampi tai ranskalaisempi sävy) ja jos cassotto-kammiossa sattuisi olemaan vielä kammiota sulkevat eli aukkoa rajoittavat seinämät, sitä ranskalaisempi sävy, joskaan ei perinteisessä suomalaisessa mielessä niin "musettemainen", koska perinteisesti täällä puhutaan huojunnan määrästä musettea määriteltäessä eikä siis näiden muiden ranskalaiselementtien vaikutusta kovinkaan paljoa arvosteta. Itse kukin sitten määrittelee, kuuleeko ja pystyykö erottelemaan vahan, naulan tai ruuvin, mutta kyllä niissä eroa on varsinkin, jos kaksi samaa elementtiä (esim. ruuvikiinnitys ja metallikoppa) osuvat yksiin ;)