Suomen Harmonikkaliitto

Menu

Näytä viestit

Tämä jakso sallii sinun katsoa tämän jäsenen kaikkia viestejä. Huomaa, että näet vain niiden alueiden viestit, joihin sinulla on nyt pääsy.

Näytä viestit Menu

Viestit - Periskooppi

#1
Todentotta  :)

Tuoltahan kuvan harmonikka sekä diskanttikahvoineen että bassoklaviatuurin reunoineen näyttää.

Kiitos!
Itse veikkasin jotain tällaista
https://www.tori.fi/vi/121733186.htm ,
Mutta se ei ole tasakahva - valmistusmaa kuitenkin sama.

Soittajasta kyllä kaipaisin vielä tietoa, mutta se saattaakin sitten olla hankalampi juttu. Menneiden vuosikymmenten lohjalaisista hanuristeista ei niin paljon ole kirjoiteltu.
#2
Sen verran vanhoja kuvia selanneena epäilen, ettei ainakaan suomalainen peli vaikuttaisi olevan, koska niiden kahvat on pääosin aika "suoraviivaisia". Tuostahan Viljokin jo mainitsi. Tässä taas on kiekuraa vähän joka suuntaan, muttei kuitenkaan ilmeisesti runsaasti edestakaista siksakkia. En löytänyt netistä kovin hyvää Dallape-kuvaa, mutta Ballone Burinista ja Coperativasta vaikuttaisi myös löytyvän mahdollisia vaihtoehtoja?

Soittajasta ei kukaan selvästikään ole kuullut mitään 🤔
#3
Kiitos tiedosta!

Itse arvelin, ettei peli olisi ollut tasakahva, mutta oma kokemukseni niihin onkin 50 vuotta vanhemmasta Dallapestä, joka on kooltaan matalampi ja pienempi.

Valitettavasti kuva tosiaan on epäselvä kaiken kokoisena, sillä kokeilin postimerkkikoosta suurempaan, mutta tuo soittimen epätarkkuus pysyi. Kuva on otettu ulkona ilmeisestikin niin, että aurinko tai muu valo vielä ylivalottaa (aiheuttaa jonkinlaisen heijastuksen) valkoisen soittimen valkoiselle etupinnalle.

Minusta soitin vaikuttaa äänialaltaan ja muutenkin täysikokoiselta 4 äk. haitarilta, jollaisia aikakauden paremmatkin soittajat soittivat - eikö?
#4
Kuva on huono, mutta joku saattaisi kuitenkin tunnistaa, mikä soitin on kyseessä (kuvassa, joka lienee otettu heti sodan jälkeen)?

Onko kenelläkään tietoa Lohjalla vaikuttaneesta hanuristista Unto Fredrik Lindahlista (1909 - 1961)?
#5
👍
Voisitko piirtää optimin? Tai edes sinnepäin
#6
Jo ihan tavallisessa harmonikassa on usein ainakin kahdenlaisia kielipenkkejä:

välikanteen (tai kielipenkin pohjaan) kohtisuorassa olevia asetelmia, joissa kielen ja kannen välinen kulma on likipitäen 90°. Näitä penkkejä tai asetelmia näkyy usein mm. bassopuolella korkeimmissakin äänissä sekä diskanttipuolella tavallisten kielipenkkien ne matalimmat kielet, jotka eivät mahdu kallistumaan. Diskantin korkeimpiin kieliin siis osuisi kieltä liikuttava ilmapatsas suoremmassa kulmassa kuin matalimpiin kieliin, jollei ilmakanavan pohjaa olisi muotoiltu paremmin ilmaa ohjaavaksi. Edullisemmissa harmonikoissa tätä kielen vastakkaista seinämää ei usein ole muotoiltu ollenkaan, vaan ilmakanava on vain aika pelkistetty suorakaiteen muotoinen tila, mutta kalleimmissa harmonikoissa ilmakanavaa on muotoiltu monin tavoin: mm. vetopalkeen käyttämällä kielelle on joskus kaiverrettu ihan oma ura, jottei kieli soidessaan osuisi penkkiin, ja vielä penkin takaseinää eli kielen vastakkaista seinämää on saatettu muotoilla siten, että ääni toisaalta kulkeutuisi avattua reittiä pitkin hyvin ulos ilma-aukosta, ja toisaalta ilma pääsisi virtaamaan hyvin sisään ja kohdistaisi ilmapaineen kielen kärjessä suotuisaan paikkaan kielen syttymisen nopeuttamiseksi.

Omien havaintojen perusteella ne kielet, jotka ovat kielipenkin pohjaa kohden suorassa kulmassa sellaisessa ilmakanavassa, jota ei ole muotoiltu (mm. Bandoneonin bassopuolen penkit), soivat pehmeämmin ja syttyvät huonommin / hitaammin. Ja vastaavasti: ne kielet, jotka ovat esim. vaakatasossa olevassa kielipenkissä (esim. Bandoneonin korkea ääni kerta) tai muuten siten muotoillussa kielipenkissä, jossa ilma johdetaan hyvin kielien kärkiin, soivat herkemmin ja terävämmin.

Löytyykö tästä takaseinän muotoilusta ja sen vaikutuksesta mitään infoa netistä tai kirjallisuutta?

Kielipenkkitieteilijöille kysymys: mikä liitteenä olevan kuvan takaseinämalleista (A,B,C) mahdollistaa kielen syttymisen mahdollisimman herkästi ja nopeasti?
Mitkä ovat muuttujat ja niiden vaikutukset?
#7
Onko kenelläkään selvää käsitystä, mikä ero on hand made type (dural) kielten ero Hand made -kieliin käytössä ja käytännössä?

Oletuksena on, että kummassakin tapauksessa kielilaatta olisi NS. kovalaatta (dural) ja että kielten valmistaja ja työn laatu olisi sama.


1.
Sointi

Soiko jompikumpi selvästi kirkkaammin, voimakkaammin tai täyteläisemmin?


2.
Ilmankulutus

Kuluttaako jompikumpi oletettavasti selvästi enemmän ilmaa?


3.
Kestävyys ja pysyvyys vireessä

Onko näissä jo ennakoitavissa selviä eroja?


4.
Onko joku muu asia, johon Hand made type tai Hand made vaikuttaa käytössä?


On tietysti selvää, että kielilaatuja on erilaisia, ja varmaan samalla valmistajallakin, mutta mikä on käytännön ero, ja kuinka suuri on ero käytössä saman tehtaan kahden parhaasta päästä olevan kielisarjan välillä Hand made type vs. Hand made?
#8
Mitä tarkoittaa EKB -kielet uudemmissa Kouvolan peleissä?

Onko kyseessä erikoiskovalaattakielet, Tipo a Mano, a Mano vai jotain muuta? Minkä tehtaan tuotteita nuo ovat?

Näkyykö tuo EKB-merkintä soittimissa jossakin?

Onko noita uudempia pelejä jollain muulla kielisarjalla varustettuna? Jos on, niin millä?

Onko kenelläkään käyttökokemusta/ arviota tästä EKB-kielisarjasta? Pitävätkö virheensä, sopivatko hyvin jne.
#9
Etelän Harmonikasta Turussa näyttäisi olevan aikalailla samanlainen soitin, josta pyydetään 2600 €:

https://www.harmonikka.com/kaytetyt-harmonikat/kaytetyt-nappainharmonikat

Myyjällä voi olla enemmän tietoa käyttäjäkunnasta ja asiakkaiden mieltymyksestä juuri tällaiseen soittimeen. Loppupelissähän tarvitaan vain 1 onnellinen ostaja, joka on valmis maksamaan sen, mitä pyydetään.

Vähärivisillä Hohnereilla on aika vankka asema sekä myös uudemmilla FUN (olikohan se tuo niminen?) -malleilla, jotka ovat muotoilultaan ranskalaistyyppisiä (kahva edessä) ja tietääkseni Mengascinin valmistamia.
#10
Käsittääkseni soitin on laadultaan ihan ok - siis periaatteessa, jos ei ole rikki tai valtavan kulunut.

Muistaakseni tuo malli olisi esiintynyt liikkeissä uutena 1980-luvulla, mutta mallia on saatettu valmistaa pidempäänkin (= aikaisemmin/myöhemmin)? Joku täällä Foorumilla osanneet kertoa, onko tämä Italiassa tehty Hohner vai Saksassa, mutta tuolla ei taida olla arvoon sen suurempaa merkitystä, sillä tällä merkillä ei liene kovasti kysyntää, kun kuuluisimmat soittajat eivät näillä suuremmilla vanhoilla Hohnereilla täällä soita eivätkä juuri ole soittaneetkaan. Soittimella ei siis juuri ole kysyntää, ja siksi myyjätkään eivät taida ottaa yhteyttä. Näistä ei siis "tapella".

Oma mutu-arvioni on, että (toteutunut myynti-) hinta liikkuisi n. 500 €:n nurkilla (nykyisin) + - 200€ riippumatta siitä, onko cassotto (= painava) vai maestro (kevyempi). Monet perikunnat ovat samassa tilanteessa, ja tarjontaa siis on, eikä tällainen malli taida ihan hirveästi kiinnostaa nuorempia soittajia.

Jotkut liikkeet ottavat perikuntien soittimia myyntitileille. Tietääkseni seuraavista voisi kysellä tätä vaihtoehtoa:

Vantaan Musiikki

Harmonikkakeskus

Tekevät samalla hinta-arvion.
#11
Harmonikkakeskus/ Kerava.

Katso netistä yhteystiedot. Tuolta uskoisin löytyvän ainakin käytettyjä näppäimiä = aitoja
#12
Tulassa valmistettu venäläinen 2-rivinen. 95%:n todennäköisyydellä hromkaksi kutsuttu samanääninen peli suppealla bassovalikoimalla.

Ihan mukavan näköinen peli, vaikka vähän vaurioitakin näyttäisi olevan. Vähän ilmeisesti vireisyydestä (= mikä sävellaji), muusta kunnosta ja akuutissa kysynnästä riippuu arvo, joka lienee n. 10 € - 50 € haarukassa ehjän pelin kohdalla.
#13
Hei!

Luulen, että korjauskulut ja jopa pelkästään näppäimet + alushuovat lienevät hinnaltaan kalliimmat kuin koko Palin arvo.

Tässä kuitenkin vinkki, jolla voit saada tilanteeseen ratkaisun edullisesti järkevään hintaan:

Harmonikkakeskuksessa Keravalla (Katso yhteystiedot netistä) on valtava, usean sadan harmonikan kokoelma, josta omistaja/ johtaja Timo Jauhiainen saattaisi innostua myymään esim. Curtinin diskanttipuolen ilman kielipenkkejä, jolloin vaihtaisit vain jo käännetyt penkit toiseen diskanttirunkoon - ja ei kun soittelemaan. Tietysti näppäimet kun voi laittaa oikeaan värijärjestykseen, ja tässä tapauksessa voisit niin halutessasi tehdä työn itse ja laittaa näppäimet suoraan.

Tiedän, että Timolla on useita Curtineja varastossa - kysy, löytyykö samanlaista, jolloin saisit asian nopeasti, helposti ja kohtuuhinnalla kuntoon
#14
Lasse julkaisi sävellyksiään lehtisissä, joissa oli myös esiteltynä (suppeasti) myytäviä harmonikkamalleja - usein eri soittajien sylissä. Noissa ei tainnut paljoa tietoa olla. Muita en muista nähneeni.
#15
Yksi eniten harmonikan sointiin vaikuttava osa on diskanttikoppa. Vaikka mainittujen LP-soittimien muut ominaisuudet olisivatkin aivan samat, niin niiden diskanttikoppa, etenkin koppien aukkomäärä ja -koko / aukkojen verkkomateriaali, ovat erilaiset, joten niissä todennäköisesti on hieman erilainen ääni. Tavallinen kuuntelija tuota tuskin erottaa, mutta soittaja, joka vaihtelee eri kopilla olevia soittimia syliinsä, kyllä todennäköisesti eron huomaa.

Selvemmin eron huomaa silloin, kun ne ovat aivan eri materiaalia: puukansi soi pehmeästi, messinki-/teräskansi terävämmin ja voimakkaasti, alumiinikansi ehkä siltä väliltä. Hiilikuitua ja muoviakin on menestyksekkäästi käytetty.

Nykyisin taidetaan suosia enemmän suurempaa aukkomäärää ja helpommin ääntä läpäiseviä verkkoja.

Vastaukseni ei varsinaisesti vastaa kysyjän kysymykseen kauttaaltaan, mutta sivuaa asiaa kuitenkin. LP-soittimia huoltaneet sekä maahantuoja osaavat vastata parhaiten tähän kysymykseen.
#16
Minulla ei ole juuri tuota mallia, mutta Titano kuitenkin, ja tässä omia kokemuksiani.

Ei ole ollut vireessäpysymisongelmia. Titanot eivät yleisesti ottaen ole niitä kaikkein raaimmin soivia soittimia vaan ehkä sieltä "sivistyneemmästä" hillitymmästä päästä. Titanoa valmistava Victoria taisi ainakin jossakin vaiheessa olla maailman suurin harmonikkatehdas. Näin olen kuullut, mutta voihan tuo olla toisinkin. Suomessa merkki ei saanut kaikkein suurinta suosiota ainakin siksi, että kuuluisimmat soittajat soittivat jotain muuta merkkiä (Pihlajamaa, Kouvola, Giulietti, Bugari - lieneekö vielä tässä järjestyksessä?). Maailmalla sen sijaan on hyvinkin kuuluisia soittajia, kuten Richard Galliano, jotka ovat omaksi soittimekseen valinneet Titano-Victorian, ja löytyyhän noita Suomestakin.

Kun olen seurannut harmonikkaliikkeiden hinnoittelua, niin vaikuttaisi, että soitin on aliarvostettu, ja tämähän onkin sitten ostajan (ei niinkään myyjän?) etu. Hinta-laatu-suhde on hyvä.

Thunder Cassotto on vielä tyylikkään näköinenkin.
#17
Harmonikkapöytä / Vs: LP Super King
05-02-2022, 14:31:24
Minulla oli Super King Cassotto useita vuosia. Pidin soittimesta paljon ja soittelinkin sillä teattereissa, konserteissa, levyillä jne.

Olen joiltakin kuullut kritiikkiä siitä, että soitin ei soi hyvin. Tästä olen eri mieltä. Soittimessa saattaa olla hiljaisempi ääni kuin esim. mallia seuranneessa LP Stage Star -mallissa, mutta ääni on kuitenkin kaunis ja soi kauniisti eri voimakkuuksilla.

Soittimen tärkeimpiä etuja mielestäni ovat ainakin: hyvä kosketus sekä keveys kannettaessa ja soitettaessa. Stage Stariin
(ja moniin ns. "pikkusuuriin" minimalleihin ) verrattuna etuna ovat mm. suurempi ääniala, enemmän rekisterivaihtoehtoja (valmiina) sekä suuremman palkeen myötä (korkeampi soitin) pienempi ilmankulutuksen tuntu.

Tuosta kielilaatta-asiasta en osaa sanoa, koska minun ei koskaan tarvinnut avata soitinta - se toimi aina, mutta voisikohan olla kyse siitä, että joissakin LP malleissa (olisikohan ollut jo Super King sarjassa - vai tuliko vasta Stage Stariin???) on tietääkseni bassopuolella perusbassoissa ollut yksi yhtenäinen kielilaatta, jolloin kaikki vahat on voitu jättää pois, ja näin soittimen painoa on saatu pienemmäksi ja sointia paremmaksi? Asia kannattaa varmistaa joltain ammattikorjaajalta, jolla ei ole "rasitteena" jonkun muun merkin edustusta, jolloin voisi odottaa saavansa paikkansapitävän vastauksen.

Minun ei tarvinnut useiden käyttövuosien aikana avata Super Kingiä (eikä Stage Stariakaan), joten oman kokemukseni perusteella uskaltaisin suositella.

Aina löytyy kyllä henkilöitä, jotka "tietävät jotain erikoistietoa" tai pitävät enemmän "Mazdasta" kuin "Nissanista", "Toyotasta", "Hondasta" ja "Misubishistä" puhumattakaan, vaikka ko. tuotteet tulevat samasta maasta, - ja kurttujen kohdalla vieläpä samasta kaupungista. Sisältävät usein samojen tehtaiden valmistamia osia.
#18
En löytänyt tuosta liitettä, mutta oheisella linkillä pääsee ilmeisesti jopa kuuntelemaan Tepon itsensä soittamaan tätä puukuorista 2-rivista, johon tämä aihe lopulta johti.

Katso Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/1-3499480

Tällä soittimella on lempinimikin

"Honkarakenne" 😉
#19
En ole ihan varma Lassen osuudesta tuon puupintaisen 2-rivisen suunnittelussa, kun tuona ajankohtana Lasse Pihlajamaan maahantuonti oli jo Musiikki Järvenpäällä Seinäjoella. Puupintaista harmonikkaa edelsi muistaakseni selluloidipintainen 2-rivinen, jonka suunnittelijaa en tiedä. Sen sijaan muistaakseni puupintaisen soittimen suunnittelussa oli vahvasti mukana taiteilija mestaripelimanni Teppo Välimäki, varmaankin Erkki Järvenpään ohella, ja soitin soikin todella hyvin. Muistaakseni tuon soittimen prototyyppi taidettiin teettää Pohjanmaalla jollakin niin taitavalla puusepällä, että hänelle tarjottiin heti työpaikkaa Italiasta 😉
#20
Tuohon, että olisiko Lasse Pihlajamaa osallistunut kaikkien maahantuomiensa harmonikkojen suunnitteluun, en osaa sanoa. Enkä myöskään sitä, missä määrin hän on niiden suunnitteluun sitten osallistunut. Muistan keskustelleeni hänen kanssaan ainakin siitä, että hän ilmoitti mm. määritelleensä tai ainakin vaikuttaneensa stadardibassojen kallistuskulmaan, eli siihen, kuinka terävä tuo "salmiakki" on. Sehän hieman eroaa eri merkeillä.  Ensimmäisen harmonikkani LP Merimies-mallin harvennetun bassoasettelunkin hän oli määritellyt. Tietääkseni Lasse oli myös suunnitellut soittimiensa logot ja hyvin pitkälti myös ulkoasuakin, joista ehkä avaruusaiheiset Saturnuksen renkaat (Stardust) lienee se eniten muista merkeistä erottautuva ulkoasu. Tiedän hänen osallistuneen myös sointiin ja soitettavuuteen vaikuttaviin, monista siis paljon olennaisimpiinkin, asioihin.

Pitkälti Lassen myötävaikutuksella maahamme saatiin leviämään melodiabassoharmonikatkin. Hän ei niitä keksinyt, mutta oli niillä soittamista innokkaasti kannustamassa. LP-soittimissa taisi olla ensimmäisenä ns. suomalainen sormio myös melodiabasson puolella, eikä tuo asia varmaankaan Piginin tehtaalta ollut lähtöisin, vaan toteuttivat tässä Lassen toivetta / suunnittelua.

Edelleenkin olen sitä mieltä, että kaikesta muusta merkittävästä musiikki- ja harmonikka-alan toiminnastaan huolimatta Lassea pidetään ennenkaikkea erittäin taitavana virtuoosisena muusikkotaiteilijana - jonka ehkä eniten erottaa muista taitavista kotimaisista, ja miksei myös ulkomaisista kollegoistaan se, että hänellä oli myös mittavaa monipuolista sävellystuotantoa. Kaikki hänen aikalaisistaan eivät edes kovin hyvin osanneet nuotteja, kun taas Lasse taisi tuoda maahamme ensimmäisen nuottikirjoituskoneenkin, jolla kirjoitti paljon julkaisemiaan sävellyksiä.

Lehtiartikkelissa Gode mainitsee Lassen olevan kymmenkertaisesti suurempi virtuoosi kuin Vesterinen, joten kyllä silloin Godekin on arvostanut Lassea paljon soittajana, vaikka jostain syystä mainitseekin pitävänsä häntä enemmän säveltäjänä. Oletan, että tätä Golden haastattelua ei kaikkinensa tulisi lukea ja tulkita "kuten Raamattua". Oletan, että hänellä on ollut hyvin värikäs tapa puhua, sillä samaisessa artikkelissa mainitaan yhdestä perheenjäsenestäni, että hänestä olisi tullut "Bachin palvoja" (vai miten se tuossa menikään). Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaikka Bachia on perheessämme soitettu ja arvostettu, joten olettaisin tuonkin olevan enemmän kielikuva, jolla viitattaisiin siihen, että soittaja on siirtynyt soittamaan enemmän klassista musiikkia.